H. P. Blavatsky

KIRKAS VALOPILKKU

[Madame, - Arvokkaan aikakausilehtenne viimeisessä julkaisussa eräs New Yorkin Teosofisen Seuran jäsen etsii tietoa kirkkaasta valopilkusta, jollaisen hän on usein nähnyt. Haluaisin myös saada asiasta selityksen. Pidän sitä sielun korkeimpana keskittymisenä. Niin pian kuin asettaudun tuohon tiettyyn asentoon, ilmestyy äkkiä eteeni kirkas pilkku, mikä täyttää sydämeni ilolla. Harras intialainen omistautuja pitää tätä valoa merkkinä siitä, että hän on oikealla tiellä, joka johtaa lopulliseen menestykseen joogan harjoittamisessa, ja että häntä on kohdannut Kaikkivaltiaan erityinen armo.

Eräänä iltana istuessani perusasennossa jalat ristissä tuossa keskittymistilassa, jolloin sielu kohoaa korkeuksiin, sain kokea kukkasuihkun – mitä loistavimman näyn, jonka haluaisin nähdä uudelleen. Yritin tarttua harvinaisiin kukkiin, mutta ne välttivät kosketukseni ja katosivat äkkiä suureksi pettymyksekseni. Lopulta kaksi kukkaa putosi päälleni, toinen kosketti päätäni ja toinen oikeaa olkapäätäni, mutta tällöin en myöskään onnistunut tarttumaan niihin. Mitä muuta tämä voi olla kuin Jumalan vastaus, että hän on mieltynyt palvojaansa, meditaation ollessa käsitykseni mukaan ainutlaatuinen henkisen palvonnan tapa.

P.

Vastaus: Riippuu tilanteesta. Ne syntyperäiset ortodoksiset avustajamme, jotka palvovat jotakin tiettyä Jumalaa – eli, jos he niin haluavat, yhtä tietyn nimistä Îshvaraa –, ovat alttiita pitämään jokaista psykologista vaikutusta, jonka on saanut aikaan mentaalinen keskittyminen uskonnollisen meditaation aikana, erityisen jumaluutensa aiheuttamana. Kuitenkin 99 tapauksessa sadasta sellaiset vaikutukset johtuvat yksinkertaisesti pelkistä psykofysiologisista vaikutuksista.

Me tunnemme joukon mystisyyteen taipuvaisia ihmisiä, jotka näkevät sellaisia edellä kuvatunlaisia "valoja" heti kun keskittävät ajatuksensa. Spiritualistit pitävät niitä kuolleiden ystäviensä toimintana. Buddhalaiset (joilla ei ole mitään persoonallista jumalaa) pitävät sellaista esinirvânisena tilana. Panteistit ja vedantalaiset pitävät sitä mâyâna – eli aistiharhana. Kristityt pitävät sitä paratiisin loiston ennalta näkemisenä. Nykyajan okkultistit sanovat, että kun se ei johdu suoraan aivotoiminnasta – sellainen syvän keskittymisen keinotekoinen tapahan haittaa aivojen normaaleja toimintoja –, nämä valot ovat välähdyksiä astraalivalosta eli, käyttääksemme "tieteellisempää" ilmaisua, "universaalista eetteristä". Tähän uskovat monet tiedemiehet, kuten Stewartin ja Taitin Unseen Universe todistaa.

Niin kuin puhdas sininen taivas, joka on paksun sumun peitossa usvaisena päivänä, samoin astraalivalo kätkeytyy fyysisiltä aisteiltamme normaalin päivittäisen elämämme hetkinä. Mutta kun keskitämme kaikki henkiset kykymme, onnistumme toisinaan lamauttamaan niiden viholliset (fyysiset aistimme), ja kun sisäinen ihminen pääsee niin sanoaksemme eroon aineen ihmisestä – silloin aina elävän hengen toiminta, kuin tuulahdus joka kirkastaa taivaan sen peittävistä pilvistä, pyyhkäisee pois sumun, joka on normaalin näkömme ja astraalivalon välissä, ja näemme vilauksen tuosta valosta.

Joihinkin raamatullisiin näkyihin liittyvien "savuavien pätsien" ja "palavien lamppujen" ajat ovat kauaksi jäänyttä aikaa, joka ei enää palaa. Mutta kuka tahansa, joka kieltäytyy luonnollisista selityksistä ja pitää parempana yliluonnollisia, voi tietysti vapaasti kuvitella, että "Kaikkivaltias Jumala" huvittaa meitä kukkanäyillä ja lähettää palavia valoja ennen kuin tekee "liittoja" palvojiensa kanssa.

Lähde: The Theosophist, 18.11.1881

Suomentanut Pirkko Carpelan

Alkukielinen versio: THE BRIGHT SPOT OF LIGHT


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia