H. P. Blavatsky
OVATKO CHELAT "MEEDIOITA"?
John Ogilvie’n, L.L.D., toimittama Imperial Dictionaryn uusimman edition mukaan "Meedio on henkilö, jonka kautta toisen olennon toiminnan sanotaan ilmenevän ja siirtyvän eläimellisen magnetismin avulla, eli henkilö, jonka välityksellä henkiset ilmennykset väitetään aikaansaadun; erityisesti sellainen, jonka sanotaan voivan olla kanssakäymisissä kuolleiden henkien kanssa."
Okkultistit eivät usko mihinkään yhteydenpitoon "kuolleiden henkien" kanssa sanan tavanomaisessa merkityksessä siitä yksinkertaisesta syystä, että he tietävät, että "kuolleiden" henget eivät voi tulla eivätkä tule alas yhteyteen kanssamme. Koska lisäksi edellä mainittua ilmausta "eläimellisen magnetismin avulla" olisi todennäköisesti muutettu, jos Imperial Dictionaryn toimittaja olisi ollut okkultisti, käsittelemme sen vuoksi ainoastaan "meedio"-sanan määritelmän ensimmäistä osaa, jossa sanotaan: "Meedio on henkilö, jonka kautta toisen olennon toiminnan sanotaan ilmenevän ja siirtyvän"; ja tahtoisimme lisätä: "Tuon toisen olennon joko tietoisesti tai tiedottomasti aktiivisen tahdon avulla."
Olisi äärimmäisen vaikeaa löytää maan päältä ihminen, joka ei voisi olla enemmän tai vähemmän jonkun toisen "animaalisen magnetismin" tai aktiivisen tahdon (joka lähettää tuota "magnetismia") vaikutuksen alainen. Jos rakastettu kenraali ratsastaa etulinjassa, sotilaista tulee kaikista "meedioita". He täyttyvät innostuksesta, he seuraavat häntä pelotta ja tekevät rynnäkön kuolemanvaarallista jalkaväkeä vastaan. Yksi yhteinen impulssi valtaa heidät kaikki. Jokaisesta tulee toisen "meedio", pelkuri täyttyy sankaruudesta, ja ainoastaan se, joka ei ole lainkaan mikään meedio eikä sen vuoksi ole herkkä epideemisille tai endeemisille moraalisille vaikutuksille, tekee poikkeuksen. Hän pitää kiinni riippumattomuudestaan ja karkaa.
"Herätysliikkeen saarnaaja" nousee saarnatuoliinsa, ja vaikka se, mitä hän sanoo, on mitä järjettömintä hölynpölyä, kuitenkin hänen tekonsa ja hänen äänensä valittava sävy ovat riittävän vaikuttavia aikaansaamaan "muutoksen sydämessä", ainakin seurakuntansa naispuolisessa ryhmässä. Ja jos hän on voimakas ihminen, jopa skeptikot, "jotka tulevat pilkkaamaan, jäävät rukoilemaan".
Ihmiset menevät teatteriin ja vuodattavat kyyneliä tai ovat pakahtua nauruun sen mukaan, onko esitys pantomiimi, tragedia vai farssi. Lukuun ottamatta todellista pölkkypäätä, ei ole ketään ihmistä, jonka tunteisiin ja näin ollen tekoihin ei voi vaikuttaa jollain tavalla, ja siten jonkun toisen toiminta ilmenee ja siirtyy hänen kauttaan. Kaikki miehet ja naiset ja lapset ovat sen vuoksi meedioita, ja se, joka ei ole meedio, on hirviö, luonnon epäsikiö, koska hän ei kuulu ihmiskunnan piiriin.
Edellä olevaa määritystä voidaan siis tuskin pitää riittävänä ilmaisemaan "meedio"-sanan merkitystä termin tavanomaisessa merkityksessä, ellemme lisää muutamia sanoja ja sano: "Meedio on henkilö, jonka kautta jonkun toisen olennon toiminnan sanotaan ilmenevän ja siirtyvän epänormaalissa laajuudessa tuon toisen olennon tietoisesti tai tiedottomasti aktiivisen tahdon avulla. Tämä vähentää "meedioiden" lukumäärän maailmassa määrään, joka on suhteessa siihen, minkä ympärille vedämme viivan normaalin ja epänormaalin välille.
On aivan yhtä vaikeaa määritellä, kuka on meedio ja kuka ei ole meedio, kuin on sanoa, missä mielenterveys päättyy ja mielenvikaisuus alkaa. Jokaisella ihmisellä on pieni "heikkoutensa", ja jokaisessa ihmisessä on hänen pikku "mediumisuutensa", toisin sanoen jokin herkkä piste, jonka avulla hänet voi vallata huomaamatta. Yhtä ei voi sen vuoksi pitää todella mielenvikaisena, eikä toista voi kutsua "meedioksi".
Mielipiteet vaihtelevat usein sen suhteen, onko ihminen mielisairas vai ei, ja niin se voi vaihdella myös hänen mediumisuutensa suhteen. Käytännön elämässä ihminen voi olla hyvin eriskummallinen, mutta häntä ei pidetä mielisairaana ennen kuin hänen mielenvikaisuutensa saavuttaa sellaisen asteen, että hän ei enää tiedä, mitä hän on tekemässä, ja on sen vuoksi kykenemätön huolehtimaan itsestään ja asioistaan.
Voimme ulottaa saman järkeilyn meedioihin ja sanoa, että vain sellaisia henkilöitä voidaan pitää meedioina, jotka sallivat muiden olentojen vaikuttaa itseensä edellä kuvatulla tavalla siinä laajuudessa, että he eivät hallitse itseään eikä heillä ole enää kykyä tai omaa tahtoa ohjata omia toimiaan. Tällainen itsensä hallinnasta luopuminen voi olla joko aktiivista tai passiivista, tietoista tai tiedotonta, vapaaehtoista tai vastentahtoista, ja se vaihtelee niiden olentojen luonteen mukaan, jotka harjoittavat sanottua aktiivista vaikuttamista meedioon.
Henkilö voi antaa tietoisesti ja vapaaehtoisesti tahtonsa toiselle olennolle ja tulla hänen orjakseen. Tämä toinen olento voi olla ihminen, ja meedio on silloin hänen tottelevainen palvelijansa, jota hän voi käyttää hyviin tai pahoihin tarkoituksiin. Tämä toinen "olento" voi olla jokin idea, kuten rakkaus, ahneus, viha, kateus, saituus tai jokin muu himo, ja vaikutus meedioon on suhteessa idean voimakkuuteen ja siihen itsensä hallinnan määrään, joka meediossa on jäljellä. Tämä "toinen olento" voi olla elementaari tai elementaali, ja meedioparka voi tulla epileptikoksi, raivohulluksi tai rikolliseksi.
Tämä "toinen olento" voi olla ihmisen oma korkeampi prinsiippi, joko yksinään tai kollektiivisen universaalin, henkisen prinsiipin johonkin säteeseen yhdistyneenä. Tällöin meedio voi olla suuri nero, kirjailija, runoilija, taiteilija, muusikko, keksijä jne. Tämä "toinen olento" voi olla jokin niistä korkeista olennoista, joita kutsutaan mahatmoiksi, ja tietoista ja vapaaehtoista meediota kutsutaan silloin heidän "chelakseen".
Edelleen voi olla, ettei henkilö ole koskaan elämänsä aikana kuullut sanaa "meedio", mutta on silti vahva meedio, vaikka täysin tietämätön asiasta. Hänen toimensa voivat olla hänen tietämättään enemmän tai vähemmän hänen näkyvän tai näkymättömän ympäristönsä vaikutuksen alaisia. Hänestä voi tulla elementaarien tai elementaalien uhri, vaikkei hän tunne näiden sanojen merkitystä, ja hänestä voi siis tulla varas, murhaaja, lumoaja, juoppo tai heittiö. Monesti onkin riittävästi osoitettu, että rikokset ovat usein epideemisiä.
Meedio voidaan myös näkymättömistä vaikutuksista johtuen saada suorittamaan tekoja, jotka eivät ole hänen tavanomaiselle luonteelleen ominaisia. Hän voi olla suuri valehtelija, joka kerrankin jostakin näkymättömästä vaikutuksesta taivutetaan puhumaan totta. Hän voi olla tavallisesti hyvin pelokas, mutta voi jossain huomattavassa tilanteessa ja hetken mielijohteesta tehdä sankariteon. Hän voi olla katuvaras ja kulkuri, joka äkkiä tekee jalon teon jne.
Edellä olevan lisäksi meedio voi tuntea lähteen, josta vaikutus tulee, tai täsmällisemmin sanottuna, "sen olennon luonteen, jonka toiminta siirtyy hänen välityksellään", tai hän ei tiedä sitä. Hän voi olla oman seitsemännen prinsiippinsä vaikutuksen alaisena ja kuvitella olevansa yhteydessä henkilökohtaisen Jeesus Kristuksen tai jonkun pyhimyksen kanssa. Hän voi olla suhteissa Shakespearen "intellektuaalisen" säteen kanssa ja kirjoittaa shakespeareläistä runoutta ja samanaikaisesti kuvitella, että Shakespearen henkilökohtainen henki kirjoittaa hänen kauttaan. Mutta mitä hän luuleekin, se ei tekisi hänen runoudestaan parempaa eikä huonompaa. Joku adepti voi saada hänet kirjoittamaan suuren tieteellisen teoksen, ja hän voi olla täysin tietämätön inspiraationsa lähteestä tai ehkä hän kuvittelee, että Faradayn tai lordi Baconin "henki" kirjoittaa hänen välityksellään, samalla kun hän koko ajan toimisi "chelana", vaikka tietämättömänä siitä.
Kaikesta tästä seuraa, että mediumisuuden harjoittaminen sisältää enemmän tai vähemmän täydellisen luopumisen itsensä hallinnasta. Onko tämä harjoittaminen hyvää vai pahaa, riippuu kokonaan käyttötavasta ja tarkoituksesta, jolla se tehdään. Tämä taas riippuu mediumistisen henkilön tiedon asteesta suhteessa sen olennon luonteeseen, jonka haltuun hän joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti jättää joksikin aikaa fyysisten tai älyllisten kykyjensä valvomisen. Henkilö, joka uskoo arvostelukyvyttömästi nuo kyvyt jokaisen tuntemattoman voiman vaikutukselle, on epäilemättä omituinen, eikä häntä voida pitää vähemmän mielenvikaisena kuin sitä, joka luottaisi rahansa ja arvoesineensä ensimmäiselle muukalaiselle tai heittiölle, joka niitä pyytäisi.
Tapaamme silloin tällöin sellaisia ihmisiä, vaikka heitä on suhteellisen harvassa, ja heidät tunnistaa heidän tylsämielisestä tuijotuksestaan ja siitä fanaattisuudesta, jolla he takertuvat tietämättömyyteensä. Sellaisia ihmisiä pitäisi sääliä eikä moittia, ja jos mahdollista, heitä pitäisi valistaa vaaralle altistumisesta.
Voiko chelaa, joka tietoisesti ja tahtoen lainaa joksikin aikaa mentaaliset kykynsä tuntemalleen korkeammalle olennolle ja jonka motiivien puhtauteen, tarkoituksen vilpittömyyteen, älyyn, viisauteen ja kykyyn hän luottaa täydellisesti, pitää "meediona" sanan arkisessa merkityksessä, on kysymys, joka on parasta jättää lukijan itsensä päätettäväksi – hänen harkittuaan edellä sanottua huolellisesti.
Lähde: The Theosophist, kesäkuu 1884
Suomentanut Pirkko Carpelan
Alkukielinen versio: Are Chelas "Mediums"?