XIII
Väärinkäsityksiä Teosofisesta Seurasta
Teosofia ja asketismiKys. — Olen kuullut sanottavan, että sääntönne vaativat kaikkia jäseniänne olemaan kasvissyöjiä (vegetariaaneja), naimattomia ja ankaria askeetteja; mutta te ette ole vielä mitään sellaista puhuneet. Voitteko kerta kaikkiaan sanoa minulle, mikä tässä suhteessa on totta?
Teos. — Totuus on, että sääntömme eivät vaadi mitään tuollaista. Teosofinen Seura ei edes odota, vielä vähemmän vaadi keneltäkään jäseneltään, että hän millään muotoa olisi askeetti, paitsi sitä — jos sitä sanotte asketismiksi —, että hän koettaisi olla muille ihmisille hyödyksi ja omassa elämässään epäitsekäs.
Kys. — Mutta monet jäsenistänne ovat vannoutuneita kasvissyöjiä ja tunnustavat suoraan aikovansa pysyä naimattomina. Ja näin on useinkin niiden laita, jotka huomattavimmin ottavat osaa Seuran työhön.
Teos. — Sehän on luonnollista, sillä useimmat vakavimmista työntekijöistämme ovat Seuran sisäisen osaston jäseniä, josta olen ennen puhunut.
Kys. — Oo! te siis vaaditte askeettista elämäntapaa tuossa sisäisessä osastossa?
Teos. — Ei, emme sielläkään vaadi tai käske; mutta huomaan, että minun pitää teille selittää, millä kannalla me olemme asketismiin nähden yleensä, ja silloin te ymmärrätte suhteemme kasvissyöntiin jne.
Kys. — Jatkakaa!
Teos. — Kuten jo olen sanonut, useimmat, jotka todellisella innolla alkavat tutkia teosofiaa ja ottavat vaikuttavasti osaa Seuramme työhön, tahtovat tehdä muutakin kuin teoreettisesti tutkia opettamiamme totuuksia. He tahtovat tietää totuuden oman suoranaisen persoonallisen kokemuksensa kautta ja tutkia salatiedettä pitäen päämääränään viisauden ja voiman saavuttamista, jota he tuntevat tarvitsevansa voidakseen muita auttaa vaikuttavasti ja viisaasti eikä sokeasti ja umpimähkään. Sen tähden he ennemmin tai myöhemmin liittyvät sisäiseen osastoon.
Kys. — Mutta sanoitte, että »askeettinen elämäntapa» ei ole pakollinen sisäisessä osastossakaan.
Teos. — Ei olekaan, mutta kaikkein ensimmäiseksi on jäsenten siellä opittava oikein käsittämään ruumiin eli fyysisen verhon suhde sisäiseen, todelliseen ihmiseen. Heille selitetään ja todistetaan, mikä suhde ja vuorovaikutus on näiden ihmisluonnon kahden puolen välillä, niin että he pian tulevat täysin huomaamaan sisäisen ihmisen suuren tärkeämmyyden ulkonaiseen verhoon eli ruumiiseen verraten. Heille opetetaan, että sokea, älytön asketismi on suoraa hulluutta; että sellainen menettely kuin Pyhän Labron, josta ennen jo puhuin, tai intialaisten fakiirien ja viidakkoaskeettien, jotka leikkelevät, polttavat ja kiduttavat ruumistaan mitä julmimmalla ja kauheimmalla tavalla, on ainoastaan itsekidutusta itsekkäässä tarkoituksessa, so. tahdonvoiman kehittämiseksi, mutta aivan hyödytöntä todella henkisen eli teosofisen kehityksen auttamiseksi.
Kys. — Näen, että pidätte ainoastaan s i v e e l l i s t ä asketismia tarpeellisena. Se on siis keino päämäärän saavuttamiseksi, ja sen tarkoituksena on ihmisen s i s ä i s e n luonnon täydellinen tasapaino ja täydellisen ruumiin ja sen kaikkien himojen ja halujen hallinnan saavuttaminen.
Teos. — Aivan niin. Mutta näitä keinoja täytyy käyttää järkevästi ja viisaasti eikä sokeasti; niin kuin urheilija, joka harjoittelee ja valmistautuu suurta kilpailua varten, eikä niin kuin saituri, joka kullanhimoaan tyydyttääkseen näkee nälkää, niin että tulee sairaaksi.
Kys. — Nyt ymmärrän yleisen aatteenne, mutta katsokaamme, kuinka sovellutatte sen käytäntöön, esim. kasvissyönnin suhteen.
Teos. — Eräs Saksan suurista tiedemiehistä on osoittanut, että kaikenlainen eläimellinen ruumiinkudos, kuinka sitä keitettäneekin, aina säilyttää tiettyjä ominaisuuksia siitä eläimestä, josta se on peräisin, ja nämä ominaisuudet voidaan havaita. Muuten, tietäähän jokainen jo mausta, mitä lihaa hän syö. Me menemme askelen eteenpäin ja osoitamme, että kun eläinten liha ruokana yhdistyy ihmiseen, niin se antaa hänelle fysiologisesti muutamia ko. eläimen ominaisuuksia. Sitä paitsi salatiede opettaa ja todistaa tämän harrastajilleen omin silmin nähtävästi ja osoittaa myöskin, että tämä »raaistuttava» eli »eläimellistyttävä» vaikutus ihmiseen on suurin isompien eläinten lihassa, pienempi lintujen, vielä pienempi kalojen ja muitten kylmäveristen eläinten lihassa ja kaikkein pienin, kun ihminen syö ainoastaan kasviksia.
Kys. — Eikö silloin olisi parempi olla syömättä mitään?
Teos. — Tietenkin, jos voisi elää syömättä. Mutta asian näin ollen ihmisen täytyy syödä elääkseen, ja niin me kehotamme todella hartaita tutkijoita syömään sellaista ruokaa, joka vähimmän ehkäisee ja raskauttaa heidän aivojaan ja ruumistaan ja joka vähimmin estää heidän intuitionsa, sisäisten kykyjensä ja voimiensa kehitystä.
Kys. — Te ette siis omaksu kaikkia todisteluja, joita kasvissyöjien on tapana käyttää?
Teos. — Emme. Muutamat heidän todisteluistaan ovat hyvin heikkoja ja perustuvat usein aivan vääriin edellytyksiin. Mutta toiselta puolen ovat monet asiat, joista he puhuvat, tosia. Esim. mekin uskomme, että suuri osa sairauksia ja varsinkin tuo suuri tautien vastaanottavaisuus, joka meidän päivinämme on tulemassa niin yleiseksi piirteeksi, johtuu hyvin suuresti lihan ja varsinkin säilykelihan syömisestä. Mutta veisi liiaksi aikaa, jos kävisimme tämän kysymyksen kasvissyönnistä ja sen ansioista yksityiskohtaisesta lävitse; olkaa siis hyvä ja siirtykää johonkin muuhun kysymykseen.
Kys. — Niinpä siis eräs kysymys. Mitä on sisäisen osaston jäsenten tehtävä ruokansa suhteen, kun he ovat sairaina?
Teos. — Tietenkin seurattava parasta käytännöllistä neuvoa, minkä voivat saada. Ettekö vielä käsitä, ettemme aseta mitään ehdottoman jyrkkiä vaatimuksia tässä suhteessa? Muistakaa kerta kaikkiaan, että meillä sellaisissa kysymyksissä aina on järkevä eikä kiihkoileva käsityskanta. Jos ihminen sairauden tai pitkän tottumuksen vuoksi ei voi olla lihaa syömättä, niin miksei, syököön hän sitä kaikin mokomin. Se ei ole rikos; se ainoastaan hieman hidastuttaa hänen kehitystään; sillä on huomattava, että pelkästään ruumiilliset toiminnat ja teot ovat paljon vähemmän tärkeät kuin se, mitä ihminen ajattelee ja tuntee, mitä haluja hän mielessään hautoo ja sallii juurtua ja kasvaa.
Kys. — Mitä sitten tulee viiniin ja väkijuomiin, niin otaksun, ettette kehota niitä nauttimaan?
Teos. — Ne ovat ihmisen siveelliselle ja henkiselle kasvulle pahemmat kuin liha, sillä alkoholilla kaikissa muodoissaan on suoranainen, selvä ja hyvin turmiollinen vaikutus ihmisen psyykkiseen tilaan. Viinin ja väkijuomien nauttiminen on sisäisten voimien kehitykselle niin tuhoava, että ainoastaan hasiksen, ooppiumin ja muitten samanlaisten rohdoksien säännöllinen käyttö on pahempaa.
Teosofia ja avioliitto
Kys. — Nyt toiseen kysymykseen. Pitääkö ihmisen mennä naimisiin vai pysyä naimattomana?
Teos. — Se riippuu siitä, minkälaista ihmistä tarkoitatte. Jos tarkoitatte henkilöä, joka aikoo elää maailmassa, joka kyllä on hyvä, harras teosofi ja innokas työskentelemään asiamme puolesta, mutta jolla kuitenkin on siteitä ja pyrkimyksiä yhdistämässä häntä maailmaan, joka lyhyesti sanottuna ei tunne ainiaaksi eronneensa siitä, mitä ihmiset sanovat elämäksi, ja haluavansa yhtä asiaa ja ainoastaan yhtä — totuuden tietoa ja kykyä auttaa muita, — niin minä sanon, että sellaisella ihmisellä ei ole mitään syytä olla menemättä naimisiin, jos hän nim. tahtoo koettaa onneansa arpajaisissa, missä tyhjiä lippuja on paljon enemmän kuin voittoja. Ettehän suinkaan luule meitä niin mielettömiksi ja kiihkomielisiksi, että suorastaan saarnaisimme avioliittoa vastaan? Päin vastoin, ottamatta lukuun muutamia käytännöllisen salatieteen poikkeustapauksia, avioliitto on ainoa lääke epäsiveellisyyttä vastaan.
Kys. — Mutta miksi tuota tietoa ja voimaa ei voi saavuttaa avioliitossa eläessään
Teos. — Hyvä herra, en voi teidän kanssanne syventyä fysiologisiin kysymyksiin, mutta voin antaa teille selvän ja luullakseni riittävän vastauksen, joka selittää siveelliset syymme. Voiko ihminen palvella kahta herraa? Ei! Silloin on hänen myöskin mahdotonta kiinnittää yhtä paljon huomiota salatieteen harrastukseen kuin vaimoonsa. Jos hän yrittää, niin hän epäilemättä ei kummassakaan oikein onnistu ja, sallikaa minun muistuttaa, käytöllinen salatiede on aivan liian vakavaa ja vaarallista tutkimusta, että ihminen voisi siihen ryhtyä, jollei hän ole niin tosissaan kuin kuoleman edessä ja valmis uhraamaan kaikki ja kaikkein ensimmäiseksi itsensä, päämääränsä saavuttamiseksi. Mutta tämä ei koske sisäisen osastomme jäseniä. Tarkoitan ainoastaan niitä, jotka ovat päättäneet astua opetuslapsen tielle, mikä johtaa korkeimpaan päämäärään. Useimmat, jolleivät kaikki niistä, jotka liittyvät sisäiseen osastoomme, ovat ainoastaan vasta alkajia ja valmistavat itseään tässä elämässä astuakseen tulevissa elämissä todellisuudessa tuolle tielle.
Teosofia ja kasvatus
Kys. — Kun todistatte puutteellisiksi länsimailla nykyään löytyvät uskontomuodot ja myöskin johonkin määrin materialistisen filosofian, joka nyt on niin suosittu ja levinnyt, mutta jota te näytte pitävän turmiollisena kauhistuksena, niin teidän, vahvimpana perustelunanne on se suunnaton köyhyys ja kurjuus, joka kieltämättä vallitsee varsinkin suurkaupungeissamme. Mutta varmaankin on teidän tunnustaminen, kuinka paljon on tehty ja tehdään näiden olosuhteiden parantamiseksi sivistystä ja tietoa levittämällä.
Teos. — Tuskinpa tulevat sukupolvet teitä kiittävät tuosta »tiedon levittämisestä», eikä nykyisestä kansansivistyksestänne ole paljon hyvää nälkää näkeville joukoille.
Kys. — Ah!, mutta antakaa meille aikaa. Vasta muutamia vuosia sitten alettiin kansaa sivistää.
Teos. — Ja mitä, kysyn minä, on kristinuskonne sitten puuhaillut aina viidennestätoista vuosisadasta alkaen, koska tunnustatte, että joukkojen sivistämistä ei ole vielä tähän mennessä yritetty — nim. Juuri sitä työtä, jota, jos mitään, kristillisen, so. Kristusta seuraavan kirkon ja kansan pitäisi suorittaa?
Kys. — Voitte olla oikeassa. Mutta nyt —
Teos. — Niin, katsokaamme tätä kasvatuskysymystä laajemmasta näkökulmasta, ja minä osoitan, että te teette pahaa ettekä hyvää monilla kehutuista parannuksistanne. Köyhempiä lapsia varten olevat koulut, vaikkeivät ole niin hyödylliset kuin pitäisi, ovat hyviä niitten kurjien ympäristöjen rinnalla, joihin uudenaikainen yhteiskuntamme on tuominnut lapset. Vähäinenkin määrä käytännöllistä teosofista opetusta auttaisi elämässä sata kertaa enemmän kurjia kärsiviä kansanjoukkoja kuin kaikki teidän (hyödyttömän) sivistyksenne istuttaminen.
Kys. — Mutta todella —
Teos. — Sallikaa minun jatkaa. Te olette astunut alalle, mikä syvästi koskee meidän teosofien sydäntä, ja minun täytyy sanoa sanottavani. Myönnän kernaasti, että pienelle lapselle, joka on laitakaupungilla kasvanut katukäytävä leikkikenttänään, ja joka on elänyt alinomaisten raakojen sanojen ja eleiden keskellä, on suuri etu päästä päivisin avaraan ja siistiin koulusaliin, missä on tauluja seinillä ja ikkunalla usein iloisia kukkia. Siellä sitä opetetaan olemaan puhdas, kohtelias ja säädyllinen; siellä se oppii laulamaan ja leikkimään; saa leikkikaluja älynsä herättämiseksi; oppii näppärästi käyttämään hyppysiään; sitä puhutellaan hymyhuulin eikä pilkaten; lempeästi sitä nuhdellaan tai mairitellaan eikä kiroilla. Kaikki tämä inhimillistää lapsia, herättää heidät ajattelemaan ja tekee heidät älyllisille ja siveellisille vaikutuksille alttiimmiksi. Koulut eivät ole kaikkea, mitä ne voisivat tai niiden pitäisi olla; mutta koteihin verrattuina ne ovat paratiiseja, ja vähitellen niistä lähtee vaikutusta koteihinkin. Mutta vaikka kaikki on totta moniin kansakouluihin nähden, niin teidän kasvatusjärjestelmänne yleensä ansaitsee pahimmatkin moitteet, joita siihen kohdistetaan.
Kys. — Ehkä ansainnee. Jatkakaa!
Teos. — Mikä on nykyaikaisen kasvatuksen todellinen tarkoitus? Onko se sielun jalostamista ja kehittämistä oikeaan suuntaan; opetetaanko osatonta ja onnetonta kansaa rohkein mielin kantamaan (karman heille antamaa) elämän taakkaa; karkaiseeko kasvatus heidän tahtoansa; korostaako se heille lähimmäisen rakkautta ja keskinäisen riippuvuuden ja veljeyden tunnetta; kasvattaako ja muovaileeko se täten heidän luonnettaan käytöllistä elämää varten? Ei hiukkaakaan. Ja kuitenkin nämä ovat kieltämättä kaiken todellisen kasvatuksen tehtäviä. Kukaan ei sitä kiellä, kaikki kasvatustieteilijänne myöntävät sen ja puhuvat kyllä laveasti siitä asiasta. Mutta mitä käytännöllistä tulosta on heidän toiminnastaan? Jokainen nuorukainen, koulupoika ja jokainen nuorempaan opettajapolveen kuuluva voi vastata: »nykyaikaisen kasvatuksen tarkoitus on saada oppilaat läpäisemään tutkinnoissa», — ja tämä järjestelmä ei kehitä oikeata kilpailuhenkeä, vaan synnyttää ja levittää nuorissa kateutta, melkeinpä vihaa, toisiaan kohtaan ja harjoittaa heitä siten sellaista elämää varten joka tulee olemaan täynnä julmaa itsekkyyttä ja taistelua kunniapaikoista ja palkoista eikä kauniita tunteita.
Kys. — Minun täytyy myöntää, että olette oikeassa.
Teos. — Ja mitä ovat nämä tutkinnot — nykyisen koulunuorison kauhistus? Ne ovat suorastaan luokittelutapa, jolla kouluopetuksenne tulokset merkitään taulukoihin. Toisin sanoen ne ovat nykyaikaisten tieteellisten menettelytapojen soveltamista käytännössä siihen »järjellä varustettuun eläinlajiin», jota sanotaan ihmiseksi. Nyt tiede opettaa, että järki on tulosta aivoainesten koneellisesta vuorovaikutuksesta; sen tähden on täysin johdonmukaista, että nykyaikainen kasvatus on melkein täydelleen koneellista — jonkinlainen itsestään käyvä kone, jolla järkeä tuotetaan tonneittain. Pienikin kokemus tutkinnoista riittää osoittamaan, että niiden aikaan saama sivistys on ainoastaan fyysisen muistin harjoittamista, ja ennemmin tai myöhemmin kaikki koulunne tulevat vaipumaan tälle tasolle. Mitä tulee ajattelu- ja järkivoiman todelliseen ja terveeseen harjoittamiseen, on se aivan mahdotonta, kun kaikkea on arvosteltava vain sen mukaan, mitä tuloksia kilpailuperiaatteeseen pohjautuvat tutkinnot osoittavat. Toiselta puolen koulukasvatus on erinomaisen tärkeä luonnetta muovailtaessa, varsinkin sen siveellistä puolta. Mutta alusta loppuun asti nykyaikainen järjestelmänne perustuu ns. tieteellisiin »ilmestyksiin»: »taisteluun olemassaolosta» ja »kelvollisimpien eloon jäämiseen». Joka ihmiseen sullotaan koko hänen varhaisemman elämänsä aikana tätä oppia käytännöllisten esimerkkien ja kokemusten samoin kuin suoranaisen opetuksen avulla, kunnes on mahdotonta nyhtää hänen mielestään pois sitä aatetta, että »minä», alempi, persoonallinen, eläimellinen minä, on kaikki kaikessa elämässä. Tämä on kaiken myöhemmän elämän kurjuuden, rikoksen ja sydämettömän itsekkyyden pääsyy, minkä te tunnustatte yhtä hyvin kuin minä. Itsekkyys, niin kuin kerran toisensa jälkeen olen sanonut, on ihmiskunnan kirous ja tämän elämän kaikkien onnettomuuksien hedelmällinen siemen; ja teidän koulunne ovat juuri itsekkyyden taimilavoja.
Kys. — Tämä on kaikki hyvin selvää, yleisesti puhuen, mutta tahtoisinpa kuulla yksityisiä tosiseikkoja ja myöskin, miten tämä olisi korjattava.
Teos. — Hyvä! — koetan teitä tyydyttää. Toiminnassa on kolmenlaisia kouluja: alempia eli kansakouluja, keskikouluja ja ylempiä oppilaitoksia kautta koko asteikon puhtaista kauppaopistoista ihanteellisiin klassillisiin oppilaitoksiin monine muunnoksineen ja yhdistelmineen. Uudenaikainen puoli on käytännöllis-taloudellinen, ja vanhanaikainen puhdasoppinen klassillisuus painaa raskaan arvokkuutensa leiman vielä niin kauas kuin kansakoulunopettajien seminaareihin. Tässä me selvästi näemme tieteellis-aineellisen ja taloudellisen opetuksen tukahduttavan liiaksi elähtäneen oikeaoppisen ja klassillisen opetuksen. Eikä syytä tarvitse kaukaa etsiä. Tämän kasvatustavan päämäärä on punta, shillinki ja penny1, yhdeksännentoista vuosisadan korkein hyvä. Sen tähden tämän aatteen kannattajien aivomolekyylien synnyttämät voimat kohdistetaan kaikki yhteen pisteeseen, ja heistä tulee sitten jossakin määrin järjestetty koulutetuista ja ajatuskykyisistä älyistä kokoonpantu vähemmistöarmeija, joka on harjoittautunut taistelemaan tietämättömiä, yksinkertaisia joukkoja vastaan, jotka ovat tuomitut älyllisesti vahvempien veljiensä nyljettäviksi ja sorrettaviksi ja heidän elättäjikseen. Sellainen koulutus ei ole ainoastaan epäteosofinen vaan suorastaan epäkristillinen. Tämän kasvatustavan suoranainen tulos on, että markkinat tulevat tulvilleen rahaa hankkivia koneita, sydämettömiä, itsekkäitä ihmisiä, — eläimiä, jotka mitä huolellisimmin ovat koulutetut ryöstämään lähimmäisiltään ja käyttämään hyväkseen heikompien veljiensä tietämättömyyttä.
Kys. — Olkoon, mutta tätä ette voine väittää ainakaan korkeakouluistamme.
Teos. — Ei suorastaan, se on totta. Mutta vaikka muoto on toinen, niin elähdyttävä henki on sama: teosofian ja kristinuskon vastainen, saman tekevää, lähteekö Etonista ja Harrowista sitten tiedemiehiä tai pappeja ja teologeja.
Kys. — Ettehän suinkaan tahdo sanoa E t o n i n ja H a r r o w i n kouluja »kauppaopistoiksi?»
Teos. — En. Tietenkin klassillinen järjestelmä on ennen kaikkea arvokas ja meidän päivinämme jotakin hyvääkin tuottava. Se pysyy vielä suosittuna suurissa korkeakouluissamme, missä voidaan saavuttaa sekä älyllistä että yhteiskunnallistakin sivistystä. Sen tähden on sangenkin tärkeätä, että ylimyksellisten ja rikkaiden vanhempien tylsät lapset menevät sellaisiin kouluihin, missä he tapaavat muitakin nuorukaisia hyvistä perheistä ja varakkaista luokista. Mutta valitettavasti on jo sisäänpääsystä kova kilpailu, sillä varakkaat luokat ovat kasvamassa, ja paljon köyhiä hyväpäisiä poikia pyrkii korkeampiin kouluihin suurien sekä koulu- että yliopistostipendien avulla.
Kys. — Tämän näkökannan mukaan rikkaampien »huonopäisten» tulee tehdä kovempaa työtä kuin heidän köyhempien tovereittensa.
Teos. — Niin juuri. Mutta kummallista kyllä ne, jotka uskollisesti tunnustavat oppia »kelvollisimpien eloonjäämisestä», eivät sovita uskoaan käytäntöön; sillä kaikki heidän ponnistuksensa tähtäävät, että luonnostaan kelvottomat syrjäyttäisivät kelvolliset. Siten he suurin rahasummin houkuttelevat parhaat opettajat näiden luonnollisten oppilaitten luota koneellisesti valmistamaan heidän luonnostaan kelvottomia lapsiaan ammatteihin, joissa jo on liian paljon työskentelijöitä.
Kys. — Ja niitä te pidätte kaiken tämän syynä?
Teos. — Kaikki tämä johtuu turmiollisesta järjestelmästä, joka tilauksen mukaan hankkii tavaroita, katsomatta lasten luonnollisiin taipumuksiin ja kykyihin. Tämän asteittaisen opin paratiisin pienet kokelasraukat tulevat melkein suoraan lastenkamarista koulumyllyyn, missä herraslapsia muokataan. Täällä häneen heti tarttuvat aineellis-älyllisen tehtaan työmiehet ja sullovat hänen päänsä täyteen latinalaisia, kreikkalaisia ja ranskalaisia sääntöjä, vuosilukuja ja kaavoja, niin että jos hänessä on mitään luonnollista lahjakkuutta, se piankin puristetaan hänestä ulos puristimissa, joita Carlyle sattuvasti nimitti »kuolleiksi kaavoiksi».
Kys. — Mutta kai hänelle sentään opetetaan jotakin muutakin kuin »kuolleita kaavoja» ja varmaan paljon sellaistakin, mikä voi johdattaa häntä suoraan teosofiaan, jollei peräti Teosofiseen Seuraan?
Teos. — Ei paljonkaan. Sillä historiasta hän saa vain niin paljon tietoa omasta kansastaan, että se pukee hänet ennakkoluulojen teräspanssariin kaikkia muita kansoja vastaan ja että hän uppoutuu aikakirjojen kansallisvihan ja verenhimon haiseviin lokaviemäreihin; ja ettehän tätä nimittäne — teosofiaksi?
Kys. — Mitä muuta muistuttamista teillä on?
Teos. — Tähän tulee lisäksi valittujen ns. raamatullisten asioiden pintapuolinen opetus, josta kaikki järki on syrjäytetty. Se on ainoastaan muistilukua, ja opettajan miksi? koskee ainoastaan asianhaaroja eikä syitä.
Kys. — Niin, mutta olen kuullut teidän ihastelevan sitä, että agnostikkojen ja ateistien luku meidän päivinämme on yhä kasvamassa, niin että näyttää siltä kuin ihmiset tämänkin järjestelmän kasvattamina, jota te niin sydämestänne moititte, oppisivat itse ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä.
Teos. — Kyllä, mutta siihen on pikemminkin syynä tuon järjestelmän terveellinen vastustaminen kuin itse järjestelmä. Meidän Seurassamme pidetään agnostikkoja jopa täydellisiä ateisteja paremmassa arvossa kuin kiihkouskovaista mistä uskonnosta hyvänsä. Agnostikon mieli on aina totuudelle avoin, jota vastoin kiihkouskovaista totuus sokaisee kuin aurinko pöllöä. Parhaat — so. eniten totuutta rakastavat, ihmisystävälliset ja kunnialliset meidän jäsenistämme ovat agnostikkoja ja ateisteja (siinä merkityksessä, että he eivät usko persoonalliseen Jumalaan). Mutta pojat ja tytöt eivät ole vapaa-ajattelijoita, ja tavallisesti varhainen opetus jättää jälkiä siten, että mieli vääntyy ja vääristyy. Sopiva ja terve opetusjärjestelmä saisi aikaan mitä voimakkaimman ja vapaimman mielen, joka olisi harjaantunut ankaraan johdonmukaisuuteen ja täsmälliseen ajatteluun eikä sokeaan uskoon. Kuinka voitte toivoakaan hyviä tuloksia, kun turmelette lastenne ajatuskyvyn käskemällä heitä sunnuntaina uskomaan raamatun ihmetöihin ja kaikkina arkipäivinä opetatte heille, että sellaiset asiat ovat tieteen kannalta mahdottomat?
Kys. — Millaiseksi te sitten opetuksen tahtoisitte?
Teos. — Jos meillä olisi rahaa, perustaisimme kouluja, joista lähtisi muitakin kuin lukevia ja kirjoittavia nälkäkokelaita. Lapsille opetettaisiin ennen kaikkea itseluottamusta, rakkautta kaikkia kohtaan, epäitsekkyyttä, keskinäistä suvaitsevuutta, ja kaikkein eniten opetettaisiin heitä itse ajattelemaan ja arvostelemaan asioita. Me supistaisimme pelkän koneellisen muistityön niin vähäiseksi kuin suinkin ja uhraisimme ajan sisäisten aistien, kykyjen ja uinuvien lahjojen kehittämiseen ja harjoittamiseen. Me pyrkisimme kohtelemaan jokaista lasta yksilönä ja kasvattamaan sitä niin, että sen voimat pääsisivät mitä sopusuhtaisimmin ja tasapuolisimmin kehittymään, ja niin että sen erikoistaipumukset saisivat luonnollista harjoitusta. Päämääränämme olisi luoda vapaita miehiä ja naisia, vapaita älyllisesti, vapaita siveellisesti, ennakkoluulottomia kaikissa suhteissa ja ennen kaikkea muuta epäitsekkäitä. Ja uskomme, että paljon tästä, jollei kaikkea, voitaisiin saavuttaa sopivan ja todellisen teosofisen kasvatuksen avulla.
Miksi sitten on niin paljon ennakkoluuloja T. S:aa vastaan
Kys. — Jos teosofia on puoleksikaan sitä mitä sanotte, miksi sitten on olemassa niin kauheaa vihamielisyyttä sitä vastaan? Tämä on vielä arvoituksellisempaa kuin mikään muu.
Teos. — Niin on; mutta muistakaa, kuinka paljon mahtavia vastustajia me olemme herättäneet aina Seuran perustamisesta alkaen. Kuten äskettäin sanoin, jos teosofinen liike olisi yksi noita lukuisia nykyaikaisia hullutuksia, jotka ovat yhtä viattomia kuin hetkellisiä, niin sille vain naurettaisiin — niin kuin nytkin sellaiset tekevät, jotka eivät vielä ymmärrä sen todellista tarkoitusta — ja se jätettäisiin ilman muuta rauhaan. Mutta se ei ole mitään sellaista. Sisimmältään teosofia on tämän ajan vakavin liike ja on sitä paitsi hengenvaarallisena uhkana useimmille tämän ajan suosituille huijausyrityksille, ennakkoluuloille ja yhteiskunnallisille vääryyksille — jotka vääryydet lihottavat ja onnellistuttavat ylhäisempiä luokkia ja heidän varakkaita jäljittelijöitään ja kätyreitään keskiluokassa, mutta suorastaan nylkevät ja näännyttävät nälkään miljoonia köyhiä. Ajatelkaa tätä, niin ymmärrätte helposti syyn, miksi he niin leppymättömästi vainoavat Seuraa, nuo, jotka ovat valppaampia ja älykkäämpiä ja näkevät teosofian oikean luonnon ja sen tähden pelkäävät sitä.
Kys. — Tahdotteko tällä väittää, että koska nämä harvat ovat ymmärtäneet, mihin teosofia johtaa, he sen vuoksi koettavat kukistaa liikkeen? Mutta jos teosofia johtaa ainoastaan hyvään, niin ette kai voi olla valmis syyttämään edes noita harvoja niin kavalasta sydämettömyydestä ja petoksesta?
Teos. — Olenpa yhtä kaikki valmis. Niitä vihollisia, joita vastaan meidän oli taisteltava Seuran olemassaolon ensimmäisten yhdeksän tai kymmenen vuoden aikana, niitä en sano mahtaviksi tai »vaarallisiksi», vaan ainoastaan niitä, jotka ovat nousseet meitä vastaan viimeisinä kolmena tai neljänä vuotena. Ja nämä eivät puhu, kirjoita tai saarnaa teosofiaa vastaan, vaan työskentelevät kaikessa hiljaisuudessa tyhmien nukkejensa selän takana, jotka toimivat heidän näkyvänä välikappaleenaan. Kuitenkin, vaikka he ovat näkymättömiä useimmille jäsenillemme, tuntevat heidät kyllä Seuramme todelliset »perustajat» ja suojelijat. Mutta erityisistä syistä ei heitä tällä hetkellä voi nimeltä mainita.
Kys. — Tuntevatko heidät monetkin teistä, vaiko vain te yksin?
Teos. — En ole koskaan sanonut, että minä heidät tunnen. Tunnen tai lienen tuntematta —. mutta minä tiedän heistä, siinä kylliksi, enkä minä heitä pelkää, vaikka he tekisivät pahintansa. He voivat saada riveissä aikaan paljon harmia ja hämmennystä, varsinkin arkamielisten joukossa ja niissä, jotka tuomitsevat ainoastaan sen perusteella mikä näkyy, mutta Seuraamme he eivät kukista, tehkööt mitä tahansa. Paitsi näitä todella vaarallisia vihollisia — »vaarallisia» kuitenkin ainoastaan niille teosofeille, jotka eivät ansaitse sitä nimeä ja joiden paikka on pikemmin T. S:n ulko- kuin sisäpuolella — on vastustajiemme luku varsin huomattava.
Kys. — Voitteko mainita edes nämä, koska ette tahdo puhua toisista?
Teos. — Tietenkin voin. Meidän on torjuttava 1) Amerikan, Englannin ja Ranskan spiritualistien vihaa; 2) kaikenuskoisten papistojen alituista vastustusta; 3) erikoisesti Intiassa toimivien lähetyssaarnaajien leppymätöntä vihaa ja vainoa, joka 4) johti Psyykkisen Seuran tunnettuun ja häpeälliseen hyökkäykseen Teosofista Seuraa vastaan, sillä tämän hyökkäyksen sai aikaan lähetyssaarnaajien järjestämä todellinen salaliitto. Lopuksi meidän täytyy ottaa huomioon useiden etevien (?) jäsenten luopuminen jo selittämistäni syistä, jotka jäsenet kaikki ovat tehneet voitavansa lisätäkseen ennakkoluuloja meitä vastaan.
Kys. — Ettekö voi antaa minulle yksityiskohtaisempia tietoja näistä, niin että tiedän vastata, kun minulta kysytään, — sanalla sanoen kertoa lyhyesti Seuran historian; ja miksi maailma tätä kaikkea uskoo?
Teos. — Syy on selvä. Useimmat ulkopuoliset eivät tienneet kerrassaan mitään itse Seurasta, sen vaikuttimista, tehtävistä ja vakaumuksista. Alusta lähtien maailma ei ole nähnyt teosofiassa muuta kuin eräitä ihmeellisiä taikailmiöitä, jotka ilman muuta ovat mahdottomia ei-spiritualistien enemmistön silmissä. Sangen pian Seuraa alettiin pitää joukkona, joka väitti omaavansa »yliluonnollisia» voimia. Maailma ei koskaan ymmärtänyt, että Seura ehdottomasti kielsi kaiken uskon ihmeisiin vieläpä niiden mahdollisuudenkin; ja että Seurassa vain muutamilla henkilöillä oli sellaisia psyykkisiä kykyjä ja että vain ani harvat niistä välittivät. Ei maailma liioin ymmärtänyt, että noita taikailmiöitä ei koskaan suoritettu julkisesti, vaan ainoastaan yksityisesti, ystäviä varten, ja että niiden tarkoituksena oli vain välittömällä tavalla todistaa, että sellaisia ilmiöitä voitiin aikaansaada ilman pimeitä huoneita, henkiä, meedioita ym. tavallisia seikkoja. Ikävä kyllä tämä väärinkäsitys sai paljon vahvistusta ja lisävauhtia ensimmäisestä kirjasta, joka käsitteli ja herätti suurta huomiota Euroopassa nim. Mr. Sinnettin teoksesta »Occult World» (»'Salatieteellinen maailma»). Niin tunnetuksi kuin tämä teos tekikin Seuran, veti se kirjan onnettomien sankarien ja sankarittaren ylle sitä enemmän panettelua, pilkkaa ja väärinkäsitystä. Tästä tekijää kylläkin oli varoitettu Occult World'issa, mutta hän ei pannut huomiota ennustukselle — sillä ennustus se oli, joskin puoleksi peitetty.
Kys. — Minkä tähden ja mistä lähtien spiritualistit vihaavat teitä?
Teos. — Seuran ensimmäisestä päivästä lähtien. Heti kun levisi tieto siitä, ettei T. S. seurana uskonut seurusteluun kuolleitten henkien kanssa, vaan piti ns. »henkiä» enimmäkseen ruumiista vapautuneiden persoonallisuuksien astraalisina heijastuksina, kuorina jne., heräsi spiritualisteissa ankara viha meitä ja etenkin perustajia kohtaan. Tämä viha tuli ilmi kaikenlaatuisessa panettelussa, armottomissa henkilökohtaisissa huomautuksissa ja teosofisten oppien järjettömissä vääristelyissä kaikissa Amerikan spiritualistisissa lehdissä. Vuosia on kestänyt tämä vaino, häpäisy ja panettelu. Se alkoi vuonna 1875 ja on jatkunut tähän päivään saakka. Vuonna 1879 T. S:n päämaja muutettiin New Yorkista Bombayhin, Intiaan, ja sittemmin pysyväisesti Madrasiin. Kun Seuramme ensimmäinen haaraosasto, brittiläinen T. S. perustettiin Lontoossa, nousivat Englannin spiritualistit aseisiin meitä vastaan, niin kuin amerikkalaiset olivat tehneet; ja Ranskan spiritistit noudattivat esimerkkiä.
Kys. — Mutta minkä tähden papisto on teille vihamielinen? Ovathan teosofiset opit pääasiassa suunnatut materialismia vastaan, ja materialismihan on meidän päivinämme kaikkien uskonnonmuotojen suuri vihollinen?
Teos. — Papisto on vastustanut meitä sen yleisen periaatteen nojalla, että »se joka ei ole meidän puolellamme, on meitä vastaan». Koska teosofia ei ole yhtä mieltä ainoankaan lahkon tai uskontunnustuksen kanssa, pidetään sitä kaikkien vihollisena, se kun opettaa, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän väärässä. Lähetyssaarnaajat Intiassa vihasivat meitä ja koettivat tuhota meidät nähdessään Intian sivistyneen nuorison etevimpien ja samoin brahmiinien, joita lähetyssaarnaajien on melkein mahdoton lähestyä, liittyvän Seuraamme sankoin joukoin. Mutta huolimatta tästä yleisestä luokkavihasta on T. S:n riveissä monta pappismiestä, vieläpä pari piispaakin.
Kys. — Entä miksikä S. P. R.2 asettui sotajalalle teitä vastaan? Te molemmat te muutamissa suhteissa seurasitte samaa tutkimussuuntaa, ja useat psyykkiset tutkijat kuuluivat samalla teidän seuraanne.
Teos. — Alussa olimmekin hyvät ystävät S. P. R:n johtajien kanssa; mutta kun Christian College Magazine-lehdessä ilmestyi hyökkäys ilmiöitä vastaan, jota hyökkäystä muka tuki erään palvelijan ns. paljastukset, silloin S. P. R. huomasi sekaantuneensa huonoon asiaan kertomalla »Julkaisuissaan» liian monesta T. S:n yhteydessä sattuneesta ilmiöstä. Heidän kunnianhimonsa näet on esiintyä arvovaltaisena ja ankarasti tieteellisenä seurana; niin että heidän oli valittava kahden asian välillä: joko säilyttää asemansa työntämällä mereen T. S., vieläpä koettamalla sitä tuhotakin, taikka sitten joutua suuren maailman saddusealaisten silmissä luetuksi samaan joukkoon »herkkäuskoisten» teosofien ja spiritualistien kanssa. Heillä ei ollut muuta valinnan varaa, ja sen tähden he mieluummin heittivät meidät yli laidan. Se oli heille välttämätöntä. Mutta niin ahtaalla he olivat etsiessään edes näennäisesti järjellistä vaikutinta, joka selittäisi, miksi molemmat perustajat elivät niin harrasta ja väsymätöntä, työteliästä elämää ilman vähintäkään rahallista voittoa tai muuta etua itselleen, että meidän vihamiehemme olivat pakotetut turvautumaan tuohon kolmesti järjettömään silmin nähtävän naurettavaan ja nyttemmin tunnettuun »venäläisvakoilija-teoriaan» selittääkseen tätä harrasta antaumusta. Mutta vanha sanonta »marttyyrin veri on kirkon siemen» osoittautui taas oikeaksi. Kun tämän hyökkäyksen aikaan saama ensimmäinen hämmennys oli ohi, T. S:n jäsenluku nousi kaksi- ja kolminkertaiseksi; mutta sen synnyttämä paha vaikutelma on yhä jäljellä. Muuan ranskalainen kirjailija sanoi vallan oikein: »calomniez, calomniez toujours et encore, il en restera toujours quelque chose».3 Sen tähden on vääriä käsityksiä liikkeellä ja sen tähden kaikkia asioita T. S:n ja etenkin sen perustajien yhteydessä vääristellään niin tavattomasti, kun ilkeämieliset huhut ovat ainoana lähteenä.
Kys. — Mutta niinä 14:nä vuotena, joina Seura on ollut olemassa, teillä on tietenkin täytynyt olla paljonkin aikaa ja tilaisuutta esittää itsenne ja työnne oikeassa valossa?
Teos. — Kuinka tai koska on meille suotu sellainen tilaisuus? Etevimmille jäsenillemme on aina ollut vastenmielistä kaikki, mikä vivahtaa julkiseen itsepuolustukseen. Heidän politiikkansa on aina ollut: »meidän täytyy elämällämme todistaa se vääräksi» ja »vähät siitä, mitä sanomalehdet sanovat tai ihmiset ajattelevat?» Seura oli liian köyhä lähettääkseen maailmalle julkisia puhujia, ja sen tähden näkökantojemme ja oppiemme esittäminen rajoittui muutamiin teosofisiin teoksiin, jotka kyllä saavuttivat menestystä, mutta joita yleisö usein käsitti väärin tai tunsi vain kuulemaltaan. Lehtemme ovat olleet ja ovat yhä boikotin alaisia; kirjallisista töistämme vaietaan; ja tähän päivään mennessä kukaan ei tunnu olevan täysin selvillä siitä, ovatko teosofit jonkinlaisia käärmeen- ja pahanhengen palvojia vaiko yksinkertaisesti »esoteerisia buddhalaisia» — mitä sekin sitten merkinnee. Turha meidän oli päivä päivältä ja vuosi vuodelta väittää perättömiksi kaikenlaatuisia käsittämättömän tyhmiä juttuja itsestämme; sillä tuskin oli yhdestä päästy, kun jo toinen vielä järjettömämpi ja vielä ilkeämpi syntyi edellisen tuhkasta. Ikävä kyllä ihmisen luonne on rakenteeltaan sellainen, että mitä tahansa hyvää toisesta sanotaan, se heti unohtuu, eikä sitä koskaan toisteta. Mutta annapas, että lausutaan paha sana tai pannaan liikkeelle juttu — oli se kuinka järjetön, valheellinen tai vähän uskottava tahansa, jos se vain koskee henkilöä, joka ei ole yleisön suosiossa -, niin heti se menestyy ja otetaan vastaan historiallisena tosiseikkana. Don Basilion »Calumnia»n tapaan huhu ensin syntyy pehmeän vienona tuulenhenkäyksenä, joka tuskin saa ruohon taipumaan jalkojemme alla, eikä kukaan tiedä, mistä se tulee; sitten se mitä lyhyimmässä ajassa muuttuu tuuleksi, joka puhaltaa navakasti, kunnes siitä äkkiä nousee pauhaava myrsky! Parjaus on uutisten joukossa, mitä mustekala on kalojen: se imeytyy mieleemme, takertuu muistiimme, joka siitä saa ravintoa, ja kuoliaaksi iskettynäkin se vielä jättää jälkeensä häviämättömät merkit. Valheellinen parjaus on ainoa tiirikka, joka avaa kenen tahansa aivot. Se otetaan varmasti tervetulleena vieraana vastaan jokaiseen ihmismieleen, korkeimpaan ja matalimpaan, jos tämä vain on hiukankin ennakkoluuloinen, riippumatta siitä, onko sen alkuperä ja vaikutin kuinka alhainen tahansa.
Kys. — Mutta eikä tuo väitteenne sentään ole liioiteltu? Englantilainen ei ikinä ole ollut ylen herkkä uskomaan toisen sanoihin, ja meidän kansamme taipumus menetellä rehellisesti on tullut sananparreksi. Valheella on lyhyet jalat, ja...
Teos. — Englantilainen on yhtä altis uskomaan pahaa kuin minkä muun maan kansalainen tahansa; sillä tämä on ihmisen luonnossa eikä ole mikään kansallinen piirre. Mitä valheisiin tulee, — jos niillä sananlaskun mukaan on lyhyet jalat, on niillä sen sijaan tavattoman nopeat siivet; ja ne sekä osaavat lentää että lentävätkin kauemmas ja laajemmalle kuin mitkään muunlaiset uutiset, niin hyvin Englannissa kuin muualla. Muistakaa, että valhe ja panettelu on ainoa laji kirjallisuutta, jota aina voimme saada ilmaiseksi ja mitään tilaushintaa maksamatta. Voimme tehdä kokeen, jos teitä huvittaa. Te, joka harrastatte teosofisia asioita ja olette niin paljon meistä kuullut, olkaa hyvä ja tehkää minulle kysymyksiä niin monesta huhusta ja kulkupuheesta kuin vain muistatte, ja minä tahdon vastata teille totuudenmukaisesti, enkä mitään muuta kuin totuuden, joka on mitä tarkimmin toteen näytettävissä.
Kys. — Ennen kuin siirrymme toisiin asioihin, sanokaa minulle koko totuus seuraavasta. Muutamat kirjailijat ovat sanoneet oppejanne »epäsiveellisiksi ja turmiollisiksi»; toiset syyttävät teitä suorastaan fallospalvonnan opettamisesta, koska monet ns. auktoriteetit ja orientalistit löytävät Intian uskonnoissa pelkkää sukupuolipalvontaa sen lukuisissa muodoissa. He sanovat, että uudenaikainen teosofia ei saata olla vapaa tästä tahrasta, koska se on niin läheisesti liittynyt itämaiseen ja eritoten intialaiseen ajatteluun. Joskus menevät niinkin pitkälle, että syyttävät eurooppalaisia teosofeja tähän palvonnanmuotoon kuuluvien menojen elvyttämisestä. Miten on asian laita?
Teos. — Olen kuullut ja lukenut tästä ennen ja vastaan, että sen perättömämpää ja valheellisempaa parjausta ei koskaan ole keksitty eikä levitetty. »Tyhmät ihmiset voivat nähdä vain tyhmiä unia», sanoo venäläinen sananlasku. Tuollaisten tuiki perättömien ja pelkkien päätelmien nojalla tehtyjen halpamaisten syytösten kuuleminen saa veren kiehumaan. Kysykää niiltä sadoilta kunnioitetuilta englantilaisilta miehiltä ja naisilta, jotka vuosikausia ovat olleet meidän jäseniämme, onko heille koskaan opetettu mitään epäsiveellistä sääntöä tai turmiollista oppia, Avatkaa Salainen Oppi ja te näette, kuinka sivu sivulta ankarasti moititaan juutalaisia ym. kansoja juuri siitä, että ne ovat harrastaneet sukupuolisia jumalanpalvelusmenoja, joka harrastus on johtunut luonnon vertauskuvaston kirjaimellisesta tulkinnasta ja sen kaksinaisuuden karkean materialistisesta käsittämisestä kaikissa eksoteerisissa uskonmuodoissa. Sellainen oppiemme ja uskomustemme alati jatkuva ja ilkeämielinen vääristely on todella armoton.
Kys. — Mutta ette voi kieltää, etteikö Idän uskonnoissa olisi sukupuolista ainesta?
Teos. — En tietenkään kiellä; väitän vain, ettei tämä todista sen enemmän kuin sekään seikka, että samainen aines on olemassa kristinuskossakin, lännen uskonnossa. Lukekaa Hargrave Jennings'in Rosicrucians, jos tahdotte tulla siitä vakuuttuneeksi. Idässä sukupuolinen symboliikka on ehkä karkeampi, koska se on luonnolle uskollisempi, tai ehkä sanoisin naiivimpi ja vilpittömämpi kuin lännessä. Mutta se ei ole irstaampi eikä se herätä itämaisen mielessä samoja karkeita ja törkeitä mietteitä kuin länsimaisessa, lukuun ottamatta paria poikkeusta, sellaista kuin tuo häpeällinen lahko, joka tunnetaan »maharadshan» yli vallabatshaarjojen lahkon nimellä.
Kys. — Muuan kirjoittaja on äskettäin A g n o s t i c -lehdessä, joka kuuluu syyttäjiinne — viittaillut siihen, että tämän häpeällisen lahkon seuraajat ovat teosofeja ja »väittävät omaavansa todellista teosofista tietoa».
Teos. — Hän kirjoitti valheen, siinä kaikki. Ei ole koskaan ollut eikä nytkään ole ainoatakaan vallabatshaarjaa meidän seurassamme. Mitä siihen tulee, että heillä olisi tai että he väittäisivät omaavansa teosofista tietoa, on tuo toinen hätävalhe, joka perustuu tietämättömyyteen intialaisista lahkoista. Heidän »maharaadshansa» väittää vain, että hänellä on oikeus hullujen seuraajiensa rahoihin, vaimoihin ja tyttäriin. Kaikki muut hindut halveksivat tätä lahkoa. Mutta tämä kysymys on kokonaisuudessaan käsiteltynä Salaisessa Opissa, johon minun on jälleen viitattava saadaksenne yksityiskohtaiset selvitykset. Sanon vain lopuksi, että teosofian koko sielu on jyrkästi sukupuolipalvontaa vastaan; ja sen okkultinen eli esoteerinen osasto vielä suuremmassa määrin kuin eksoteeriset opit. Ei ole koskaan tehty valheellisempaa väitöstä kuin ylläoleva on. Tehkää minulle nyt muita kysymyksiä.
Onko Teosofinen Seura rahaa ansaitseva liikeyritys
Kys. — Hyvä. Onko jompikumpi perustajista, eversti H. S. Olcott tai H. P. Blavatsky, koskaan saanut mitään rahaa, voittoa tai muuta maallista etua T. S:lta, niin kuin jotkut lehdet väittävät?
Teos. — Ei penniäkään. Lehdet valehtelevat. Päinvastoin molemmat ovat antaneet kaikki, mitä heillä oli, ja sanantarkasti tehneet itsensä köyhiksi kuin kerjäläiset. Mitä »maallisiin etuihin» tulee, ajatelkaa sitä panettelua ja parjausta, jonka alaiseksi he ovat joutuneet, ja tehkää sitten kysymyksenne!
Kys. — Kuitenkin olen lukenut hyvin monesta lähetyslehdestä, että sisäänkirjoitus- ja vuosimaksut enemmän kuin peittivät kaikki menot, ja eräs sanoi, että perustajilla oli kahdenkymmenen tuhannen punnan vuositulot!
Teos. — Se on valhetta, kuten monet muut. Tammikuussa 1889 julkaistuissa tileissä näette tarkan selonteon kaikista rahoista, mitä milloinkin ja mistäkin on saatu vuodesta 1879 lähtien. Kaikkien tulojen (sisäänkirjoitusmaksujen, lahjoitusten jne., jne.) yhteinen määrä näiden kymmenen vuoden aikana on alle kuusituhatta puntaa, ja suuri osa tästä summasta on perustajien itsensä lahjoittamaa yksityisistä varoistaan ja kirjallisen työnsä tuloista. Kaiken tämän ovat julkisesti ja virallisesti myöntäneet vihollisemmekin, esim. Psyykkinen Seura. Ja nyt molemmat perustajat ovat pennittömiä; toinen (H. P. B.) liian vanha ja sairas tekemään työtä niin kuin ennen; kykenemättä säästämään aikaa muuta kirjallista työtä varten, josta saamillaan tuloilla hän rahallisesti voisi auttaa Seuraa, hän nyt enää kirjoittaa ainoastaan teosofian asian puolesta; toinen (H. S. O.) jatkaa työskentelyään Seuran hyväksi kuten ennen, saaden siitä yhtä vähän kiitosta osakseen.
Kys. — Mutta kai he tarvitsevat rahaa elääkseen?
Teos. — Ei ollenkaan. Niin kauan kuin heillä on ruokaa ja asunto — vaikka saavatkin siitä kiittää muutamia harvoja hartaita ystäviä —, he eivät paljon enemmän tarvitse.
Kys. — Mutta eikö eritoten Madame Blavatsky voisi ansaita kirjoituksillaan enemmän kuin kylliksi elääkseen?
Teos. — Intiassa ollessaan hän ansaitsi keskimäärin muutamia tuhansia rupiita vuodessa artikkeleistaan, joita hän kirjoitteli venäläisiin ym. lehtiin, mutta hän lahjoitti kaikki Seuralle.
Kys. — Poliittisista artikkeleista?
Teos. — Ei koskaan. Kaikki, mitä hän kirjoitti seitsenvuotisen Intiassa olonsa aikana, on painosta julkaistu. Se käsittelee vain Intian uskontoja, etnologiaa ja tapoja sekä teosofiaa — ei milloinkaan politiikkaa, josta hän ei tiedä mitään ja välittää sitäkin vähemmän. Ja kaksi vuotta sitten hän kieltäytyi allekirjoittamasta useita sopimuksia, joiden nojalla hän olisi ansainnut 1.200 kultaruplaa kuukaudessa, sillä hän ei olisi voinut niitä täyttää luopumatta työstään Seuran hyväksi, joka tarvitsi kaiken hänen aikansa ja voimansa. Hänellä on hallussaan asiakirjat, jotka tämän todistavat.
Kys. — Mutta miksi eivät sekä hän että eversti Olcott voineet tehdä niin kuin muutkin — esim. monet teosofit — tekevät: jatkaa omia ammattitehtäviään ja omistaa Seuran työlle ylijäämän ajastaan?
Teos. — Sen tähden että kahta herraa palvellessa joko ammatillinen tai ihmisystävällinen työ joutuisi kärsimään. Jokainen tosi teosofi on siveellisesti velvollinen uhraamaan persoonalliset asiat persoonattomille, omat nykyiset etunsa toisten ihmisten vastaiseksi hyväksi. Jolleivät perustajat näytä esimerkkiä, ketkä sitten näyttävät?
Kys. — Onko monta, jotka seuraavat esimerkkiä?
Teos. — Minun täytyy sanoa teille totuus. Euroopassa yhteensä noin puoli tusinaa, vaikka haaraosastojakin on enemmän.
Kys. — Ei siis ole totta, että Teosofisella Seuralla on itsellään suuri omaisuus tai lahjapääoma?
Teos. — Ei ole totta, sillä Seuralla ei ole mitään pääomaa.4 Nyt kun on poistettu yhden punnan sisäänkirjoitus- ja pieni vuosimaksu, voi käydä niin, että virkailijat Intian päämajassa pian kuolevat nälkään.
Kys. — Miksi ei sitten toimeenpanna keräyksiä?
Teos. — Emme ole pelastusarmeija; emme osaa emmekä koskaan ole kerjänneet; emme liioin koskaan ole seuranneet kirkkojen ja lahkojen esimerkkiä »kantamalla kolehtia». Mitä silloin tällöin lähetetään Seuran ylläpitämiseksi, mitä pieniä summia jotkut hartaat jäsenet lahjoittavat, se on kaikki vapaaehtoista avustusta.
Kys. — Mutta olen kuullut suurista rahasummista, joita on lahjoitettu madame Blavatskylle. Neljä vuotta sitten kerrottiin, että hän sai 5 000 puntaa eräältä rikkaalta nuorelta »jäseneltä», joka matkusti Intiaan heidän luokseen, ja 10 000 puntaa toiselta varakkaalta ja tunnetulta amerikkalaiselta herrasmieheltä, joka hänkin oli jäseniänne ja kuoli Euroopassa neljä vuotta sitten.
Teos. — Sanokaa niille, jotka kertoivat teille tämän, että he itse lausuvat tai toistavat aikamoisen valheen. Koskaan Madame Blavatsky ei ole pyytänyt eikä saanut penniäkään yllämainitulta kahdelta herrasmieheltä, eikä keltään toiselta mitään sinne päinkään, siitä lukien kuin Teosofinen Seura perustettiin. Koettakoon ken tahansa elävä ihminen perustella tätä panettelua, ja hänelle on oleva helpompi todistaa, että Englannin Pankki on konkurssitilassa kuin että sanottu »perustaja» koskaan olisi tehnyt rahaa teosofialla. Molemmat nämä huhut pani alkuun kaksi korkeasukuista, Lontoon ylhäisöön kuuluvaa naista; niiden jäljille päästiin heti ja ne todistettiin vääriksi. Ne ovat kahden keksityn tarinan kuolleet raadot, jotka jo haudattiin unohduksen mereen, mutta vielä kerran ovat nousseet panettelun liikkumattomien vesien pinnalle.
Kys. — Sitten olen kuullut useasta suuresta testamentista T. S:n hyväksi. Toisen — noin 8.000 puntaa — jätti sille muuan omituinen englantilainen, joka ei edes kuulunut Seuraan. Toisen — 3 000 tai 4 000 puntaa — testamenttasi eräs australialainen jäsen. Onko tämä totta?
Teos. — Edellisestä olen kuullut; ja tiedän myös, että oli testamentti laillinen tai ei, T. S. ei koskaan ole siitä hyötynyt eikä siitä koskaan ole virallisesti ilmoitettu perustajille. Sillä koska Seuramme ei silloin ollut rekisteröity seura, eikä siis laillisesti olemassa, ei tuomari valvontaoikeudessa, kuten meille on kerrottu, kiinnittänyt testamenttiin mitään huomiota, vaan määräsi summan perillisille. Sen pituinen se. Mitä toiseen tulee, se on aivan tosi. Testamentin tekijä oli hartaita jäseniämme ja määräsi kaiken omaisuutensa T. S:lle. Mutta kun presidentti, eversti Olcott, lähemmin tutki asiaa, hän huomasi, että testaattorilla oli lapsia, jotka hän joistakin perhesyistä oli tehnyt perinnöttömiksi. Sen tähden hän kutsui kokoon neuvoston, jossa päätettiin kieltäytyä testamenttia vastaanottamasta, ja rahat menivät laillisille perillisille. Teosofinen Seura olisi uskoton nimelleen, jos se ottaisi hyötyäkseen rahoista, jotka asiallisesti, ainakin teosofisten periaatteiden mukaan, joskaan ei laillisesti, kuuluvat toisille.
Kys. — Vielä — ja tämän sanon omaan lehteenne, T h e o s o p h i s t i i n nojaten —, on olemassa muuan raadsha (ruhtinas) Intiassa, joka lahjoitti Seuralle 25 000 rupiita. Ettekö kiittäneet häntä tästä suuresta lahjasta tammikuun T h e o s o p h i s t i s s a 1888?
Teos. — Kiitimme — näillä sanoilla: »että on lausuttava kokouksen kiitokset hänen ylhäisyydelleen .....n maharaadshalle hänen lupaamastaan jalomielisestä 25.000 rupiin suuruisesta lahjasta »Seuran rahastoon». Kiitokset toimitettiin perille asianmukaisesti, mutta rahat ovat yhä »lupauksena» eivätkä ole vielä saapuneet päämajaan.
Kys. — Mutta varmaankin maharaadsha pysyy sanassaan, kun hän kerran on luvannut ja ottanut vastaan kiitokset lahjastaan julkisesti ja painettuna?
Teos. — Ehkä pysyy, vaikka lupaus jo on 18 kuukautta vanha. Puhun nykyhetkestä enkä tulevaisuudesta.
Kys. — Millä tavoin sitten aiotte jatkaa työtä?
Teos. — Niin kauan kuin T. S:llä on muutamia hartaita jäseniä, jotka ovat valmiit tekemään työtä sen puolesta palkatta ja kiitoksetta, niin kauan kuin jotkut hyvät teosofit muistavat sitä tilapäisillä avustuksilla, niin kauan se pysyy elossa eikä mikään voi sitä tuhota.
Kys. — Olen kuullut monen teosofin puhuvan »Seuran takana olevasta voimasta» ja tietyistä »mahaatmoista», jotka myöskin mainitaan Mr. Sinnettin teoksissa ja joiden sanotaan perustaneen Seuran ja vaalivan ja suojelevan sitä.
Teos. — Saatatte nauraa, mutta niin on asianlaita.
T. S:n työtä tekevät virkailijat
Kys. — Olen kuullut, että nämä miehet ovat suuria adepteja, alkemisteja ja mitä kaikkea lienevätkään. Jos he siis osaavat muuttaa lyijyn kullaksi ja tehdä niin paljon rahaa kuin haluavat kaikenlaisten muiden ihmeiden lisäksi, kuten kerrotaan Mr. Sinnettin »Occult World»-kirjassa, niin miksikä he eivät hommaa teille rahaa ja ylläpidä perustajia ja Seuraa mukavuudessa?
Teos. — Sen tähden, että he eivät perustaneet »ihmeklubia». Sen tähden, että Seuran tarkoitus on auttaa ihmisiä kehittämään uinuvia kykyjään omin ponnistuksin ja ansioin. Sen tähden, että mitä he — adeptit — saanevatkaan tai ovat saamatta aikaan taikailmiöiden alalla, väärän rahan tekijöitä he eivät ole; eivätkä he tahtoisi heittää jäsenten ja pyrkijöiden tielle ankaraa lisäkiusausta: teosofia ei ole rahalla ostettavissa. Tähän mennessä, kuluneen 14 vuoden aikana, ei yksikään toimiva jäsen ole saanut maksua tai palkkaa mestareilta tai Seuralta.
Kys. — Eikö siis yksikään työntekijöistänne saa mitään korvausta?
Teos. — Tähän saakka ei kukaan ole saanut. Mutta koska jokaisen täytyy syödä, juoda ja pukeutua, annetaan elämisen välttämättömät tarvikkeet päämajassa Madrasissa Intiassa kaikille niille, jotka ovat vailla omia varoja ja omistavat koko aikansa seuran työlle, — mutta kyllä nämä »välttämättömyydet» tosiaankin ovat vaatimattomia! (Katso sääntöjä kirjan lopussa.) Mutta nyt kun Seuran työ on suuresti lisääntynyt ja yhä lisääntyy (huom. panettelujen takia) Euroopassa, tarvitsemme enemmän työtä tekeviä käsiä. Toivomme tästä lähtien voivamme pitää muutamia palkattuja jäseniä — jos sellaista sanaa voidaan käyttää kyseessä olevissa tapauksissa. Sillä jokainen näistä jäsenistä, jotka valmistuvat antamaan kaiken aikansa Seuralle, luopuvat hyvistä virkatoimistaan ja oivallisista tulevaisuuden mahdollisuuksistaan, työskennelläkseen meidän puolestamme vähemmästä kuin puolesta entisestä palkastaan.
Kys. — Ja kuka sitten hankkii varat tähän?
Teos. — Muutamat jäsenemme, jotka juuri ovat vähän rikkaampia kuin toiset. Se, joka keinottelisi tai tekisi rahaa teosofialla, olisi arvoton jäämään riveihimme.
Kys. — Mutta täytyyhän teidän ansaita kirjoillanne, lehdillänne ym. julkaisuillanne?
Teos. — Theosophist, joka ilmestyy Madrasissa, on ainoa aikakauslehdistämme, joka tuottaa voittoa, ja ylijäämä on säännöllisesti vuosi vuodelta maksettu Seuralle, niin kuin julkaistut tilit osoittavat, Lucifer nielee rahaa hitaasti mutta säännöllisesti, eikä ole vielä koskaan suorittanut omia kulujaan, — ja siihen on syynä hurskaitten kirjakauppojen ja rautatiekioskien boikotti. Lotus Ranskassa, jonka omilla eikä liian suurilla yksityisvaroillaan perusti eräs teosofi, joka sille uhrasi koko aikansa ja työnsä, on valitettavasti lakannut olemasta samoista syistä! Ei liioin New Yorkissa ilmestyvä Path kannata, kun taas Pariisissa ilmestyvä Revue Theosophique on vastikään perustettu erään naispuolisen jäsenen yksityisvaroilla. Sitä paitsi, niin pian kuin joku Lontoon Teosofisen Kustannusyhtiön julkaisemista teoksista tuottaa voittoa, käytetään tämä Seuran hyväksi.
Kys. — Ja nyt pyydän, kertokaa minulle kaikki mitä voitte mahaatmoista. Heistä kerrotaan niin paljon järjettömiä ja ristiriitaisia asioita, ettei tiedä mitä uskoa, ja kaikenlaiset naurettavat jutut pääsevät liikkeelle.
Teos. — Tosiaankin voitte sanoa niitä »naurettaviksi!»
1 Englannin rahayksiköt — suom. huom.
2 Society for Psychical Research, Psyykkisen tutkimuksen Seura (Psyykkinen Seura). — suom. huom.
3 "Panetelkaa, panetelkaa lakkaamatta, kyllä siitä aina jotakin jää." — suom. huom.
4 Madame Blavatsky kirjoitti tämän 1889. Mitä Teosofiseen Seuraan tulee, on sen taloudellinen asema nykyään toinen, vaikkei se silti ole rikas seura. Muuten on huomattava, että H. P. Blavatskyn eläessä ei ollut muuta teosofista seuraa kuin hänen ja Olcottin perustama. Ajat ovat sen perästä muuttuneet. Nyt on monenkaltaisia ja monennimisiä teosofisia seuroja, ja "alkuperäinen" T. S. on vain yksi niistä. Käyttämällä H. P. Blavatskyn omaa sanontaa voimme nykyään paremmin puhua teosofisesta liikkeestä, tarkoittaen sillä kaikkia eri seuroja, jotka ovat saaneet alkunsa Madame Blavatskyn teosofisesta työstä jolleivät suoraan, niin ainakin välillisesti — ja joihin silloin voidaan lukea useimmat uudelleen elpyneet rosenkreutsiläisetkin seurat. — suom. huom.