III
T. S:n työtapa*)
Seuran tehtävät
*) "T. S." on Lyhennys sanoista "Teosofinen Seura".
Kys. — Mitkä ovat »Teosofisen Seuran» tehtävät?
Teos. — Niitä on kolme, niin kuin on alusta pitäen ollut.
1) Muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin, katsomatta rotuun, ihonväriin tai uskontunnustukseen.
2) Edistää arjalaisten ja muiden pyhien kirjoitusten, maailman uskontojen ja tieteiden tutkimista ja osoittaa vanhan aasialaisen kirjallisuuden arvo, kuten brahmalaisen, buddhalaisen ja zoroasterilaisen filosofisen kirjallisuuden.
3) Tutkia luonnon peitettyjä salaisuuksia kaikilta mahdollisilta puolilta ja erittänkin ihmisessä piileviä psyykkisiä ja henkisiä voimia. — Nämä ovat yleispiirtein mainittuina Teosofisen Seuran kolme päätehtävää.Kys. — Voitteko antaa minulle yksityiskohtaisempaa esitystä näistä?
Teos. — Jokainen näistä kolmesta tehtävästä voidaan jakaa niin moneen selitettävään pykälään kuin tarpeelliseksi katsotaan.
Kys. — Alkakaamme sitten ensimmäisestä. Mitä keinoja tahdotte käyttää kehittääksenne tuota veljeyden tunnetta kansojen kesken, joilla tiettävästi on aivan erilaiset uskonnot, tavat, vakaumukset ja ajatustavat?
Teos. — Saanko lisätä, mitä teette näy mielellänne ilmaisevan. Mehän tiedämme, että lukuun ottamatta kahden rodun jäännöksiä — parsilaisia ja juutalaisia — jokainen kansakin on lohkaistu, ei ainoastaan muita kansoja vaan itseäänkin vastaan. Tämä huomataan selvimmin ns. sivistyneistä kristikansoista. Tästä johtuu, että ihmettelette ja että ensimmäinen tehtävämme teistä näyttää utopialta. Eikö niin?
Kys. — Kyllä. Mutta mitä teillä on sitä vastaan sanottavana?
Teos. — Ei mitään itse tosiasiaa vastaan; mutta paljon siitä, että on välttämätöntä poistaa ne syyt, jotka tekevät yleisen veljeyden tätä nykyä utopiaksi.
Kys. — Mitkä ovat teidän mielestänne nämä syyt?
Teos. — Ensiksi ja ennen kaikkea ihmisluonnon synnynnäinen itsekkyys. Tätä itsekkyyttä ei nykyinen uskonnonopetus juurineen hävitä, vaan se päinvastoin vahvistaa ja yllyttää sitä päivä päivältä hurjaksi ja vastustamattomaksi tunteeksi, se kun pyrkii ei ainoastaan suosimaan sitä vaan suorastaan oikeuttamaan ja puolustamaan. Ihmisten käsitykset oikeasta ja väärästä ovat kokonaan vääntyneet kieroon sen vuoksi, että juutalainen raamattu hyväksytään kirjaimellisesti tulkittuna. Kaikki Jeesuksen opetukset lähimmäisenrakkaudesta ja epäitsekkyydestä ovat tulleet pelkästään tietopuolisen saamastuolisaivartelun kohteiksi; samalla ovat Mooseksen raamatussa opetetut käytännöllisen itsekkyyden määräykset, joita vastaan Kristus turhaan saarnasi, juurtuneet länsimaisten kansojen sisimpään elämään. »Silmä silmästä, hammas hampaasta» on tullut teidän lakinne ensimmäiseksi periaatteeksi. Nyt väitän suoraan ja pelkäämättä, että ainoastaan teosofia voi juurineen hävittää tämän ja monet muut kierot opit.
Ihmisten yhteinen syntyperä
Kys. — Millä tavoin?
Teos. — Aivan yksinkertaisesti todistamalla loogisin, filosofisin, metafyysisin, vieläpä tieteellisin perustein, että a) kaikilla ihmisillä on sama henkinen ja fyysinen syntyperä, joka on teosofian perusoppi; b) koska ihmiskunta pohjaltaan on yhtä ja samaa olemusta ja tämä olemus on yksi — rajaton, luomaton ja ikuinen, sanottakoon sitä jumalaksi tai luonnoksi — ei mikään voi näin ollen vaikuttaa yhteen kansaan tai yhteen ihmiseen vaikuttamatta samalla kaikkiin muihin kansoihin ja kaikkiin muihin ihmisiin. Tämä on yhtä varmaa ja päivän selvää kuin se, että vesisäiliöön heitetty kivi ennemmin tai myöhemmin on paneva liikkeeseen jokaisen vesipisaran siinä.
Kys. — Mutta tämä ei ole Kristuksen oppia vaan pikemmin panteistinen aate.
Teos. — Siinä te juuri erehdytte. Se on puhtaasti kristillinen mutta ei juutalainen, ja sen vuoksi ehkä teidän raamatussa riippuvat kansanne tahtovat olla siitä tietämättä.
Kys. — Tämä on umpimähkäinen ja väärä syytös. Millä te voitte sen todistaa?
Teos. — Todistukset ovat helposti saatavissa. Kristuksen kerrotaan sanoneen »rakastakaa toisianne» ja »rakastakaa vihollisianne, sillä jos rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä palkkaa teillä siitä on? Eivätkö publikaanitkin1 tee samoin? Ja, jos osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, niitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? (Matt. 5: 46, 47)» Nämä ovat Kristuksen sanoja. Mutta 1. Moos. 9: 25 sanoo: »Kirottu olkoon Kanaan; olkoon hän orjain oma veljilleen.» Ja sen tähden raamatulliset, mutta ei kristilliset, ihmiset asettavat Mooseksen lain Kristuksen rakkauden lakia korkeammalle. Vanhaan Testamenttiin, kaikkiin heidän himojensa parittajaan, he perustavat lakinsa, jotka suosivat niiden kansakuntien valloittamista, ryöstämistä ja sortamista, joita he sanovat »alemmiksi». Lemmon lause on tämä kohta Mooseksen kirjoissa — tulkittuna kuolleen kirjaimen mukaan — ja mitä rikoksia sen nojalla on tehty, siitä antaa meille historia jonkinlaisen käsityksen, joskin vaillinaisen.2
Kys. — Olen kuullut teidän sanovan, että tiede osoittaa ruumiillisen syntyperämme ja viisaususkonto henkisen syntyperämme olevan kaikilla sama. Mutta emme huomaa darvinistien osoittavan suurta lähimmäisenrakkautta.
Teos. — Aivan niin. Tämä juuri todistaa, että heidän materialistiset järjestelmänsä ovat puutteellisia ja että me teosofit olemme oikeassa. Ruumiillisen syntyperämme yhteisyys ei vetoa korkeampiin ja syvempiin tunteisiimme. Sielua ja henkeä eli jumalaista olemustaan vailla oleva aine ei voi liikuttaa ihmissydäntä. Mutta jos kerran on toteen näytetty ja sydämiimme juurtunut se teosofian oppi, että sielu ja henki, todellinen, kuolematon ihminen on aina sama, niin se on vievä meidät pitkän taipaleen eteenpäin todellisen armahtavaisuuden ja veljellisen hyväntahtoisuuden tiellä.
Kys. — Mutta kuinka teosofia selvittää ihmisten yhteisen syntyperän?
Teos. — Opettamalla, että koko luonnolla, sekä ulko- että itsekohtaisella, ja kaikella muulla, näkyvällä ja näkymättömällä, maailmankaikkeudessa on, on ollut ja tulee aina olemaan juurenaan yksi absoluuttinen olemus, josta kaikki lähtee ja johon kaikki jälleen palajaa. Tämä on arjalaista filosofiaa, jota täydellisesti edustaa ainoastaan veedaantafilosofia ja buddhalainen järjestelmä. Tämän katsantokannan ohjaamina on kaikkien teosofien velvollisuus kaikin käytännöllisin keinoin ja kaikissa maissa levittää opetusta, joka on vapaa lahkolaisuudesta.
Kys. — Mitä muuta seuranne kirjoitetut säännöt neuvovat jäseniä tekemään tämän ohessa? Tarkoitan fyysisellä tasolla.
Teos. — Herättääksemme veljellisiä tunteita kansojen välillä meidän tulee olla apuna hyödyllisten taide- ja teollisuustuotteiden kansainvälisessä vaihtamisessa neuvoja ja tietoja antamalla sekä työskentelemällä yhdessä arvokkaiden yksilöiden ja yhdistysten kanssa (sillä edellytyksellä kuitenkin, lisäävät säännöt, »ettei seura tai jäsenet sen tai heidän yhteisistä palveluksistaan ota mitään hyvitystä tai prosenttia»). Ottaaksemme käytännöllisen esimerkin. Se yhteiskuntajärjestys, jota Edvard Bellamy kuvailee suurenmoisessa kirjassaan »Vuonna 2000», vastaa ihmeteltävässä määrin teosofista käsitystä siitä, mikä olisi ensimmäinen suuri askel yleisen veljeyden toteuttamista kohden. Se tila, jota hän kuvaa, ei edusta täydellisyyttä, koska itsekkyys vielä elää ja toimii ihmisten sydämissä. Mutta suureksi osaksi on yhteisyyden ja keskinäisen veljeyden tunne voittanut itsekkyyden ja individualismin; ja siinä kuvattu elämänjärjestys supistaa vähimpään määräänsä ne syyt, jotka pyrkivät luomaan ja ylläpitämään itsekkyyttä.
Kys. — Siis te teosofeina tahdotte pyrinnöillänne ottaa osaa sellaisen ihanteen toteuttamiseen?
Teos. — Tahdomme ja olemme sen teossa osoittaneet. Ettekö ole kuulleet kansallismielisestä puolueesta sekä klubeista, joita on syntynyt Amerikassa, sen jälkeen kun Bellamyn kirja tuli julkisuuteen? Niillä on nyt jo huomattava asema, ja niiden vaikutus kasvaa yhä suuremmaksi aikaa myöten. No niin, teosofit ensimmäisinä alkuunpanivat tämän puolueen ja nämä klubit. Ensimmäisten joukossa on Bostonin, Mass., kansallismielinen klubi, jonka sekä puheenjohtajana että sihteerinä on teosofi ja jonka toimivista jäsenistä suurin osa kuuluu T.S:aan. Kaikkien noiden klubien ja koko puolueen säännöissä näkyy selvästi teosofian ja T. S:n vaikutusta; sillä ne kaikki asettavat perustaksi ja ensimmäiseksi perussäännöksi ihmiskunnan veljeyden, sellaisena kuin teosofia sitä opettaa. Ohjelman selityksessä on heillä lausuttu: »Ihmiskunnan veljeyden aate on yksi niitä ikuisia totuuksia, jotka johtavat maailman kehitystä urille, joilla inhimillinen luonto eroaa eläimellisestä». Mikä voi olla enemmän teosofian mukaista kuin tämä? Mutta ei siinä kyllin. Tämän lisäksi täytyy ihmiselle korostaa, että jos kerran ihmiskunnalla on yksi juuri, täytyy myös olla yksi totuus, joka ilmenee kaikissa eri uskonnoissa — paitsi juutalaisessa, sillä ei edes Kabbalassa voi tavata sitä ilmaistuna.
Kys. — Tämä koskee uskontojen yhteistä syntyperää, ja te lienette siinä oikeassa. Mutta mitä yhteyttä sillä on käytännöllisen veljeyden kanssa fyysisellä tasolla?
Teos. — Ensinnäkin sen vuoksi, että mikä on metafyysisellä tasolla totta, sen täytyy olla totta fyysiselläkin tasolla. Toiseksi sen vuoksi, että ei ole suurempaa vihan ja taistelun lähdettä kuin uskonnolliset erimielisyydet. Kun jompikumpi puoli luulee yksin omaavansa ehdottoman totuuden, niin onhan aivan luonnollista, että se ajattelee lähimmäisensä olevan villityksen eli pirun pauloissa. Mutta saata ihminen ymmärtämään, ettei yhdellä uskonnolla ole hallussaan koko totuutta, vaan että ne täydentävät toinen toistansa, että täydellinen totuus saattaa löytyä ainoastaan kaikkien mielipiteitten yhdistelmästä, kun jokaisesta on seulottu väärä pois —, niin silloin on tosi veljeys uskonnon alalla pantu alkuun. Sama koskee fyysistäkin maailmaa.
Kys.— Olkaa hyvä ja selittäkää tarkemmin.
Teos. — Ottakaamme esimerkki. Kasvin eri osia ovat juuri ja varsi sekä monet oksat ja lehdet. Niin kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan on se varsi, joka kasvaa henkisestä juuresta, niin kasvikin eri osien yhdyssiteenä on varsi. Vahingoittakaa vartta, ja päivänselvästi jokainen vesa ja lehti tulee siitä kärsimään. Niin on ihmiskunnankin laita.
Kys. — Niin, mutta jos viotatte jotakin vesaa tai lehteä., niin ei koko kasvi siitä kärsi.
Teos. — Ja siitä päätätte, että se paha, mikä yhdelle ihmiselle tapahtuu, ei vahingoita ihmiskuntaa? Mutta mistä te sen tiedätte? Oletteko kuullut, että jopa materialistinen tiedekin opettaa, että jokainen kuinka pieni vamma tahansa kasvissa vaikuttaa koko sen tulevaan kasvuun ja kehitykseen? Te siis erehdytte, ja yhtäpitävyys on täydellinen. Mutta jos ette ota huomioon, että haava sormessa usein tuottaa kärsimystä koko ruumiille ja koskee koko hermostoon, niin tahdon sitä enemmän teille muistuttaa, että on toisia, henkisiä lakeja, jotka vaikuttavat kasveihin ja eläimiin samoin kuin ihmiskuntaan, vaikka te ehkä kiellätte niiden olemassaolon, kun ette huomaa niiden vaikuttavan kasveihin ja eläimiin.
Kys. — Mitä lakeja tarkoitatte?
Teos. — Me nimitämme niitä karman laeiksi, mutta te ette voi käsittää tämän sanan täyttä merkitystä, jollette tutki salatiedettä. Kuitenkin minun todistukseni ei perustu näiden lakien olemassaolon otaksumiseen, vaan kasvin ja ihmiskunnan yhdenmukaisuuteen. Laajentakaa vertausta ja sovittakaa se yleisille aloille, niin huomaatte pian, että todellisen filosofian mukaan jokaisella ulkonaisella teolla on siveellinen ja alati jatkuva vaikutus. Tehkää jollekin ihmiselle ruumiillista väkivaltaa: kenties ajattelette, että hänen kärsimyksensä ei ollenkaan ulotu muihin ihmisiin, ei ainakaan muiden kansojen jäseniin. Mutta me väitämme, että se ulottuu aikanaan. Sen tähden meidän mielestämme, ellei jokaista ihmistä saada ymmärtämään ja hyväksymään päivän selvänä totuutena sitä, että loukatessamme yhtä ihmistä, me loukkaaminen ei vain itseämme, vaan koko ihmiskuntaakin aikojen vieriessä, niin eivät maan päällä ole mahdollisia sellaiset veljelliset tunteet, joita kaikki suuret uudistajat, etupäässä Buddha ja Jeesus, saarnasivat.
Muut tehtävämme
Kys. — Selittäkääpä tarkemmin, millä keinoin aiotte pyrkiä toteuttamaan toista tehtäväänne?
Teos. — Tahdomme Madrasin Adyarissa olevan päämajan kirjastoon ja (haaraosastojen paikalliskirjastoihin) koota kaikki ne maailmanuskontojen käsittelevät kirjat, mitkä voimme. Tahdomme toimittaa kirjallisia, tarkkoja tutkimuksia muinaisajan erilaisista viisausopeista, taruista ja säilyneistä kertomuksista, sitten levittää niistä tietoa, kääntämällä ja julkaisemalla arvokkaita alkuperäisiä teoksia tai otteita niistä ja selityksiä tai suullisesti opettamalla tutkijoita eri aloilla.
Kys. — Entä kolmas tehtävä: kehittää ihmisessä hänen salaisia ja henkisiä voimiaan?
Teos. — Tätäkin täytyy toteuttaa kirjallista tietä sellaisilla seuduilla, missä luennoiminen ja henkilökohtainen opettaminen ei käy laatuun. Velvollisuutemme on pitää ihmisten henkinen aavistustieto hereillä. Meidän on taisteltava sokeata uskoa vastaan — kun tutkimustuloksillamme olemme todistaneet sen järjettömäksi — ja vastustaa sitä, esiintyköön se missä muodossa tahansa, uskonnossa, tieteessä tai yhteiskuntaelämän alalla ja ennen kaikkea tekopyhyyttä vastaan, esiintyköön se uskonnollisena lahkolaisuutena tai uskona ihmetöihin tai johonkin yliluonnolliseen. Meidän on koetettava saavuttaa tietoa kaikista luonnonlaeista ja levittää sitä; herätettävä harrastusta niiden lakien tutkimiseen, joita nykyajan ihmiset vähimmin tuntevat, elvytettävä ns. salatieteitä totisen luonnontiedon pohjalla, eikä niin kuin nyt taikauskon pohjalta, joka nojautuu sokeaan uskoon ja auktoriteettiin. Kansantarut ja rahvaanusko voivat toisinaan olla hyvinkin eriskummallisia, mutta jos niitä seulotaan, voivat ne johtaa kauan unhossa olleiden, mutta tärkeiden luonnon salaisuuksien ymmärtämiseen. Seura tahtookin sen tähden harrastaa näitä tutkimuksia toivoen voivansa laajentaa tieteellisiä ja filosofisia tutkimusalueita.
Lupauksen pyhyydestä
Kys. — Onko teillä Seurassanne jokin siveysopillinen järjestelmä, jota te noudatatte?
Teos. — Valmiita ja selviä siveysoppeja on tarjolla jokaiselle, joka vain tahtoo niitä seurata. Ne ovat maailman siveyssääntöjen ydin ja kerma, joka on koottu kaikkien suurten maailmanuudistajien opetuksista. Sen tähden ovat siinä edustettuina Konfutse ja Zoroaster, Laotse ja Bhagavad Giitaa, Gautama Buddhan ja Jeesus Natsarealaisen opetukset, Hillelin ja hänen koulukuntansa, samoin kuin Pythagoraan, Sokrateen, Platonin ja heidän koulujensa opetukset.
Kys. — Toteuttavatko teidän Seuranne jäsenet todella näitä määräyksiä? Minä olen kuullut suurista riidoista ja erimielisyyksistä heidän keskuudessansa.
Teos. — Sehän on luonnollista, sillä vaikka uudistusta (nykyisessä muodossaan) voidaan sanoa uudeksi, niin miehet ja naiset, jotka olisivat uudistettavat, ovat samaa syntistä ihmisluontoa kuin ennenkin. Kuten jo sanoin, vakavasti työskenteleviä jäseniä on vähän; mutta paljon on vilpittömiä ja hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka parhaansa mukaan koettavat elää Seuran ja omia ihanteitaan noudattaen. Velvollisuutemme on rohkaista ja auttaa yksityisiä jäseniä älyllisessä, siveellisessä ja henkisessä itsekasvatuksessa eikä moittia ja tuomita niitä, jotka huonosti onnistuvat. Tarkasti puhuen meillä ei ole oikeutta kieltää yhdeltäkään pääsyä Seuraan — varsinkaan ei pääsyä Seuran esoteeriseen osastoon, missä »sisääntullut on kuin uudestisyntynyt». Mutta jos joku jäsen, huolimatta pyhistä lupauksistaan kuolemattoman minänsä nimessä ja kunniasanastaan, tämän »uudestisyntymisen» jälkeen vielä uutena ihmisenä tahtoo jatkaa vanhan elämänsä paheita ja vikoja ja antautua niihin Seurassakin ollen, niin tietenkin silloin jotenkin varmasti käsketään häntä eroamaan, ja jos hän kieltäytyy, hänet erotetaan. Sellaisten tapausten varalle meillä on hyvin ankaria määräyksiä.
Kys. — Voidaanko muutamia niistä mainita?
Teos. — Voidaan. Aluksi ei kellään Seuran jäsenellä, ei eksoteerisella eikä esoteerisella, ole oikeutta pakolla tyrkyttää omia mielipiteitään toiselle jäsenelle. »Ei kukaan emäseuran virkailija ole oikeutettu tuomaan julki sanoin tai teoin mitään vihamielisyyttä tai erikoiskiintymystä toiseen uskonnolliseen tai filosofiseen haaraosastoon enemmän kuin toiseenkaan. Kaikilla on sama oikeus esittää uskonnollisen uskonsa oleelliset piirteet puolueettoman maailman arvosteltavaksi. Eikä yhdelläkään seuran virkailijalla ole virkailijana oikeutta saarnata omia lahkolaismielipiteitään ja uskonmuotojaan kokoontuneille jäsenille, paitsi jos kokoontuneet ovat hänen uskonveljiään. Asiaan kuuluvan varotuksen jälkeen on tämän säännön rikkomisesta rangaistava erottamalla jäsen joksikin aikaa tai kokonaan». Tämä on muuan rikoksista Seurassa yleensä. Mitä tulee sisäiseen osastoon, jota nyt sanotaan esoteeriseksi, esitettiin ja hyväksyttiin seuraavat säännöt jo v. 1880: »Älköön kukaan jäsen omaksi hyödykseen käyttäkö mitään tietoa, jonka hänelle on uskonut joku ensimmäisen osaston jäsen (nyttemmin »korkeamman asteen»); rikos tätä sääntöä vastaan rangaistaan karkotuksella». Nytpä kuitenkin, ennen kuin sellaista tietoa voidaan antaa, täytyy pyrkijän juhlallisella valalla sitoutua olemaan käyttämättä sitä itsekkäisiin tarkoituksiin ja vannoa, ettei hän luvatta ilmaise mitään kuulemaansa.
Kys. — Mutta jos joku on erotettu tai itse eronnut Seurasta, onko hänellä lupa ilmoittaa, mitä hän on oppinut, tai rikkoa jokin kohta tekemässään sitoumuksessa?
Teos. — Ei mitenkään. Hänen karkotuksensa tai eroamisensa vapauttaa hänet ainoastaan hänen velvollisuudestaan totella opettajaansa ja ottaa toimivana osaa Seuran työhön, mutta ei suinkaan pyhästä vaitiololupauksestaan.
Kys.— Mutta onko tämä järkevää ja oikein?
Teos. — On varmasti. Miehelle tai naiselle, jolla on vähänkin kunniantuntoa, on vaitiolon lupaus kuolemaan asti sitova, jos se on kunniasanaa vastaan annettu, ja vielä enemmän, jos se on annettu hänen korkeampaan minäänsä — hänessä asuvaan Jumalaan — vedoten. Ja kukaan kunniantuntoinen mies tai nainen, vaikka hän jättäisi osastonsa ja koko Seuran, ei saata ajatellakaan ahdistavansa tai loukkaavansa seuraa, jolle hän on antanut sellaisen lupauksen.
Kys. — Mutta eikö tämä mene liian pitkälle?
Teos. — Ehkäpä nykyajan siveellisyyden alhaisen mittapuun mukaan. Mutta jos lupaus ei näin kauan sido, mitä hyötyä siitä on lainkaan? Kuinka voi kukaan odottaa saavansa oppia salaista tietoa, jos hänellä on vapaus milloin vain tahtoo riistäytyä irti kaikista sitoumuksistaan? Kuinka ihmisten kesken voisi olla luottamusta tai turvallisuutta, jos tämänkaltaisilla lupauksilla ei olisi lainkaan sitovaa voimaa? Uskokaa minua, koston laki (karma) piankin tapaa sellaisen lupauksen rikkojan, ja ehkä yhtä pian kuin häntä kohtaa jokaisen kunniallisen ihmisen ylenkatse tällä fyysiselläkin tasolla. Oikein on lausuttu N. Y. Path'issa, josta jo äsken lainasimme otteen tästä samasta asiasta:
»Kerran annettu lupaus on ainiaaksi sitova sekä siveellisissä että salaisissa maailmoissa. Jos me rikomme sen kerran ja kärsimme rangaistuksen, ei se oikeuta meitä sitä uudestaan rikkomaan, ja niin kauan kuin sen teemme, niin (karman) Lain mahtava vipu on meihin vaikuttava takaisin.» (The Path, heinäk. 1889).
1 Publikaaneja pidettiin siihen aikaan voroina ja taskuvarkaina. Juutalaisten kesken oli publikaanin nimi ja virka kauheinta maailmassa. He eivät saaneet tulla temppeliin ja Matteus (18: 17) asettaa pakanat ja publikaanit toistensa veroisiksi. Kuitenkin he olivat ainoastaan roomalaisia veronkantajia, joilla oli sama asema kuin englantilaisilla virkamiehillä Intiassa ja muissa alusmaissa.
2 "Keskiajan lopulla oli orjuus siveellisten voimien vaikutuksesta suurimmaksi osaksi hävinnyt Euroopasta, mutta sattui kaksi onnetonta tapausta, jotka voittivat Euroopan yhteiskunnan siveellisen voiman ja päästivät maan päälle sellaisen kirouksien tulvan, jonka vertaista ihmiskunta tuskin koskaan on nähnyt. Toinen näistä tapauksista oli ensimmäinen laivamatka väkirikkaalle raakalaisrannikolle, missä ihmisolennot olivat tavallista kauppatavaraa; toinen oli uuden maailman löytäminen, missä rikkauksia kimalteli kaivoksissa valmiina, kun vain työvoimaa voitiin hankkia niitä ottamaan. Neljä vuosisataa miehiä, vaimoja ja lapsia raastettiin pois kaikkien luota, jotka he tunsivat ja joita he rakastivat ja myytiin Afrikan rannikolla vieraille kauppiaille; kauhean ylimenon aikana he olivat kahleissa kannen alla — kuolleet usein elävien kanssa yhdessä —, ja eräs puolueeton tutkija Bancroft kertoo, että 3 % miljoonasta 250 000 heitettiin mereen tällä hirveällä matkalla ja loput tuomittiin sanomattomiin kärsimyksiin kaivoksissa tai sokeri- ja riisivainioilla piiskurien käsissä. Tämän suuren rikoksen syy on kristikirkossa. "Kaikkein Pyhimmän Kolminaisuuden nimessä" teki Espanjan hallitus enemmän kuin kymmenen sopimusta, oikeuttaen myymään 500 000 ihmisolentoa. V. 1562 purjehti englantilainen Sir John Hawkins pirullisessa tarkoituksessa ostamaan Afrikasta orjia ja myymään niitä Länsi-Intiaan, ja hänen laivansa pyhä nimi oli Jeesus; Elisabet, protestanttinen kuningatar, palkitsi häntä hänen menestymisestään tässä englantilaisten ensimmäisessä epäinhimillisessä kauppayrityksessä antamalla hänelle oikeuden vaakunassaan kantaa "puolineekerin oikeassa värissään, köydellä sidotun, eli toisin sanoen kahlehditun neekeriorjan". Conquests of the Cross (Ote Agnostic Journal-lehdestä)