H. P. Blavatsky
Unimaailma ja unissakävely
Toimittajalle
1. Ovatko unet aina todellisia? Jos ovat, niin mikä aiheuttaa ne? Jos eivät ole, eikö niissä voi silti olla jokin syvä merkitys?
2. Voitteko kertoa minulle jotakin syntymää edeltävistä tiloista ja sielun vaelluksesta?
3. Voitteko kertoa minulle mitä kannattaa tietää puheena olevan artikkelin psykologiasta? (Unikertomus Charbers’ Journalista.)
Veljellisesti ja kunnioittavasti Teidän,
Jehangir Cursetji Tarachand
Bombay, 11.10.1882.
Tarkemmin ilmaistuna kysyjä haluaa The Theosophistin poimivan yhdelle tai kahdelle palstalle tosiasiat, joihin sisältyy kaikkien sublunaaristen mysteerien koko alue "täydellisin selityksin". Nämä käsittäisivät:
1. Unien täydellisen filosofian niiden fysiologisista, biologisista, psykologisista ja okkulttisista näkökulmista.
2. Buddhalaiset jâtakat (herramme Sakyamunimme jälleensyntymät ja sielunvaellukset) filosofisessa kirjoitelmassa, johon sisältyy "uskonpyörää pyörittäneen" 387 000 buddhan sielunvaellukset muiden 125 000 buddhan peräkkäisten maailmaan ilmestymisten aikana — pyhimysten, jotka voivat "nähdä ja selvittää syy-yhteyden moraalisen ketjun tuhatsolmuiset langat", sisältäen lisäksi tutkielman nidanoista, kahdentoista syyn ketjusta täydellisine luetteloineen niiden kahdesta miljoonasta seurauksesta ja runsaat liitteet joiltakin arhateilta, "jotka ovat saavuttaneet nirvanaan vievän virran".
3. Maailmankuulujen psykologien yhdistetyt haaveilut egyptiläisestä Hermeksestä ja hänen Kuolleiden kirjastaan sekä Platonin sielua koskevasta määritelmästä Timaioksessa jne. aina cincinnatilaisen kunnianarvoisan Adramelech Romeo Tiberius Toughskinin kirjoitukseen Yölliset salonkijutustelut ruumiittoman sielun kanssa. Tällainen on ehdotettu vaatimaton tehtävä.
Fyysiset aistimme ovat vaikuttavia tekijöitä, joiden avulla astraalihenki eli sisäinen "tietoinen jokin" tulee ulkoisen maailman yhteyden avulla tietoisuuteen todellisesta olemassaolosta. Astraali-ihmisen henkiset aistit ovat tiedotusvälineitä, lennätinjohtoja, joiden avulla hän on yhteydessä korkeampien prinsiippiensä kanssa ja saa niistä selvähavaintokyvyt ja vision näkymättömistä maailmoista. Buddhalainen filosofi tietää, että harjoittamalla dhyânoja voi saavuttaa "mielen valaistuneen tilan, mikä ilmenee pyhän totuuden välittömällä tunnistamisella, niin että tutkimalla pyhiä kirjoituksia [tai mitä tahansa kirjoja] niiden todellinen merkitys välähtää mieleen". (Beal, Catena, s. 255.)
Unennäössä tai unissakävelyssä aivot ovat unessa ainoastaan osittain ja tulevat toimintaan ulkoisten aistien vaikutuksesta jostakin kummallisesta syystä; lausuttu sana, ajatus tai kuva viivyttää nukkuvaa yhdessä muistisolussa. Jos hänet herättää äkkinäinen ääni, esim. kiven putoaminen, se tuo välittömästi nukkujan puoliksi uniseen mieleen muuraustyön jne. Kun joku säikähtää yhtäkkiä unessa tulematta täysin hereille, hän ei ala ja lopeta untaan yksinkertaiseen ääneen, joka osittain herätti hänet, vaan usein kokee unessaan pitkän tapahtumaketjun, joka keskittyy lyhyen ajan tuohon ääneen ja aiheutuu yksinomaan siitä. Yleensä unet johtuvat niitä edeltävistä valveillaoloajan assosiaatioista. Jotkin niistä aiheuttavat sellaisen vaikutuksen, että pieninkin jotakin aihetta koskeva ajatus, joka liittyy tiettyyn uneen, voi saada sen ilmaantumaan vuosia myöhemmin.
Kuuluisa italialainen viulisti Tartini sävelsi "Paholaisen sonaattinsa" unen inspiroimana. Unensa aikana hän ajatteli paholaista, joka ilmestyi hänelle ja haastoi hänet taidonnäytteeseen omalla viulullaan, jonka oli tuonut suoraan manalan seuduilta. Tartini hyväksyi haasteen. Kun hän heräsi, "Paholaisen sonaatin" melodia oli niin elävästi painunut hänen mieleensä, että hän siinä samassa kirjoitti sen muistiin. Mutta hänen päästyään finaaliin asti koko muistikuva siitä oli äkkiä hävinnyt, ja hänen piti laittaa syrjään tuo epätäydellinen musiikkikappale. Kahden vuoden kuluttua hän näki unta samasta asiasta, ja unessaan hän yritti saada itsensä muistamaan finaalin herätessään. Uni toistui, koska sokea katumuusikko oli tuolloin soittamassa instrumenttiaan taiteilijan ikkunan alla.
Coleridge kirjoitti samalla tavoin runonsa "Kublai-Khan" unessa. Hänen herätessään nuo nykyään kuuluisat rivit olivat painautuneet niin elävästi hänen mieleensä, että hän kirjoitti ne ylös. Uni johtui siitä, että runoilija vaipui uneen tuolissaan lukiessaan seuraavat sanat Purcha’n Pyhiinvaellusmatkasta: "Tähän Khan Kublai määräsi rakennettavaksi palatsin… jossa on muuri."
Sen yleisen uskomuksen, että todella lukuisten tarkoituksettomien unien joukossa on joitakin, joissa annetaan usein merkkejä ja varoituksia tulevista tapahtumista, jakavat monet älykkäät ihmiset, mutta ei lainkaan tiede. Silti tiedetään lukemattomia esimerkkejä oikeaksi todistetuista enneunista, jotka myöhemmät tapahtumat ovat vahvistaneet, ja niitä voidaan sen vuoksi pitää profeetallisina. Kreikkalaiset ja roomalaiset klassikot ovat täynnä merkintöjä erikoisista unista, joista jotkin ovat olleet historiallisia. Usko unennäön henkiseen luonteeseen oli yhtä laajalle levinnyt pakanallisten filosofien kuin kristillisten kirkkoisien keskuudessa, eikä usko ennustamiseen ja unien tulkintoihin (unista ennustamiseen) rajoittunut Aasian pakanallisiin maihin, koska Raamattu on niitä täynnä. Suuri kabbalisti nykyajalta, Eliphas Lévi, sanoo sellaisista ennustuksista, näyistä ja profeetallisista unista seuraavasti teoksessaan Dogme et Rituel de la Haute Magie (i, 356, 357):
"Unissakävely, ennakkovaroitus ja selvänäköisyys ovat vain joko satunnaisia tai tavallisia taipumuksia nähdä unta, hereillä tai tarkoituksellisen, itsensä aiheuttaman eli silti luonnollisen unen aikana, ts. niissä havaitaan [ja arvataan intuition avulla] astraalivalon analogisia heijastuksia… Ennustuksen välineet ovat yksinkertaisesti keinoja olla [magneettisessa] yhteydessä ennustajan ja häneltä kysyvän välillä. Siinä kiinnitetään ja keskitetään kaksi tahtoa [jotka ovat suuntautuneet samalle taholle] samaan merkkiin tai kohteeseen. Oudot, sekavat, liikkuvat kuvat auttavat kokoamaan astraalifluidumin heijastukset. Siten joku kykenee toisinaan näkemään kahvikupin poroista tai pilvistä, munanvalkuaisesta jne. mielikuvituksellisia muotoja, jotka ovat olemassa ainoastaan läpikuultavassa [eli näkijän mielikuvituksessa]. Näyn näkeminen vedestä saadaan aikaan häikäistyneen näköhermon ponnistelun avulla, jolloin näköhermo luovuttaa tehtävänsä läpikuultavalle houkutellen esiin aivoihin illuusion, joka saa astraalivalon yksinkertaiset heijastukset ilmestymään todellisina kuvina. Niinpä tällaiseen ennustamiseen sopivimmilla henkilöillä on eräänlainen hermostollinen luonne, jonka näkö on heikko ja mielikuvitus elävä. Lapset soveltuvat tähän kaikkein parhaiten. Älköön kukaan kuitenkaan tulkitko väärin meille kuuluvan toiminnon luonnetta ennustustaidon kuvitteluksi. Näemme tietenkin mielikuvituksemme avulla, ja tämä on ihmeen luonnollinen puoli. Mutta näemme todellisia asioita, ja juuri tässä piilee luonnonilmiöiden ihmeellisyys. Tässä sanotun vahvistukseksi vetoamme kaikkien adeptien todistukseen."
Lähde: Theosophist, vol. III, No. 4, January, 1882
Suomennos Pirkko Carpelan 2008
Englanninkielinen laitos: DREAMLAND AND SOMNABULISM [2009].