ÂTMA – KORKEAMPI ITSE

Sanskritin sana âtma eli âtman on yksi teosofian, puhumattakaan hindulaisuuden, opetusten tärkeimmistä termeistä. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti "Itse". Se ei viittaa meidän persoonalliseen tai yksilölliseen itseemme vaan korkeampaan Itseemme, jumalalliseen Itseemme, minkä vuoksi se kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella "I". Âtma, korkeampi Itse ja henki ovat kaikki synonyymisiä termejä teosofian opetuksissa.

Siihen viitataan myös usein yksinkertaisesti "Itsenä", joksi sitä myös usein sanotaan Upanishadeissa, Bhagavadgitassa ja yleensä vedantafilosofian opetuksissa hindulaisuudessa, mistä tämä korkeamman Itsen muinainen opetus on lähtöisin.

H. P. Blavatsky, William Quan Judge, Mestari Morya, Mestari Koot Hoomi ja teosofian kaikki alkuperäiset ja oikeat opetukset toistavat hindulaisia pyhiä kirjoituksia väittäessään, että meidän todellinen Itsemme, âtma – oleellinen luontomme ja olemuksemme korkein osa – ei itse asiassa ole mitään persoonallista, yksilöllistä eli erillistä millään tavoin. Se on kirjaimellisesti yksi ja sama sisimmältä olemukseltaan ja identtisyydeltään kuin ylin Itse, absoluutti, ainoa ikuinen äärimmäinen jumalallinen prinsiippi, AINOA ELÄMÄ. Sitä kutsutaan sekä hindulaisuudessa että teosofiassa termeillä Brahman, Parabrahmn eli Parabrahman.

Vaikka siis on olemassa monia sieluja, on vain yksi ainoa henki, yksi Itse (ts. yksi âtma), yksi ylin, perimmäinen todellisuus. Kuten Krishna sanoo Arjunalle Bhagavadgitassa: "Aivan niin kuin yksi ja sama aurinko loistaa jokaiselle täällä Maan päällä, samoin yksi ja sama henki loistaa valaisten jokaisen sielun."

Yksi hindulaisuuden kuuluisista mahavakyoista eli suurista sanonnoista on "Ayam Âtma Brahman" – "Tämä âtma on Brahman". Lännessä pitkiä kausia kestänyt kristillinen ehdollistaminen on vaikuttanut moniin ihmisiin, jopa kun he ovat kääntyneet pois järjestyneestä uskonnosta ja omaksuneet ajatuksen korkeammasta Itsestä. Niinpä he yrittävät kovasti ymmärtää eli hyväksyä käsityksen, että meidän korkeampi Itsemme ei ole "osa" tai "osuus" tai "erillinen verso" jumalallisesta vaan että se pikemminkin ON jumalallinen Itse. Kyllä, "Tat tvam asi" – "Sinä olet Se" – lainataksemme Upanishadien toista mahavakyaa.

Näin ollen korkeampi Itse ei koskaan tee mitään. Eikä koskaan ole mitään tehty Itselle. Sille ei ole mitään tekemistä paitsi olla, ja se "olkoon", sillä SE AINOASTAAN ON.

Yksi Intian historian juhlituimmista symbolisista esimerkeistä on se, missä ’kaksi kultaista lintua on samassa puussa’. Se esiintyy monissa upanishadeissa ja on ehkä selvimmin ilmaistu suuressa Mundaka Upanishadissa, pyhässä tekstissä, joka on todella esoteerinen ja loistava. Toinen linnuista on jîva (jälleensyntyvä ego, inhimillinen sielu) ja toinen on âtma (puhdas ikuinen henki, todellinen Itsemme, kaiken ainoa universaali Itse). "Edellinen syö elämänpuun makeita ja happamia hedelmiä, kun taas jälkimmäinen katsoo riippumattomasti, syömättä." Tämä selitetään, että kun joudumme illuusion ja aistiharhan valtaan samastamalla itsemme persoonalliseen ja yksilölliseen luontoon, "me tunnemme kiintymystä ja vaivumme suruun. Mutta kun tajuaa olevansa Itse, elämän Herra, vapautuu surusta. Kun tajuaa, että on Itse, korkein valon lähde, korkein rakkauden lähde, voittaa elämän kaksinaisuuden ja siirtyy yhtenäiseen tilaan."

Valitettavasti kun valeteosofia ja vale-esoterismi onnistuivat lisäämään asemaansa madame Blavatskyn kuoleman jälkeen, niin âtman todellisen ymmärryksen ja opetuksen tilalle tuli erilaisia harhaanjohtavia, epäfilosofisia ja tietämättömyydestä johtuvia ajatuksia. Jotkut alkoivat opettaa, että Se on itse asiassa yksinkertaisesti "henkisen tahdon voima" ja että meillä kullakin on oma âtmamme yksilöllisessä sisäisessä rakenteessamme ja että jossakin âtman yläpuolella ja korkeammalla on jotakin, mitä kutsutaan monadiksi. Tämä alentava ajatus on levinnyt ja tullut hyvin laajalti hyväksytyksi johtuen siitä, ettei tunneta muinaista filosofiaa ja oikeaa teosofiaa.

Mestarit ja HPB opettivat, että âtma ja sen "käyttöväline", buddhinen prinsiippi, ovat monadi. Monadi tarkoittaa kirjaimellisesti alkuperäinen eli ylin yksikkö. Niinpä, kuten opetukset tähdentävät, ei voi koskaan olla mitään korkeampaa kuin âtma, sillä Se on ainoa todellinen Itse, "olemassaolon jumalallinen prinsiippi", niin kuin Katha Upanishad sen ilmaisee.

HPB sanoi kerran Lontoossa eräälle teosofille, joka käytti ilmauksia "minun âtma" ja "sinun âtma": "Sinä olet harhaoppinen, koska puhut täysin vastoin et vain okkulttista filosofiaa vaan myös vastoin vedantalaista filosofiaa."

Jotkut ovat jopa opettaneet, että âtma on hienonhienon eli korkeamman "ruumiin" perustyyppi, käyttäen sellaisia sanontoja kuin " âtminen ruumis". He sanovat, että on olemassa "âtminen taso", jolla voimme toimia ja vaikuttaa " âtmisessa ruumiissamme". Toivottavasti lukijamme ovat jo tähän mennessä voineet havaita, kuinka väärin ja naurettavaa tämä on. Annamme nyt H. P. Blavatskyn kertoa meille lisää, mitä âtma, korkeampi Itse, todellisuudessa on. Kohdat on lainattu Teosofian avaimesta, Teosofisesta sanakirjasta ja The Secret Doctrine Commentaries -kirjasta. Kyseessä ei aivan varmasti ole "ruumis", eikä se rajoitu tiettyyn "tasoon"! Sellainen tämän Idän pyhän opin materialistinen ja lihallistava tulkinta on varmasti lopulta johtava ajatukseen äärimmäisestä yksilöllisestä itsekkyydestä sen kannattajien keskuudessa, ja tämä on täsmälleen sitä, mitä buddhalaiset sanovat erillisyyden suureksi harhaopiksi.

Mutta vaikka âtma on se, joka ja mikä me todella olemme, meissä on myös kuusi muuta osatekijää eli "prinsiippiä" fyysisessä ruumiillistumassamme. Meissä on todella yksilöllinen itse, joka on manas-prinsiippi (edellä mainittu jälleensyntyvä ego), mutta tämä ei aivan ilmeisestikään ole meidän todellinen Itsemme, joka on täysin jakamaton, universaali, erilaistumaton, ääretön ja absoluuttinen. . . itse jumalallinen kaikkeus.

Minun henkeni ja sinun henkesi ovat todellakin ja kirjaimellisesti yhtä. Tosi asiassa ei ole mitään sellaista kuin "minun" henkeni ja "sinun" henkesi eikä "minun" âtma ja "sinun" âtma. Ihmisten tuntema vanhin kirja on maailman vanhimman uskonnon, hindulaisuuden pyhä kirja, Rigveda. Siinä sanotaan, että ennen kuin tämä universumi sai alkunsa – "AINOA Yksi hengitti hengittämättömän Itsestään; mitään muuta kuin SE ei ole sittemmin ollut".

H. P. BLAVATSKY ÂTMASTA ELI KORKEAMMASTA ITSESTÄ

"Puhdas universaali henki"

"Yhtä absoluutin kanssa, sen säteilynä"

"Todellisuudessa âtma ei ole mikään ’inhimillinen’ vaan universaali absoluuttinen prinsiippi, jonka kannattaja on buddhi, sielu-henki. TA 93 av.

"Me sanomme, että henki, eli âtma, ei ole kenenkään ihmisen yksityisomaisuutta vaan se on jumalallinen ydinolemus, jolla ei ole ruumista eikä muotoa ja joka on painoton, näkymätön ja jakamaton. Se ei ole olemassa ja kuitenkin on... Se ainoastaan varjostaa kuolevaista. Häneen astuu ja koko ruumiin täyttää ainoastaan âtman aina läsnä olevat säteet, eli valo, joka säteilee buddhin, sen käyttövälineen ja suoranaisen emanaation, kautta." TA 101

"Käytämme sanaa henki, sen ollessa yksin ja ilman mitään ominaisuuksia, âtmasta ainoastaan." TA 113

"Ensinnäkin on henki (absoluutin merkityksessä ja sen vuoksi jakamaton KAIKKI) eli âtma. Koska tätä ei voi paikallistaa eikä rajoittaa filosofiassa, sillä se on se, mikä ON ikuisuudessa ja mikä ei voi olla poissa edes pienimmästäkään geometrisesta tai matemaattisesta pisteestä aineellisessa tai substantiaalisessa universumissa, sitä ei pitäisi todellakaan kutsua ’inhimilliseksi’ prinsiipiksi lainkaan." TA 116

"Âtma ei todellakaan ole yksikkö vaan ainoa universaali prinsiippi." The Secret Doctrine Commentaries (SDC)

"Âtma on universaali KAIKKEUS, ja siitä tulee ihmisen KORKEAMPI ITSE ainoastaan yhteydessä buddhiin, sen käyttövälineeseen, joka liittää SEN yksilöllisyyteen (eli jumalalliseen ihmiseen)." TA 118

"Buddhi saa viisauden valonsa âtmalta ja järkiominaisuutensa manakselta. Itsessään jonakin homogeenisena se on vailla ominaisuuksia." TA 102 av.

"Âtma, ’korkeampi Itse’, ei ole teidän henkenne eikä minun vaan kuin auringonvalo, joka loistaa kaikelle. Se on kaikkialle levinnyt "jumalallinen prinsiippi" ja on erottamaton sen ainoasta ja absoluuttisesta Metahengestä, niin kuin auringonsäde on auringonvalosta erottamaton." TA 130

"Karma ei koskaan saavuta âtmaa eikä buddhia." TA 130

"Buddhilla ei sinänsä ole mitään tekemistä minkään määrittelyn kanssa. Se on yksinkertaisesti âtman, hengen, käyttöväline, eikä henki ole mitään. Sen ei voida sanoa olevan jotakin. Se on se, millä ei ole alkua eikä loppua. Se on yksi ainoa. " – SDC

"Tämä ’korkeampi Itse’ on ÂTMA, ja tietenkin se on ’aineellistumaton’... Vielä enemmän, se ei voi koskaan olla ’objektiivinen’ missään olosuhteissa, edes korkeimmalle henkiselle havainnolle. Sillä âtma eli korkeampi Itse on todella Brahman, ABSOLUUTTI, ja siitä erottamaton." TA 162

"Âtma, universaalin ja AINOAN ITSEN erottamaton säde. Se on jumala meidän yllämme pikemmin kuin jumala meissä. Onnellinen se ihminen, joka onnistuu kyllästämään sisäisen Egonsa sillä." TA 164

"Âtmalla ja buddhilla ei voida väittää olevan mitään tekemistä ihmisen kanssa, paitsi että ihminen on vaipunut niihin. Niin kauan kuin hän elää, häntä varjostavat nämä kaksi, mutta kyseessä ei ole sen enempää omistaminen kuin mitään muutakaan." SDC

"Âtma, ihmisen persoonaton jumalallinen prinsiippi eli kuolematon aines, joka on erottamaton universaalista hengestä." TA 115

"Samadhin hetkinä vihityn korkeampi henkinen tietoisuus on kokonaan sulautunut AINOAAN olemukseen, joka on âtma, ja koska se on yhtä kokonaisuuden kanssa, sille ei voi olla mitään objektiivista. Nyt jotkut teosofit ovat ottaneet tavakseen käyttää sanoja ’Itse’ ja ’Ego’ synonyymeinä yhdistäen termin ’Itse’ vain ihmisen korkeampaan yksilölliseen tai jopa persoonalliseen ’itseen’ eli egoon, mutta tätä termiä ei pitäisi koskaan käyttää muusta kuin ainoasta universaalista Itsestä." TA 162–163

"Sinulla ei ole mitään âtmaa erillään muista. Se ei ole sinun. Se on yhteisomaisuutta." SDC

"Universaali henki, jumalallinen monadi, ns. ’seitsemäs prinsiippi’ ihmisen eksoteerisessa seitsemäisessä luokittelussa." TA 281

"Tutkija ei saa sekoittaa tätä henkistä Egoa ’KORKEAMPAAN ITSEEN’, joka on âtma, jumala meissä ja erottamaton universaalista hengestä. . . (TA 126 av.) Henkinen Ego (yhdistetty buddhi-manas) ei ole korkeampi ITSE." TA 128

"Âtma ei ole mitään. Se on koko absoluutti, eikä voida sanoa, että se on tämä, tuo tai muu. Se on yksinkertaisesti se, missä me olemme – ei ainoastaan se, missä elämme ja hengitämme ja missä on meidän olemuksemme, vaan koko universumissa ja koko manvantarisen ajanjakson aikana. Sen vuoksi âtmalla sanotaan olevan buddhi käyttövälineenä, koska buddhi on jo ensimmäinen erilaistuminen universumin evoluution jälkeen. Se on ensimmäinen erilaistuminen ja se on âtman ns. upadhi. Buddhi ei ole mitään itsessään, vaan yksinkertaisesti ensimmäinen erilaistuminen." SDC

"Ymmärtäkää minua, âtmaa ei voi kutsua äärettömäksi tietoisuudeksi. Se on ainoa absoluutti, joka on tietoinen ei-tietoisuus. Se sisältää kaiken, mahdollisuuden kaikesta, sen vuoksi se on ei-mitään ja kaikki. Se on Ain-Sof, ja se on Parabrahman ja niin edelleen; voitte antaa sille useita nimiä. Se on ’ei mitään’, ymmärrättehän?" SDC

"Âtma, äärettömän, persoonattoman prinsiipin symbolina." TA 174

"Kuinka voitte kokea sen, mikä on absoluutti? Miten on mahdollista vajota sellaiseen filosofiseen erehdykseen kuin se? Âtma ei kuulu teille enempää kuin tämä lamppu. Se on yhteisomaisuutta." SDC

"Te ette voi koskaan sanoa: ’minun âtma’. Teillä ei ole mitään âtmaa. Tämä ajatus on maailman kirous. Se on aiheuttanut tämän valtavan itsekkyyden, tämän itsekeskeisyyden... me sanomme ’me olemme, ’minun âtmani’, ’minun buddhini’. Keitä te olette? Te ette ole keitään, te olette jotakin tänään, ja huomenna te ette ole. Jopa se katoaa manvantaran lopussa YHTEEN AINOAAN." SDC

Lähde: Blavatsky Theosophy Group UK

Kääntänyt Pirkko Carpelan 2016