H. P. Blavatsky

Sisäinen Jumala

On epäjohdonmukaista palvoa yhtä jumalaa, sillä raamatussakin sanotaan: "löytyy paljon vapahtajia ja paljon jumalia". Sen vuoksi jos me haluamme palvoa, on meidän valittava joko useampien jumalien palvominen, joista jokainen on yhtä hyvä — siis polyteismi ja epäjumalanpalvonta, tai yhden suku- eli rotu-jumalan palvominen, kuten israelilaiset ovat tehneet, halveksien toisten jumalia pitämällä omaamme korkeimpana kaikista, "Jumalien Jumalana".

Mutta johdonmukaisuuden kannalta katsoen se ei pidä paikkaansa, sillä sellainen jumala ei voi olla ääretön eikä absoluuttinen vaan ehdonalainen ja rajoitettu aikaan ja paikkaan. Pralaajaan katoaa heimo-jumala, ja Brahmaa ja kaikki Deevat ja jumalat häviävät absoluuttiin. Sen vuoksi eivät salatieteilijät palvo eivätkä rukoile mitään jumalaa, sillä jos me sitä tekisimme, olisimme monijumaluuden palvojia tai absoluutin, joka ollen määräämätön ei meitä voi kuulla. Monien jumalien palvojat tekevät myös väärin näitä jumaliansa kohtaan, sillä kuta enemmän he palvovat sitä vaikeampi on heidän palvella kaikkia yhtaikaa. Tietämättänsäkin he suosivat jotain erikoista jumalaa, joka ei ehkä olekaan täydellisin. On siis paljon parempi muistaa, että jokainen ihminen omistaa sisäisen Jumalan, säteen absoluutista, taivaallisen kipinän Yhdestä, joka on hänessä itsessään eikä hänen ulkopuolellaan.

Ruusu-Risti — toukokuu 1928


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia