H. P. Blavatskyn viimeinen sanoma

Otteita H. P. B:n viimeisestä kirjeestä USA:n teosofeille.

Kirje on päivätty 15.4.1891 eli muutama viikko ennen H. P. B:n kuolemaa.

Kärsiessäni jatkuvasti ruumiillisesti on ainoa lohtuni saada kuulla siitä Pyhästä Tehtävästä, jonka hyväksi olen uhrannut terveyteni ja voimani, mutta jolle nyt kun ne ovat vähenemässä, voin uhrata ainoastaan kiihkoisan palvontani ja milloinkaan vähentymättömät hyvän onnen toivotukseni sen menestykseksi...

Sallikaa minun muistuttaa vielä kerran teitä kaikkia siitä, että sellaista työtä tarvitaan nyt enemmän kuin milloinkaan. Olemme saapuneet aikaan, joka on ja tulee olemaan, suurten ristiriitojen ja jatkuvaa voimainkoetusten aikaa. Jos Teosofinen Seura pääsee sen lävitse, hyvä on, mutta ellei, niin samalla kun itse Teosofia jää vahingoittumattomaksi, Seura tulee häviämään, ehkä täysin huomaamattomasti, ja maailma joutuu kärsimään.

Mitä hartaimmin toivon, etten joudu näkemään tuota tuhoa tässä ruumiillistumassani. Sen vaiheen ratkaiseva luonne, johon olemme astuneet, tunnetaan yhtä hyvin niiden parissa, jotka taistelevat meitä vastaan kuin niiden, jotka ovat meidän puolellamme. Vastustajamme eivät jätä käyttämättä hyväkseen ainuttakaan tilaisuutta kylvääkseen keskuuteemme erimielisyyttä, hyötyäkseen virheistämme ja vääristä liikkeistämme, juurruttaakseen mieliin epäluuloa ja lisätäkseen vaikeuksia, jotta kaikin mahdollisin keinoin Seuran yhtenäisyys saataisiin murrettua ja jäsenkuntamme rivit harvenemaan ja epäjärjestykseen.

Koskaan ei ole Teosofisen Seuran jäsenten tarvinnut vakavammin kuin nyt muistaa ja painaa sydämelleen vanha vertaus tikuista, jotka on kasattava kimpuksi, sillä yksitellen ne tullaan väistämättä katkomaan jokainen erikseen, mutta yhtenä nippuna, yhtenäisenä joukkona ei mikään mahti maailmassa pysty murtamaan veljeyttämme.

Viime aikoina olen surukseni pannut merkille suuntauksen, joka on yleistä niin teidän keskuudessanne kuin Euroopassa ja Aasiassakin, että riidellään joutavuuksista ja sallitaan teosofiselle idealle omistautumisen johtaa eripuraisuuteen.

Paitsi että alati valppaat vihollisemme käyttävät hyväkseen ihmisluonnon luontaista epätäydellisyyttä saadakseen aikaan hajaannusta, käyttävät he usein hyväkseen myös teidän jaloimpia ominaisuuksianne pettääkseen ja johtaakseen teitä harhaan. Skeptikot nauravat tälle väitteelle ja ehkäpä jotkut teistäkin epäilevät noiden kauheiden mentaalisten voimien olemassaoloa, jotka ovat subjektiivisia ja näkymättömiä ja samalla kuitenkin eläviä ja todellisia vaikutuksia kaikkialla meidän ympärillämme. Mutta ne ovat olemassa ja tiedän joukossanne olevan useampia kuin yhden, jotka ovat ne tunteneet ja joiden on ollut pakko tunnustaa näiden ulkopuolisten mentaalisten vaikutusten paine. Niihin teistä, jotka ovat vilpittömästi ja epäitsekkäästi antautuneet asialle, niillä on vähän tai tuskin mitään merkitystä. Mutta vaikutus on yleensä tuhoisa niihin, joille persoonallinen kunnianhimo on tärkeämpi kuin heidän velvollisuutensa Teosofista Seuraa kohtaan, suurempi kuin heidän velvollisuutensa edes jumalaista itseään kohtaan. Koskaan ei itsetarkkailua tarvita kipeämmin kuin silloin kun persoonallinen johtamisen halu ja haavoitettu persoonallisuus pukeutuvat hartauden ja altruistisen työn riikinkukon höyheniin. Jos jokainen Teosofisen Seuran jäsen tyytyisi toimimaan persoonattomana voimana hyvän puolesta, välittämättä kiitoksista tai moitteista tarkoituksenaan edistää veljeyden periaatetta, sen saavutukset hämmästyttäisivät maailmaa ja Teosofisen Seuran arkki välttäisi sitä uhkaavat vaarat.

Teidän asemanne viidennen juurirodun kuudennen alarodun edelläkävijöinä sisältää omat erityiset vaaransa ja etunsa. Psykismi kaikkine houkutuksineen ja vaaroineen leviää väistämättä joukossanne ja teidän on oltava varuillanne, ettei se käy mentaalisen ja henkisen kehityksen edellä. Psyykkiset kyvyt täydellisesti hallittuna ja manas-prinsiipin ohjaamana ovat arvokas apu kehityksen kannalta. Mutta valloillaan, hallitsevina sen sijaan että niitä hallitaan, käyttäjinä sen sijaan että niitä käytetään, ne johtavat oppilaan mitä vaarallisimpiin harhoihin ja väistämättä moraaliseen tuhoon. Olkaa siis valppaita tämän kehityksen suhteen, mikä väistämättä esiintyy rodussanne ja tässä kehitysvaiheessa, niin että se toimisi palvellen hyvää eikä pahaa.

Ja vastaanottakaa niiden Olentojen vilpitön ja voimakas siunaus, joiden hyvä tahto ei milloinkaan teitä jätä, ellette itse anna periksi.

Nyt olen sanonut kaiken. En ole kyllin vahva kirjoittaakseni pitempään. Loppujen lopuksi voin ilmaista ajatukseni ja toiveeni yhdellä lauseella, joka sisältää sydämeni koskaan sammumattoman toivomuksen: "Olkaa teosofeja. Tehkää työtä teosofian hyväksi." Teosofia ensimmäiseksi ja teosofia viimeiseksi. Sillä vain sen toteuttaminen käytännössä pelastaa länsimaat tuolta itsekkäältä ja epäveljelliseltä tunteelta, joka nykyään erottaa rodun rodusta, kansakunnan kansakunnasta ja siltä luokkavihalta ja yhteiskunnalliselta arvojärjestelmältä, jotka ovat ns. kristittyjen kirous. Teosofia yksin voi estää vaipumasta tuohon pelkkään nautinnonhaluiseen materialismiin, joka vie sen tuhoon ja turmelukseen aikaisempien sivistysten tavoin.

Teidän käsiinne, veljet, on uskottu tulevan vuosisadan menestys ja hyvinvointi, ja yhtä suuri kuin luottamus, on myös vastuu.

Oma elinaikani ei enää ole pitkä ja jos joku teistä on opetuksistani jotakin oppinut tai saanut avullani välähdyksen Totuuden Valosta, pyydän minä puolestani teitä vahvistamaan tätä asiaa, jonka voittaessa tuo Totuuden Valo, jota teidän sekä yksilölliset että kollektiiviset ponnistuksenne edelleen kirkastavat, tulee valaisemaan maailmaa ja siten annatte minun, ennen kuin eroan tästä kuluneesta ruumiistani, nähdä Seuran olemassaolon vakiintuneen.

Sekä menneiden että tulevien suurten opettajien siunaukset olkoon teidän yllänne. Minulta itseltäni vastaanottakaa yhteisesti koskaan horjumattomat todellisen veljeyden tunteen vakuutukseni ja vilpittömät, sydämelliset kiitokseni työstä, jonka olette suorittaneet.

Palvelijanne loppuun saakka

H. P. Blavatsky

The Theosophist jouluk./75

Suom. A. A. P.

Teosofi — kesäkuu 1976