H. P. Blavatsky
"PRINSIIPPIEN" LUOKITTELU
T. Subba Row’n erinomaisessa Bhagavadgîtân filosofiaa koskevassa luennossa, joka on julkaistu Theosophistin helmikuun numerossa, [Ko. luento on julkaistu suomeksi kirjassa T. Subba Row: Bhagavad Gîtân filosofiaa, s. 15-39. – Suom. huom.] luennoitsija käsittelee, satunnaisesti luullakseni, kosmoksen ja ihmisen seitsemäisiä prinsiippejä. Jaottelua kritisoidaan melkoisesti, ja tähän asti teosofisissa opetuksissa omaksuttu ja käytetty ryhmittely pelkistetään neljän ryhmäksi.
Arvostelu on jo synnyttänyt väärinkäsitystä, ja jotkut ovat väittäneet, että alkuperäisiä opetuksia on halvennettu. Tämä ilmeinen ristiriita taholta, jonka näkemyksiä okkulttisista asioista pidetään meidän Seurassamme hyvällä syyllä lähes lopullisina, on vaarallinen ase vastustajille, jotka ovat aina valppaina paljastamaan ja toitottamaan julki filosofiamme ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia. Sen vuoksi katson velvollisuudekseni osoittaa, että todellisuudessa Subba Row’n näkemysten ja omien esitystemme välillä ei ole mitään epäjohdonmukaisuutta seitsemäisen jaottelun suhteen. Lisäksi osoitan, että a) luennoitsija oli täysin perehtynyt seitsenjakoon ennen kuin hän liittyi Teosofiseen Seuraan; b) hän tiesi että se oli vanhojen "arjalaisten filosofien opetus, niiden jotka ovat yhdistäneet seitsemän okkulttista voimaa seitsemään prinsiippiin" makro- ja mikrokosmoksessa (ks. tämän artikkelin loppu); ja c) alusta alkaen hän oli vastustanut ei luokittelua vaan muotoa jolla se ilmaistiin. Kun Subba Row nyt siis sanoo jakoa "epätieteelliseksi ja harhaanjohtavaksi" ja lisää, että "tämä seitsenkertainen luokittelu melkein loistaa poissaolollaan monissa [ei kaikissa?] hindulaisissa kirjoissamme" jne. ja että on parempi omaksua vanha ja kunnianarvoisa neljän prinsiipin luokittelu, hänen täytyy tarkoittaa joitakin erityisiä ortodoksia kirjoja, koska hänen olisi mahdotonta väittää itseään vastaan näin selvällä tavalla.
Muutama selvittävä sana on sen vuoksi paikallaan. Kun sanotaan, että luokittelu loistaa poissaolollaan hindulaisissa kirjoissa, mainittu luokittelu loistaa yhtä lailla poissaolollaan buddhalaisissa kirjoissa. Tämä johtuu ilmiselvästä syystä: se oli aina esoteerinen ja sellaisena siihen on pikemminkin viitattu kuin avoimesti sitä opetettu. Että se on "harhaanjohtava", on myös täysin totta, sillä tämän päivän huomattava piirre – materialismi – on johtanut länsimaisten teosofien mielet yleiseen tapaan tarkastella seitsemää prinsiippiä selvinä ja itseolevina entiteetteinä. Sen sijaan ei ymmärretä, mitä ne ovat – nimittäin upâdheja ja vastaavia tiloja – kolme upâdhia, perusryhmää, ja neljä prinsiippiä. Mitä "epätieteellisyyteen" tulee, tätä sanaa voi pitää lapsus linguae’na [sanavirheenä]. Tässä mielessä saanen lainata sen, mitä Subba Row kirjoitti noin vuosi ennen liittymistään Teosofiseen Seuraan eräässä erinomaisessa artikkelissaan, "Brahmanism on the Sevenfold Principle in Man", ["Brahmalaisuus ihmisen seitsenkertaisesta prinsiipistä"]. Artikkeli on paras katsaus, mitä koskaan on ilmestynyt artikkelisarjasta "Fragments of Occult Truth" – joka sittemmin sai ilmauksensa kirjan Esoteric Buddhism muodossa. Tekijä sanoo:
"Olen huolellisesti tutkinut sitä [opetusta] ja havainnut, että buddhalaisesta opista saadut tulokset eivät näytä paljoakaan eroavan arjalaisen filosofiamme johtopäätöksistä, vaikka esitystapamme saattaakin poiketa." Lueteltuaan tämän jälkeen "kolme perussyytä", jotka tuovat ihmisen olemassaoloon – ts. Parabrahmanin, shaktin ja prakritin – hän selittää: "Muinaisen Aryavartan adeptien mukaan seitsemän prinsiippiä ovat kehittyneet näistä kolmesta perusentiteetistä. Algebra opettaa meille, että n kappaleen yhdistelmien lukumäärä otettuna yksi kerrallaan, kaksi kerrallaan, kolme kerrallaan jne. = 2n - 1.
Soveltamalla tätä kaavaa esillä olevaan tapaukseen entiteettien lukumäärä, joka muodostuu näiden kolmen perussyyn eri yhdistelmistä, on 23 - 1 = 8 - 1 = 7.
Yleisenä sääntönä on, että aina kun seitsemän entiteettiä mainitaan Intian muinaisissa okkulttisissa tieteissä missä yhteydessä tahansa, on oletettavissa, että nuo seitsemän entiteettiä saavat alkunsa kolmesta perusentiteetistä. Nämä kolme entiteettiä taasen ovat kehittyneet yhdestä ainoasta entiteetistä eli MONADISTA". (Ks. Five Years of Theosophy, s. 160.) [T. Subba Row: Esoteerisia kirjoituksia, s. 107. Five Years of Theosophy on 1885 julkaistu esseekokoelma, jonka aineisto on koottu Theosophist-aikakauskirjan sivuilta. Kokoelman toimittivat anonyymeinä Laura Langford Holloway ja Mohini Mohan Chatterji – suom. huom.]
Tämä on aivan oikein okkulttisesta näkökulmasta katsottuna ja myös kabbalistisesti, kun tutkitaan seitsemää ja kymmentä sefirotia ja seitsemää ja kymmentä rishiä, manua jne. Se osoittaa, että todellisuudessa ei ole eikä voi olla mitään perusristiriitaa Himalajan pohjois- ja eteläpuolella vaikuttavien adeptien esoteerisen filosofian välillä. Lukijaa pyydetään lisäksi tutustumaan edellä mainitun artikkelin aiempiin sivuihin, joilla esitetään, että "kadonneen Atlantiksen asukkaiden omaama luonnon okkulttisten voimien tietämys opittiin Intian muinaisilta adepteilta ja he lisäsivät sen Pyhän Saaren (nyt Gobin erämaan) asukkaiden opettamaan esoteeriseen oppiin. *[Paikka, josta tiibetiläiset ovat puhuneet tähän päivään asti ja jota he kutsuvat Schanbhalaksi, Onnenmaaksi. (Ks. Liite III.)] [Ks. Hunnuton Isis, Tiede osa 2, s. 371-372, ja Theosophist-lehden toimittajan [=H. P. B.] liitteitä edellä siteerattuun artikkeliin Five Years of Theosophyssa.] Tiibetiläiset adeptit (heidän edeltäjänsä Keski-Aasiassa) eivät ole kuitenkaan hyväksyneet lisäystä." (S. 155–156.) Mutta tämä ero kahden opin välillä ei sisällä seitsenjakoa, koska se oli yleinen sen jälkeen kun atlantislaiset sen loivat, atlantislaisten neljäntenä kantarotuna ollessa tietysti varhaisempi rotu kuin viides, arjalainen.
Puhtaasti metafyysisestä näkökulmasta huomautukset, jotka on tehty Bhagavadgîtân luennon seitsenjaon johdosta, pätevät tänään, kuten ne pätivät viisi tai kuusi vuotta sitten artikkelissa "Brahmanism on the Sevenfold Principle in Man", niiden ilmeisestä ristiriitaisuudesta huolimatta. Puhtaasti teoreettisen esoterismin tarkoituksiin ne ovat yhtä päteviä buddhalaisessa kuin brahmalaisessa filosofiassa. Kun siis Subba Row sanoo kannattavansa "neljän prinsiipin vanhaa kunnianarvoisaa luokitusta" vedantalaista teosta koskevassa luennossaan – vedantalainen luokittelu jakaa kuitenkin ihmisen viiteen "koshaan" (verhoon) ja âtmaan (kuudes nimellisesti, tietysti) –, [Tämä on Subba Row’n meille antama jaottelu. Ks. Five Years of Theosophy, s. 185-186, T. S. – nimimerkillä allekirjoitettu artikkeli.] hän osoittaa sillä yksinkertaisesti, että hän haluaa pysyä ehdottomasti niiden teoreettisessa ja metafyysisessä ja myös ortodoksisessa laskutavassa. Näin minä joka tapauksessa ymmärrän hänen sanansa. Sillä târaka-râjayoga-luokitus on myös kolme upâdhia, âtman ollessa neljäs prinsiippi eikä tietenkään mikään upâdhi, koska se on yhtä Parabrahmanin kanssa. Tämän hän itse myös osoittaa pienessä artikkelissa nimeltään "Septenary Division in Different Indian Systems" [Seitsenjako erilaisissa intialaisissa järjestelmissä".] [Sama, s. 185-186.]
Miksi ns. "buddhalainen" esoterismi ei sitten turvaudu sellaiseen jakoon? Myönnetään, että se on ehkä "harhaanjohtava". Mutta varmasti sitä ei voi sanoa "epätieteelliseksi". Saanen sanoa tuon adjektiivin valintaa ajattelemattomaksi, koska itse Subba Row on osoittanut sen olevan päinvastoin erittäin tieteellinen, ja myös matemaattinen, sillä edellä mainittu algebrallinen todistus vahvistaa saman. Mielestäni itse luonto osoittaa sen jaon välttämättömäksi kosmoksessa ja ihmisessä. Tämä johtuu siitä, että luku seitsemän on "voima ja henkinen vaikuttaja" kolmen ja neljän sekä kolmion ja neliön yhdistelmässään. Epäilemättä on paljon tarkoituksenmukaisempaa noudattaa nelinäistä luokitusta metafyysisessä ja synteettisessä merkityksessä, aivan kuten olen noudattanut kolminaista – ruumiin, sielun ja hengen – luokittelua Hunnuttomassa Isiksessä. Sillä jos olisin silloin ottanut käyttöön seitsenjaon, niin kuin olen joutunut tekemään myöhemmin puhtaasti analyyttisissä tarkoituksissa, kukaan ei olisi ymmärtänyt sitä, ja prinsiippien moninkertaistaminen, asian valaisemisen sijasta, olisi aiheuttanut loputonta sekaannusta. Mutta nyt tilanne on muuttunut ja se on erilainen. Olemme valitettavasti – sillä se oli harkitsematonta – avanneet aukon esoterismin Kiinan muuriin, emmekä voi sulkea sitä enää vaikka tahtoisimmekin. Minun oli maksettava kova hinta varomattomuudesta, mutta en aio kavahtaa seurauksia.
Totean siis, että kun nyt pääsemme esoteeristen asioiden puhtaasti subjektiivisen järkeilyn tasolta okkultismin käytännön todistelun tasolle, missä jokainen prinsiippi ja ominaisuus on analysoitava ja määriteltävä sovelluksissaan päivittäisen ja erityisesti kuolemanjälkeisen elämän ilmiöihin, seitsemäinen luokittelu on oikea. Sillä se on todella tarkoituksenmukainen jako, joka ei mitenkään estä tunnistamasta vain kolmea ryhmää – joista Subba Row sanoo, että "nämä neljä prinsiippiä liittyvät neljään upâdhiin, jotka vuorostaan ovat yhteydessä neljään eri tajunnantilaan". [T. Subba Row: Bhagavad Gîtân filosofiaa, s. 20] [Sen kruunaava todiste, että jako on mielivaltainen ja vaihtelee eri koulukuntien mukaan, löytyy Subba Row’n julkaiseman artikkelin "Personal and Impersonal God" sanoista. Siinä hän esittää, että "meillä on kuusi tietoisuudentilaa, joko objektiivista tai subjektiivista… ja yksi täydellinen tiedottomuuden tila" jne. (Ks. Five Years of Theosophy, s. 200 ja 201.) Tietenkään niiden, jotka eivät kannata arjalaisten ja arhat-adeptien vanhaa koulukuntaa, ei mitenkään tarvitse omaksua seitsemäistä luokitusta.] Tämä on Bhagavadgîtân luokittelu, siltä vaikuttaa, mutta ei vedantalainen jako eikä se mikä oli esiaryasangan koulujen râjajoogeilla ja mahayana-systeemissä ja mikä on yhä käytössä Himalajan toisella puolella, ja heidän systeeminsä on miltei sama kuin târaka-râjayogan käyttämä. Eron viimeksi mainitun ja vedantalaisen luokittelun välillä on Subba Row osoittanut meille pienessä artikkelissaan "Septenary Division in Different Indian Systems". Târaka-râjajoogit hyväksyvät vain kolme upâdhia, joissa âtma voi toimia. Nämä ovat Intiassa, ellen erehdy, jagrata eli tajunnan valvetila (vastaa sthûlopâdhia); svapna eli unitila (sûkshmopâdhissa) ja sushupti eli kausaalinen tila, jonka saa aikaan kâranopâdhi eli se mitä sanomme buddhiksi. Mutta sitten samâdhin transsendenttisissa tiloissa ruumis ja sen linga-sharira, elämänprinsiipin käyttöväline, jätetään kokonaan pois tarkastelusta: kolme tietoisuudentilaa saadaan vastaamaan vain kolmea (âtman kanssa neljää) prinsiippiä, jotka jäävät jäljelle kuoleman jälkeen. Tässä onkin todellinen syy ihmisen seitsenjakoon, kolmen prinsiipin tullessa mukaan lisänä ainoastaan elämän aikana.
Niin kuin makrokosmoksessa, niin myös mikrokosmoksessa: analogiat pätevät kaikkialla luonnossa. Niinpä universumia, aurinkokuntaamme, maapalloamme ja ihmistä on kaikkea pidettävä yhtäläisesti seitsemäisenä konstruktiona – neljänä ylimaallisena ja yli-inhimillisenä, niin sanoakseni – kolmena objektiivisena ja astraalisena. Ihmisen erityistapausta käsiteltäessä on ainoastaan kaksi näkökulmaa, joita voidaan tarkastella. Inkarnaatiossa oleva ihminen muodostuu varmasti seitsemästä prinsiipistä, jos nimitämme siten hänen aineellisen, astraalisen ja henkisen rakenteensa seitsemää tilaa, jotka ovat eri tasoilla. Mutta jos luokittelemme prinsiipit tietoisuuden neljän asteen tyyssijan mukaan, nämä upâdhit voidaan jakaa neljään ryhmään. [Subba Row’n väite että ruumiin kolmesta osasta puheen ollen "voisimme tehdä lukemattoman määrän jaotuksia: voimme luetella hermovoiman, veren ja luut", ei luullakseni päde. Hermovoima – mikäpä siinä, vaikka se on yhtä elonprinsiipin kanssa ja lähtee siitä; mitä vereen ja luihin jne. tulee, nämä ovat objektiivisia aineellisia asioita ja yhtä ihmisruumiin kanssa ja siitä erottamattomia. Kuusi muuta prinsiippiä ovat seitsemännessä – ruumiissa – puhtaasti subjektiivisia prinsiippejä ja sen vuoksi materialistinen tiede kieltää ne kaikki ja jättää huomiotta.] Siten hänen tietoisuutensa, joka ei ole koskaan keskittynyt toiseen tai kolmanteen prinsiippiin – jotka kummatkin muodostuvat aineen (tai mieluummin "substanssin") tiloista eri tasoilla, kukin vastaten yhtä kosmoksen tasoista ja prinsiipeistä –, on välttämätön yhteyksien muodostamiseksi ensimmäisen, neljännen ja viidennen prinsiipin välillä samoin kuin tiettyjen vitaalisten ja psyykkisten ilmiöiden edistämiseksi. Nämä viimeksi mainitut voidaan sopivasti luokitella tässä fyysisen ruumiin kanssa yhteen ryhmään ja jättää pois transsin (samâdhin) aikana samoin kuin kuoleman jälkeen, jolloin jää ainoastaan traditionaaliset eksoteeriset ja metafyysiset neljä. Siten mikä tahansa tähän yksinkertaiseen tosiasiaan perustuva syytös vastakkaisesta opetuksesta olisi ilmeisesti täysin pätemätön, sillä prinsiippien luokittelu seitsemäiseksi tai nelinäiseksi riippuu kokonaan tarkasteltavasta näkökulmasta, kuten sanoin. On puhtaasti valintakysymys, minkä luokittelun omaksumme. Tarkkaan ottaen, okkulttinen – samoin kuin maallinen – fysiikka suosisi kuitenkin seitsenjakoa näistä syistä. [Mitä erinomaisimmassa artikkelissaan "Personal and Impersonal God" – joka on herättänyt paljon huomiota lännen teosofisissa piireissä – Subba Row sanoo: "Aivan kuten ihminen muodostuu seitsemästä prinsiipistä, erilaistunut aine esiintyy aurinkokunnassa seitsemässä eri tilassa. Nämä kaikki eivät tule nykyisen objektiivisen tietoisuutemme piiriin, mutta ihmisen henkinen ego voi havaita ne. Edelleen, prajñâ eli havaintokyky esiintyy seitsemässä eri aspektissa vastaten seitsemää aineen tilaa. Tarkkaan ottaen on kuusi erilaistuneen prajñân tilaa, seitsemännen tilan ollessa täydellisen tiedottomuuden (eli absoluuttisen tietoisuuden) tila. Erilaistuneella prajñâlla tarkoitan tilaa, jossa prajñâ jakaantuu eri tietoisuudentiloihin. Siten meillä on kuusi tietoisuudentilaa" jne. (Five Years of Theosophy, s. 200 ja 201.) Tämä on täsmälleen Himalajan takainen oppimme.]
Luonnossa on kuusi voimaa: tämä buddhalaisuudessa ja brahmalaisuudessa, eksoteerisessa tai esoteerisessa, ja seitsemäs – kaikkivoima eli absoluuttinen voima, joka on kaiken synteesi. Luonto rakentavassa aktiivisuudessaan soittaa perussävelen tälle luokittelulle useammalla kuin yhdellä tavalla. Kuten Sankhyakârikân kolmannessa aforismissa sanotaan prakritista, "kaiken juuresta ja substanssista", se (prakriti eli luonto) ei ole tuote vaan on itse seitsemän asian tuottaja [producer], ja "näistä sen tuottamasta seitsemästä tulee kaikista vuorostaan tuottajia". Siten kaikki nesteet luonnossa saavat alkunsa erotessaan lähtömassastaan tulemalla sferoidiksi (tipaksi); ja kun pieni pallo on muodostunut ja se putoaa, sen saama impulssi muuttaa sen, kun se koskettaa maata, miltei poikkeuksetta tasasivuiseksi kolmioksi (eli kolmeksi) ja sitten kuusikulmioksi, minkä jälkeen viimeksi mainitun kulmista alkaa muodostua neliöitä tai kuutioita tasokuvioina. Katsokaa luonnon luonnollista aikaansaannosta, niin sanoakseni, ja sen keinotekoista tai autettua tuotetta – tieteen urkkiessa sen okkulttista työpajaa. Katsokaa saippuakuplan värillisiä renkaita sekä valon polarisoimisella aikaansaatuja renkaita. Nuo renkaat, joko Newtonin saippuakuplissa tai kristallissa, jotka on saatu polarisaation avulla, esiintyvät poikkeuksetta kuutena tai seitsemänä renkaana – "kuuden renkaan ympäröimä musta piste, tai ympyrä, jonka sisällä on tasokuutio, ympäröitynä kuudella selvällä renkaalla", ympyrän ollessa seitsemäs. Norremberg-polarisoija-aparaatti heittää objektiivisuuteen melkein kaikki okkulttiset geometriset symbolimme, vaikka fyysikot eivät ole siitä yhtään viisastuneet. (Ks. Newtonin ja Tyndallin kokeet.) [Tarvitsee vain avata Websterin sanakirja ja tutkia lumihiutaleita ja -kiteitä sanan "lumi" kohdalta havaitakseen luonnon työn. "Luonto geometrisoi", sanoo Platon.]
Luku seitsemän on aivan okkulttisen kosmogonian ja antropogonian ytimessä. Mikään symboli ilmaistessaan kehitystä alusta loppuun, ei olisi mahdollinen ilman sitä. Sillä ympyrä saa aikaan pisteen; piste laajenee kolmioksi palaten sen kahdelle kulmalle ja muodostaa sitten mystisen tetraktyksen – tasokuution. Näistä kolmesta siirtyessään vaikutusten ilmiömaailmaan, erilaistuneeseen luontoon, tulee geometrisesti ja numeerisesti 3 + 4 = 7. Parhaat kabbalistit ovat esittäneet tätä iät ja ajat aina Pythagoraasta alkaen nykyisiin matemaatikkoihin ja symbolien tutkijoihin asti, joista yksi on onnistunut tempaisemaan aina yhden seitsemästä okkulttisesta avaimesta ja on todistanut voittonsa lukuja koskevan teoksen avulla. Aiheesta kiinnostunut teosofimme lukekoon ihmeellisen teoksen nimeltään "Key to the Hebrew-Egyptian Mystery in the Source of Measures" ["Mittojen alkuperän heprealais-egyptiläisen mysteerin avain"] [Kirjoittanut J. Ralston Skinner], ja ne jotka ovat hyviä matematiikassa, tulevat tyrmistymään teoksen sisältämien paljastusten edessä. Sillä se paljastaa todella mittojen okkulttisen alkuperän, mittojen joiden avulla rakennettiin kosmos ja ihminen, joka sitten rakensi Egyptin suuren pyramidin samoin kuin kaikki tornit, hautakummut, obeliskit, Intian luolatemppelit ja Perun ja Meksikon pyramidit sekä kaikki ikivanhat monumentit; Kaldean, kummankin Amerikan ja jopa Pääsiäissaaren kivisymbolit – Pääsiäissaaren, joka on elävä yksinäinen todiste jostain uponneesta esihistoriallisesta mantereesta keskellä Tyyntämerta. Teos paljastaa, että samat numerot ja mitat samoille esoteerisille symboleille olivat olemassa kaikkialla maailmassa. Se osoittaa tekijän sanoin, että kabbala on "geometrisille elementeille perustuva kokonainen kehityssarja ilmaisten numeroarvot, jotka perustuvat ympyrän täydellisille arvoille (yksi seitsemästä avaimesta, jonka tähän asti ovat tunteneet ainoastaan vihityt), ja Peter Metius keksi ne 1500-luvulla ja ne on uudelleen löytänyt edesmennyt John A. Parker. [Newarkista, teoksessaan The Quadrature of the Circle [Ympyrän neliöiminen], "kolmen pyörivän kappaleen probleema" (John Wiley and Son, New York 1851).] Lisäksi teos todistaa, että sen systeemin, josta kaikki nämä kehityksen tulokset johdettiin, "katsottiin perustuvan luontoon (tai Jumalaan) käytännössä luovan suunnittelun ponnistusten perustana eli lakina". Edelleen osoitetaan, että se on myös Raamatun konstruktioiden takana ja löytyy Salomon temppelin, Liiton arkin, Nooan arkin jne. mitoista – lyhyesti sanottuna kaikista symbolisista myyteistä.
Entä mitkä ovat ne numerot, mittasuhteet, joilla pyhä kuutio johdetaan esoteerisesta neliöstä, jonka vihityt tietävät sisältyneen Pythagoraan tetraktykseen? Miksi se on universaali alkuperäinen symboli? Tällaisia numeroita löytyy Egyptin silmukkarististä, samoin kuin (niin väitän) intialaisesta svastikasta, "pyhästä merkistä", joka koristaa Seshan, ikuisuuden käärmesyklin tuhansia päitä, joilla lepää Vishnu, äärettömyyden jumaluus. Ja ne voidaan osoittaa myös Purûravas-kuninkaan kolminaisesta (treta) tulesta, nykyisen manvantaran ensimmäisestä tulesta, joka on yksi neljästäkymmenestäyhdeksästä (7 x 7) mystisestä tulesta. Se voi puuttua monista hindujen kirjoista, mutta Vishnupurâna ja muut purâna-kirjat vilisevät tätä symbolia ja numeroa jokaisessa mahdollisessa muodossa, minkä aion todistaa "SALAISESSA OPISSA". Source of Measures -teoksen tekijä ei tietenkään tiedä itse vielä koko sitä valtavaa alaa, minkä hän on keksinyt. Hän käyttää avaintaan toistaiseksi ainoastaan Raamatun ja erityisesti Mooseksen kirjojen esoteeriseen kieleen ja symboliikkaan. Oivallisen kirjailijan suuri virhe mielestäni on se, että hän soveltaa keksimäänsä avainta pääasiassa maailmanuskontojen jälkiatlantislaisiin ja näennäishistoriallisiin fallisiin elementteihin. Hän tuntee intuitiivisesti jalomman, korkeamman, transsendenttisemman merkityksen kaikesta tästä ainoastaan Raamatussa – ja pelkästään seksuaalisen palvonnan muissa uskonnoissa. Tämä fallinen elementti vanhemmassa pakanallisessa palvonnassa koski todellisuudessa ihmisrotujen fysiologista kehitystä, jotakin mitä ei voitu löytää Raamatusta, koska se puuttuu siitä (Pentateukin ollessa viimeisin kaikista vanhoista pyhistä kirjoituksista). Kuitenkin se, mitä oppinut kirjailija on keksinyt ja todistanut matemaattisesti, on kyllin ihmeellistä ja riittää todistamaan väitteemme: nimittäin että kuviot Î o □ ja numerot 3 + 4 = 7 ovat varsinainen perusta ja ovat kosmogonian ja ihmiskunnan evoluution sielu.
Kelle tahansa, joka haluaa avata tämän prosessin symbolin
vuoksi, sanoo tekijä puhuessaan silmukkarististä, egyptiläisten
tausta ja kristittyjen rististä: "se onnistuisi avatun kuution avulla
yhteydessä ympyrään, jonka mitta otetaan kuution kulmista. Kuutiosta
tulee avattuna pintana oikea risti eli taun muoto ja kun
viimeksi mainittuun liitetään ympyrä, saadaan egyptiläisten silmukkaristi ja
sen selvä merkitys mittojen alkuperästä [???]. [Ja
lisäämällä oikeaan ristiin [+] neljän kardinaalipisteen ja samalla
äärettömyyden symboli [tästä puuttuu kuva], haarojen osoittaessa ylös, alas
ja oikealle ja vasemmalle, tehden kuusi ympyrässä – Yomas’in ikivanha merkki
– siitä tulisi svastika, "pyhä merkki", jota "Ismael-muurarien" veljeskunta
käytti ja jota he kutsuvat universaaliksi hermeettiseksi ristiksi, eivätkä
ymmärrä sen todellista viisautta ja tiedä sen alkuperää.] Koska
tällainen mitta saatiin myös rinnastettua ajatukseen elämän alkuperästä,
se otettiin hermafrodiittisten sukupuolielinten symboliksi, ja itse asiassa
sen paikalle pantiin kuva peittämään ihmisen tämä osa hindulaisessa
muodossa…" [Se on "hermafrodiittinen Indranse Indra, luonnon jumalatar,
juutalaisten Issa ja egyptiläisten Isis", kuten kirjoittaja
kutsuu niitä toisessa paikassa.] "…On huomionarvoista, että vaikka kuutiossa
on vain kuusi pintaa ja kun se esitetään ristin muodossa, jolloin ristin
sakarat avataan kuution yhdelle pinnalle kahtena tavallisena sakarana
ja lasketaan kumpaankin kuuluvana, niin laskettaessa kaksi sakaraa saadaan
neljä neliötä pystysuoraan ja kolme neliötä vaakasuoraan, yhteensä
seitsemän.
Tässä meillä on kuuluisat neljä, kolme ja
seitsemän jälleen, neljä ja kolme Parkerin probleeman (neliöiminen ja
’kolmen pyörivän osan’) vaikuttavaa jäsentä (s. 50 ja 51).
Ja ne ovat vaikuttavat jäsenet universumin ja IHMISEN rakentamisessa. Vithobâ – yksi Krishnan ja Vishnun aspekti – on sen vuoksi "avaruuteen ristiinnaulittu ihminen" eli "avattu kuutio", kuten esitettiin (ks. Edward Moor, Hindoo Pantheon, Wittoba). Se on Intian vanhin symboli, nykyisin melkein unohdettu, niin kuin Vishvakarman ja Vikartanan (aurinko jonka säteet on leikattu) todellinen merkitys on myös unohtunut. Se on egyptiläisten silmukkaristi ja päinvastoin, ja viimeksi mainittu – jopa sistrum poikkipuineen – symboloi yksinkertaisesti jumaluutta ihmisenä – kuinka fallinen siitä onkin tullut myöhemmin, Atlantiksen vajoamisen jälkeen. Silmukkaristi on tietysti, kuten professori Seyffarth on osoittanut – jälleen kuusi ja sen pää – seitsemäs. Seyffarth sanoo: "Se on kallo aivoineen, sielun paikka, hermojen ulottuessa selkärankaan, selkään ja silmiin ja korviin. Sillä Tanis-kivi [Kuva puuttuu: Se on eräänlainen egyptiläinen silmukkaristi. Siinä on T-kirjain, joka koostuu kuudesta neliön muotoisesta ruudusta. T:n pystysuorassa varressa on neljä neliötä, vaakasuorassa kolme. T:n päällä on pallo, jolla on silmät, nenänpää ja suu. – Suom. toim.] tulkitsee sen toistuvasti antropokseksi (ihminen). Meillä on koptilainen ank, vita, oikeastaan anima, joka vastaa heprean anoshia, tarkoittaen oikeastaan animaa. Egyptiläinen anki merkitsee minun sieluni." [Ote teoksesta Source of Measures.]
Se merkitsee synteesissään seitsemää prinsiippiä, joiden yksityiskohdat esitetään myöhemmin. Edellä esitetty silmukkaristi on siis löydetty Pääsiäissaaren (Tyynessämeressä) jättiläispatsaiden selästä. Pääsiäissaari on osa vajonnutta mannerta. Tästä jäänteestä on sanottu, että se on "täpösen täynnä kyklooppisia patsaita, jäänteitä suurten ja sivistyneiden ihmisten kulttuurista". Ja kun Subba Row on kertonut meille, mitä hän on löytänyt hindulaisista kirjoista, nimittäin, että Intian muinaiset adeptit olivat oppineet okkulttisia voimia atlantislaisilta (edellä päinvastoin) – looginen päätelmä tästä on, että intialaiset saivat seitsenjakonsa heiltä, aivan kuten meidän adeptimme olivat saaneet sen "Pyhältä saarelta". Tämän pitäisi ratkaista asia.
Tämä tau-risti on aina seitsemäinen, missä tahansa muodossa, ja sillä on monia muotoja, vaikka pääajatus on aina yksi. Mitä muuta ovat egyptiläiset oozat (silmät), amuletit, joita kutsutaan mystiseksi silmäksi, kuin saman asian symboleja. Ylemmässä rivissä on neljä silmää ja alemmassa kolme. Eli edelleen, ooza, josta roikkuu seitsemän luth’ia, ja "sen yhdistetty melodia luo yhden ihmisen", sanovat hieroglyfit. Eli jälleen, kuusikulmio muodostuu kuudesta kolmiosta, joiden kärjet suuntautuvat pisteeseen, ollen siten universaalisen luomisen symboli, jollaista Kenneth Mackenzien mukaan "käyttivät sormuksena kuninkaallisen salaisuuden korkeimmat ruhtinaat" – mitä salaisuutta he eivät muuten koskaan tienneet. Jos seitsemällä ei ole mitään tekemistä universumin ja ihmisen mysteerien kanssa, silloin ei todellakaan Vedoista Raamattuun millään ikivanhoilla pyhillä kirjoituksilla – purânoilla, Avestalla ja kaikilla katkelmilla, jotka ovat olleet käytössämme – ole mitään esoteerista merkitystä, ja niitä on pidettävä orientalistien mukaan – sekavina lastensatuina.
On aivan totta, että târaka-râjayogan kolme upâdhia ovat, kuten Subba Row selittää artikkelissaan "The Septenary Division in Different Indian Systems", "parhaat ja yksinkertaisimmat", mutta vain puhtaasti kontemplatiivisessa joogassa. Ja hän lisää: "Vaikka ihmisessä on seitsemän prinsiippiä, hänellä on vain kolme selvää upâdhia, joissa kussakin voi hänen âtmansa toimia muista riippumatta. Nämä kolme upâdhia voi adepti erottaa tappamatta itseään. Hän ei voi erottaa seitsemää prinsiippiä toinen toisestaan hävittämättä rakennetaan" (Five Years of Theosophy, s. 185). Ehdottomasti hän ei voi. Mutta tämä pätee edelleen ainoastaan hänen kolmen alemman prinsiipin – ruumin ja siitä (elämässä) erottamattoman prânan ja linga-shariran – suhteen. Muut voidaan erottaa, koska ne eivät muodosta mitään vitaalia vaan mieluummin mentaalisen ja henkisen välttämättömyyden. Mitä tulee saman artikkelin huomautukseen, jossa väitetään neljännen prinsiipin "sisältyvän kolmeen koshaan, koska sanottu prinsiippi on vain tahdonvoiman käyttöväline ollen ainoastaan mielen energianlähde", vastaan: Juuri niin! Mutta koska viidennen (manaksen) korkeammat ominaisuudet yhdessä tekevät alkuperäisen kolminaisuuden, ja juuri maallinen energia, tunteet ja tahtomiset jäävät kâma-lokaan, niin mikä on se käyttöväline, astraalimuoto, kuljettamaan ne bhûtana kunnes ne kuihtuvat – mikä voi viedä vuosisatoja? Voiko "väärä" persoonallisuus eli pisacha, jonka ego muodostuu täsmälleen kaikista noista maallisista intohimoista ja tunteista, jäädä kâma-lokaan ja tilapäisesti ilmetä, ilman aineellista käyttövälinettä, vaikka kuinka eteeristä? Vai onko meidän luovuttava seitsemästä prinsiipistä ja uskomuksesta, että on olemassa sellainen asia kuin astraaliruumis ja bhûta eli kummitus?
Ehdottomasti ei ole. Sillä Subba Row itse selittää vielä kerran, kuinka, hindulaisesta näkökulmasta, alempi, viides eli manas voi ilmaantua uudelleen kuoleman jälkeen. Hän huomauttaa aivan oikein, että on mieletöntä sanoa sitä ruumiittomaksi hengeksi (Five Years of Theosophy, s. 174). Hän sanoo: "Se on pelkkä voima, joka säilyttää sen yksilön ajatusilmaukset, jonka rakenteeseen se alun perin astui. Se kutsuu toisinaan avukseen kâmarûpan voiman ja luo itselleen jonkin erityisen eteerisen muodon (ei välttämättä ihmisen)." [T. Subba Row: Esoteerisia kirjoituksia, s. 119]
Se, mikä "kutsuu toisinaan" kâmarûpan, ja tuon niminen "voima" tekevät jo kaksi prinsiippiä, kaksi "voimaa" – kutsukaa sitä miksi haluatte. Sitten meillä on âtma ja sen käyttöväline buddhi – mikä tekee neljä. Niiden kolmen kanssa, jotka katosivat maan päällä, tämä vastaa seitsemää. Kuinka voimme siis puhua nykyajan spiritualismista, sen materialisaatioista ja muista ilmiöistä turvautumatta seitsemäisyyteen?
Lainataksemme ystäväämme ja erittäin arvostettua veljeämme viimeisen kerran, hän sanoo, että "meidän [arjalaiset] filosofimme ovat yhdistäneet seitsemän okkulttista voimaa seitsemään prinsiippiin [ihmisessä ja kosmoksessa] eli edellä mainittuun entiteettiin. Nämä mikrokosmoksessa olevat seitsemän okkulttista voimaa vastaavat eli ovat sopusoinnussa makrokosmoksessa olevien okkulttisten voimien kanssa." ["Brahmanism on the Sevenfold Principles in Man", T. Subba Row: Esoteerisia kirjoituksia, s. 113.] Tämä lainaus on täysin esoteerinen, ja on miltei sääli, että viimeistelemättömän, joskin erinomaisen luennon lausutut sanat on julkaistu ilman tarkistusta.
Lähde: Theosophist, "CLASSIFICATION OF 'PRINCIPLES'", April 1887
Suomentanut Pirkko Carpelan