Otteita H. P. Blavatskyn kirjoista

Jos tutkitte tarkasti, huomaatte, ettei okkultistien tarkoitus ole koskaan ollut todella salata kirjoittamaansa vakavalta ja päättäväiseltä tutkijalta, vaan pikemminkin sulkea antamansa tieto varmuuden vuoksi siihen turvalliseen talletuspaikkaan, jonka avain on intuitio. Se ahkeruus ja into, millä tutkija etsii salaista merkitystä, on yleensä koetinkivi, joka osoittaa, kuinka pitkälle hänellä on oikeus tunkeutua kätketyn aarteen luo.

Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille, 159

Salaisen Opin tutkiminen vaatii voimakasta mentaalista ponnistusta. Tehtävän vaikeudet lisääntyvät, koska kirjassa käytetään monia eri uskonnoista, mytologioista ja filosofioista lainattuja, lukijalle mahdollisesti tuntemattomia sanoja, joiden merkitys selviää vain vähitellen. JSO [Johdatus Salaiseen oppiin], 1

Se [SO:n tutkiminen] on todellakin vaikea tehtävä, sillä usein Mme Blavatsky vihjaa mieluummin kuin selittää, ja samoin kuin Clemens Aleksandrialainen Stromatassaan hän käyttää tarkoituksellisesti samoja sanoja eri merkityksissä. Aivan ilmeisesti hän toivoo lukijansa olevan sekä tutkija että etsijä. Sitä paitsi paljastuksia tehdessään hänen ei sallittu ylittää omien opettajiensa määräämiä rajoja. Nämä opettajat halusivat rajoittaa luonnon lopullisia salaisuuksia koskevan tiedon oppilaiden eliitille, joka oli huolellisesti valittu heidän ominaisuuksiensa ja heidän altruisminsa perusteella.

Mme Blavatsky väitti, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hänen aikansa länsimaiset okkultistit olivat kaikki noituuden tiellä. Sen vuoksi eliminoidakseen kaiken mahdollisuuden väärinkäsityksiin hän yritti määritellä teosofian luonteen. JSO, //12-13

H.P.B:n mukaan on hyödytöntä mennä niiden luo, joita me kuvittelemme edistyneiksi opiskelijoiksi ja pyytää heitä "tulkitsemaan" Salaista oppia. Tällaiset tulkitsijat esittävät vain kuivaa eksoteerista kuvausta, joka on hyvin kaukana totuudesta. Jos hyväksyy sellaiset tulkinnat, kiinnittää itsensä jähmettyneisiin ajatuksiin. "TOTUUS on jokaisen idean takana, jonka me pystymme muotoilemaan tai ilmaisemaan." H.P.B:n mukaan monet Teosofisen Seuran jäsenetkään eivät pysty etenemään eksoteerisen ymmärryksen toiselle puolelle. Niille, jotka pystyvät, hän esittää seuraavan, oikean tavan lähestyä Salaista oppia:

"Tutkikaa Salaista oppia ilman, että toivotte saavanne siitä lopullista totuutta olemassaolosta taikka mitään muuta ideaa kuin nähdä, miten pitkälle se voi johdattaa TOTUUTTA kohti. Nähkää opiskelussa keino harjoittaa ja kehittää mieltä, jota muut opiskelut eivät ole koskaan koskettaneet." "Teosofia on niitä varten, jotka osaavat ajatella tai niille, jotka voivat pakottaa itsensä ajattelemaan, ei henkisille laiskureille." (Esoteerisen filosofian perusteet, 74-76)

Ei voi olla objektiivista muotoa maan päällä (eikä universumissa) ilman että sen astraalinen prototyyppi ensin muodostuu avaruudessa. Jokaisen kuvanveistäjän Feidaksesta vaatimattomimpaan savenvalajaan asti on ensin ajatuksissaan luotava malli, sitten hahmoteltava sen pääpiirteet, ennen kuin hän voi ilmentää sen kolmiulotteisena tai objektiivisena kuvana. Ja jos kerran ihmisen mieli on elävä todistus tuollaisista peräkkäisistä vaiheista kehitysprosessissa, kuinka voisi olla toisin, kun on kyse LUONNON AJATUKSESTA ja luovista voimista. SO2 [Salainen oppi, II osa], 666 av.

Karma

Okkultismin mukaan – a) meidän elonprinsiippimme (prânan) elämänatomit eivät kokonaan katoa ihmisen kuollessa, ja elonprinsiippimme (riippumattoman, ikuisen, tietoisen tekijän) eniten kyllästämät atomit menevät osaksi perintönä isältä pojalle ja osaksi monadin jokaisessa uudessa inkarnaatiossa joutuvat vielä kerran yhteen ja niistä tulee uuden ruumiin eloa antava prinsiippi. Sillä b) kuten yksilöllinen sielu on aina sama, samoin on niiden atomien laita, jotka kuuluvat alempiin prinsiippeihin (ruumiiseen, sen astraaliseen eli elolliseen kaksoismuotoon jne.), koska ne affiniteetin ja karman lain vaikutuksesta vetäytyvät aina yksilön luo eri ruumiiden sarjassa jne. SO2, 678

On kiistatonta, että ihmisten ruumiillistumissa karman laki, rodullinen tai yksilöllinen, voittaa "perinnöllisyyden" toissijaiset taipumukset, sillä perinnöllisyys on karman palvelija. SO2, 184

Perisynti

Viitaten kaukaiseen menneisyyteen hän [teosofi] voi osoittaa, ettei perisyntiä ole koskaan ollut olemassa, vaan on ollut ainoastaan fyysisen älyn väärinkäyttöä, kun eläimellinen puoli on hallinnut psyykkistä puolta ja nämä molemmat ovat sammuttaneet hengen valon. SO2, 418

Paha

Ihmiskunnan ulkopuolella ei ole paholaista eikä pahaa, joka synnyttäisi paholaisen. Paha on välttämättömyys ilmenneessä universumissa ja yksi sen ylläpitäjistä. Se on välttämätön kehitykselle ja edistykselle samoin kuin yö on välttämätön jotta päivä voisi ilmetä ja kuolema elämälle – jotta ihminen voisi elää ikuisesti. SO2, 394

Kosmoksessa samoin kuin ihmisessä ja jokaisessa olennossa on jatkuvassa ristiriidassa kaksi voimaa, henki ja aine. Tämä loputon taistelu on perustana "kaikille eri uskonnoista löytyville taivaallisille sodille ja kosmoksen kaikille hyvän ja pahan prinsiipin välisille taisteluille". Nämä kaksi vastakkaista voimaa ovat toisella puolella logoksen valo, "joka lakkaamatta yrittää kohottaa ihmisiä alimmalta tasolta korkeampaan henkiseen elämään", ja toisella puolella prakritin piilevä voima, joka "jatkuvasti johtaa henkeä aineelliseen olemassaoloon" (BGF 95). JSO //59

Synnytys ja seksi

Ihmisen luovat voimat olivat lahja jumalaiselta viisaudelta eivätkä seuraus synnistä. Tämä käy selvästi ilmi Jehovan paradoksaalisesta käyttäytymisestä, kun hän ensin kiroaa Adamin ja Eevan (eli ihmiskunnan) oletetun rikoksen vuoksi ja sitten siunaa "valitun kansansa" sanomalla: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa." [Genesis 9:1.] Kirousta ei tuonut ihmiskunnalle neljäs Rotu, sillä suhteellisen synnitön kolmas Rotu, ennen vedenpaisumusta elänyt vielä jättimäisempi suku, oli hukkunut samalla tavalla. Näin ollen vedenpaisumus ei ollut rangaistus, vaan yksinkertaisesti aikakaudellisen, geologisen lain esiintyminen. Eikä KARMAN kirous langennut heille luonnolliseen yhdyntään ryhtymisestä, koska koko älytön eläinmaailma tekee niin oikeina aikoinaan, vaan luovan voiman väärinkäytöstä, jumalallisen lahjan häpäisemisestä ja elämännesteen tuhlaamisesta ainoastaan eläimellisen persoonallisuuden tyydyttämiseen. Kun Genesiksen kolmas luku ymmärretään oikein, sen todetaan viittaavan Adamiin ja Eevaan, jotka olivat olemassa kolmannen Rodun loppuessa ja neljännen Rodun alkaessa. Alussa synnytys oli naiselle yhtä helppo kuin koko eläinkunnalle. Luonnon tarkoitus ei koskaan ollut, että naisen pitäisi synnyttää pienokaisensa "tuskalla". Mutta myöhemmin neljännen Rodun kehitysaikana syntyi vihamielisyys sen siemenen ja "käärmeen" siemenen välille, karman ja jumalaisen viisauden siemenen eli tuotteen. Sillä naisen eli sukupuolisen himon siemen murskasi viisauden ja tiedon hedelmän siemenen muuttamalla lisääntymisen pyhän mysteerin eläimelliseksi tyydyttämiseksi. Tästä syystä karma pani atlantislaisen rodun tottelemaan muuttamalla vähitellen ihmiskunnan neljännen Rodun koko luonnon fysiologisesti, moraalisesti, ruumiillisesti ja mentaalisesti,* kunnes ihminen, oltuaan kolmannessa Rodussa eläinkunnan terve kuningas, muuttui viidennessä eli meidän Rodussamme avuttomaksi, risatautiseksi olennoksi ja on nyt tullut maapallon parhaimmaksi rakenteellisten ja perinnöllisten tautien edustajaksi ja on kaikista eläimistä tietoisesti ja harkitusti eläimellisin. [Sairaudet ja liikakansoitus ovat tosiasioita, joita ei voida koskaan kieltää.] SO2 415

[alaviite] Kuinka viisaita ja suurenmoisia, kuinka kaukonäköisiä ja moraalisesti hyvää tekeviä ovatkaan Manun lait avioelämästä verrattuina siihen holtittomuuteen, joka on vaieten sallittu sivistyneiden maiden ihmisille. Että noita lakeja on laiminlyöty viimeiset 2000 vuotta, ei estä ihmettelemästä niiden kaukonäköisyyttä. Bramiini oli grihastha, perheenpää, tiettyyn elämänvaiheeseensa asti, kun hän saatuaan pojan luopui avioelämästä ja ryhtyi puhtaaksi joogiksi. Hänen oma bramiiniastrologinsa oli järjestänyt hänen avioelämänsä hänen luonteensa mukaan. Sen vuoksi sellaisissa maissa kuin esimerkiksi Punjâb, missä oikeaoppinen arjalainen kastilaitos on lähes välttynyt islamilaiselta ja myöhemmin eurooppalaiselta hillittömyydeltä ja sen huonoilta vaikutuksilta, löytyvät yhä komeimmat ihmiset – ruumiin muodon ja fyysisen voiman suhteen – koko maailmassa, kun taas Dekkanissa ja varsinkin Bengalissa ovat muinaisuuden voimakkaiden ihmisten tilalle tulleet uusien sukupolvien edustajat, jotka pienenevät ja heikentyvät joka vuosisata (ja miltei joka vuosi).

Selibaatti ja puhtaus

[Kommentaarissa sanotaan:]

"Noina mies-naisten [hermafrodiittien] varhaisaikoina oli nelikätisiä ihmisolentoja; heillä oli yksi pää, mutta kolme silmää. He saattoivat nähdä eteen ja taakse. Yhtä KALPAA [ajanjaksoa] myöhemmin [sukupuolten erottautumisen jälkeen] ihmisten langettua aineeseen heidän henkinen näkökykynsä hämärtyi; ja kolmas silmä alkoi samanaikaisesti menettää voimaansa... Kun neljäs [Rotu] saapui keski-ikäänsä, sisäinen näkö oli herätettävä ja aikaansaatava keinotekoisilla kiihokkeilla, minkä prosessin vanhat viisaat tunsivat.... Samalla kolmas silmä KIVETTYI asteittain ja hävisi pian. Kaksikasvoisista tuli yksikasvoisia, ja silmä vetäytyi syvälle pään sisään ja on nyt hiusten alle hautautunut. Sisäisen ihmisen toiminnan aikana [transsitilojen tai henkisten näkyjen aikana] silmä paisuu ja laajenee. Arhat näkee ja tuntee sen ja järjestää toimintansa sen mukaan... Tahraantumattoman lanoon [oppilaan, chelan] ei tarvitse pelätä mitään; se, joka ei pysy puhtaudessa [ei ole siveä], ei saa mitään apuadeva-silmältä’."

Usein kysytään, miksi selibaatti ja puhtaus on välttämätön edellytys ja ehto todelliselle chelana olemiselle eli psyykkisten ja okkulttisten kykyjen kehittymiselle? Vastaus sisältyy kommentaariin. Kun kuulemme, että "kolmas silmä" oli kerran fysiologinen elin ja että myöhemmin henkisyyden asteittain hävitessä ja aineellisuuden lisääntyessä (fyysisen luonnon sammuttaessa henkisen) siitä tuli surkastunut elin, jota fysiologit ymmärtävät yhtä vähän kuin pernaa – kun kuulemme tämän, tuo yhteys tulee selväksi. Ihmiselämän aikana fysiologisten aistiemme aktiivisuus on suurin este henkisen kehityksen tiellä ja varsinkin joogakykyjen saavuttamiselle. Sukupuolitoiminnan ollessa myös läheisesti yhteydessä vuorovaikutuksen kautta selkäytimen ja aivojen harmaan aineksen kanssa on hyödytöntä antaa mitään pitempää selitystä. SO2, 301

Apina vai taivaallinen ihminen

Varsinaisen kehitystyyppinsä perusteella ihminen ei voi polveutua apinasta eikä kummallekin yhteisestä esi-isästä, vaan osoittaa olevansa lähtöisin itseään paljon korkeammasta tyypistä. Ja tämä tyyppi on "taivaallinen ihminen" – dhyâni-chohanit eli ns. pitrit, kuten on esitetty tämän teoksemme I kirjassa. Toisaalta ihmisapinat, orangutangi, gorilla ja simpanssi, voivat polveutua – ja okkulttisten oppien mukaan todella polveutuvat – eläimellistyneestä neljännestä inhimillisestä kantarodusta ollen ihmisen ja sukupuuttoon kuolleen nisäkäslajin jälkeläisiä, lajin, jonka kaukaiset esi-isät olivat itse lemurialaisen eläimellisyyden tuote ja joka eli mioseenikaudella. Tämän puoli-inhimillisen hirviön esi-isät kuvataan stanzoissa syntyneiksi "älyttömien" rotujen tekemän synnin seurauksena kolmannen Rodun keskivaiheilla. SO2, 689

"Erikoistunutta luurankoa" etsitään väärästä paikasta, josta sitä ei voida koskaan löytää. Tiedemiehet odottavat tapaavansa sen ihmisen fyysisistä jäännöksistä, jostakin apinan kaltaisesta "puuttuvasta renkaasta", jonka kallo on suurempi kuin apinalla ja aivokoppa pienempi kuin ihmisellä, sen sijaan että tuota erikoistumista etsittäisiin hänen sisäisen astraalisen rakenteensa ylifyysisestä olemuksesta, jota ei suinkaan voida kaivaa esiin mistään geologisista kerrostumista! SO2, 728

Aurinko

Voiko kukaan olla tunnistamatta Creuzerin suurta intuitiivista kykyä, kun hän, perehtymättä juuri lainkaan hänen aikanaan vähän tunnettuun arjalaiseen hindufilosofiaan, kirjoitti:

Me nykyajan eurooppalaiset olemme hämmästyneitä kuullessamme puhuttavan auringon, kuun jne. hengistä… Mutta toistamme jälleen… etteivät vanhan ajan kansat, joilla oli luonnostaan hyvä tahto ja oikea arvostelukyky, mikä on aivan outoa meidän täysin materialistiselle ajattelullemme taivaallisen mekaniikan ja fysiikan suhteen… voineet nähdä tähdissä ja planeetoissa vain sitä mitä me näemme, nimittäin ainoastaan valomassoja tai loistavia kappaleita, jotka kiertävät ratojaan tähtitaivaalla pelkästään veto- tai työntövoiman vaikutuksesta; vaan he näkivät niissä eläviä kappaleita, joita elähdyttivät henget, joita he näkivät kaikissa luontokunnissa…. Tämä oppi hengistä, niin yhtenäinen luonnon kanssa, josta se oli peräisin, muodosti suuren ja ainutlaatuisen ajattelun, jossa fyysiset, moraaliset ja poliittiset näkökohdat sulautuivat toisiinsa… ["Egypte", s. 450- 455.]

Ainoastaan tällainen ajattelu voi johtaa ihmisen muodostamaan oikean käsityksen alkuperästään ja kaiken synnystä universumissa – taivaan ja maan, jonka välillä hän on elävä yhdysside. Ilman tätä psykologista yhdyssidettä ja tuntemusta sen läsnäolosta ei mikään tiede voi koskaan edistyä, ja tiedon alueen on rajoituttava yksinomaan fyysisen aineen analysointiin. SO2, 370

Kuu on mielen (manaksen) jumaluus, mutta ainoastaan alemmalla tasolla. "Manas on kaksinainen – kuu alemmassa, aurinko ylemmässä osassa", sanoo kommentaari. Toisin sanoen, se vetäytyy korkeammassa aspektissaan buddhia kohti ja alemmassa laskeutuu täynnä itsekkäitä ja aistillisia haluja olevaan eläimelliseen sieluunsa kuunnellen sen ääntä. Tähän sisältyy adeptin ja tavallisen ihmisen elämän salaisuus samoin kuin mysteeri jumalallisen ihmisen kuoleman jälkeisestä erosta eläimellisestä ihmisestä. SO2, 500 

Tätä [teosofiaksi kutsumaamme todellista] viisautta ei saavuteta okkulttisten voimien avulla, sillä ne ovat sen seuraus, eivät sen syy. Sillä "henkiseen tietoon pyrkivän päämääränä on pääsy olemassaolon korkeammalle tasolle. Hänen on tultava uudeksi ihmiseksi, täydellisemmäksi joka suhteessa kuin hän on nykyään, ja jos hän onnistuu, hänen kykynsä ja taitonsa saavat vastaavasti voimanlisää".

Seuraamalla altruismin tietä ja harjoittamalla hyveitä ihminen saavuttaa tuon viisauden. Hänessä näin herännyt kukoistus tekee hänestä lopullisesti ja täydellisesti henkisen olennon, varusteinaan kykyjä, jotka asettavat hänet pelkän hyveellisen ihmisen yläpuolelle. JSO //13-14

Psyykkisyys

Psyykkinen näkö ei kuitenkaan ole toivottavaa, koska psyyke on maallinen ja paha. Sitä mukaa kuin tiede edistyy, päästään yhä enemmän perille psyykkisyydestä ja ymmärretään sitä. Psyykkisyydessä ei ole mitään henkistä. Tiede on oikeassa omalla tasollaan, omasta näkökulmastaan. Energian häviämättömyyden laki merkitsee, että liike aiheuttaa psyykkisen liikkeen. Psyykkisen toiminnan ollessa vain liikettä astraalitasolla, aineen tasolla, psykologi on oikeassa, kun hän ei näe siinä mitään enempää kuin ainetta. Eläimillä ei ole henkeä, mutta niillä on psyykkinen näkö ja ne ovat herkkiä psyykkisille olosuhteille. Huomatkaa, kuinka ne vaikuttavat niiden terveyteen ja ruumiilliseen tilaan. /Ope50

Liike

Liike on abstraktinen jumaluus; korkeimmalla tasolla se on arūpa; mutta alimmalla se on puhtaasti mekaaninen. Psyykkinen toiminta tapahtuu psyykkisen liikuntopiirin sisällä. Ennen kuin psyykkinen toiminta voi kehittyä aivoissa ja hermoissa, on oltava vastaava vaikutus, joka synnyttää sen fyysisellä tasolla. Lamaantunut elävä olio, joka ei voi aikaansaada toimintaa fyysisessä ruumiissa, ei voi ajatella. Psyykikot näkevät tasolle, jonka aineellinen tiheys on vain erilainen; henkiset välähdykset, joita he joskus saavat, tulevat sen takana olevalta tasolta. Psyykikon näkö on tavallaan kuin ihmisen, joka tulee valaistuun huoneeseen ja näkee siellä kaiken keinotekoisen valon avulla. Kun valo sammuu, näky on kadonnut. Henkinen näkö näkee sisäisen valon avulla, ruumiin "vakan alle kätketyn valon" avulla; sen avulla voimme nähdä selvästi ja itsenäisesti kaikkea ulkopuolella. Koska psyykikko näkee ulkonaisen valon avulla, näkemistä värittää tuon valon luonne. /Ope50

Psykometria

Psykometrikko nähdessään palasen esim. tuhat vuotta vanhasta pöydästä näkisi koko pöydän, sillä jokainen atomi heijastaa koko esineen, johon se kuuluu, aivan niin kuin Leibnitzin monadit. Seitsemän aineellisen jaotuksen jälkeen on seitsemän astraalijaotusta, astraalisen ollessa sen toinen prinsiippi. Alkuosiinsa hajotettu aine – korkein aineellisista alajaotuksista – on idean puuttuminen siitä – neljäs. /Ope59

Aistit ja rodut

Jokaisen rodun aistit olivat eri tasoilla. Esim. neljännellä Rodulla oli paljon kehittyneemmät aistit kuin meillä, mutta toisella tasolla. Se oli myös erittäin aineellinen rotu. Kuudes ja seitsemäs aisti sulautuvat ākāśiseen ääneen. Riippuu siitä, minkä asteiseen aineeseen tuntoaisti yhdistyy, miten me kutsumme sitä. /Ope60

ja järki

Äly heilahtelee oikean ja väärän välillä; mutta järki (intuitio) on korkeampi, se on selvää näkemistä. Vapautuaksemme kāmarūpasta meidän on vapauduttava kaikista aineellisista vaistoistamme ("kukistettava aine"). "Liha" on tottumusasia, se toistaa mekaanisesti hyvän yhtä hyvin kuin huononkin impulssin. Ei liha ole aina kiusaaja, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä alempi manas mielikuviensa avulla johtaa lihan kiusaukseen. /Ope71

Ruumis

Liha, ruumis, inhimillinen olento aineelliselta puoleltaan on – tällä tasolla – vaikeimmin alistettavissa. Korkeimmankin adeptin, joka on saanut uuden ruumiin, on taisteltava alistaakseen sen ja hän huomaa sen nujertamisen olevan vaikeaa. /Ope90

Tajunnantilat

...Onko mahdollista olla useammassa kuin yhdessä tajunnantilassa samalla kertaa? Tajunta ei voi olla samalla kertaa kokonaan kahdella tajunnantasolla. Korkeammat ja alemmat tilat eivät ole täysin yhteen sopimattomat, mutta jos on korkeammalla, on hajamielinen alemmalla. Jotta muistaisi korkeamman tilan kun palaa alemmalle, muisti on nostettava korkeammalle. Adepti voi ilmeisesti nauttia kaksinaisesta tajunnasta; kun hän ei halua nähdä, hän voi abstrahoida, hän voi olla korkeammassa tilassa ja kuitenkin palata aineelliselle tasolle kohoten jälleen korkeammalle tasolle. Tämä on ainoa pelastus vastakkaisissa tiloissa. /Ope92

Äly ja henkisyys

Mitä alemmaksi menee taloihin [tala], sitä älyllisemmäksi tulee ja vähemmän henkiseksi. Ihminen voi olla siveellisesti hyvä mutta ei henkinen. Äly voi jäädä läheiseen yhteyteen kāman kanssa. Ihminen voi olla jossakin lokassa ja mennä yhteen tai kaikkiin taloihin hänen tilansa riippuessa siitä lokasta, mihin hän kuuluu. Bhūrlokassa ihminen voi siis vain siirtyä taloihin ja mennä paholaiselle. Jos hän oleskelee bhuvarlokassa, hän ei voi tulla yhtä pahaksi. Jos hän on saavuttanut satya-tilan, hän voi vaaratta mennä mihin tahansa talaan, oman puhtautensa kohottamana hän ei tule koskaan vajoamaan alas. Talat ovat aivojen älyllisiä tiloja, kun taas lokat – eli oikeammin kolme korkeampaa – ovat henkisiä. /Ope91-2

Isänmaallisuus jne.

Isänmaallisuus ja suuret teot kansallisessa palveluksessa eivät korkeimmasta näkökulmasta ole kokonaan hyvästä. Ihmiskunnan osan hyödyttäminen on hyvä asia, mutta sen tekeminen muun osan kustannuksella on paha. Sen vuoksi isänmaallisuudessa jne. hyvään sisältyy myös paha. Sillä vaikka korkeamman egon sisin olemus on puhdas, ulkoinen puoli voi olla likainen. Siten tuollaisten "aineettomien" innoitusten sisältämä hyvä ja paha painautuvat auriseen verhoon, ja korkeampi ego ottaa pahan karman, vaikka se on täysin syytön siihen. Niinpä kummatkin vaikutukset hajoavat kuoleman jälkeen universaaliseen mieleen, ja jälleensyntymässä ego lähettää uuteen persoonallisuuteen säteen, joka on se itse, ja kärsii siinä. Se kärsii itsetietoisuudessa, jonka se on luonut omien karttuneiden kokemustensa avulla. /Ope100

Tahto ja halu

Eros ihmisessä on neron tahto, joka luo suuria maalauksia, suurta musiikkia, asioita, jotka elävät ja palvelevat ihmissukua. Sillä ei ole mitään yhteistä eläimellisen luomishalun kanssa. Tahto on korkeammasta manaksesta. Halu on seuraus erillisyydestä ja tähtää itsen tyydytykseen aineessa. K:n egon ja alemman välillä avautuva polku mahdollistaa egon vaikutuksen persoonalliseen itseen. /Ope109

Tuli

Tuli ei ole alkuaine vaan jumalainen ilmennys. Fyysinen liekki on korkeimman hengen objektiivinen ilmaisuväline. Tulielementaalit ovat korkeimmat.

Kaikella tässä maailmassa on auransa ja henkensä. Kynttilän liekillä ei ole mitään tekemistä kynttilän kanssa. Kohteen aura tulee yhteyteen eetterin alimman osan kanssa. Graniitti ei voi palaa, koska sen aura on tulta. Tulielementaaleilla ei ole tajuntaa tällä tasolla, ne ovat liian korkeita ja heijastavat oman lähteensä jumaluutta. Muilla elementaaleilla on tajuntaa tällä tasolla heijastaessaan ihmistä ja hänen luontoaan.

Kivi- ja kasvikunnan välillä on erittäin suuri ero.

Lampun sydän esimerkiksi on negatiivinen. Tuli tekee sen positiiviseksi öljyn ollessa välittäjä. Eetteri on tulta. Eetterin alin muoto on liekki jonka näemme. Tuli on jumaluus subjektiivisessa läsnäolossaan läpi koko universumin. Muissa olosuhteissa tämä universaalinen tuli ilmenee vetenä, ilmana ja maana. Se on näkyvän maailmankaikkeutemme ainoa elementti, joka on kaikkien elämänmuotojen kriyaśakti. Siitä muodostuu valo, lämpö, kuolema, elämä jne. Se on jopa veri. Kaikissa erilaisissa ilmenemisissään se on pohjimmiltaan yksi. Se on "seitsemän kosmokraattoria". Todisteita siitä arvostuksesta, jota tuli sai (muinaisilta kansoilta), on löydettävissä Vanhasta Testamentista. Tulipatsas, palava pensas, Mooseksen säteilevät kasvot, [2. Moos. kirja, 13:21-22 ja 14:24 (tulenpatsas); 3:2-4 (palava pensas); 34:29-35 (säteilevät kasvot).] kaikki tulta.

Tuli on luonteeltaan kuin peili ja se heijastaa subjektiivisten ilmennysten ensimmäisen järjestyksen säteet. Subjektiiviset ilmennykset, joiden kuvitellaan suuntautuvan luodun maailmankaikkeuden ensimmäisten luonnosten valkokankaalle, ovat alemmassa aspektissaan tulen luomuksia.

Olemuksensa karkeimmassa aspektissa tuli on ensimmäinen muoto ja se heijastaa maailmankaikkeudessa olevien ensimmäisten subjektiivisten olentojen alempia muotoja. Ensimmäiset jumalaiset kaoottiset ajatukset ovat tulielementaaleja. Maan päällä ne ottavat muodon ja kiitävät liekissä salamanterien eli alempien tulielementaalien muodossa. Ilmassa on miljoonia eläviä ja tietoisia olentoja ajatustemme lisäksi, joita ne nappaavat.

Tulielementaalit ovat yhteydessä näköaistiin ja imevät itseensä kaikkien muiden aistien elementaaleja. Näköaistin avulla voi siten olla tietoinen tuntemisesta, kuulemisesta, maistamisesta jne., koska ne kaikki sisältyvät näköaistiin.

Ajan mittaan ilmaan tulee yhä enemmän eetteriä. Kun eetteri täyttää ilman, silloin syntyy lapsia ilman isiä. /Ope115-116

Henget

Maahan sidotut henget ovat kāmalokisia olentoja, jotka ovat olleet niin aineellisia, että ne eivät voi hajota pitkään aikaan. Niillä on ainoastaan tajunnanaavistus, eivätkä ne tiedä, miksi ovat sidotut. Jotkut nukkuvat, joillakin on säilynyt tajunnan hitunen ja ne kärsivät tuskaa. Niiden tapauksessa, joilla on hyvin lyhyt devachan, suurempi osa heidän tajunnastaan jää kāmalokaan ja voi kestää paljon kauemmin kuin tavallinen 150 vuoden ajanjakso ja jäädä sinne aina hengen seuraavaan jälleensyntymiseen asti. Tästä tulee sitten "kynnyksenvartija", joka taistelee uuden astraaliruumiin kanssa. /Ope122

Alkoholi ja päihteet

Viinin ja kaikenlaisen alkoholin sekä huumaavien tai päihdyttävien aineiden käyttö on ehdottomasti kielletty. Niihin langenneen kaikki edistyminen estyy ja opettajan samoin kuin oppilaankin ponnistukset jäävät turhiksi. Kaikilla tuollaisilla aineilla on suorastaan vahingollinen vaikutus aivoihin, varsinkin "kolmanteen silmään" eli käpyrauhaseen (katsokaa Salainen Oppi, II, 331). Ne estävät ehdottomasti Idässä Shivan Silmäksi kutsutun kolmannen silmän kehittymisen. /EO16

Epäitsekäs rakkaus

Se, joka toteuttaa ainoastaan inhimillisen mielen säätämät lait, joka elää sitä elämää, jonka kuolevaisten laki ja erehtyvä lainsäädäntö määrää, valitsee johtotähdekseen majakkavalon, joka loistaa mayan eli hetkellisten harhakuvitelmien valtamerellä ja kestää vain yhden ruumiillistuman. Nämä lait ovat tarpeen vain fyysisen ihmisen elämää ja hyvinvointia varten. Hän on valinnut luotsin kuljettamaan itseään yhden olemassaolon karikkojen läpi, johtajan, joka eroaa kuitenkin hänestä kuoleman kynnyksellä. Kuinka paljon onnellisempi onkaan se ihminen, joka täsmällisesti suorittaen jokapäiväiset tehtävänsä tilapäisellä, objektiivisella tasolla, täyttäen kaikki maansa lait ja antaen, lyhyesti sanoen, keisarille mikä keisarin on, viettää todellisuudessa henkistä ja jatkuvaa olemassaoloa, elämää ilman mitään keskeytyksiä jatkuvuudessa, ilman tyhjiä kohtia, taukoja, niinäkään aikakausina, jotka ovat puhtaasti henkisen elämän pitkän pyhiinvaellusmatkan pysähdyskohtia! Kaikki alemman inhimillisen mielen ilmiöt katoavat kuin esinäyttämöverho sallien hänen elää sen takaisella alueella, noumenaalisella tasolla, ainoassa todellisuudessa. Jos ihminen hillitsemällä, ellei hävittämällä, itsekkyytensä ja persoonallisuutensa vain onnistuu tuntemaan itsensä sellaisena kuin hän on fyysisen mayan verhon takana, hän on pian oleva kaiken tuskan ja kurjuuden sekä kaiken sen kuluttavan muutoksen yläpuolella, joka aiheuttaa eniten kärsimystä. Sellainen ihminen on fyysisesti aineesta, hän liikkuu aineen ympäröimänä ja kuitenkin hän elää sen ylä- ja ulkopuolella. [48] Hänen ruumiinsa on muutoksen alainen, mutta hän itse on kokonaan sitä vailla ja kokee ikuista elämää jopa ollessaan lyhytaikaisissa, tilapäisissä ruumiissaan. Kaikki tämä saavutetaan kehittämällä epäitsekästä, universaalista rakkautta ihmiskuntaa kohtaan ja tukahduttamalla persoonallisuus eli itsekkyys, joka on kaiken synnin ja sen vuoksi kaiken inhimillisen surun syy. /EO47-48

Ikuinen aine

Aine substanssina on ikuinen eikä sitä ole koskaan luotu. Tästä syystä ei Simon Maagikko, kuten eivät ketkään suuret gnostikko-opettajat ja idän filosofitkaan, koskaan puhu sen alusta. "Ikuinen aine" saa erilaiset muotonsa alemmassa aionissa luovilta enkeleiltä eli rakentajilta, kuten me niitä kutsumme. Miksei siis ihminen, korkeimman aionin suoranainen perillinen, tekisi samoin ajatusvoimallaan, joka on syntynyt hengestä? Tämä on kriyashakti, kyky aikaansaada näkymättömästä, häviämättömästä aineesta muotoja objektiivisella tasolla mielikuvituksen ja tahdon voimalla./EO63

Henkinen ihminen

Transsitilassa aura muuttuu kokonaan, niin ettei prisman seitsemää väriä voi enää erottaa. Unessa ne eivät myöskään ole kaikki "kotona". Sillä ne, jotka kuuluvat ihmisen henkisiin aineksiin, nim. keltainen, buddhi; indigo, korkeampi manas; ja aurisen verhon sininen, joko ovat tuskin näkyviä tai puuttuvat kokonaan. Henkinen ihminen on unen aikana vapaa, ja vaikka hänen fyysinen muistinsa ei olisikaan siitä tietoinen, hän elää korkeimpaan olemukseensa verhottuna muilla tasoilla maailmoissa, jotka ovat todellisuuden maa ja joita kutsutaan uniksi harhan tasollamme. /EO72

Kaksi puolta

Heti kun jokin aate määritellään sanoin, se menettää todellisuutensa; heti kun metafyysinen aate esitetään kuvin, sen henki aineellistetaan. /EO97

Kaikella tässä erilaistuneen aineen maailmankaikkeudessa on kaksi puolta, valoisa ja pimeä puoli, ja nämä kaksi ominaisuutta sovellettuna käytäntöön johtavat, toinen käyttöön, toinen väärinkäyttöön. /EO99

Taivastila

Devachan [taivastila] on henkisellä tajunnantasolla oleva tila. Kāmaloka on fyysisen tajunnan taso. Se on eläimellisen maailman varjo, joka heijastaa vaistonvaraisia tunteita. Kun tajunta ajattelee henkisiä asioita, se on henkisellä tasolla. Jos ajatukset koskevat luontoa, kukkia jne. niin tajunta on aineellisella tasolla.

Mutta jos ajatukset kohdistuvat syömiseen, juomiseen ja intohimoihin, silloin tajunta on kāma-lokisella tasolla, joka on pelkkä eläimellisten vaistojen taso. /Ope122

Karma odottaa skandha-joukkoineen devachanin kynnyksellä. [Teosofian avain, s. 135.]

Sillä devachaninen palkinnontila ei lopu ennen kuin ego erottamattomasti yhdistyy uuteen astraalimuotoon (eli oikeammin seuraa sen jäljessä). Molemmat ajautuvat karmallisesti siihen perheeseen tai naiseen, josta on syntyvä se eläimellinen lapsi, jonka karma on valinnut tulemaan sen egon käyttövälineeksi, joka on juuri herännyt devachanisesta tilastaan. Sitten uusi astraalimuoto, joka on osittain muodostunut aurisen munan puhtaasti akasisesta olemuksesta ja osittain viimeisen persoonallisuuden rangaistavien syntien ja pahojen tekojen maallisista aineksista, vetäytyy naiseen. Kun se on kerran siinä, luonto muovaa lihallisen sikiön astraalisen ympärille miehisen siemenen kasvavista aineksista, jotka kehittyvät naisellisella maaperällä. Näin kasvaa rappeutuneen siemenen ydinaineksesta kuolleen siemenen hedelmä eli eidolon, ja fyysinen hedelmä tuottaa vuorostaan sisällään toisen ja toisia siemeniä tulevien taimien aikaansaamiseksi./EO107

Henki ja aine

Jos objektiivinen maailmankaikkeus itsessään on vain ohimenevä illuusio, koska sillä on alku ja rajallisuus, niin myös elämän ja kuoleman on oltava vain olemuspuolia ja harhoja. Ne ovat itse asiassa tilan muutoksia eikä muuta. Todellinen elämä on tuon elämän henkisessä tajuamisessa, hengen, eikä [122] aineen, tietoisessa olemassaolossa; ja todellinen kuolema on elämän rajallista käsittämistä, kyvyttömyyttä tuntea tietoista tai edes yksilöllistä olemassaoloa muodon tai ainakin jonkin ainemuodon ulkopuolella. Ne jotka vilpittömästi hylkäävät sen mahdollisuuden, että olisi aineesta ja aivoaineksesta erillään olevaa tietoista elämää, ovat kuolleita yksilöitä. Paavalin, vihityn, sanat tulevat ymmärrettäviksi. "Te olette kuolleet ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa." [Paavalin kirje kolossalaisille, 3:3.] Tämä merkitsee: te olette persoonallisesti kuollutta ainetta, tietämättömiä omasta henkisestä olemuksestanne, ja teidän todellinen elämänne kätkeytyy jumalallisen minuutenne (Khristoksen) kanssa Jumalaan (âtmaan) eli sulautuu siihen; nyt se on teistä eronnut, te sieluttomat ihmiset. Esoteerisesti puhuen jokainen peruuttamattomasti materialistinen henkilö on kuollut IHMINEN, elävä automaatti, vaikka hän omaisikin suuren aivovoiman. Kuunnelkaa, mitä Aryasanga sanoo vahvistaen saman totuuden: 

Se mikä ei ole henkeä eikä ainetta, ei valoa eikä pimeyttä, vaan on totisesti näiden sisältäjä ja juuri, se sinä olet. Juuri lähettää jokaisessa päivänkoitteessa ulos varjon ITSESTÄÄN ja tuota varjoa sinä kutsut valoksi ja elämäksi, oi, kurja kuollut muoto. (Tuo) Valo-Elämä virtaa alaspäin seitsemän maailman portaikon kautta, jonka kukin porras tulee tiheämmäksi ja pimeämmäksi. Tämän seitsemän kertaa seitsemäisen asteikon uskollinen kiipeilijä ja kuvastin sinä olet, oi pieni ihminen! Sinä olet tämä, mutta et tiedä sitä. /EO122

Lähteet:

H. P. B., Salainen oppi, II osa
S. Lancri, Johdatus Salaiseen oppiin, lainaukset Salaisesta opista
Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille
Esoteerisen filosofian perusteet
H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle
H. P. Blavatsky, Esoteeriset ohjeet
H. P. Blavatsky, Teosofian avain


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia