Eksoteerinen ja esoteerinen työ

Vanha kirje

Adyar, Madras, India, tammik. 14 p:nä 1883

Arvoisat herrat ja veljet.

Olemme iloisin tuntein vastaanottaneet teidän yhteisen joulukirjeenne, joka sisälsi kahdentoista punnan lahjan Asiamme edistämiseksi. Toivomme teidän hyväksyvän toimenpiteemme sen suhteen, olemme näet tehneet siitä ensimmäisen pohjasumman Rahastoon, jonka tarkoituksena on pysyväisen Päämajan hankkiminen Seurallemme. Siten teidän lahjastanne tulee kulmakivi muistopatsaaseen, jonka toivomme elävän meidän kaikkien jälkeemme. Seuramme on nyt ollut olemassa yli seitsemän vuotta, eikä sillä vielä koskaan ole ollut omaa kotia. Se on maksanut vuokraa isännille niin paljon, että sillä olisi voitu ostaa ja maksaa pysyvä asuinsija. Olemme nyt ostaneet tämän Madrasin lähellä olevan paikan; kaksi hyvää hindu-veljeä maksoi etukäteen koko hinnan, ja olemme juuri aikeessa pyytää muutamia ystäviä, joilla on varoja, auttamaan meitä avustuksillaan, jotta saisimme kokoon 20 000 rupiita (vähän yli 8 000 dollaria) maksaaksemme pois velan, tehdäksemme muutamia välttämättömiä korjauksia, parannuksia jne. Keräyslistamme alkuun merkitsemme itse 500 rupiin summan. Toivomme voivamme varata Seuralle sellaisen lahjoitusrahaston kuin on toisilla Seuroilla, jonka vuosituloista työtä voidaan ylläpitää kiristämättä liikaa omia pussejamme. (Joulukuun 1 p:stä 1878 lukien olemme me kaksi antaneet yli 30 000 rupiita T. S:n menoihin.) Tästä näette, että edistyksemme on sangen tyydyttävä ja että tulokset, joita alussa odotimme, nyt näkyvät Seuran nopeassa laajenemisessa ja sen aatteitten omaksumisessa. Olemme epäilemättä saaneet liikkeelle aasialaisen mielen ja sydämen, ja jos me kaksi huomenna kuolisimme, voisimme sen tehdä siinä täydessä vakaumuksessa, ettemme ole työskennelleet turhaan.

Pyydätte, että asettaisimme teidät yhteyteen Veljien kanssa. Mutta tunnetteko niin vähän heidän järjestönsä sääntöjä, ettette ymmärrä, että juuri tällä teollanne — jonka teitte kerrassaan pyytämättä ja vapaaehtoisena todistuksena omasta uskollisuudestanne — olette jo vetäneet puoleenne heidän huomionsa ja siten itse asettuneet yhteyteen heidän kanssansa? Tämä on kuitenkin täsmälleen totta, ja olkaa vakuutetut siitä, ettei mikään hyvä toivomuksenne tai tekonne tämän Asian hyväksi — joka on heidän Asiansa — saata olla vetämättä teitä yhä lähemmäksi ja lähemmäksi heitä. Rakkaat veljet, meidän vallassamme ei ole tehdä teille mitään sen enempää. Salatiede ei ole niin kuin kristinusko, joka valheellisesti lupaa teille välittävää apua ja sijaissovituksen ansiota. Jokaisen meistä täytyy itse pyrkiä omaa tietään Veljien luo. Jos tahdotte heitä tavata, toimikaa niin, että he pakosta suostuvat siihen. He ovat kuten me kaikki veto- ja työntövoimain lain alaisia: ne, jotka parhaiten ansaitsevat heidän toveruuttaan, saavuttavat sen. Varatkaa puoli tuntia joka aamu heti noustuanne ja — häiritsemättömässä paikassa, joka on vapaa kaikesta melusta ja pahasta vaikutuksesta — keskittäkää ajatuksenne heihin ja omaan korkeampaan itseenne ja tahtokaa tulla viisaaksi, valistuneeksi ja voimakkaaksi. Lukekaa kirjoja, joita suositetaan Theosophistissa, ja pankaa valppaasti merkille, mitä viittauksia ja neuvoja siinä silloin tällöin annetaan julki. Sillä tavalla pääsette toivomustenne perille.

Yhdessä tervehdimme teitä ja toivotamme teille ja omaisillenne kaikkea siunausta tulevana vuonna ja vuosina.

Vilpittömällä veljellisellä rakkaudella

H. S. Olcott
H. P. Blavatsky

Ruusu-Risti — joulukuu 1925


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia