H. P. Blavatsky

MAAILMAN SIELU – KOSMINEN KRISTUS

Poimintoja Theosophical Glossarysta

Aakaasha. Hieno, yliaistillinen henkinen essenssi eli elonaines, joka läpäisee kaiken avaruuden; alkuperäinen substanssi eli aineolemus, jota on virheellisesti luultu eetteriksi. Se on eetteriin verrattuna samaa mitä henki on aineeseen tai aatmaa kaamaruupaan nähden. Se on itse asiassa yleismaailmallinen avaruus, johon sisältyy maailmankaikkeuden ideointi eli aateskelu sen alati muuttuvissa aspekteissa aineen ja ulkokohtaisuuden tasoilla ja josta säteilee ensimmäinen Logos eli ilmaistu ajatus. Sen tähden sanotaan Puraanoissa, että aakaashalla on vain yksi ominaisuus, nimittäin ääni, sillä ääni on vain Logoksen — "puheen" sanan mystisessä merkityksessä — käännetty vertauskuva. Samassa uhritoimituksessa (Dshjootishtooma Agnishtooma) sitä nimitetään "Aakaasha-Jumalaksi". Näissä uhrimysteerioissa aakaasha on kaikki ohjaavana ja kaikkivaltiaana deevana (jumalana), joka näyttelee Sadasjan eli uskonnollisten toimitusten maagisten vaikutusten ylivalvojan osaa, ja sillä oli muinoin määrätty hootrinsa (pappinsa), joka otti itselleen jumalansa nimen. Aakaasha on välttämättömänä tekijänä jokaisessa Kritjaassa eli maagisessa, oli tämä uskonnollinen tai maallinen (loitsu-)toimituksessa. Lausetapa "saattaa Brahmaa liikkeelle" ("nostaa Jumala lovesta") merkitsee: herättää toimintaan sen voiman, joka piilee jokaisen maagisen toimituksen pohjalla, sillä veedalaiset uhritoimitukset eivät itse asiassa olleet muuta kuin seremoniallista (juhlamenollista) magiaa. Tämä voima on Aakaasha — toiselta olemuspuoleltaan kundaliini —, salatieteellinen sähkö, eräässä merkityksessä alkemistien alkahest eli yleinen liuotin, sama anima mundi (maailman sielu) korkeammalla tasolla kuin astraalivalo on alemmalla. "Uhritoimituksen aikana pappi täyttyy Brahmaan hengellä, on sen kestäessä itse Brahmaa." (Hunnuton Isis [Isis Unveiled]).

Aalaja. Yleismaailmallinen, kaikkiallinen sielu. (Ks. Salainen Oppi, osa I.) Nimi kuuluu tiibetiläisen mahaajaana-mietiskelykoulun järjestelmään. Mystisessä merkityksessään se on yhtä aakaashan kanssa ja olemukseltaan se on yhtä Muulaprakriti ("aineen juureen") kanssa, koska se on kaikkien kappaleiden perusta eli juuri.

Agathon. Platonin korkein jumaluus. Sanallisesti "Hyvä" (hyve, hyvyys), meidän Aalaja eli kaikkiallinen sielu.

Akta. Voideltu; nimitys, joka annetaan Tvashtrille eli Vishvakarmanille, joka on Rig-Veedan korkein "luoja" ja Logos. Häntä nimitetään "Jumalain Isäksi" ja "pyhän tulen Isäksi". (Ks. Salainen Oppi, osa II.)

Anima Mundi. "Maailman sielu", sama kuin pohjoisbuddhalaisten Aalaja; jumalallinen essenssi eli elonaines, joka läpäisee, elävöittää ja muodostaa kaiken, aineen pienimmästä atomista ihmiseen ja jumalaan saakka. Se on tavallaan Salaisen Opin runojen "seitsennahkainen äiti", seitsemän — sekä moraalisten että fyysisen — aistimuksen, tajunnan ja erilaistumisen tason elonaines. Korkeimmalta puoleltaan se on Nirvaana, alimmaltaan Astraalivalo. Se oli naissukuinen gnostilaisilla, alkukristityillä ja nazareeneillä; kaksisukuinen toisissa lahkoissa, jotka ottivat lukuun ainoastaan sen neljä alempaa tasoa. Se on tulista, eteeristä luontoa muodon (ja sitten eetterin) ulkokohtaisessa maailmassa, ja jumalallinen ja henkinen kolmessa korkeammassa tasossaan. Kun sanottiin, että jokainen ihmissielu syntyi erkaantumalla Anima Mundista, merkitsee tämä esoteerisesti sitä, että korkeammat minämme ovat olemukseltaan yhtä Sen kanssa, joka säteilee suoraan alati tuntemattomasta universaalisesta Absoluutista.

Avalookiteeshvara. "Katseleva Herra". Eksoteerisessa tulkinnassa hän on Padmapaani (lootus-synnyttäjä ja lootus-syntynyt) Tiibetissä, tiibetiläisten ensimmäinen jumalallinen esi-isä, Avalookiteeshvaran täydellinen ruumiillistuma eli avataara, mutta esoteerisessa filosofiassa Avalooki, "katselija", on korkeampi Itse Padmapaanin ollessa korkeampana minänä eli manaksena. Mystistä tunnuslausetta "Oong mani padmee hum" käytetään erityisesti niiden yhteistä apua anottaessa. Yleinen mielikuvitus väittää, että avalookiteeshvaralla on ollut monta ruumista maan päällä, ja näkee hänessä — jotakuinkin asiallisesti — jokaisen uskovaisen henkisen johtajan, mutta esoteerisen tulkinnan mukaan hän on Logos, sekä taivaallinen että inhimillinen. Joogatshaarja-koulu on selittänyt, että Avalookiteeshvara Padmapaanina "on Amitaabha Buddhan Dhiaani Boodhisattva". Tämä on oikein, sillä edellinen on jälkimmäisen henkinen heijastus muotojen maailmassa, molempien ollessa yhtä — toinen taivaassa, toinen maan päällä.

Avataara. Jumalallinen ruumiillistuma. Jumalan tai jonkin jälleensyntymisen välttämättömyydestä vapautuneen, korkean olennon astuminen tavallisen kuolevaisen ruumiiseen. Krishna oli Vishnun avataara. Dalai Lamaa pidetään Avalookiteeshvaran avataarana, ja Teshu Lamaa Tson-kha-pan eli Amitaabhan ruumiillistumana. On olemassa kahta lajia avataaroja: vaimosta syntyneet ja ne, jotka ovat ilman vanhempia, anupapaadaka.

Gabriel. Gnostilaisten mukaan "Henki" eli Khristos, "elämän lähetti", ja Gabriel ovat yhtä. Edellistä nimitetään joskus enkeli Gabrieliksi, hepreaksi "Jumalan valtava", ja gnostilaiset asettivat hänet Logoksen tilalle, kun taas "Pyhä Henki" oli heidän mielestään sama kuin aiooni Elämä (ks. Irenasus, I, XII). Sen tähden näemme Theodoretoksen sanovan (ks. Haeret. Fab., II, VII): "Kerettiläiset ovat yhtä mieltä meidän (kristittyjen) kanssa siitä, mitä tulee kaikkien kappaleiden alkuperään... mutta he sanovat, ettei ole yksi Kristus (Jumala), vaan yksi ylhäällä ja toinen alhaalla. Ja tämä jälkimäinen asui ennen monessa; mutta Jeesuksesta he sanovat toisinaan, että hän on Jumalasta ja toisinaan, että hän on Henki". Avain tähän on annettu esoteerisessa filosofiassa. Gnostilaisten "henki" oli eksoteerisesti naissukuinen voima, korkeammasta manaksesta eli minuudesta valuva säde — sama, jota esoteerikot nimittävät kaama-manakseksi eli alemmaksi persoonalliseksi minäksi, joka säteenä tulee jokaiseen ihmisyksilöön Korkeammasta Minästä eli Kristoksesta, jumalasta meissä. Sen tähden he olivat oikeassa sanoessaan: "Ei ole vain yksi Khristos, vaan yksi ylhäällä ja toinen alhaalla". Jokainen salatieteen tutkija käsittää tämän, ja myös sen, että Gabriel, "Jumalan väkevä", on yhtä Korkeamman Minän kanssa. (Ks. Hunnuton Isis.)

Ishvara. "Herra" eli persoonallinen jumala — jumalallinen henki ihmisessä. Sananmukaisesti valtiaallinen (riippumaton) olemassaolo. Nimitys, joka annetaan Shivalle ym. jumalille Intiassa. Shivaa nimitetään myös Iishvaradeevaksi eli hallitsija-deevaksi.

Ikhthys. Kala, jonka vertauskuva on usein sovitettu Jeesukseen, Uuden Testamentin Kristukseen, osaksi, koska ne viisi kirjainta, joista sana on muodostettu, ovat alkukirjaimina kreikkalaisessa lauseessa Jeesus Khristos Theuu Hyios Sooter, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, vapahtaja. Tämän vuoksi hänen seuraajiaan ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina usein nimitettiin kaloiksi; katakombeista löydetään usein piirroksia kaloista. Vertaa myös kertomusta, jonka mukaan muutamat hänen varhaisemmista opetuslapsistaan olivat kalastajia, ja Jeesuksen lausetta "minä tahdon tehdä teistä ihmisten kalastajia". Huomaa myös, että Vesica Piscis, joka on tavallinen kalan kuva, nähdään usein ympäröivän Kristuksen, pyhän neitsyen tai pyhimyksen kuvaa; se on pitkä suippopäinen ovaali, jonka alassa kaksi yhtä suurta ympyrää leikkaa toisiaan, sen ollessa pienempi kuin puolet toisen alasta. Vertaa kristittyä naiserakkoa, nunnaa, joka sanana on kaldealainen kalan nimi (nun). Kala liittyy Venus-jumalattaren palvontaan; roomalais-katolilaiset syövät edelleen kalaa perjantaina, joka on Venuksen päivä (Dies Veneris). (w. w. w.)

Khreestos. Sanat Kristus ja kristityt, jotka alussa kirjoitettiin Krestus ja krestityt, on lainattu pakanoiden temppelisanastosta. Siinä sanastossa khreestos merkitsi kokeella olevaa opetuslasta, hierofanttiuden kandidaattia. Kun hän oli saavuttanut tämän vihkimyksen, pitkien koettelemusten ja kärsimysten kautta ja tullut "voidelluksi" (eli "öljyllä hierotuksi", niin kuin tehtiin vihityille ja jumalankuvillekin rituaalimenojen viimeisenä käsittelynä), muutettiin hänen nimensä khristokseksi, "puhdistuneeksi" esoteerisella eli mystisellä kielellä. Mystisessä vertauskuvastossa Khristees eli Khristos merkitsi, että "tie" oli jo astuttu ja päämäärä saavutettu, jolloin vaivalloisen työn hedelmänä haihtuvan tomun persoonallisuus yhtyi häviämättömään yksilöllisyyteen, muuttuen siten kuolemattomaksi minäksi. "Tien päässä seisoo Khreestees", puhdistaja, ja kun yhteys oli saatu aikaan, tuli Khreestos, "surujen mies", itse Khristokseksi. Vihitty Paavali tiesi tämän ja tarkoitti juuri sitä, kun huono käännös panee hänen suuhunsa sanat: "Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivuin synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä" (Gal. IV, 19). Oikein käännettyinä sanat kuuluvat: "Kunnes annatte itsessänne muodon Khristokselle". Mutta profaaninen kansa, joka tiesi vain, että khreestees-sana jollain tavalla liittyi pappiin ja profeettaan, eikä tiennyt mitään Khristoksen salaisesta merkityksestä, vaati itsepintaisesti — niin kuin tekivät Lactantius ja Justinus Marttyyri — että heitä nimitettäisiin kreestityiksi eikä kristityiksi. Jokainen hyvä ihminen voi sen tähden löytää Kristuksen "sisäisessä ihmisessään", kuten Paavali sanoo (Efes. III, 16, 17), oli hän sitten juutalainen, muhamettilainen, hindulainen tai kristitty. Kenneth Mackenzie näkyy ajatelleen, että Khreestos merkitsee samaa kuin Sooter, "nimitys, joka omistettiin jumalille, suurille kuninkaille ja sankareille" ja joka merkitsi "vapahtajaa" — ja hän oli oikeassa. Sillä, kuten hän lisää, "sitä on pleonastisesti käytetty Jeesus Kristuksesta, jonka nimi Jeesus eli Jooshua merkitsee aivan samaa. Nimi Jeesus on itse asiassa pikemmin kunnianimitys kuin ominaisnimi, sillä kristikunnan Sooterin (vapahtajan) todellinen nimi oli Emmanuel eli Jumala kanssamme (Matt. I, 23). ...Kaikkien kansojen kesken on suuria jumaluuksia nimetty samalla arvonimellä, kun heitä on esitetty sovittajina tai itsensä uhraavina." (R. M. Cyclop). Kreikkalaisten Asklepios kantoi arvonimeä Sooter.

Logos. Ilmennyt jumala kaikilla kansoilla; ainoa peitossa pysyvän syyn ilmaisu ulospäin eli vaikutus. Siten puhe on ajatuksen Logos, ja näin ollen se on sopivasti käännetty sanalla "Verbum" eli "Sana" sen metafyysisessä merkityksessä.

Tvashtri. Sama kuin Vishvakarman, "jumalallinen taiteilija", jumalain puuseppä ja aseiden tekijä. (Ks. "Vishvakarman".)

Vaatsh. Ei ole kyllin selvää sanoa Vaatshia vain "puheeksi". Vaatsh on puheen mystinen personoituma ja naissukuinen Logos, yhtä Brahmaan kanssa, joka loi hänet toisesta ruumiinpuoliskostaan jaettuaan ruumiinsa kahteen osaan. Vaatsh on myös yhtä ("naissukuiseksi" nimitetyn) Viraadshin kanssa, jonka Brahmaa loi häneen. Yhdessä merkityksessään Vaatsh on "puhe", jonka avulla tietoa opetettiin ihmisille; toisessa merkityksessä hän on "mystinen, salainen puhe", joka laskeutuu ja astuu alkuperäisiin risheihin, niin kuin "tulen kielten" sanotaan laskeutuneen apostolien päälle. Sillä häntä nimitetään mm. "naissukuiseksi luojaksi" sekä "Veedain äidiksi". Esoteerisesti hän on subjektiivinen luova voima, joka valuen luovasta jumaluudesta (subjektiivisesta maailmankaikkeudesta, joka on jumaluuden "tyhjentyminen" eli ideointi, aateskelu) tulee ilmenneeksi "puheen maailmaksi", eli aateskelun konkreettiseksi ilmaisuksi, siis "Sanaksi" eli Logokseksi. Vaatsh on ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun "mies- ja naissukuinen" Adam, ja viisaat nimittävät häntä sen tähden "Vaatsh-Viraadshiksi". (Ks. Atharva Veeda.) Hän on niin ikään "taivaallinen Sarasvati, taivaista tuotettu", "puheettomasta Brahmaasta syntynyt ääni" (Mahaabhaarata); viisauden ja kaunopuheisuuden jumalatar. Häntä kutsutaan nimellä shataruupa, "satamuotoinen" jumalatar.

Vishvakarman. "Kaikkitekoinen". Veedalainen jumala, luovan voiman personoituma, jota kuvataan Ainoaksi kaikkinäkeväksi jumalaksi — synnyttäjäksi, hallitsijaksi, jota (vihkimättömät) kuolevaiset eivät saata käsittää. Erityisesti hänelle omistetussa kahdessa Rig-Veedan hymnissä sanotaan hänen "uhraavan itsensä itselleen". Hänen mystinen luonteensa käy selväksi nimistä, jotka on annettu hänen äidilleen: "rakastettava ja siveä Jooga-Siddhaa" (Puraanat), ja hänen tyttärelleen: Sahdshnaa (henkinen tajunta). (Ks. Salainen Oppi). Jumalien taitoseppänä ja heidän aseittensa tekijänä häntä nimitetään Kaaruksi, "työmieheksi", Takshakaksi, "puusepäksi" eli "puunhakkaajaksi" jne.

suom. P. E.

Ruusu-Risti — maaliskuu 1931


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia