H. P. Blavatsky

RIIVAAMISTAPAUS

Tämän lehden huhtikuun numerossa mainitun "riivaamistapauksen" yksityiskohdat esitetään seuraavassa kirjeessä, jonka on kirjoittanut arvostettu englantilainen lääkäri. Hän on hoitanut tapauksen uhria:

Haluan kääntyä puoleenne tässä ihmisyyden asiassa tarkoituksenani herättää myönteinen suhtautumisenne ja saada kaikki apu, mikä teillä on tarjottavana "hallintapauksessa". Tulette ymmärtämään, että kyseessä olevasta herrasta on oltu tekemässä meedio hänen tahtonsa vastaisesti, hänen osallistuttuaan muutamiin istuntoihin, jotka pidettiin "materialisaation" todistamistarkoituksessa.

Siitä lähtien potilaani on enemmän tai vähemmän altistunut "hallitsevan" hengen vainoamisille. Huolimatta kaikista hänen yrityksistään päästä vaikutuksesta hän on joutunut kärsimään erittäin häpeällisesti ja tuskallisesti hyvin monella tavalla ja mitä rasittavimmissa ja kiusallisimmissa olosuhteissa. Erityisesti hänen ajatuksensa on pakotettu kiellettyihin kanaviin ilman näkyviä ulkoisia syitä. Hänen ruumiilliset toimintonsa on jätetty huomiotta, jolloin hän on jopa purrut kieltään ja poskiaan hänen syödessään jne. Hänet on myös saatettu alttiiksi erilaisille pikku vaivoille. Tämä kaikki palvelee (tuntemattoman) "valvonnan" keinona ylläpitää ja vakiinnuttaa yhteys. Tuskalliset yksityiskohdat eivät ole sellaisia, että voisin kirjoittaa niistä teille. Mutta jos te tiedätte jonkin keinon, jolla vaikutus voidaan kumota ja jos tapausta koskevan kuvaukseni pitäisi olla yksityiskohtaisempi, lähetän teille kaiken mahdollisen tiedon.

____________

Niin vähän tiedetään Intiassa lännen mediumististen ilmiöiden viimeisimmistä ja hämmästyttävimmistä vaiheista – "materialisaatiosta" – että tarvitaan muutama selittävä sana tämän tapauksen ymmärtämiseksi. Lyhyesti siis, Amerikassa ja Euroopassa on nähty monien vuosien ajan tiettyjen meedioiden läsnä ollessa ja usein hyvissä koeolosuhteissa kuolleiden ilmestymisiä. Tällöin kuolleet ovat joka suhteessa näyttäneet eläviltä inhimillisiltä olennoilta. He kävelevät ympäriinsä, kirjoittavat viestejä läsnä ja poissa oleville ystävilleen, puhuvat kuuluvasti kielillä, jotka tunsivat elossa ollessaan, vaikkei meedio ehkä tunnekaan niitä. Heillä on samanlaiset vaatteet, joita he käyttivät eläessään. Useissa tapauksissa on paljastunut kuolleen petollinen esittäminen, meedioiksi tekeytyvien joskus pettäessä vuosikausia herkkäuskoisia. Todellisia meedioita, joiden psyykkiset kyvyt on selvästi ja epäilyksettä todistettu, on saatu kiinni temppujen tekemisestä jonakin huonona hetkenä, jolloin he ovat langenneet joko rahan himoon tai kuuluisuuden tavoitteluun.

Vaikka kaikki edellä olevat seikat otetaan huomioon, on silti olemassa oikeita materialisaatiotapauksia, joissa esiintyy kuolleiden ihmisten näkyviä ja kuuluvia hahmoja. Tutkijat ovat suhtautuneet näihin ihmeellisiin ilmiöihin hyvin eri tavalla. Useimmat spiritualistit ovat pitäneet niitä mitä arvokkaimpina todisteina sielun eloonjäämisestä. Teosofit sen sijaan, perehtyneinä muinaisten teurgien näkemyksiin ja vielä vanhempiin arjalaisiin filosofeihin, ovat pitäneet niitä parhaassa tapauksessa harhaanjohtavina aistiharhoina, jotka ovat hyvin vaarallisia sekä meedion että katsojan fyysiselle ja moraaliselle luonnolle – jos katsoja sattuu altistumaan tietyille psyykkisille vaikutuksille. Nämä okkultismin tutkijat ovat havainneet, että materialisaatioita aikaansaavat meediot ovat liian usein pilanneet terveytensä elimistönsä rasittumisen johdosta ja murtuneet moraalisesti. He ovat yhä uudelleen varoittaneet spiritualistista yleisöä siitä, että mediumismi on mitä vaarallisin lahja, jota tulee käyttää ainoastaan huomattavin varokeinoin. Tästä syystä he ovat saaneet osakseen paljon haukkumista ja vähän kiitosta. Kuitenkin jokaisen on tehtävä velvollisuutensa, ja nyt käsillä oleva tapaus tarjoaa hyödyllisen kirjoituksen sille, jolle kelpaa ystävällinen neuvo.

Meidän ei tarvitse pysähtyä keskustelemaan siitä, ovatko edellä kuvatut ns. aineellistuneet muodot niiden kuolleiden, joilta ne näyttävät. Siihen voidaan suhtautua varauksellisesti, kunnes idän psyykkisen tieteen pohjatiedot ymmärretään paremmin. Meidän ei liioin pidä väitellä siitä, onko joskus ollut oikeita materialisaatioita. Lontoossa William Crookesin, K. S. J., kokemukset ja Amerikassa eversti Olcottin kokemukset, jotka herrat tunnetaan laajalti ja ovat luonteeltaan vakuuttavia, antavat meille riittävät perustiedot pohdiskeluun. Me pidämme selvänä materialisaatioiden todellisuutta ja tarkastelemme tapausta, jonka englantilainen lääkäri mainitsi diagnoosissaan.

Potilaasta sanotaan, että hänet oli saatu "hallintaan" hänen otettuaan osaa "piireihin", joissa oli materialisaatioita, ja että häntä pitivät kahleissaan jotkin pahat voimat, jotka pakottivat hänet sanomaan ja tekemään tuskallisia ja jopa inhottavia asioita hänen vastustuksestaan huolimatta. Mistä tämä johtuu? Miten ihminen voidaan pakottaa toimimaan siten tahtonsa vastaisesti? Mitä on riivaaminen? Tässä on kolme lyhyttä kysymystä, joita on erittäin vaikea selittää vihkimättömälle yleisölle. Riivaamista koskevia lakeja voi ymmärtää hyvin vai se, joka on tutkinut syvällisesti intialaista filosofiaa. Ainoa avain salaisuuteen, joka on lännen hallussa, sisältyy tuohon erittäin hyödylliseen tieteeseen, magnetismiin eli mesmerismiin. Se opettaa vitaalifluidumin olemassaoloa ihmisen sisällä ja ympärillä; erilaisten inhimillisten polaarisuuksien todellisuutta; ja jonkun henkilön mahdollisuutta projisoida halutessaan tätä fluidumia tai voimaa toiseen eri tavalla polarisoituun henkilöön. Paroni Reichenbachin teoria, joka käsittelee odylistä eli odista voimaa, osoittaa tämän saman fluidumin olemassaolon kivi-, kasvi- ja eläinkunnassa. Todistusketjun päättämiseksi, Buchananin keksintö, joka koskee ihmisen psykometristä kykyä, oikeuttaa meidät todistamaan tämän kyvyn avulla, että ihmiset käyttävät hienoa vaikutusta taloihin ja jopa seutuihin, missä he asuvat, paperiin johon he kirjoittavat, vaatteisiin joita he käyttävät, siihen osaan universaalia eetteriä (arjalainen âkâsha) jossa he ovat – ja että tämä on pysyvä vaikutus, havaittavissa jopa erittäin kaukaisten aikakausien päässä siitä ajasta, kun yksilö eli ja käytti tätä vaikutusta. Lyhyesti sanottuna voimme todeta, että länsimaisen tieteen keksinnöt tukevat täydellisesti kreikkalaisten viisaiden esittämiä vihjeitä ja tiettyjen intialaisten filosofien selvemmin määriteltyjä teorioita.

Intialaiset ja buddhalaiset uskovat samalla tavoin, että ajatukset ja teot ovat molemmat aineellisia, että ne jäävät eloon ja että ihmisen pahat ja hyvät halut ympäröivät häntä hänen itsensä aikaansaamassa maailmassa. He uskovat myös, että nämä halut ja ajatukset ottavat muotoja, joista tulee todellisia hänelle kuoleman jälkeen ja että mokshaa yhtäällä ja nirvânaa toisaalla ei voida saavuttaa, ennen kuin ruumiiton sielu on kulkenut kokonaan tämän kiusaavien ajatusten varjomaailman läpi ja vapautunut maallisen tahransa viimeisestäkin täplästä. Läntisten keksintöjen edistyminen tällä suunnalla on ollut ja sen täytyy aina olla hyvin asteittaista. Karkean aineen ilmiöistä ylevöityneemmän aineen ilmiöihin ja siitä edelleen kohti hengen mysteerejä on vaikea tie, jonka Aristoteleen säännöt tekivät välttämättömäksi. Läntinen tiede sai ensin selville, että uloshengityksessämme virtaa hiilihappoa, joka liiallisena on haitallista inhimilliselle elämälle. Sitten tiede keksi, että tietyt vaaralliset sairaudet siirtyvät ihmisestä toiseen itiöissä, joita vapautuu sairaasta ruumiista ilmaan. Lisäksi tieteen mukaan ihminen projisoi jokaiseen kohtaamaansa ruumiiseen ja esineeseen magneettisen auran, joka on ominainen hänelle itselleen. Ja nyt tiede pitää selviönä fyysistä ilmiötä, joka on saatu aikaan eetterissä ajatusprosessin avulla.

Eräs edistysaskel tullaan saavuttamaan, kun tajutaan ihmismielen maaginen luova voima ja että moraalinen jälki on yhtä lailla siirrettävissä kuin fyysinenkin. Huonon seuran "vaikutuksen" ymmärretään silloin merkitsevän alentavaa persoonallista magnetismia, joka on hienompaa kuin haitallisesta seurasta silmälle tai korvalle välittyneet näkö- ja kuulovaikutukset. Viimeksi mainitut voidaan torjua kun vältetään päättäväisesti näkemästä tai kuulemasta sitä mikä on pahaa. Mutta edellinen vaikutus ympäröi herkän henkilön ja tunkeutuu hänen olemukseensa, jos hän vain pysähtyy sinne, missä moraalinen myrkky leijuu ilmassa. Gregoryn "Eläimellinen magnetismi", Reichenbachin "Tutkimukset" ja Dentonin "Olioiden sielu" selvittävät tätä hyvin länsimaiselle tutkijalle, vaikkeivät nämä kirjoittajat jäljitä hänen suositun tieteenhaaransa yhteyttä sen alkujuureen – intialaiseen psykologiaan.

Tarkastellen käsiteltävänä olevaa tapausta näemme miehen, joka on erittäin herkkä magneettisille vaikutuksille, tietämätön "materialisaatioiden" luonnosta ja sen vuoksi kykenemätön suojelemaan itseään huonoilta vaikutuksilta. Näiden vaikutusten kanssa hän on joutunut tekemisiin sekalaisissa piireissä, missä vaikutuksille altis meedio on kauan ollut tahaton keskus pahalle magnetismille, hänen hermostonsa ollessa elävien ja kuolleiden ihmisten eloonjääneiden ajatus- ja haluvirtausten kyllästämä. Lukijaa kehotetaan tutustumaan barodalaisen Judge Gadgilin mielenkiintoiseen kirjoitukseen (ks. joulukuun numeroamme) "Hindulaisia ajatuksia yhteydestä kuolleiden kanssa". Siinä kuvataan selvästi maahan sidottuja sieluja eli pisachoja. Kirjoittaja sanoo, että "siinä tilassa sielua, ollen kykenemätön aistinautintoihin oman fyysisen ruumiinsa avulla, piinaa jatkuvasti nälkä, halu ja muut ruumiilliset kaipaukset, ja sillä voi olla ainoastaan toisten välityksellä koettuja nautintoja. Halujensa tyydyttämiseksi sielu astuu toisten eläviin fyysisiin ruumiisiin tai imee itseensä heille tarjottujen juomauhrien ja -maljojen hienoimpia olemuksia." Mitä yllättävää meille on siinä tosiasiassa, että kielteisesti polarisoitunut, herkkäluontoinen ihminen, tuotuna äkkiä huonojen vaikutusten virtaan, joka lähtee jostakusta ilkeästä ihmisestä, ehkä elävästä tai ehkä kuolleesta, imee salakavalaa myrkkyä, niin nopeasti kuin sammuttamaton kalkki imee kosteutta, kunnes hän on sen kyllästämä? Herkkä ruumis voi tällä tavalla imeä isorokon, koleran tai kuumetaudin viruksen, ja meidän tarvitsee vain palauttaa mieliimme tämä suorittaaksemme vertailun, jonka okkulttinen tiede vahvistaa oikeaksi.

Lähellä maapallon pintaa häälyy uhkaavasti yläpuolellamme – käyttääksemme meille sopivaa vertausta – höyryinen moraalinen sumu, joka on muodostunut inhimillisen paheen ja himon hajoamattomista huuruista. Tämä sumu tunkeutuu herkän ihmisen sielun sisimpään asti. Hänen psyykkinen itsensä imee sitä kuin sieni vettä. Se jäykistää hänen moraalisen tuntonsa, kiihottaa hänen alhaisia aistejaan aktiivisiksi, nujertaa hänen hyvät päätöksensä. Niin kuin viinikellarin höyryt saavat pään pyörälle tai niin kuin kaivoskaasu tukahduttaa kaivoksessa olevan hengityksen, samoin tämä moraalittomien vaikutusten raskas pilvi tempaa herkän ihmisen mukanaan niin, että hän menettää itsensä hallinnan ja hänestä tulee "riivattu", kuten englantilaisesta potilaastamme.

Mitä hoitokeinoja on ehdotettavana? Eikö jo meidän taudinmäärityksemme osoita sitä? Herkän ihmisen täytyy päästä eroon herkkyydestään. Negatiivinen polaarisuus täytyy muuttaa positiiviseksi. Hänen täytyy muuttua passiivisen sijasta aktiiviseksi. Häntä voi auttaa magnetisoija, joka ymmärtää riivaamisen olemusta ja joka on moraalisesti puhdas ja fyysisesti terve. Magnetisoijan täytyy olla voimakas ihminen, joka hallitsee tahdonvoimansa. Mutta potilaan itsensä on kuitenkin käytävä vapautumistaistelu. Hänen tahdonvoimansa täytyy herättää. Hänen täytyy ajaa myrkky pois elimistöstään. Tuuma tuumalta hänen täytyy voittaa takaisin kadotettu alue. Hänen täytyy tajuta, että kyseessä on elämä tai kuolema, pelastuminen tai häviäminen, ja hänen täytyy pyrkiä voittoon niin kuin sellainen, joka tekee viimeisen sankarillisen ponnistuksensa pelastaakseen elämänsä.

Hänen ruokavalionsa on oltava yksinkertainen. Hän ei saa syödä eläinkunnan tuotteita eikä hän saa koskea stimulansseihin eikä joutua seuraan, missä on pieninkin mahdollisuus tulla yllytetyksi epäpuhtaisiin ajatuksiin. Hänen tulisi olla yksin mahdollisimman vähän, mutta hänen pitäisi valita seuralaisensa huolellisesti. Hänen pitäisi harjoittaa ruumiinliikuntaa ja olla paljon raittiissa ilmassa; käyttää puulämmitystä hiilien asemesta. Jokainen merkki siitä, että huono vaikutus toimii vielä hänessä, olisi otettava haasteena, ja hänen pitäisi valvoa ajatuksiaan ja pakottaa ne pysymään puhtaissa, elähdyttävissä, henkisissä asioissa. Rohkeasti ja päättäväisesti hänen olisi mieluummin kärsittävä mitä tahansa kuin annettava periksi. Jos tämä ihminen voi valaa sellaisen voiman itseensä ja hänen lääkärinsä voi taata puhdasluonteisen, voimakkaan ja terveen magnetisoijan hyvää tekevän avun, hän voi pelastua. Lähes tämänkaltainen tapaus, paitsi että potilas oli nainen, tuli tietoomme Amerikassa. Hänelle annettiin samanlaiset ohjeet kuin edellä, ja hän seurasi niitä, ja riivaava "paholainen" ajettiin pois ja on ollut aina siitä lähtien poissa.

Lähde: Theosophist, toukokuu 1880

Suomentanut Pirkko Carpelan, 2008