Teosofian Avain
I
Teosofia ja Teosofinen Seura
Nimen merkitys
Kysyjä. — Teosofiaa ja sen oppeja sanotaan usein uusimuotiseksi uskonnoksi. — Onko se uskonto?
Teosofi. — Ei ole. Teosofia on jumalainen tieto eli tiede.
Kys. — Mikä on sen nimen oikea merkitys?
Teos. — »Jumalainen Viisaus», theo-sophia, eli jumalien viisaus niin kuin theo-gonia on jumalien syntyoppi. Kreikkalainen sana theos merkitsee jumala, joku jumalainen olento, mutta ei suinkaan, »Jumala» siinä merkityksessä kuin sitä sanaa meidän päivinämme käytetään. Sen tähden ei »teosofia» merkitse »Jumalan viisaus», kuten muutamat kääntävät, vaan jumal’viisaus, viisaus sellainen kuin on jumalilla. Nimi on tuhansia vuosia vanha.
Kys. — Kutka ovat nimeä ensinnä käyttäneet?
Teos. — Aleksandrialaiset filosofit, joita nimitettiin totuuden rakastajiksi, »filaleeteiksi» (sanoista fil, rakastaa, ja aleetheia, totuus). Teosofian nimen katsotaan syntyneen kolmannella vuosisadalla meidän ajanlaskuamme; sen ottivat käytäntöön Ammonios Sakkas ja hänen oppilaansa, jotka perustivat eklektisen (valikoivan) järjestelmän.1 Kys. — Mikä oli tuon järjestelmän tarkoitus?
Teos. — Ennen kaikkea painaa oppilaittensa ja kaikkien »totuuden rakastajien» mieleen eräitä korkeita, siveellisiä totuuksia — josta Teosofisen Seuran tunnuslause: »Ei mikään uskonto ole totuutta korkeampi."2
Eklektisen teosofisen koulun perustajien päätarkoituksena oli yksi niistä kolmesta tehtävästä, jotka sen nykyaikainen seuraaja, Teosofinen Seura, on Itselleen omistanut, nimittäin kaikkien uskontojen, lahkojen ja kansojen yhdistäminen saman, ikuisille totuuksille perustuvan, siveellisen järjestelmän pohjalla.Kys. — Millä voitte todistaa, ettei tämä ole vain mahdoton unelma ja että kaikki maailman uskonnot todellakin perustuvat yhteen ja samaan totuuteen?
Teos. — Vertailevalla ja selvittävällä uskontojen tutkimuksella. Oli olemassa vain yksi »viisaususkonto» muinaisina aikoina; ja alkuperäisen uskonnonfilosofian samaisuuden todistaa meille niitten oppien yhtäpitävyys, jotka opetettiin vihitylle mysteereissä, noissa kerran laajalti levinneissä laitoksissa. Kaikki vanhat uskonnot viittaavat yhden ainoan, niitä kaikkia vanhemman teosofian olemassaoloon. Se avain, joka yhden aukaisee, aukaisee kaikki, muuten ei se saata olla oikea avain.» (Eclectic Philosophy).
Teosofisen Seuran toimintatapa
Kys. — Ammonioksen eläessä oli useita vanhoja pääuskontoja, ja yksinpä Egyptissä ja Palestiinassa lahkot olivat lukuisat. Kuinka hän saattoi ne yhdistää?
Teos. — Saman menettelytavan avulla, jota me vielä tänään noudatamme. Uusplatonikot muodostivat suuren seuran, vaikka he kuuluivat eri uskonnollisfilosofisiin kouluihin3; sama on meikäläisten teosofien laita.
Siihen aikaan juutalainen Aristobulos väitti, että Aristoteleen siveysoppi edusti Mooseksen lain esoteerisia (salaisia) oppeja; Filo Judæus koetti sovittaa Mooseksen kirjat sekä Pythagoraan ja Platonin filosofian toisiinsa; ja Josefus näytti, että Karmelvuoren essealaiset olivat vain egyptiläisten terapeutien (lääkärien) mukailijoita ja seuraajia. Sama on laita tänäkin päivänä. Voimme näyttää rungon, josta jokainen kristitty uskonto, jokainen pieninkin lahko on lähtenyt. Lahkot ovat suurempien oksien pienempiä haaroja eli vesoja; mutta sekä vesat että oksat lähtevät samasta rungosta — viisaususkonnosta. Tämän todistaminen oli Ammonioksen pyrintönä, ja siksi hän koetti saada pakanoita ja kristityitä, juutalaisia ja epäjumalanpalvelijoita luopumaan riidoistaan ja muistamaan, että heillä kaikilla oli sama totuus eri puvuissa, ja että he kaikki olivat saman äidin lapsia.4 Tähän päämaaliin teosofiakin pyrkii.Kys. — Mihin auktoriteetteihin perustatte nämä väitteet muinaisista Aleksandrian teosofeista?
Teos. — Melkein lukemattomiin kuuluisiin kirjailijoihin. Eräs heistä, Mosheim, sanoo:
»Ammonios opetti, että rahvaan uskonto ja filosofia kulkivat rinnan samaa tietä ja olivat saman kohtalon alaisia: askel askeleelta ne huonontuivat ihmiskeksintöjen, taikauskon ja valheitten turmelemina; perkaamalla pois tämä kuona ja ottamalla filosofia selvittäjäksi oli sen tähden uskonto palautettava alkuperäiseen puhtauteensa; Kristuksen koko tarkoitus oli puhdistaa ja palauttaa entiselleen vanha viisaus. Hän koetti ehkäistä yleisesti vallitsevan taikauskon valtaa ja osaksi oikaista, osaksi poistaa niitä lukuisia erehdyksiä, joita on sekoittunut eri kansojen uskontoihin.»
Mutta aivan näin uudemmat teosofitkin sanovat. Siinä on vain ero, että tuo suuri "totuuden rakastaja" Ammonios sai tukea ja apua pyrinnöissään kahdelta kirkkoisältä, Klemensiltä ja Athenagoraalta, sekä kaikilta synagogan oppineilta rabbiineilta, Akatemian ja »Lehdon» filosofeilta, hän kun opetti heille yhteistä oppia; mutta me, jotka kuljemme hänen jäljissään, emme saa mitään kiitosta, vaan ainoastaan pilkkaa ja vainoa. Siitä näkyy, että ihmiset 1500 vuotta sitten olivat suvaitsevampia, kuin mitä he ovat tällä valistuneella vuosisadalla.Kys. — Rohkaisiko ja auttoiko kirkko Ammoniosta sen tähden, että hän kerettiläisyydestä huolimatta opetti kristinuskoa ja oli kristitty?
Teos. — Ei suinkaan. Hän oli syntyisin kristitty, mutta ei koskaan hyväksynyt kirkon kristinuskoa; niin kuin sama tekijä hänestä lausuu:
»Hänen tarvitsi vain esittää opetuksensa vanhojen Hermes-patsaiden mukaan, jotka Platon ja Pythagoras ennen muinoin tunsivat ja joiden mukaan he laativat filosofiansa. Ja löytäessään samat seikat Johanneksen evankeliumin esipuheesta hän hyvällä syyllä päätteli että Jeesus tarkoitti vanhan viisausopin palauttamista alkuperäiseen puhtauteensa. Raamatun kertomuksia ja taruja jumalista hän piti vertauskuvina, joiden tarkoitus oli valaista totuutta, tai muussa tapauksessa hyljättävinä satuina». Sen lisäksi, kuten sanotaan Edinburgh Encyclopædiassa, »hän myönsi, että Jeesus Kristus oli kelpo ihminen, ja ’Jumalan ystävä’, mutta väitti, ettei hänen tarkoituksensa ollut kokonaan hävittää daimonien (jumalien) palvontaa, vaan ainoastaan puhdistaa vanhaa uskontoa.»
Viisaususkonto esoteerinen kaikkina aikoina
Kys. — Kun ei Ammonios koskaan mitään kirjoittanut, miten saatamme olla varmat siitä, että nämä olivat hänen oppinsa?
Teos. — Eivät Buddha, Pythagoras, Confucius, Orfeus, Sokrates eikä Jeesuskaan ole jättäneet mitään kirjoituksia jälkeensä. Kuitenkin useimmat heistä ovat historiallisia henkilöitä, ja heidän oppinsa ovat eläneet heidän kuoltuaan. Ammonioksen oppilaat (joiden joukossa Origenes ja Herenius) kirjoittivat selityksiä ja esityksiä hänen siveysopeistaan. Viimemainitut ovat varmaankin yhtä historiallisia kuin apostolien kirjoitukset. Sitä paitsi hänen oppilaansa Origenes, Plotinos ja Longinus (kuuluisan kuningatar Zenobian neuvonantaja) kaikki ovat jättäneet jälkeensä laajoja kirjoitelmia filaleettien järjestelmästä ainakin mikäli heidän julkinen uskontunnustuksensa oli tunnettu, sillä heidän koulunsa käsitti sekä eksoteerisia että esoteerisia oppeja.
Kys. — Kuinka viimemainitut ovat pysyneet meidän päiviimme saakka, kun väitätte, että oikea niin sanottu v i i s a u s u s k o n t o oli esoteerinen?
Teos. — Viisaususkonto on aina ollut sama ja sitä on huolellisesti säilytetty, koska se on viimeinen sana sitä tietoa, joka on ihmisen saavutettavissa. Se oli olemassa pitkiä aikakausia ennen aleksandrialaisia teosofeja, on kulkenut perintönä nykyaikaan ja on pysyvä elossa, sitten kun kaikki muu uskonto ja filosofia jo on kadonnut.
Kys. — Ketkä ovat sen näin säilyttäneet ja missä?
Teos. — Kaikkien maiden vihityt; syvälliset totuudenetsijät — heidän oppilaansa; niissä osissa maailmaa, joissa sellaisia pyrintöjä aina enimmin on arvossa pidetty ja harrastettu: Intiassa, Keski-Aasiassa ja Persiassa.
Kys. — Voitteko mainita joitakin todisteita sen esoteerisesta luonteesta?
Teos. — Paras todistus, minkä tästä tosiseikasta voitte saada, on se, että jokaisessa muinaisessa uskonnollisessa eli oikeammin filosofisessa jumalanpalvonnassa oli esoteerinen eli salainen oppi ja eksoteerinen eli julkinen jumalanpalvelus. Sitä paitsi on yleisesti tunnettu, että vanhojen kansojen mysteerit joka maassa olivat jaetut »suurempiin» (salaisiin) ja »pienempiin» (julkisiin) mysteereihin — kuten esim. Kreikassa oli laita niitten kuuluisien juhlallisuuksien, joita sanottiin Eleusiläisiksi. Aina Samothraken ja Egyptin hierofanteista ja muinais-Intian vihityistä brahmiineista myöhempiin hebrealaisiin rabbiineihin saakka kaikki ovat niiden turmeltumista peläten, säilyttäneet oikeat vakaasti uskomansa opit salaisina. Juutalaiset rabbiinit nimittivät julkista uskonjärjestystään merkavah’iksi ulkonaiseksi ruumiiksi, »käyttövälineeksi», vehikkeliksi eli kuoreksi, jotka kätkee salatun sielun so. korkeimman, salaisen tiedon. Ei minkään vanhan kansan papit koskaan ole jättäneet todellisia filosofisia salaisuuksiaan rahvaalle, vaan ainoastaan kuoret. Pohjoisella buddhalaisuudella on »suurempi» ja »pienempi» käyttövälineensä, nim. mahajaana, esoteerinen, ja hinaajaana, eksoteerinen koulu. Ettekä saata moittia heitä tästä salaperäisyydestä, sillä varmaankaan ette ryhtyisi ruokkimaan lammaslaumaanne oppineilla kasvitieteellisillä tutkimuksilla ruohon asemasta? Pythagoras nimitti gnoosistaan »olevaisten tiedoksi», hee gnoosis toon ontoon, ja hän jakoi tätä tietoa ainoastaan niille oppilailleen, jotka olivat lupauksen tehneet, — jotka kykenivät sulattamaan sellaista henkistä ravintoa ja tuntemaan itsensä tyydytetyiksi; ja hän käski heitä vaikenemaan ja pitämään salassa. Okkultiset aakkoset ja salaiset merkit ovat kehittynyttä muinaisegyptiläistä pyhää kirjoitusta, jonka avain vanhoina aikoina oli vain hierogrammatistain eli Egyptin vihittyjen pappien käsissä. Ammonios Sakkas vaati, niin kuin hänen elämänkertojansa ilmoittavat meille, oppilailtaan valan, etteivät he ilmaisisi hänen korkeampia oppejaan muille kuin niille, joille valmistavat tiedot jo olivat opetetut ja jotka niinikään olivat valan tehneet. Ja eikö asianlaita ollut sama vanhimmassa kristinuskossa gnostikkojen kesken ja Kristuksenkin opetuksen suhteen? Eikö hän puhunut kansalle vertauksin, joilla oli kaksinainen merkitys, selittäen perusteet ainoastaan oppilailleen? »Teille», hän sanoo, »Jumalan valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville tulee kaikki vertauksissa" (Mark. 4: 11). »Juudean ja Karmelvuoren essealaiset tekivät, saman erotuksen, jakaen seuralaisensa neofyytteiluin (kokelaisiin), veljiin ja täydellisiin eli vihittyihin» (Eclectic Phil.). Samanlaisia esimerkkejä voisi esittää kaikista maista.
Kys. — Voiko päästä »salaiseen viisauteen» ainoastaan kirjallisten tutkimusten avulla? Tietosanakirjoista saa melkein saman määritelmän T e o s o f i a s t a kuin Websterin sanakirjasta: so. »oletettu seurustelu Jumalan ja korkeampien henkien kanssa ja siitä johtuva yli-inhimillisen tiedon saavuttaminen fyysisten ja kemiallisten keinojen avulla». Sitäkö se on?
Teos. — En usko. Eikä kukaan sanakirjan kirjoittaja kykene selittämään itselleen eikä muille, miten yli-inhimillinen tieto voitaisiin saavuttaa fyysisten eli kemiallisten prosessien avulla. Jos Webster olisi sanonut »metafyysisten ja alkemististen keinojen avulla», olisi määritelmä ollut jotakuinkin oikea; sellaisena kuin se nyt on, se on järjetön. Muinaiset teosofit väittivät, ja samaten nykyiset väittävät, ettei ääretöntä, saata käsittää äärellinen — so. äärellisen minuuden ymmärrys, — mutta että korkeampi henkinen minuus voi astua jumalaisen olemuksen yhteyteen haltiotilassa.
Tämä tila ei ole hypnoosin tavoin saavutettavissa »fyysisten ja kemiallisten keinojen, avulla».Kys. — Kuinka selitätte tuon tilan?
Teos. — Todellinen haltiotila on Plotinoksen määritelmän mukaan »mielen vapautus äärellisestä tajunnastaan, jolloin se tulee yhdeksi äärettömän kanssa». Tämä on korkein tila, sanoo professori Wilder, mutta se ei jatku ainaisesti eikä ole kuin ani harvojen saavutettavissa. Se onkin sama kuin se tila, joka Intiassa tunnetaan nimellä samadhi. Tätä joogit harjoittelevat, helpottaen sen saavuttamista ruumiillisessa suhteessa suuremmalla kohtuudella ruuassa ja juomassa ja henkisesti alituisella pyrkimyksellä puhdistamaan ja ylentämään, mieltä. Henkinen mietiskely (meditaatio) on hiljainen ja sanaton rukous eli, niin kuin Platon lausuu, se tila, jossa »sielu palavassa hartaudessa kääntyy Jumalan puoleen; ei suinkaan pyytääkseen erityistä hyvää (niin kuin rukouksen tavallinen merkitys on), vaan itse hyvän tähden — yleisen Korkeimman Hyvän», josta olemme osa maan päällä, ja jonka olemuksesta kaikki olemme lähteneet. Sen tähden Platon jatkaa: »ole ääneti jumalaisten edessä, kunnes he karkoittavat pilvet silmistäsi ja antavat sinun nähdä siinä valossa, joka lähtee heistä itsestään, ei sitä, joka sinusta hyvältä näyttää, vaan sen, joka itsessään on hyvä.»5
Kys. — Teosofia siis ei ole, kuten jotkut tuumivat, äsken keksitty järjestelmä?
Teos. — Tietämättömät ihmiset vain saattavat niin sanoa. Teosofia on yhtä vanha kuin maailma oppiensa ja siveysoppinsa puolesta, jos kohta — ei nimeltään — niin kuin se myös on avarin ja yleisin (katolisin) kaikista järjestelmistä.
Kys. — Mistä sitten johtuu, että teosofia on jäänyt niin tuntemattomaksi läntisen pallonpuoliskon kansoille? Minkä tähden se on ollut suljettu kirja roduille, jotka kieltämättä ovat sivistyneimmät ja kehittyneimmät?
Teos. — Me uskomme, että muinoin on ollut kansoja, yhtä sivistyneitä ja varmaankin henkisessä suhteessa »kehittyneempiä» kuin mitä me olemme. Mutta syyt ovat monet tähän vapaaehtoiseen tietämättömyyteen. Yhden niistä Paavali mainitsi sivistyneille ateenalaisille — pitkinä aikakausina jatkuva tosi henkisen tiedon ja harrastuksen häviäminen, mikä johtuu ihmisten liiallisesta kiintymyksestä aistillisiin asioihin ja heidän pitkällisestä orjuudestaan opinkappaleitten ja jumalanpalveluksen kuolleen kirjaimen alaisina. Mutta sen pääasiallisena syynä on se tosiseikka, että todellinen teosofia aina on pidetty salassa.
Kys. — Olette todistanut, että sellaista salaamista aina on noudatettu; mutta mikä on ollut todellisena syynä siihen?
Teos. — Syyt olivat: ensiksi tavallisen inhimillisen luonteen nurjuus ja itsekkyys, joka alati pyrkii tyydyttämään persoonallisia halujaan lähimmäisten ja sukulaisten kustannuksella. Sen laatuisille ihmisille ei koskaan voisi uskoa jumalaisia salaisuuksia. Toiseksi ihmisten epäluotettavuus, kun heidän tulisi suojella pyhää ja jumalaista tietoa turmeltumasta. Viime mainitusta seikasta on johtunut ylevimpien totuuksien ja vertausten väärentyminen ja henkisten käsitteiden asteittainen muuttuminen ihmisen kaltaisiksi, konkreettisiksi ja raaoiksi aistillisiksi mielikuvituksen tuotteiksi — toisin sanoen jumalkäsitteen kutistuminen ja epäjumalanpalvelus.
Teosofia ei ole buddhalaisuutta
Kys. — Teitä sanotaan usein »esoteerisiksi buddhalaisiksi». Oletteko siis kaikki Gautama Buddhan seuraajia?
Teos. — Yhtä vähän kuin kaikki soittoniekat ovat Wagnerin seuraajia. Muutamat meistä ovat uskonnoltaan buddhalaisia; mutta meistä on paljon enemmän hindulaisia ja brahmiineja kuin buddhalaisia ja paljon useampia synnyltään kristittyjä eurooppalaisia ja amerikkalaisia kuin kääntyneitä buddhalaisia. Erehdys johtuu Mr. Sinnettin oivallisen teoksen, »Esoteric Buddhism’n» nimen väärinkäsitetystä merkityksestä; »Buddhism» olisi pitänyt kirjoittaa yhdellä eikä kahdella d’llä, jolloin Budhism olisi merkinnyt, mitä sillä tarkoitettiin, nim. »viisausoppia» (boodha, boodhi, »järki», viisaus) eikä buddhismia, Gautaman uskonnonfilosofiaa. Teosofia on, kuten sanottu, viisaususkonto.
Kys. — Mikä ero on buddhismin, Kapilavastun ruhtinaan perustaman uskonnon, ja b u d h i s m i n, »viisaususkonnon» välillä, jonka sanotte olevan saman kuin teosofia?
Teos. — Aivan sama ero kuin Jeesuksen salaisten opetusten, joita sanotaan »taivaan valtakunnan salaisuuksiksi», ja kirkkojen ja lahkojen, myöhemmän kirkonmenollisen ja dogmaattisen jumaluusopin välillä. Buddha merkitsee »boodhan (ymmärryksen, viisauden) valaisema, valistama». Tämä viisausoppi on juurineen ja haaroineen sisältynyt niihin esoteerisiin opetuksiin, jotka Gautama antoi vain valituille arhateilleen.
Kys. — Mutta jotkut orientalistit väittävät, ettei Buddha koskaan antanut mitään esoteerista opetusta?
Teos. — He voivat yhtä hyvin väittää, ettei luonnossa ole mitään tiedemiehiltä kätkettyjä salaisuuksia. Myöhemmin tahdon todistaa sen Buddhan keskusteluilla oppilaansa Aanandan kanssa. Hänen esoteeriset oppinsa olivat aivan yksinkertaisesti muinaisten brahmiinien gupta vidjaa (salainen tieto), jonka avaimen heidän uudenaikaiset jälkeläisensä poikkeuksia lukuunottamatta kokonaan ovat kadottaneet. Ja tämä vidjaa on muuttunut pohjois- buddhalaisen mahajaana-koulun ns. sisäisiksi opeiksi. Jotka tämän kieltävät, eivät ole todellisia orientalisteja. Kehotan teitä lukemaan Mr. Edkinsin Chinese Buddhism’ia — etenkin ne luvut, joissa puhutaan eksoteerisista ja esoteerisista. kouluista ja opinkappaleista — ja sitten vertaamaan niihin koko vanhan maailman todistuksia samasta asiasta.
Kys. — Mutta eikö teosofian siveysoppi ole sama kuin Buddhan antama?
Teos. — On kyllä, koska tämä siveysoppi on viisaususkonnon sielu ja kerran oli kaikkien kansojen vihittyjen yhteistä omaisuutta. Mutta Buddha oli ensimmäinen, joka paljasti nämä ylevät siveyssäännöt julkisissa esitelmissään ja teki niistä julkisen oppijärjestelmänsä pohjan ja varsinaisen ytimen. Tässä on suunnaton ero eksoteerisen buddhalaisuuden ja kaiken muun uskonnon välillä. Sillä kun muissa uskonnoissa opinkappaleet ja jumalanpalvelus veivät ensi ja tärkeimmän sijan, on Buddhan opissa aina pantu enimmin painoa siveysopille. Tämä selittää sen yhdenkaltaisuuden, miltei yhtäpitävyyden, mikä vallitsee teosofian ja Buddhan uskonnon siveysoppien välillä.
Kys. — Onko mitään tärkeitä eroavuuksia?
Teos. — Pääero teosofian ja eksoteerisen buddhalaisuuden välillä on se, että viimeksimainittu, eteläisen kirkon edustamana, kokonaan kieltää a) jumaluusolennon Olemassaolon ja b) kaiken tajuisen elämän kuoleman jälkeen, jopa kaiken itsetietoisen pysyvän ihmisen yksilöllisyydenkin. Niin ainakin opettaa siamilainen lahko, jota nykyään pidetään eksoteerisen buddhanopin puhtaimpana muotona. Ja sitä se onkin, jos vain pidämme silmällä, mitä Buddha julkisesti opetti, — tahdon myöhemmin mainita syyn tähän vaitioloon hänen puoleltaan. Mutta pohjois-buddhalaisen kirkon koulut, jotka ovat perustetut niissä maissa, joihin Mestarin vihityt arhatit vetäytyivät hänen kuolemansa jälkeen, opettavat kaikki niitä oppeja, joita nyt sanotaan teosofisiksi, sen tähden että ne muodostavat osan vihittyjen tiedoista — siten todistaen, kuinka etelä-buddhalaisuuden liian kiihkoisa oikeauskoisuus on uhrannut totuuden kuolleelle kirjaimelle. Mutta kuinka paljon suurenmoisempi ja jalompi, filosofisempi ja tieteellisempi, kuolleessa kirjaimessaankin, tämä oppi on kuin minkään muun kirkon tai uskonnon oppi! Yhtä kaikki teosofia ei ole buddhalaisuutta.
1 Heitä nimitettiin myös analogisteiksi. Professori Alex. Wilder T. S. J. = Teosofisen Seuran jäsen) teoksessaan "Eclectic Philosophy" selittää heidän saaneen sen nimen. "sen tähden että he tulkitsivat kaikki pyhät legendat ja kertomukset, myytit ja mysteerit analogioiden ja vastaavaisuuksien periaatteen mukaan, niin että he pitivät kertomuksia, jotka kuvasivat näkyvän maailman tapahtumia, ihmissielun toiminnan ilmauksina ja kokemuksina". Heitä nimitetään myös uusplatonikoiksi. Vaikka teosofia eli eklektinen teosofinen järjestelmä tavallisesti johdetaan kolmannelta vuosisadalta, on sillä kuitenkin paljon vanhempi alkuperä, mikäli voimme luottaa Diogenes Laertiukseen, jonka mukaan se on ptolemaiolaisen hallitsijasuvun aikana eläneen egyptiläisen papin, Pot-Amunin, perustama. Sama tekijä sanoo meille, että tuo nimi on koptilainen ja merkitsee Viisauden Jumalalle, Amunille, vihittyä. Teosofia on samaa kuin brahma-vidjaa, jumalainen tieto. (Ap. Paavali käyttää myös sanaa theosofia I Kor. 2: 7, joka suomalaisessa raamatussa on käännetty "Jumalan viisaus". P. E.) ]
2 Eklektinen teosofia jaettiin kolmeen pääoppiin, jotka olivat: 1) Usko absoluuttiseen, käsittämättömään ja korkeimpaan jumaluuteen eli äärettömään olemukseen, joka on luonnon ja kaiken olevaisen, niin näkyväisen kuin näkymättömän, alkujuuri. 2) Usko ihmisen ikuiseen, kuolemattomaan luontoon, koska hän maailman sielun sädehdyksenä on olemukseltaan tämän kanssa yhtä. 3) Teurgia eli "jumalainen työnteko" eli jumalain töiden teko; sanoista theoi "jumalat" ja ergein "toimia". Nimi on sangen vanha, mutta sitä ei yleisesti käytetty, koska se kuului mysteerien sanastoon. Oli olemassa mystinen vihittyjen adeptien ja pappien käytännöllisesti todistama — usko, että ihminen saavuttamalla ruumiittomien olentojen tapaisen puhtauden, so. palaamalla alkuperäisen luontonsa puhtauteen, voisi taivuttaa jumalia opettamaan hänelle jumalaisia salaisuuksia, vieläpä saattaa heitä tilapäisesti esiintymään näkyvässä muodossa joko subjektiivisessa tai objektiivisessa merkityksessä. Teurgia oli yliaistillinen puoli siitä, jota nyt sanotaan spiritismiksi, mutta rahvaan sitä väärin käyttäessä ja väärin käsittäessä muutamat pian sitä pitivät noitumisena ja se yleensä kiellettiin. Jamblikhoksen teurgian väärinkäyttö on vielä säilynyt eräitten nykyisten kabbalistien maagisissa menoissa. Uudenaikainen teosofia välttää ja hylkää molemmat nämä magian ja "noituuden" lajit, koska ne ovat sangen vaarallisia. Todella jumalainen teurgia kysyy melkein yli-inhimillisen puhdasta ja pyhää elämää; muuten se alentuu mediumisuudeksi ja mustaksi magiaksi. Ammonios Sakkaan, jota nimitettiin Theodidaktos, "jumal-oppineeksi", välittömät oppilaat — sellaiset kuin Plotinos ja hänen seuraajansa Porphyrios — hylkäsivät ensin teurgian, mutta omistivat sen lopulta, kun Jamblikhos sitä varten kirjoitti teoksen "De Mysteriis" oman mestarinsa, kuuluisan egyptiläisen papin, Abammonin nimessä. Ammonios Sakkas, jonka vanhemmat olivat kristityitä, vieraantui jo lapsena dogmaattis-spiritualistisesta kristinuskosta ja tuli uusplatonikoksi; hänestä kerrotaan — samoin kuin Jakob Böhmestä ja muista suurista tietäjistä ja mystikoista, — että hänelle ilmoitettiin jumalaista viisautta unissa ja näyissä. Siitä hänen nimensä Theodidaktos. Hän päätti sovittaa kaikki uskonnolliset järjestelmät yhdeksi ja näyttämällä niiden yhteisen alkuperän perustaa ainoan, yhteisen uskon, jonka pohjana siveysoppi olisi. Hänen, elämänsä oli niin moitteeton ja puhdas, hänen tietonsa niin syvät ja laajat, että monet kirkkoisät tulivat salaa hänen oppilaikseen. Klemens Aleksandrialainen puhuu hänestä suurella kunnioituksella. Plotinos, Ammonioksen "Pyhä Johannes", oli hänkin yleisesti kunnioitettu, syvästi oppinut ja siveellisesti puhdas mies. Yhdeksänneljättä vuoden vanhana hän seurasi roomalaista keisaria Gordianusta ja tämän sotajoukkoa Itämaille saadakseen opetusta Baktrian ja Intian viisailta. Hänellä oli filosofinen koulu Roomassa. Hänen oppilaansa Porfyrios, jonka oikea nimi oli Malek (kreikkalaistunut juutalainen), kokosi kaikki mestarinsa kirjoitukset. Porfyrios oli itse suuri kirjailija ja selitti vertauksellisesti muutamia osia Homeroksen kirjoituksista. Filaleettien käyttämä henkisen mietiskelyn (meditaation) tapa oli ekstaasi, jonka järjestelmä on sukua intialaisten joogalle. Siitä mitä tunnemme eklektisestä koulusta, meidän on kiittäminen Origenesta, Longinusta ja Plotinosta, jotka olivat Ammonioksen välittömiä oppilaita. (Katso A. Wilderin teosta Eclectic Philosophy.)
3 Filadelfuksen aikana juutalaisuus voitti vahvan jalansijan Aleksandriassa, ja nyt kreikkalaiset opettajat tulivat Babylonin rabbiiniopiston vaarallisiksi kilpailijoiksi. Sangen sattuvasti "Eclectic Philosophy" -kirjan tekijä huomauttaa: "Buddhalaiset, veedalaiset ja maagiset järjestelmä olivat tähän aikaan oppiaineina kreikkalaisen filosofian ohella. Ei ollut lainkaan ihmeellistä, että ajattelevien miesten mielestä sanakiistan olisi pitänyt lakata, ja että he katsoivat mahdolliseksi valikoimalla muodostaa yhden sopusointuisen järjestelmän näistä kaikista eri opeista . . . Panthaenus, Athenagoras ja Klemens olivat tarkasti perehtyneet Platonin filosofiaan ja tajusivat sen luontaisen yhteyden itämaisten järjestelmien kanssa.
4 Mosheim sanoo Ammonioksesta: "Huomattuaan, ettei ainoastaan Kreikanmaan, vaan kaikkien barbaarikansojenkin filosofit olivat yhtä mieltä tärkeimmistä Pääkohdista, hän otti selittääkseen kaikkien näiden lahkojen tuhannet eri mielipiteet näyttämällä, että ne kaikki johtuivat samasta alkulähteestä ja että kaikki pyrkivät samaan päämaaliin." Jos tekijä, joka on kirjoittanut Ammonioksesta Edinburgh Encyclopædiaan, muuten tietää, niistä hän puhuu, niin juuri uudenaikaisia teosofeja hän kuvailee — heidän uskonoppejaan ja toimintaansa, sillä puhuessaan Theodidaktoksesta hän sanoo: "Hän hyväksyi ja omisti ne opit, joita opetettiin Egyptissä (esoteeriset opit tulivat Intiasta), joiden katsottiin muodostavan yhden suuren kokonaisuuden; maailman iankaikkisuudesta . . . Ja laati siveellisen järjestelmän, joka antoi ihmisten ylipäänsä elää ansa lakien ja luonnon käskyjen mukaisesti, mutta vaati, että viisaat jalostaisivat sieluaan mietiskelyn avulla."
5 Juuri sitä "The Eclectic Philosophy’n" oppinut tekijä, prof. A. Wilder kuvailee "henkisenä valokuvauksena": "sielu on kamera, johon tulevia, menneitä ja nykyisiä tosiseikkoja ja tapahtumia samalla aikaa on kiinnitetty; ja mieli ne tajuaa. Meidän jokapäiväisen, rajoitetun maailmamme takana kaikki on yhtä päivää eli yhtä tilaa — mennyt ja tuleva nykyiseen yhdistetty . . . Kuolema on viimeinen haltiotila maan päällä. Silloin sielu vapautuu ruumiin siteistä, ja sen jalompi osa yhdistyy korkeampaan luontoon ja tulee osalliseksi korkeampien olentojen viisaudesta ja ennustamiskyvystä." Todellinen teosofia on mystikoille tämä tila, jota Apollonios Tyanalainen kuvaili seuraavaan tapaan: "Minä osaan nähdä nykyisyyden ja tulevaisuuden aivan kuin kirkkaasta peilistä. Viisaan ei tarvitse odottaa maan höyryjä tai ilman pilaantumista nähdäkseen tulevia tapahtumia . . . Jumalat (theoi) näkevät tulevaisuuden; tavalliset ihmiset nykyisyyden; viisaat sen, mikä on tapahtumaisillaan." Tätä "Viisaitten teosofiaa", josta hän puhuu, on hyvin kuvattu lauseessa: "Jumalan valtakunta on meissä."