H. P. Blavatsky

Teosofit

"Rakastakaa toinen toisianne!" sanoi Jeesus niille, jotka tahtoivat oppia taivaan valtakunnan salaisuuksia. "Harjoittakaa altruismia, säilyttäkää yhteistuntoa, ymmärtämystä ja sopusointua ryhmissänne te kaikki, jotka luette itsenne kokelaisiin ja totuuden etsijöihin", sanovat toiset Mestarit.

Ilman yhteistuntoa ja sekä älyllistä että sielullista sympatiaa ette saavuta mitään. Se, joka kylvää eripuraisuutta, niittää myrskyä.

Viisaita kabbalisteja löytyy keskuudessamme sekä Amerikassa että Euroopassa. Mutta mitä meillä on heistä hyötyä ja mitä ovat he tehneet Seuran hyväksi? Sen sijaan että auttaisivat he katselevat meitä syrjästä ja ovat valmiit arvostelemaan.

Ne, jotka tahtovat onnistua niin käytännöllisessä kuin abstraktisessa teosofiassa, he muistakoot, että yhteistunnon puute on ensimmäinen epäonnistumisen syy. Mutta jos kymmenen päättäväistä teosofia yhtyisivät ja tekisivät kukin omalla tavallaan työtä vaikka yhden tai useamman eri tieteen haaran edistämiseksi, myötätuntoisina ja veljellisinä keskenään, niin varmasti kukin heistä edistyisi enemmän salatieteessä yhden vuoden aikana kuin yksin työskennellessään kymmenenä vuotena. Teosofiassa on tarpeellista kilpailu, mutta ei sellainen toisten kustannuksella.

Todellisessa teosofiassa tulee aina pienin kaikista suurimmaksi.

Kuitenkin on seuralla enemmän onnistuneita oppilaita kuin luullaankaan. Mutta he pysyvät syrjässä tehden työtä eivätkä saarnaa tyhjiä. He ovat innokkaimmat ja uskollisimmat oppilaamme. Kun he kirjoittavat, eivät he nimiänsä esille nosta. Lukiessaan vanhojen pyhien kirjojen luonnottomia käännöksiä he huomaavat todellisen merkityksen sen hämärän peitteen alta, johon itämaalainen viisaus on ne pukenut, sillä he ymmärtävät salaista kieltä. Nämä harvat miehet ja naiset ovat temppelimme tukipylväitä, ja ainoastaan he heikentävät typerien teosofein alituista myyräntyötä.

Ruusu-Risti — marraskuu 1928


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia