H. P. Blavatsky
PAHOLAISEN OMA
AJATUKSIA ORMUZDISTA JA AHRIMANISTA
Terve, pyhä valo,
Taivaan esikoisen,
ikuisen säteen lapsi.
... Koska Jumala on valo
Kirkkaan olemuksen kirkas ulosvirtaus.
... Saatana pukee nopeat siivet,
ja päin helvetin portteja
Tutkii yksinlentoaan.
MiltonMaailmanuskontojen allegorioissa ei ole filosofisesti syvällisempää, suurempaa eikä kuvaavampaa ja paljonpuhuvampaa perustyyppiä kuin mazdalaisen uskonnon kahden veljesvoiman esikuvat, joita kutsutaan Ahura Mazdaksi ja Angra Mainyuksi. Nykyaikaisessa muodossaan ne tunnetaan paremmin nimillä Ormuzd ja Ahriman. Näistä kahdesta emanaatiosta, korkeimmasta ja tuntemattomasta prinsiipistä1 lähteneen "rajattoman ajan – Zeruana Akaranan – pojista", toinen on "hyvän ajatuksen" (Vohu Manô), toinen "pahan ajatuksen" (Akô Manô) ruumiillistuma. "Valon kuningas" eli Ahura Mazda emanoituu alkuperäisestä valosta2 ja muodostaa "Sanan" avulla Honoverin (Ahuna Vairyan), puhtaan ja pyhän maailman. Mutta vaikka Angra Mainyu on syntynyt yhtä puhtaana kuin vanhempi veljensä, se tulee mustasukkaiseksi tälle ja kadehtii kaikkea universumissa samoin kuin maapallolla, saaden aikaan syntiä ja pahaa minne tahansa meneekin.
Nämä kaksi voimaa ovat erottamattomat meidän nykyisellä tasollamme ja tässä kehitysvaiheessa, ja toinen ilman toista olisi tarkoitukseton. Sen vuoksi ne ovat ainoan ilmenneen luovan voiman kaksi vastakkaista napaa, pidetäänpä viimeksi mainittua voimaa sitten universaalina kosmisena voimana, joka rakentaa maailmoja, tai antropomorfisessa aspektissaan, jolloin ajatteleva ihminen on sen käyttöväline. Sillä Ormuzd ja Ahriman ovat hyvän ja pahan, valon ja pimeyden, henkisten ja aineellisten elementtien vastaavia edustajia ihmisessä samoin kuin universumissa ja kaikessa mitä se sisältää. Tästä syystä maailmaa ja ihmistä nimitetään makrokosmokseksi ja mikrokosmokseksi, suureksi ja pieneksi universumiksi, jälkimmäisen ollessa heijastus edellisestä. Jopa eksoteerisesti valon jumala ja pimeyden jumala ovat sekä henkisesti että fyysisesti kaksi alati taistelevaa voimaa, joko taivaassa tai maan päällä.3 Parsit ovat saattaneet kadottaa useimmat avaimet, jotka avaavat heidän pyhien ja runollisten allegorioittensa todelliset tulkinnat, mutta Ormuzdin ja Ahrimanin symboliikka on niin itsestään selvä, että jopa orientalistit ovat lopultakin tulkinneet sitä, sen laajoja yksityiskohtia, lähes oikein. Kuten Vendidadin kääntäjä4 kirjoittaa: "Kauan ennen kuin parsit olivat kuulleet eurooppalaisista ja kristityistä, kommentaattorit selittäessään myyttiä Tahmurathista, joka ratsasti kolmekymmentä vuotta Ahrimanilla hevosena, tulkitsivat vanhan legendaarisen kuninkaan sankariteon pahojen intohimojen hillitsemisenä ja rajoittivat Ahrimanin ihmisen sydämeen." Sama kirjoittaja tekee laajan yhteenvedon magiasta seuraavasti:
Maailma, sellaisena kuin se nyt on, on kaksinainen ollen kahden vihamielisen olennon aikaansaannos, Ahura Mazdan, hyvän prinsiipin, ja Angra Mainyun, pahan prinsiipin. Kaikki, mikä on hyvää maailmassa, tulee edellisestä, kaikki, mikä siinä on pahaa, tulee jälkimmäisestä. Maailman historia on niiden aikaansaamien konfliktien historiaa, kuinka Angra Mainyu tunkeutui Ahura Mazdan maailmaan turmellen sen ja kuinka se ajetaan sieltä lopulta pois. Ihminen on aktiivinen konfliktissa, ja hänen tehtävänsä siinä esitetään hänelle laissa, jonka Ahura Mazda paljasti Zarathustralle. Kun määrätty aika on tuleva, lainantajan poika, vielä syntymätön, nimeltään Saoshyant (Soshios) tulee ilmestymään, Angra Mainyu ja helvetti hävitetään, ihmiset nousevat kuolleista ja ikuinen onni vallitsee kaikkialla maailmassa.
Kirjoittaja kehottaa kiinnittämään huomiota kursivoituihin kohtiin, koska ne ovat esoteerisia. Mazdalaisten salaisia kirjoja, samoin kuin muita Idän pyhiä kirjoituksia (Raamattu mukaan lukien) on näet luettava esoteerisesti. Mazdalaisilla oli käytännössä kaksi uskontoa, kuten miltei kaikilla muilla muinaisilla kansoilla – yksi kansaa varten ja toinen vihittyjä pappeja varten. Siten esoteerisesti tarkastellen kursivoiduilla lauseilla on erityinen merkitys, jonka todellinen tarkoitus voi selvitä ainoastaan tutkimalla okkulttista filosofiaa. Niinpä koska Angra Mainyu on tunnustetusti yhdessä aspektissaan ihmisen alimman luonnon ruumiillistuma sen raivokkaine intohimoineen ja kauheine haluineen, on "hänen helvettiään" etsittävä maan päältä ja sijoitettava sinne. Okkulttisessa filosofiassa ei ole mitään muuta helvettiä – eikä mikään tila voi olla verrattavissa jonkun erityisen onnettoman ihmisraukan helvettiin.
Ei mikään "asbestisielu", sammumattomat tulet tai "huoli joka ei koskaan lakkaa" voi olla pahempi kuin jokin toivoton kurja elämä täällä maan päällä. Mutta koska sillä on kerran ollut alku, sen on myös joskus loputtava. Vain Ahura Mazda, ollen jumalallinen ja sen vuoksi kuolematon ja ikuinen "rajattoman ajan" symboli, on varma turva, ihmisen henkinen turvapaikka. Ja koska aika on kaksinainen, eli rajattomassa ajassa on mitattavissa oleva ja rajallinen aika, niin Angra Mainyu on ainoastaan periodinen ja tilapäinen paha. Se on heterogeenisuus, joka on kehittynyt homogeenisuudesta. Laskeutuen pitkin erilaistuvan luonnon asteikkoa kosmisella tasolla sekä Ahura Mazda5 että Angra Mainyu tulevat tietyssä ajassa ihmisen kahtalaisen tyypin, sisäisen eli jumalallisen YKSILÖLLISYYDEN ja ulkoisen persoonallisuuden, edustajiksi, näkyvien ja näkymättömien elementtien ja prinsiippien yhdistelmäksi. Niin kuin taivaassa, niin myös maan päällä; niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Jos ihmisen jumalallinen valo, korkeampi henkisielu, muodostaa itseensä sisältyvänä seitsemän ameshaspendiä (joista Ormuzd on seitsemäs eli synteesi), Ahrimanilla, ajattelevalla persoonallisuudella, eläimellisellä sielulla, on puolestaan seitsemän arkkideviään vastustamassa seitsemää ameshaspendiä.
Elämänkiertomme aikana hyvät yazatat, 99 999 fravashia (eli feroueria) ja jopa "pyhät seitsemän", itse ameshaspendit,6 ovat miltei voimattomia pahojen devien joukoille, jotka ovat kosmisten vastustavien voimien ja inhimillisten intohimojen ja syntien symboleja.7 Paholaisten läsnäolo säteilee ja täyttää maailman moraalisella ja fyysisellä pahalla: sairauksilla, köyhyydellä, kateudella ja ylpeydellä, epätoivolla, juoppoudella, petollisuudella, epäoikeudenmukaisuudella ja julmuudella, vihalla ja verisellä murhalla. Ahrimanin neuvomana ihminen alusta pitäen sai lähimmäisensä itkemään ja kärsimään. Tämä asioiden tila lakkaa vasta sinä päivänä, jolloin Ahura Mazda, seitsenäinen jumaluus, omaksuu seitsemännen nimensä8 eli aspektinsa. Silloin hän lähettää "Pyhän Sanansa" Mathra Spentan (eli "Ahuran sielun") ruumiillistumaan Saoshyantiin (Sosioshiin), ja viimeksi mainittu valloittaa Angra Mainyun. Sosiosh on Ilmestyskirjan "uskollisen ja toden" prototyyppi, ja sama kuin Vishnu Kalki-avatarissa. Kummankin odotetaan ilmestyvän Maailman pelastajana, joka istuu valkoisen hevosen selässä ja jota seuraa henkien joukko, joka on myös noussut maidonvalkeiden ratsujen selkään.9 Ja sitten ihmiset nousevat kuolleista ja kuolemattomuus seuraa.10
Edellä oleva on tietysti puhtaasti allegorista. Se tarkoittaa okkulttisesti, että koska materialismia ja syntiä sanotaan kuolemaksi, niin materialisti, eli epäilijä, on "kuollut ihminen" – henkisesti. Okkultismi ei ole koskaan pitänyt fyysistä persoonallisuutta sinä ihmisenä, ei liioin Paavali, jos roomalaiskirje (6-7) ymmärretään oikein. Siten ihmiskunta, joka on saapunut "määrättyyn aikaan" (nykyisen kierroksemme lopussa), karkean aineellisen lihan kierroksen lopussa, on tietyin ruumiillisin muutoksin tuleva selvempään henkiseen totuuden ymmärrykseen. Pelastuminen lihalta tarkoittaa suhteellista pelastumista synniltä. On monia, jotka nähdessään uskovat, ja sen seurauksena nousevat "kuolleista". Seitsemännen Rodun puoliväliin mennessä, sanoo okkulttinen ennuste, kahden ristiriidassa olevan voiman (buddhin ja kama-manaksen) taistelu on miltei lakannut. Kaikki, mikä on toivottoman syntistä ja pahaa, julmaa ja tuhoisaa, tullaan eliminoimaan, ja se, minkä huomataan säilyvän, pyyhitään pois olemassaolosta, johtuen niin sanoaksemme karmallisesta vuorovesiaallosta haaskaeläinvitsausten, geologisten mullistusten ja muiden hävityskeinojen muodossa. Viides kierros tuo esiin korkeammanlaisen ihmiskunnan; ja koska älykäs luonto aina etenee asteittain, tämän kierroksen viimeisen Rodun on siitä ehdottomasti kehitettävä tarvittavat ainekset. Sillä välin olemme edelleenkin vasta neljännen kierroksen viidennessä Rodussa, ja lisäksi kaliyugassa.
Kuolettava taistelu hengen ja aineen, valon ja hyvyyden sekä pimeyden ja pahan välillä alkoi pallollamme vastakohtien ensi ilmennyksessä kasvi- ja eläinluonnossa, ja se jatkui raivokkaammin kuin koskaan kun ihminen oli tullut itsekkääksi ja persoonalliseksi olennoksi, jollainen hän nyt on. Eikä sen loppumiseen ole mitään mahdollisuutta, ennen kuin valheellisuus korvataan totuudella, itsekkyys altruismilla, ja korkein oikeudenmukaisuus vallitsee ihmisen sydämessä. Siihen asti äänekäs taistelu raivoaa heikentymättömänä. Itsekkyys erityisesti, itsen rakkaus ennen kaikkea muuta taivaassa ja maan päällä, inhimillinen turhamaisuus apurina, on seitsemän kuolemansynnin aiheuttaja. Ei; Ashmogh, julma "kaksijalkainen käärme", ei ole helposti heikennettävissä. Ennen kuin tuo surkea, nyt pimeyden otteessa oleva luontokappale vapautuu valoa kohti, sen on tunnettava itsensä. Ihmisen, joka seuraa delfoilaista määräystä, on tunnettava ja hallittava heterogeenisen luontonsa jokainen kolo ja soppi, ennen kuin hän voi oppia tekemään eron ITSENSÄ ja persoonallisuutensa välillä. Tämän vaikean tehtävän suorittamiseksi vaaditaan ehdottomasti kaksi ehtoa: On tajuttava perusteellisesti käytännössä jalo zoroasterilainen ohje: "Hyvät ajatukset, hyvät sanat, hyvät teot"; ja ne on painettava lähtemättömästi sieluun ja sydämeen, etteivät ne ole ainoastaan huulten puhetta ja ulkonaisen muodon noudattamista. Ennen kaikkea on murskattava persoonallinen turhamaisuus totaalisesti.
Tässä on ajatuksia herättävä taru ja viehättävä allegoria vanhoista zoroasterilaisista teoksista. Aivan Angra Mainyun voiman ensimmäisestä vaiheesta asti se ja sen pahat vihollisjoukot vastustivat valon joukkoja kaikessa mitä ne tekivät. Himon ja ylpeyden, turmeluksen ja jumalattomuuden demonit hävittivät systemaattisesti pyhien työtä. Juuri ne tekivät kauniista kukista myrkyllisiä, suloisista käärmeistä tappavia, ja saivat kirkkaat tulet, jumaluuden symbolit lemuamaan ja savuamaan. Ne toivat kuoleman maailmaan. Valon, puhtauden, totuuden, hyvyyden ja tiedon vastakohdaksi ne asettivat pimeyden, lian, valheellisuuden, julmuuden ja tietämättömyyden. Ahura Mazdan luomien hyödyllisten ja puhtaiden eläinten vastakohdaksi Angra Mainyu loi villipelot ja ilmaan verenhimoiset linnut. Se myös loukkasi entistä enemmän ja vastusti rauhanomaisia ja viattomia vanhemman veljensä luomuksia ja nauroi niille. "Se on sinun kateuttasi", sanoivat pyhät yazatat eräänä päivänä tuolle pahalle viholliselle, pahasydämiselle, "sinä et kykene aikaansaamaan kaunista ja harmitonta olentoa, oi julma Angra Mainyu"…
Arkkivihollinen nauroi ja sanoi voivansa. Heti paikalla se loi ihanimman linnun mitä maailma oli koskaan nähnyt. Se oli majesteettinen riikinkukko, turhamaisuuden ja itsekkyyden vertauskuva, joka on itseimartelu teoissa.
"Olkoon se lintujen kuningas", virkkoi Pimeys, "ja ihminen palvokoon sitä ja toimikoon sen tapaan."
Siitä päivästä pitäen "Melek Taus (enkeliriikinkukko) tuli Angra Mainyun erityisluomukseksi ja sanansaattajaksi, jonka kautta tuota arkkivihollista kutsuvat avuksi jotkut11 ja lepyttävät kaikki ihmiset.
Kuinka usein näkeekään lujatahtoisten miesten ja päättäväisten naisten liikuttuvan voimakkaasta kaipauksesta sellaista ihannetta kohti, jonka he tietävät olevan todellinen, taistellen kaikesta päätellen menestyksellisesti Ahrimania vastaan ja voittaen sen. Heidän ulkoiset itsensä ovat olleet mitä kauhein vaarallisen kamppailun taistelukenttä kahden vastakkaisen voiman välillä, mutta he ovat pysyneet lujina – ja voittaneet. Pimeä vihollinen tuntuu olevan voitettu. Se on itse asiassa murskattu sikäli kuin eläimellisistä vaistoista on kyse. Persoonallinen itsekkyys, joka ahnehtii itseään ja vain itseään varten, useimpien pahojen asioiden aiheuttaja, on kadonnut. Ja jokainen alempi vaisto, sulaen kuin likaiset jääpuikot Ahura Mazdan, säteilevän EGO-AURINGON, hyvää tekevän säteen vaikutuksesta, on kadonnut antaen tilaa paremmille ja pyhemmille pyrkimyksille. Kuitenkin niissä piileskelee heidän vanha ja vain osittain kadonnut turhamaisuutensa, se persoonallisen ylpeyden kipinä, joka on viimeinen, mikä kuolee ihmisessä. Uinuva se on, piilevä ja näkymätön kaikille mukaan luettuna heidän oma tietoisuutensa; mutta siellä se on yhä. Jos sen antaa herätä vain hetkeksikin, niin näennäisesti murskattu persoonallisuus tulee takaisin eloon sen äänen kuultuaan, nousten haudastaan kuin epäpuhdas paha henki keskiyön loitsijan käskystä. Viisi tuntia – ei, viisi minuuttia – sen turmiollisessa vallassa voi hävittää vuosien itsehillinnän työn ja harjoituksen sekä vaivalloisen työn Ahura Mazdan palveluksessa, avatakseen oven ammolleen uudestaan Angra Mainyulle. Tällainen on tulos hiljaisesta ja mainitsemattomasta mutta aina läsnä olevasta itsekkyyden ja pimeyden hengen ainoan kauniin luomuksen palvonnasta.
Katsokaa ympärillenne ja päätelkää siitä kuolettavasta hävityksestä, jonka on aikaansaanut tämä viimeisin ja taitavin Ahrimanin tekeleistä sen ulkoisesta kauneudesta ja harmittomuudesta huolimatta. Vuosisadasta toiseen, vuosi vuodelta kaikki on muutoksen alaista; kaikki kehittyy tässä maailmassa; yksi asia ei vain muutu – inhimillinen luonto. Ihminen kokoaa tietoa, keksii uskontoja ja filosofioita, mutta pysyy itse yhä samana. Lakkaamattomasti hyvinvoinnin ja maineen sekä uutuuden, nautinnon ja kunnianhimon virvatulien perässä juoksiessaan häntä liikuttaa vain yksi suuri liikkeellepanija – turhamainen itsekkyys. Näinä ns. edistyksen ja sivistyksen päivinä, jolloin tiedon valo väittää korvanneensa tietämättömyyden pimeyden miltei kaikkialla, kuinka monta vapaaehtoista enemmän näemme lisänä Ahura Mazdan, hyvän ja jumalallisen valon käyttövoimalle? Valitettavasti Angra Mainyun, tuon mazdalaisen Saatanan, alokkaita on enemmän kuin heitä, päivittäin yhä enemmän. He ovat valloittaneet maailman, nämä Melek Tausin palvojat, ja mitä valistuneempia he ovat, sitä helpommin he lankeavat. Tämä on ainoastaan luonnollista. Kuten aika, joka on sekä rajaton että rajallinen, valo on myös kaksinainen: jumalallinen ja ikuinen, ja keinotekoinen valo, joka paradoksaalisesti vain oikein määriteltynä on Ahrimanin pimeyttä. Katsokaa, mihin kohteisiin tiedon parhaat voimat, vahvin inhimillinen aktiviteetti ja ihmisen kekseliäät kyvyt tuhlataan nykyhetkellä: tuhon sota-aseiden luomiseen, parantamiseen ja täydellistämiseen, yhä tehokkaampiin aseisiin ihmisten vastavuoroista tappamista ja teloittamista varten. Suuret kristilliset kansat yrittävät kilpailla toisensa ulos parempien keinojen keksimisessä inhimillisen elämän tuhoamiseksi ja alistaakseen viekkaimman ja vahvimman voimalla heikoimmat ja yksinkertaisimmat, eikä mistään paremmasta syystä kuin tyydyttääkseen pöyhkeilyään, turhamaisuuttaan ja itseimarteluaan. Ja kristityt ihmiset seuraavat innokkaasti hyvää esimerkkiä.
Mihin kulutetaan valtavan paljon varallisuutta, jota valistuneemmat ovat keränneet yksityisyritteliäisyydellään vähemmän älykkäiden perikadoksi? Tavoittelevatko rikkaat sitä niin ahnaasti inhimillisen kärsimyksen lievittämiseksi joka muodossa? Ei lainkaan. Sillä nykyään, kuten 1900 vuotta sitten, jolloin Lasarus-kerjäläinen oli iloinen saadessaan syödä rikkaan miehen pöydältä pudonneita leivänmurusia, mitkään keinot eivät ole kiellettyjä rikkaalta mieheltä itsensä suojaamiseksi köyhiltä. Se vähemmistö, joka antaa huolenpitoa, niin että sen vasen käsi ei tiedä mitä oikea käsi antaa, on täysin riittämätön verrattuna siihen suureen enemmistöön, joka on ylenpalttinen lähimmäisenrakkaudessaan – ainoastaan koska nämä ihmiset ovat innokkaita näkemään nimensä julkaistuina maailmalle.
Suuri on Ahrimanin valta. Aika vierii eteenpäin jättäen joka päivän myötä tietämättömyyden ja taikauskon ajanjaksoja yhä taakseen mutta tuoden meille niiden sijaan ainoastaan vuosisatoja alati lisääntyvää itsekkyyttä ja ylpeyttä. Ihmiskunta kasvaa ja moninkertaistuu, lisääntyy voimassa ja (kirja-)viisaudessa. Se väittää tunkeutuneensa fyysisen luonnon syvimpiin mysteereihin; se rakentaa rautateitä ja puhkoo maapalloon tunneleita; se kohottaa jättimäisiä torneja ja siltoja, minimoi etäisyyksiä, yhdistää valtameriä ja jakaa kokonaiset mantereet. Sähkösanomat ja puhelimet, kanavat ja rautatiet yhä enemmän yhdistävät ihmiskunnan yhdeksi "onnelliseksi" perheeksi, mutta ainoastaan mahdollistaakseen itsekkäät ja ovelat kaikin keinoin anastamaan enemmän noiden vähemmän itsekkäiden ja ajattelemattomien nenän edestä. Todellakin tieteen ja hyvinvoinnin "yläluokka" on alistanut valtaansa ja nautinnokseen ilman ja maan, valtameren ja tulen.
Tämä meidän aikakautemme on tosiaankin edistyksen aikakausi, inhimillisen nerouden mitä voitokkaimman osoituksen aikaa. Mutta mitä hyvää on tämä suuri sivistys ja edistys tehnyt miljoonille Euroopan slummeissa, rahvaan joukoille? Onko mikään näistä nerouden ilmaisuista lisännyt tukea tai lohtua köyhien ja tarvitsevien elämään? Eikö olekin totta sanoa, että ahdinko ja nälkä ovat sata kertaa kovempia nyt kuin ne olivat druidien tai Zoroasterin aikoina? Ja auttaako nälkäisiä joukkoja se, että kaikki tämä on keksitty, vai auttaako se vain pyyhkimään rikkaiden sohvilta pois viimeksi unohtuneet ruusun terälehdet, jotka voivat epämukavasti kutittaa heidän hyvin syötettyjä kehojaan? Antavatko sähköiset ihmetykset yhden leipäkantin lisää nälkiintyneelle ihmiselle? Tuovatko tornit ja sillat ja lukuisat tehtaat mitään hyvää ihmiskunnalle, paitsi antavat lisämahdollisuuden varakkaille imeä verta ja hikeä heidän köyhistä veljistään? Milloin, kysyn uudelleen, minä ihmiskunnan historian aikana, sen tietämättömyyden pimeimpinä päivinä, on ollut sellaista kauheaa nälkiintymistä jollaista näemme nykyisin? Milloin on köyhä ihminen itkenyt ja kärsinyt, niin kuin hän itkee ja kärsii nykyään, sanokaamme Lontoossa, missä jokaista klubissa kävijää kohti, joka kestitsee itseään hyvin päivittäin hintaan, jolla ruokkisi kaksikymmentäviisi perhettä koko päiväksi, voi laskea satoja ja tuhansia nälkäisiä raukkoja? Muodikkaiden City-ravintoloiden ikkunoiden alla, joista säteilee lämpö ja sähkövalo, voidaan nähdä vanhoja vapisevia naisia ja pikku lapsia päivittäin värisemässä ja naulitsemassa nälkäisinä silmänsä ruokaan, jonka he haistavat joka kerta oven avautuessa. Sitten he jatkavat matkaa, käskystä, kadotakseen pimeyteen, kärsien nälkää ja hytisten ja lopulta kuollen jonkin katuojan kylmään mutaan…
"Pakanalliset" parsit eivät tunne, eikä heidän yhteisönsä sietäisi yhtään kerjäläistä keskuudessaan, kaikkein vähiten NÄLKIINTYMISTÄ!!
Itsekkyys on aikakautemme pääkannustaja; Chacun pour soi, Dieu pour tout le monde, sen tunnuslause. Missä sitten on totuus, ja mitä käytännön hyvää on tehnyt se valo, jonka "Maailman valo" on tuonut ihmiskunnalle, kuten jokainen kristitty väittää? "Aasian valosta" Eurooppa puhuu halveksien, eikä se tunnusta Ahura Mazdan jumalallista valoa. Ja kuitenkin jopa pieni valo (jos sellainenkaan) järkevästi käytettynä kärsivän ihmiskunnan hyväksi on tuhat kertaa hyvää tekevämpi kuin tuo ääretön Valo, kun se rajoittuu abstraktien teorioiden valtakuntaan. Meidän aikanamme viimeksi mainittu valo on ainoastaan onnistunut kohottamaan kristillisten kansojen ylpeyden huippuunsa kehittämällä niiden itseimartelua ja edistäen kovasydämisyyttä kaikkia velvoittavan lain nimessä. Sekä kansan että yksilön "persoonallisuus" on tunkenut syvät juurensa itsekkäiden motiivien maaperään. Kaikista nykyajan kulttuurin kukista ne, jotka kukkivat loisteliaimmin, ovat hienostuneen valheellisuuden, turhamaisuuden ja itsensä ylentämisen kukkia.
Harvassa ovat ne, jotka tahtovat tunnustaa tai edes alentuvat näkemään, että sivistyksemme ja kulttuurimme loistavan pinnan alla väijyy tiukasti Ahrimanin luoman pahuuden koko sisäinen saasta. Ja tosiaankin aidoin symboli, tuon sivistyksen varsinainen kuva on tämän arkkivihollisen viimeisin luomus – kaunis riikinkukko. Oikein sanoo teosofia teille – se on Paholaisen oma.
Suomennos Pirkko Carpelan
Lucifer, The Devil’s own, Thoughts on Ormuzd and Ahriman, maaliskuu 1891
THE DEVIL'S OWN, THOUGHTS ON ORMUZD AND AHRIMAN
Alaviiteet (pääset takaisin tekstiin asianomaiseen kohtaa klikkaamalla hiirellä järjestysnumeroa.)
1. Vaikka tämä jumaluus on "esikoinen", silti metafyysisesti ja loogisesti Ormuzd tulee järjestyksessä neljäntenä emanaationa (vrt. Salaisen opin Parabrahman-mulaprakritiin ja kolmeen logokseen). Hän on ilmenneen tason jumaluus. Avestan pyhien allegorioiden esoteerisessa tulkinnassa AHURA eli ASURA on yleisnimi seitsenäiselle jumaluudelle, seitsemän maailman hallitsijalle; ja Hvaniratha (meidän maapallomme) on neljäs tasona ja lukuna. Meidän on tehtävä ero sellaisten nimien kuin Ahura Mazdâo, Varana, "korkein" jumaluus ja ameshâspendien synteesin jne. välillä. Todellinen järjestys olisi: korkein eli ainoa valo, jota sanotaan ikuiseksi; sitten Zeruana Akarana (vrt. Vishnu abstraktissa merkityksessään rajattomana kaiken läpäisijänä ja Kâlana, aikana), Ormuzdin (tuon ikuisen kaksinaisuuden eli kuvan, joka edeltää jokaista jumalaa, ihmistä ja eläintä ja jää niiden jälkeen) Fravashi eli Ferouer, ja lopuksi itse Ahura Mazda.
2. Zeruana Akarana tarkoittaa samalla kertaa ääretöntä valoa, rajatonta aikaa, ääretöntä avaruutta ja kohtaloa (karma). Ks. Vendidad, farg. xix, 9.
3. Parsit, viimeinen muisto muinaisista maagikoista, eli jalon zoroasterilaisen systeemin tulenpalvojat, eivät alenna jumaluuttaan tekemällä hänestä pahojen henkien tai puhtaiden enkelien luojaa. He eivät usko Saatanaan tai paholaiseen, ja sen vuoksi heidän uskonnollista systeemiään ei voida todellisuudessa sanoa dualistiseksi. Tästä esitettiin hyvä todiste noin puoli vuosisataa sitten Bombayssa, kun orientalisti, tri Wilson väitteli aiheesta parsien ylimmäisten pappien, dasturien, kanssa. Viimeksi mainitut kielsivät hyvin filosofisesti hänen syytöksensä ja osoittivat hänelle, että kaukana siitä että olisivat hyväksyneet Pyhät kirjansa sananmukaisesti, he pitivät niitä allegorisena Ahrimanin suhteen. Heille se on symbolinen kuvaus kosmoksen häiritsevistä elementeistä ja ihmisen pahoista himoista ja eläimellisistä vaistoista (Vendidad).
4. Vendidad, käänt. J. Darmsteter, "Introduction", s. lvi.
5. Ahura Mazda ei tässä vastaa enää ikuisen hyvän ja valon ainutta korkeinta jumalaa vaan omaa sädettään, jumalallista EGOA, joka elähdyttää ihmistä - minkä nimisenä tahansa.
6. Valon jumalat, "kuolemattomat seitsemän, joista Ahura Mazda on seitsemäs. Ne ovat palvottuja abstraktioita.
7. Eli paholaisia.
8. Yast XIX, 16. säe kuuluu: "Minä kutsun avukseni ameshaspendien loiston, joilla kaikilla seitsemällä on yksi ja sama ajattelu, yksi ja sama puhe, yksi ja sama teko, yksi ja sama herra, Ahura Mazda." Kuten okkulttinen opetus sanoo: Jokaisen seitsemän periodin (Rodun) aikana ylin hallitseva valo saa uuden nimen, ts. yhden seitsemästä salatusta nimestä, joiden alkukirjaimet muodostavat yhtenä tarkastellun seitsenäisen joukon mysteerinimen.
9. Nork ii, 176. Vrt. Ilm. 19:11-14: "Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen… Hänen jälkeensä tulivat… valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit."
10. Yast XIX, 89 ynnä seur.
11. Yezidit eli "paholaisen palvelijat", joista jotkut oleskelevat muinaisen Babylonian tasangoilla, ovat palvoneet tähän päivään asti Melek Tausia, riikinkukkoa, Saatanan sanansaattajana ja välittäjänä arkkivihollisen ja ihmisten välillä.