H. P. Blavatsky

Moraalista

Tähän [esoteeriseen] osastoon tullessaan oppilas alkaa olla silmätysten oman luonteensa kanssa, ja hänen vaikeutensa riippuvat hänen pyrkimystensä voimakkuudesta. Nämä vaikeudet voivat esiintyä hänen olemuksensa fysiologisella, mentaalisella, moraalisella tai psyykkisellä tasolla tai hänen elämänsä ulkonaisissa olosuhteissa. Kun hän on allekirjoittanut lupauksensa, hänen ensimmäinen epäonnistumisensa jonkin sen pykälän noudattamisessa on epäonnistumista ensimmäisessä kokeessa. Sellainen epäonnistuminen ei kuitenkaan ole tappio niin kauan kuin hän jatkaa vilpittömiä ponnistuksiaan. (Esot. 14)

Jotta oppimme todella vaikuttaisivat ns. moraalisiin sääntöihin eli vilpittömyyden, puhtauden, itsekieltäymyksen, rakkauden yms. ihanteisiin, meidän on tehtävä teosofiaa koskeva tieto yleiseksi. Ei yksilöllinen ja päämääräksi asetettu nirvânan saavuttamistarkoitus, mikä on ainoastaan suurta ja häikäisevää itsekkyyttä, vaan itsensä uhraaminen lähimmäisemme johtamiseksi oikealle polulle ja mahdollisimman monen kanssaolentomme hyödyttäminen sillä tekee ihmisestä todellisen teosofin. (Esot. 18)

Ajatuksessa tapahtuva toisen tuomitseminen näyttää pahemmalta kuin fyysinen puhe, sillä ainakin "tuomarissa" se on moraalisen raukkamaisuuden muoto. (Esot. 24)

Sana AUM eli ÔM, joka vastaa ylempää kolmiota, jos sen lausuu hyvin pyhä ja puhdas ihminen, aikaansaa eli herättää, ei vain planeettatasoilla olevia vähemmän korkeita voimia ja elementtejä, vaan myös hänen korkeamman itsensä eli hänessä olevan "isän". Kun tavallinen hyvä ihminen lausuu sen oikealla tavalla, se auttaa hänen moraalista vahvistumistaan, varsinkin jos hän kahden AUMin välillä mietiskelee keskittyneesti AUMia itsessään, keskittäen kaiken huomionsa sanoinkuvaamattomaan loistoon. Mutta voi sitä ihmistä, joka lausuu sen tehtyään jonkin kauaskantoisen synnin: hän vetää sillä ainoastaan omaan epäpuhtaaseen kehäänsä näkymättömiä olentoja ja voimia, jotka eivät olisi muuten voineet läpäistä jumalallista verhoa. (Esot. 43)

Iamblikhos kiroaa fyysiset ilmiöt, joita hänen mukaansa aikaansaavat pahat demonit, jotka pettävät ihmisiä (istuntohuoneitten kummitukset). Yhtä kiihkeästi hän ylistää jumalaista teurgiaa. Mutta voidakseen harjoittaa jälkimmäistä, hän opettaa, teurgistin on ehdottomasti oltava "erittäin siveellinen ihminen ja puhdas sielu". Vain epäpuhtaat itsekkäät ihmiset harjoittavat toisenlaista magiaa, eikä siinä ole mitään jumalallista... Todellinen näkijä ei koskaan suostuisi löytämään sen ilmoituksista mitään korkeammilta jumaliltamme tulevaa... Siten toinen (teurgia) on tietoa isästämme (korkeammasta itsestä); toinen alistumista alemman luontomme alaisuuteen. Toinen vaatii sielun pyhyyttä, joka hylkää ja sulkee pois kaiken ruumiillisen; toinen häpäisee sen (sielun)... Toinen on yhtymistä jumaliin (kunkin omaan jumalaan), kaiken hyvän lähteeseen; toinen seurustelua demonien (elementaalien) kanssa, jotka, ellemme alista niitä, alistavat meidät ja johtavat meidät askel askeleelta moraaliseen tuhoon (mediumisuuteen). (Esot. 66)

Luettuina esoteerisesti tantrat [tantra, kirjaimellisesti tapa tai rituaali] ovat yhtä täynnä viisautta kuin ylevimmät okkulttiset teokset. Tutkittuina ilman opasta ja sovellettuina käytäntöön ne saattavat aikaansaada monia ilmiöllisiä tuloksia moraalisilla ja fysiologisilla tasoilla. Mutta jos joku omaksuu niiden kuolleen kirjaimen mukaiset säännöt ja harjoitukset, jos hän koettaa itsekkäin vaikuttimin toteuttaa siinä kuvattuja menoja – niin hän on hukassa. Jos niitä seurataan puhtain sydämin ja epäitsekkäällä antaumuksella pelkästään jälkimmäisen nimessä, joko siitä ei seuraa mitään tuloksia tai sellaisia, jotka vain heittävät suorittajan takaisin. Mutta voi sitä itsekästä ihmistä, joka yrittää kehittää okkulttisia voimia vain saavuttaakseen maallista etua tai kostoa tai tyydyttääkseen kunnianhimoaan; korkeampien prinsiippien eroaminen alemmista ja buddhi-manaksen eroaminen tantrojen harjoittajan persoonallisuudesta tulee seuraamaan nopeasti, hirvittävät karmalliset seuraukset magian kanssa tuhertelijalle. (Esot. 103)

Viiden hengityksen harjoittaminen vie tuhoisiin seurauksiin sekä fysiologisesti että psyykkisesti, kuten on jo osoitettu. Se on todella sitä, mitä kutsutaan prânayamaksi eli hengityksen kuolemaksi, sillä se vie harjoittajansa kuolemaan – moraaliseen kuolemaan aina, ja fyysiseen kuolemaan hyvin usein. (Esot. 118)

Oppilaalle jokainen oppilasveli tulee veljeksi ja sisareksi, osaksi häntä itseään. ["Niin tulee sinun olla täydessä sopusoinnussa kaiken kanssa mikä elää; tunne rakkautta ihmisiä kohtaan ikään kuin he olisivat sinun oppilasveljiäsi, saman Opettajan opetuslapsia, saman armaan äidin poikia." (Ks. Hiljaisuuden ääni, 65-6.)] Sillä hänen harrastuksensa ja pyrkimyksensä ovat myös heidän, hänen menestystään auttaa tai ehkäisee heidän älynsä, siveellisyytensä ja käyttäytymisensä sen läheisyyden nojalla, minkä yhteinen oppilaana olo aiheuttaa. (Esot. 87)

"Mutta vaikka heille [esoteristeille] on yhä uudelleen kerrottu tästä teosofian Polun ja cheluuden sine qua non -säännöstä, kuinka moni heistä on kiinnittänyt siihen huomionsa. Katsokaa, kuinka monet heistä ovat laiskureita aamuisin ja ajantappajia iltaisin; SUURSYÖMÄREITÄ, jotka syövät ja juovat saamansa aistillisen mielihyvän vuoksi; velttoja toimessaan; itsekkäitä, kun on kyseessä naapurien (veljien) etujen silmällä pitäminen; niitä, jotka lainaavat teosofiveljiltään, tekevät rahaa lainasta ja jättävät maksamatta sen takaisin; laiskoja opiskelussaan ja odottavat, että muut ajattelevat heidän puolestaan ja opettavat heitä; niitä, jotka eivät kiellä itseltään mitään, EIVÄT EDES YLELLISYYKSIÄ, sen vuoksi että auttaisivat köyhempiä veljiään; jotka unohtavat aatteen yleensä ja sen vapaaehtoiset, uutterat työntekijät, - vieläpä irstailijoita, SYYLLISIÄ SALAISEEN SIVEETTÖMYYTEEN useammassa kuin yhdessä muodossa. Ja kuitenkin kaikki sanovat itseään teosofeiksi; kaikki puhuvat ulkopuolisten kanssa ’teosofian etiikasta’ ja asioista pöyhistelevä, turhamainen omahyväisyys sydämessään. . ." (Esot. 94)

Me (so. meidän persoonallisuutemme) tulemme kuolemattomiksi pelkästään sen tosiasian kautta, että ajatteleva siveellinen luontomme yhdistyy jumalalliseen, kolmiyhteiseen monadiimme (atma-buddhi-manakseen), joka on kolme yhtenä ja yksi kolmena (aspektina). Sillä se monadi, jota maan päällä ilmentää ruumiillistuva minuus, on se jota kutsutaan ikuisen elämän puuksi, jota voidaan lähestyä ainoastaan syömällä tiedon hedelmää, hyvän ja pahan tiedon eli GNOSIKSEN, jumalviisauden, hedelmää. (Esot. 127)

Hyvä ja paha ovat suhteellisia ja kasvavat tai vähentyvät niiden olosuhteiden mukaan, jotka ihmistä ympäröivät. Se, joka kuuluu meidän kutsumaamme "ihmiskunnan hyödyttömään osaan" ts. maallikkojen enemmistöön, ei ole monessakaan tapauksessa vastuullinen. Rikokset, jotka tehdään avidyassa eli tietämättömyydessä, saavat aikaan fyysistä, mutta eivät siveellistä vastuullisuutta eli karmaa. Ajatelkaa esim. idiootteja, lapsia, villejä ja muita ihmisiä, jotka eivät tiedä paremmasta. Mutta kaikkien teidän tapauksenne on aivan toinen, teidän jotka olette lupautuneet KORKEAMMALLE ITSELLE. Te ette voi rangaistuksetta kutsua esiin jumalallista todistajaa; ja kun kerran olette asettuneet sen holhoukseen, olette pyytäneet säteilevää valoa paistamaan ja etsimään kaikki olemuksenne pimeät sokkelot läpi. Tietoisesti te olette kutsuneet karman jumalallista oikeutta ottamaan huomioon vaikuttimenne, tutkimaan tarkoin tekonne ja panemaan kaikki omalle tilillenne.

Tämä askel on yhtä peruuttamaton kuin lapsen syntyminen. Ette voi koskaan enää pakottaa itseänne takaisin avidyan ja vastuuttomuuden kehtoon. Vaikka pakenisitte maan kaukaisimpiin osiin ja kätkeytyisitte pois ihmisten näkyvistä tai etsisitte unohdusta seuraelämän pyörteistä, tuo VALO tulee kuitenkin löytämään teidät ja valaisemaan jokaista ajatustanne, sanaanne ja tekoanne.

Oliko joku teistä niin typerä, että luuli antaneensa lupauksen surkealle H.P.B.-paralle? Kaikki mitä hän [H.P.B.] voi tehdä, on suoda vilpittömimmän veljellisen myötätuntonsa jokaiselle vakavalle pyrkijälle ja toivoa hyvää tulosta yrityksillenne. Älkää kuitenkaan menettäkö rohkeuttanne, vaan yrittäkää jatkuvasti. [Lukekaa Hiljaisuuden äänestä s. 56 ja 80.] Kaksikymmentä epäonnistumista voidaan korjata, jos niitä seuraa yhtä monta lannistumatonta ponnistusta ylöspäin. Eikö vuorillekin kiivetä sillä tavoin? Ja tietäkää vielä, että jos karma panee säälimättä muistiin ne esoteristin tilien pahat teot, jotka tietämättömiltä olisi jätetty merkitsemättä, niin on yhtä totta, että jokainen hänen hyvistä teoistaan voi, koska hän on yhdistynyt korkeampaan itseen, tulla sata kertaa voimakkaammaksi hyvässä. (Esot. 137)

Lopuksi, pitäkää aina mielessänne se tietoisuus, että vaikka ette näe Mestaria vuoteenne ääressä ettekä kuule mitään kuiskausta yön hiljaisuudessa, kuitenkin pyhä voima on ympärillänne, pyhä valo loistaa henkisen hätänne ja kaipauksenne hetkellä, eikä ole MESTARIEN eikä heidän vähäisen puhetoverinsa ja palvelijansa vika, jos jotkut teistä kieroutumisen tai siveellisen heikkouden takia tempautuvatkin pois näistä korkeista voimista ja astuvat viettävälle rinteelle, joka johtaa avitchiin. (Esot. 137)

Yö oli huono käytännön työskentelyyn, sillä me olimme väsyneitä, fyysisesti, mentaalisesti ja moraalisesti. Aamu oli paras, auringonnousun aikaan tai parittomina tunteina auringonnousun jälkeen. Älkää koskaan toimiko parillisina tasatunteina auringonnousun jälkeen: aina parittomina, "jumalien tunteina" (3. tai 5. tunti auringonnousun jälkeen). (Opet. 37-38)

Tehdäkseen sisemmän näkökyvyn aktiiviseksi oppilaan on puhdistettava koko moraalinen, mentaalinen ja fyysinen luontonsa. Mielen puhdistaminen on tärkeämpää kuin ruumiin puhdistaminen. Ellei upâdhi [käyttöväline] ole täysin puhdas, se ei voi säilyttää korkeammalta tulevia mieleen palautumisia. Jokin tehtävä, johon kohdistuu vähän tai ei mitään huomiota, voidaan suorittaa loppuun, ja se merkitsee suhteellisen vähän. Mutta jos sitä ajatellaan, jos sitä haudotaan mielessä, vaikutus on tuhat kertaa suurempi. Sen vuoksi on kaikkein tärkeintä, että ajatukset pidetään puhtaina. Muistakaa, että teidän on niin sanoakseni suljettava neliö kolmioon; toisin sanoen, teidän on niin puhdistettava alempi nelinäisyys, että se värähtelee sopusoinnussa ylemmän kolminaisuuden kanssa. (Opet. 190)


Lähteet:

H. P. Blavatsky, Esoteeriset ohjeet I, II, ja III, Lahden Minerva ry., 1998

H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle, Lahden Minerva ry., 1999


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia