TEOSOFIAN AVAIN

SELVÄ ESITYS
KYSYMYSTEN JA VASTAUSTEN MUODOSSA SIITÄ
SIVEYSSOPISTA, TIETEESTÄ JA FILOSOFIASTA,
JONKA TUTKIMISTA VARTEN
TEOSOFINEN SEURA ON PERUSTETTU

SUOMENNOS VUODEN 1889 ALKUPERÄISESTÄ
ENGLANNINKIELISESTÄ PAINOKSESTA
(III suomenkielinen painos)

Esipuhe
Alkulause kolmanteen painokseen
Suomentajan alkulause 11. painoksessa

I Teosofia ja Teosofinen Seura
	Nimen merkitys Teosofisen Seuran toimintatapa Viisaususkonto esoteerinen kaikkina aikoina Teosofia ei ole buddhalaisuutta
II Eksoteerinen ja esoteerinen teosofia
	Mitä uudenaikainen Teosofinen Seura ei ole Teosofit ja T. S:n jäsenet Ero teosofian ja salatieteen välillä Erotus teosofian ja spiritismin välillä Miksikä teosofia on otettu niin halukkaasti vastaan
III T. S:n työtapa
	Seuran tehtävät Ihmisten yhteinen syntyperä Muut tehtävämme Lupauksen pyhyydestä
IV Teosofisen Seuran suhde teosofiaan
	Itsekasvatuksesta Abstraktinen ja konkreettinen
V Teosofian perusopetukset
	Jumalasta ja rukouksesta Onko rukoileminen välttämätöntä Rukous kuolettaa itseluottamuksen Ihmissielun syntyperästä Buddhalaiset opit yllä olevasta asiasta
VI Teosofisia oppeja luonnosta ja ihmisestä
	Kaikki on kaikessa yhtä Kehitys ja harhakuvat Kiertotähtemme seitsenäisestä rakenteesta Ihmisen seitsenäinen luonto Ero sielun ja hengen välillä Kreikkalaisten opit Onko rukoileminen välttämätöntä Rukous kuolettaa itseluottamuksen Ihmissielun syntyperästä Buddhalaiset opit yllä olevasta asiasta
VII Erilaisista kuoleman jälkeisistä tiloista
	Fyysinen ja henkinen ihminen Ikuisesta palkasta ja rangaistuksesta ja nirvanasta Ihmisen eri »prinsiipit»
VIII Jälleensyntymisestä
	Mitä on muisti teosofisen opin mukaan
	Miksi emme muista menneitä elämiämme
	Yksilöllisyys ja persoonallisuus
	Minän palkasta ja rangaistuksesta
IX Kaamalookasta ja deevakhaanista
	Alempien »prinsiippien» kohtalosta
	Mikseivät teosofit usko puhtaiden »henkien» palaamiseen
	Muutamia sanoja skandhoista
	Tietoisuus kuoleman jälkeen ja ennen syntymistä
	Mitä tuhoutumisella todella tarkoitetaan
	Selvät nimitykset selville asioille
X Ajattelevan prinsiippimme luonto
	Minän mysteeri
	Manaksen monimutkainen luonto
	Oppi on Johanneksen evankeliumissa
XI Jälleensyntymismysteereitä
	Määräajoin tapahtuvat jälleensyntymiset
	Mitä on karma?
	Keitä ovat ne, jotka tietävät
	Ero uskon ja tiedon välillä eli sokea ja järjellinen usko
	Onko Jumalalla oikeutta antaa anteeksi
XII Mitä teosofia on käytännössä
	Velvollisuus
	T. S:n suhde poliittisiin uudistuksiin
	Uhrautuminen
	Hyväntekeväisyys
	Teosofiaa joukoille
	Kuinka jäsenet voivat auttaa yhteiskuntaa
	Mitä teosofin ei pitäisi tehdä
XIII Väärinkäsityksiä Teosofisesta Seurasta
	Teosofia ja asketismi
	Teosofia ja avioliitto
	Teosofia ja kasvatus
	Miksi sitten on niin paljon ennakkoluuloja T. S:aa vastaan
	Onko Teosofinen Seura rahaa ansaitseva liikeyritys
	T. S:n työtä tekevät virkailijat
XIV "Teosofiset mahatmat"
	Ovatko he »valon henkiä» vai »kirottuja peikkoja»
	Pyhien nimien ja nimitysten väärinkäyttö
Loppusanat
	Teosofisen Seuran tulevaisuus
Sanojen selityksiä

     Tämän kirjan tarkoitus on täsmälleen ilmaistuna sen nimessä Teosofian Avain, ja kaipaa se vain muutamia sanoja selvitykseksi. Se ei ole täydellinen eikä seikkaperäinen teosofian oppikirja, vaan ainoastaan avain siihen oveen, joka johtaa syvempiin tutkimuksiin. Se esittää viisaususkonnon ulkopiirteet ja selittää sen perusaatteita; samalla se antaa vastauksen tavallisen länsimaisen kysyjän erilaisiin vastaväitteisiin ja koettaa ilmaista outoja käsitteitä niin yksinkertaisessa muodossa ja niin selvällä kielellä kuin mahdollista. Liikoja odottaa se, joka tahtoo, että tämä kirja onnistuisi saattamaan teosofian käsitettäväksi ilman älyllisiä ponnistuksia lukijan puolelta; mutta toivomme, että mikä vielä on hämärää, riippuu ajatuksesta eikä sanoista, on syvällisyyden eikä sekaannuksen syytä. Älyllisesti laiskalle tai tylsälle täytyy teosofian pysyä arvoituksena, sillä älyn maailmassa samoin kuin henkisessä täytyy jokaisen ihmisen edetä omin ponnistuksin. Kirjoittaja ei voi lukijan sijasta ajatella eikä lukija siitä hyötyisi, jos sellainen sijaisajattelu olisi mahdollinen. Jo kauan on Teosofiseen Seuraan ja sen työhön innostuneiden keskuudessa kaivattu sellaista esitystä kuin tämä on, ja toivotaan, että se tarjoaa opetusta, niin vapaata teknillisistä vaikeuksista kuin mahdollista, monille, joiden kiinnostus on herännyt, mutta jotka vielä ovat ainoastaan hämmästyneet eivätkä tulleet vakuuttuneiksi.
     Jonkin verran huomiota on pantu spiritistisiin oppeihin kuolemanjälkeisestä elämästä ja on koetettu siinä erottaa oikea väärästä ja osoittaa spiritististen ilmiöitten oikea luonto. Entiset samansuuntaiset selitykset ovat nostaneet paljon vihamielisyyttä harrasta tekijää vastaan; sillä spiritistit niin kuin monet muut uskovat ennemmin siihen, mikä on mieluista kuin siihen, mikä on totta, ja suuttuvat suuresti henkilöön, joka hävittää mieluisan harhan. Viimeisen vuoden ajan on teosofia ollut spiritismin myrkytettyjen nuolien maalitauluna, aivan kuin puolinaisen totuuden omistajat tuntisivat koko totuuden omistajia kohtaan enemmän vastenmielisyyttä kuin ne, jotka eivät voi kehua omistavansa mitään osaa totuudesta.
     Sydämelliset kiitokset lausuu tekijä niille monille teosofeille, jotka ovat lähettäneet ehdotuksia ja kysymyksiä tai muuten ovat antaneet apua tämän kirjan kirjoittamisessa. Heidän avullaan on teos tullut sitä antoisammaksi, ja se on heidän paras palkintonsa.

     Tämä H. P. B:n "Teosofian Avaimen" uusi suomenkielinen painos noudattaa mahdollisimman, uskollisesti Pekka Ervastin v. 1925 ilmestynyttä käännöstä. Vain välttämättömät kielelliset ja englantilaisen alkutekstin vaatimat oikaisut on tehty koko ajan seuraten H. P. B:n englantilaista tekstiä samassa painoksessa, jota P. E:kin v. 1925 käytti.
     Vierasperäisten sanojen suomenkielinen asu on yleensä sama kuin Otavan "Sivistyssanakirjassa". Oudommat vierasperäiset (sanskritin, kreikan, hebrean jne.) sanat on pyritty kirjoittamaan niin kuin ne s u o m e k s i    l a u s u t a a n — seuraten tarkkaan mm. P. E:n "Salatieteilijän Sanakirjaa".
     Tämän uuden painoksen on toimittanut fil.maisteri Uuno Pore, joka myös on englanninkielestä kääntänyt H. P. B:n itsensä "Teosofian Avaimen" toiseen, painokseen laatiman sanaston (sananmukainen uusintapainos v. 1939, Theosophical University Press, Point Loma, California).
     Oikoluvussa on ollut erinomaisena apuna kamreeri R. R. Ryynänen.
     Toivomme hartaasti, että tämä uusikin "Teosofian Avaimen" painos, kuten edelliset, leviäisi maamme joka kolkkaan, valon majakkana näyttäisi oikean reitin ulos harhauskomusten sokkeloista ja osoittaisi, mikä on totuus — teosofia.

     H. P. Blavatskyn Teosofian Avain ilmestyi ensi kerran suomenkielellä v. 1906. Tämä toinen painos, joka nyt tarjotaan yleisölle, on kuitenkin siksi poikkeava ensimmäisestä, että sitä voidaan pitää melkein uutena kirjana.
     Kun parikymmentä vuotta sitten V. H. Valvanne -vainajan kanssa yhdessä suomensimme Teosofian Avaimen, oli käytettävänämme alkutekstinä "kolmas korjattu englantilainen painos", ilmestynyt v. 1893 Madame Blavatskyn kuoleman jälkeen. Tuon painoksen esipuheen allekirjoittaja Mr. G. R. S. Mead lausui: "Pääpiirteissään on korjausyritysten tarkoituksena ollut: 1) järjestelmällisesti käyttää harvennuksia ja alkukirjaimia; 2) yhtäpitävästi merkitä sanskritinkieliset sanat; 3) oikaista muutamia erehdyksiä, joista H. P. B. vielä eläessään huomautti; 4) poistaa muutamia, epäselvyyksiä esityksestä; 5) jättää pois muutamia kiistan vuoksi kirjoitettuja kohtia, joilla ei enää ole yleistä merkitystä."
     Koska en silloin muuta alkutekstiä nähnyt, uskoin hartaasti näiden ns. korjausten pätevyyteen ja tarpeellisuuteen. Kun nyt olen, saanut käsiini Amerikassa v. 1920 Ilmestyneen painoksen, joka on alkuperäisen painoksen sanatarkka jäljennös [Alaviite: The Key To Theosophy etc. by H. P. Blavatsky. Reprinted Federaation from the Original Edition first published in 1889. The United Lodge of Theosophists. Los Angeles, California, 1920.], olen katsonut mieluisaksi velvollisuudekseni kokonaan tarkastaa vanhan suomennoksen, korjata sitä, lisätä poisjääneet kohdat, joita on yhteensä kymmeniä painosivuja, ja saattaa kirjan kaikin puolin sellaiseen kuntoon, että se vastaa H. P. Blavatskyn itsensä laatimaa Teosofian Avainta.
     Ne lukijat, joilla on tilaisuus verrata nykyistä suomalaista painosta edelliseen, voivat kanssani ilokseen todeta, että 1) Madame Blavatskyn käyttämät harvennukset, jatka ovat hänen tyylilleen ominaisia, suovat tekstille eloisuutta ja usein syvempää sisältöä; 2) sanskritinkielisten sanojen merkintä on kylläkin yhtäpitävä, joskaan ei tarkka; 3) erehdykset loistanevat enimmäkseen poissaolollaan (ehkä jokin sitaatti Platonilta on epävarma); 4) epäselvyydet aiheutuvat pikemmin ns. korjauksista; ja 5) pois jätetyt kohdat ovat yhtä aktuelleja, tärkeitä ja opettavia nyt 36 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen kuin ne olivat armon vuonna 1889, sillä Madame Blavatskyn säkenöivä nero katselee ajallisia ja ohimeneviä asioita ikuisuuden näkökannalta ja erottaa tiedon kultasanan monipuheisuuden kuonasta.
     En saata muuta kuin sydämestäni toivoa, että hänen Teosofian Avaimensa uudessa suomalaisessa asussaan paljon, paljon edistäisi henkisen valistuksen ja tiedon asiaa. H. P. Blavatskya ehkei vielä täysin ymmärretä. Profeetat ovat aina puhuneet tuleville sukupolville. Mutta kuta enemmän totuudenetsijä kokee henkisiä ja psyykkisiä asioita, sitä pätevämpi opas, sitä tietorikkaampi opettaja hän ymmärtää Madame H. P. Blavatskyn olevan.