H. P. Blavatsky

VIRHEELLISIÄ KÄSITYKSIÄ "SALAISESTA OPISTA"

Aina Salaisen opin julkaisemisesta lähtien teosofian tutkijat (okkultismin sisäisen piirin ulkopuolella) ovat valittaneet, että teoksen opetukset eivät tyydytä heitä. Yksi heistä mainitsee vanhan, mutta todella mitättömän vaikkakin brutaalin vihollisen siitä kirjoittaman pitkähkön ja kiihkeän solvauksen. Hän moittii minua siitä, että jätän oven auki sellaiselle kritiikille ottamatta tarpeeksi huomioon modernia tiedettä ja modernia ajattelua(!). Toinen taas valittaa, että selitykseni eivät ole täydellisiä, joten hän sanoo:

"Kuluneen kymmenen vuoden aikana olen opiskellut ahkerasti teosofista kirjallisuutta. Olen lukenut ja yhä lukenut Salaista oppia ja vertaillut sen kohtia, eikä mikään ole masentavampaa kuin huomata joitakin okkulttisten kohtien parhaita selityksiä, juuri kun ne alkavat tulla hiukan selvemmiksi, pilatun viittauksella johonkin eksoteeriseen filosofiaan tai uskontoon, joka rikkoo pohdiskeluketjun ja jättää selityksen keskeneräiseksi… Voimme ymmärtää osia, mutta emme voi saada ytimekästä käsitystä, tämä koskee varsinkin opetuksia Parabrahmanista (absoluutista), ensimmäisestä ja toisesta logoksesta, hengestä, aineesta, fohatista jne."

Tämä on suoranainen ja luonnollinen seuraus siitä hyvin virheellisestä käsityksestä, että olisin koskaan tarkoittanut "Salaiseksi opiksi" kutsumaani teosta yhdistettäväksi nykyajan tieteeseen tai aikonut selittää "okkulttisia kohtia". Olin ja yhä edelleen olen enemmän tekemisissä tosiasioiden kuin tieteellisten hypoteesien kanssa. Tärkein ja ainoa tarkoitukseni oli tuoda esiin, että jokaisen eksoteerisen uskonnon ja filosofian, vanhan tai uuden, perusperiaatteet olivat ensimmäisestä viimeiseen vain kaikuja alkuperäisestä "viisaususkonnosta". Yritin osoittaa, että TIEDON PUU, kuten itse totuuskin, oli yksi ja että vaikka lehdet ja oksat eroavat kuinka paljon tahansa muodoltaan ja väriltään, runko ja sen päähaarat olivat silti samaa vanhaa puuta, jonka varjossa oli kehittynyt ja kasvanut niiden rotujen (nyt) esoteerinen uskonnollinen filosofia, jotka edelsivät ihmiskuntaa maan päällä.

Tämän tarkoituksen, niin uskon, olen toteuttanut niin pitkälle kuin se voitiin toteuttaa Salaisen opin kahdessa ensimmäisessä niteessä. En ryhtynyt selittämään esoteeristen opetusten okkulttista filosofiaa koko maailmalle, sillä silloin "salaisen" edellytyksestä olisi tullut kuin "Polichinellen" salaisuus, jonka hän huusi kuin näyttämöltä a parte. Tarkoitukseni oli esittää vain se, mikä voitiin esittää, ja verrata sitä menneiden ja nykyisten kansojen uskomuksiin ja dogmeihin osoittaen siten viimeksi mainittujen alkuperäislähteen ja sen kuinka turmeltuneiksi ne olivat tulleet. Jos teokseni on tänä materialististen olettamusten ja yleisen kuvainraastamisen aikana liian ennenaikainen tietämättömille joukoille – sitä pahempi noille joukoille. Se ei silti ollut liian ennenaikainen teosofian ahkerille tutkijoille – paitsi ehkä niille, jotka olivat toivoneet, että tutkielma sellaisista monimutkaisista vastaavuuksista, joita on miltei unohdetun menneisyyden ja nykyajan uskontojen ja filosofioiden välillä, voisi olla yhtä yksinkertainen kuin jokin rautatien myyntikojun roskaromaani.

Jopa yksi filosofinen järjestelmä kerrallaan, joko Kantin tai Herbert Spencerin, vaatii enemmän kuin useiden vuosien tutkimista. Eikö siis ole itsestään selvää, että teosta, joka vertailee useita kymmeniä filosofioita ja puolen tusinaa maailmanuskontoa, teosta, jonka on määrä paljastaa alkujuuret mitä suurimmalla varovaisuudella, koska se voi ainoastaan vihjata salaisiin kukintoihin siellä täällä – ei voida ymmärtää ensi tai edes useammalla lukemalla, ellei lukija kehitä itselleen systeemiä sitä varten. Että joku voi näin tehdä ja tekeekin, sen osoittaa "kaksi E. O:n opiskelijaa". He ovat nyt tekemässä synteesiä "Salaisesta opista", ja he tekevät sen erittäin selvällä ja monipuolisella tavalla tässä lehdessä. He eivät ymmärtäneet yhtään enempää kuin ketkään muutkaan sitä teosta heti sen luettuaan. Mutta he alkoivat työskennellä aivan vakavissaan. He laativat hakemiston itselleen luokitellen sisällöt kahteen osioon – eksoteeriseen ja esoteeriseen. Tämän valmistavan työn tehtyään he esittävät nyt edellistä osiota kaikille lukijoille, mutta kokoavat viimeksi mainitun osion omaa käytännön opastustaan varten ja omaksi hyödykseen. Miksi ei jokainen ahkera teosofi tekisi samoin?

On olemassa useita tapoja hankkia tietoa: a) hyväksymällä sokeasti kirkon ja nykyajan tieteen lausunnot; b) hylkäämällä molemmat ja alkamalla itse etsiä totuutta. Ensimmäinen metodi on helppo ja johtaa arvossapidettyyn yhteiskunnalliseen asemaan ja ihmisten ylistykseen. Toinen on vaikea ja vaatii enemmän kuin tavallinen totuudelle omistautuminen: suoranaisesta henkilökohtaisesta hyödystä piittaamattomuutta ja järkähtämätöntä sinnikkyyttä. Niin oli vanhoina aikoina ja niin on myös nyt, paitsi ehkä että sellainen totuudelle omistautuminen on ollut harvinaisempaa omana aikanamme kuin ennen muinoin. Todellakin nykyajan itämaalaisen tutkijan haluttomuus ajatella itsenäisesti on nyt yhtä voimakasta kuin länsimaalaisen kohtuuttomat vaatimukset ja kritiikki toisten ihmisten ajatuksia kohtaan.

Hän vaatii ja toivoo, että hänen "polkunsa" varustetaan kaikilla nykyajan mukavuuksilla ja nopeilla rautateillä ja lennättimillä ja jopa kaukoputkilla, jotta hän voi vaivattomasti istuen silmäillä muiden ihmisten töitä. Samalla kun hän kritisoi niitä, hän on huolettomasti varautunut leikkimään teosofian harrastelijatutkijaa ja okkultistia.

Todellinen esoteerisen tiedon "polku" on hyvin erilainen. Sen sisäänkäyntiä peittävät välinpitämättömyyden okaat, pitkinä aikakausina luodut totuuden irvikuvat tukkivat tien, sitä pimentää itseriittoinen, ylpeä halveksunta ja jokainen vääristynyt tosiasia. Pelkästään kynnyksen yli ponnisteleminen vaatii vuosien lakkaamatonta, usein palkitsematonta työtä, ja sisäänkäynnin toiselle puolelle päästyään uupunut matkaaja joutuu raivaamaan tiensä jalan, sillä kaita tie johtaa vuoren pelottaviin korkeuksiin, jotka ovat mittaamattomia ja tuntemattomia, paitsi niille, jotka ovat saavuttaneet pilvien peittämän huipun aiemmin. Siten hänen on kiivettävä askel askeleelta ja valloitettava jokainen tuuma edessään olevaa maata omin ponnistuksin, liikkuen eteenpäin, opastajanaan oudot maamerkit, joiden luonteesta hän voi vakuuttua vain tulkitsemalla sään pieksemiä, puoleksi turmeltuneita piirtokirjoituksia astuessaan eteenpäin. Sillä voi häntä, jos hän niiden tutkimisen sijasta istuu toimettomana ja tyynesti julistaa ne "lukukelvottomiksi". "Silmän oppi" on maya [harhaa]; "sydämen oppi" ainoastaan voi tehdä hänestä valitun.

Pitääkö vielä ihmetellä, että niin kovin harvat saavuttavat päämäärän, että niin monet ovat kutsutut mutta niin harvat valitut? Eikö syytä tähän selitetä Hiljaisuuden äänen kolmella rivillä sivulla 38. Niissä sanotaan, että kun "Edelliset toistavat ylpeästi: ’Katso, minä tiedän’; jälkimmäiset, jotka nöyrinä ovat koonneet satoa, tunnustavat hiljaa: ’Näin olen kuullut’ ", ja siten ainoastaan tulevat "valituiksi".

Lähde: Mistaken Notions of the "Secret Doctrine", Lucifer, kesäkuu 1890

Suomennos Pirkko Carpelan 2010

Alkukielinen teksti: http://www.blavatsky.net/blavatsky/arts/MistakenNotionsOnTheSecretDoctrine.htm