Loppusanat
Teosofisen Seuran tulevaisuus
Kys. — Sanokaa, miten te odotatte teosofian vastaisuudessa menestyvän?
Teos. — Jos puhutte teosofiasta, niin vastaan, että niin kuin se on ikuisesti ollut olemassa kautta menneisyyden rajattomien aikakausien, niin on se myös oleva olemassa tulevaisuuden rajattomina aikakausina, sillä teosofia on samaa kuin iankaikkinen totuus.
Kys. — Anteeksi; aioin oikeastaan kysyä Teosofisen Seuran tulevaisuuden toiveista.
Teos. — Sen tulevaisuus riippuu melkein kokonaan siitä, kuinka paljon on epäitsekkyyttä, vakavuutta, harrasta intoa, ja lopuksi mutta ei vähiten siitä, kuinka paljon on tietoa ja viisautta niillä jäsenillä, joille kuuluu työn jatkaminen ja Seuran johtaminen perustajien kuoleman jälkeen.
Kys. — Näen kyllä, kuinka tärkeätä on, että he ovat epäitsekkäitä ja innokkaita, mutta en oikein oivalla, kuinka heidän t i e t o n s a voi olla yhtä tärkeä tekijä tässä yhteydessä kuin nuo muut ominaisuudet. Kaiketi sen kirjallisuuden pitäisi riittää, mikä jo on olemassa ja mihin yhä tulee lisää?
Teos. — Minä en tarkoita esoteerisen opin muodollista tietoa, vaikka sekin on perin tärkeä; puhuin oikeammin siitä, kuinka suuresti meidän seuraajamme Seuran johdossa tulevat tarvitsemaan järkähtämätöntä, tasapuolista ja selvää arvostelukykyä. Kaikki sellaiset yritykset kuin Teosofinen Seura ovat tähän asti päättyneet raukeammalla tyhjiin, sen tähden että ennemmin tai myöhemmin ne ovat alentuneet lahkoiksi, laatineet omia ehdottomia dogmejaan ja siten vähitellen huomaamattaan kadottaneet sen elinvoiman, jonka elävä totuus yksin voi suoda. Teidän on muistettava, että kaikki jäsenemme ovat syntyneet ja kasvaneet jonkin uskonnon tai kirkkokunnan piirissä, että kaikki enemmän tai vähemmän ovat sukupolvensa lapsia niin ruumiin kuin sielun puolesta ja että siis luonnollisestikin jotkut tai kaikki näistä vaikutuksista heidän tietämättään kietovat ja johtavat harhaan heidän arvostelukykyään. Jolleivät he siis voi vapautua tästä synnynnäisestä luonteen taipumuksesta tai ainakin opi heti huomaamaan sitä ja siten välttämään sen eksytystä, niin seurauksena on, että Seura ajautuu toisen tai toisen ajatussuunnan hiekkasärkälle ja jää sinne rantautuneena hylkynä mätänemään ja hajoamaan.
Kys. — Mutta jos tämä vaara vältetään?
Teos. — Silloin Seura on jatkava elämäänsä kautta kahdennenkymmenennen vuosisadan. Se on vähitellen läpäisevä ja hapattava ajattelevien ja älykkäiden ihmisten suuren joukon suurenmoisine ja ylevine uskonnon, velvollisuuden ja ihmisrakkauden aatteineen. Hitaasti mutta varmasti se on murtava kappaleiksi uskomusten ja dogmien, yhteiskunta- ja luokkaennakkoluulojen rautaiset kahleet, se on sortava maahan rotujen ja kansojen väliset vihamielisyyden aitaukset ja on avaava tien kaikkien ihmisten veljeyden käytännölliselle toteuttamiselle. Sen opetuksen, sen filosofian avulla, minkä se on tehnyt nykyaikaiselle ajattelulle mahdolliseksi saavuttaa ja käsittää, oppivat länsimaat ymmärtämään itämaita ja antamaan niille oikean arvonsa. Lisäksi on psyykkisten voimien ja kykyjen kehittyminen, jonka ensimmäisiä oireita jo näkyy Amerikassa, käyvä terveellistä ja luonnollista tietä. Ihmiskunta on pelastuva niistä hirveistä sekä sielun että ruumiin vaaroista, joita ei käy välttäminen, jos tuo kehittyminen tapahtuu, niin kuin se uhkaa tapahtua, itsekkyyden ja pahojen intohimojen taimilavassa. Ihmisen älyllinen ja psyykkinen kasvu on edistyvä sopusoinnussa hänen siveellisen parantumisensa kanssa, ja aineelliseen ympäristöön on heijastuva hänen sisässään vallitseva rauha ja veljellinen hyvä tahto eikä eripuraisuus ja riita, mikä tätä nykyä on nähtävissä kaikkialla ympärillämme.
Kys. — Todellakin ihana näköala! Mitta sanokaapa, odotatteko todella, että kaikki tämä saadaan aikaan yhdessä lyhyessä vuosisadassa?
Teos. — Tuskinpa. Mutta tahdon sanoa, että jokaisen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä nuo »mestarit», joista puhuin, tekevät selvän ja määrätietoisen yrityksen auttaa ihmiskunnan henkistä kehitystä. Jokaisen vuosisadan loppupuolella voitte poikkeuksetta aina huomata, että on tapahtunut henkisyyden — eli mystisyyden, jos niin haluatte sanoa — vuodatus eli nousu. Yksi tai useampia henkilöitä on esiintynyt maailmassa heidän lähettiläänään, ja suurempi tai pienempi määrä okkultista opetusta ja tietoa on annettu julki. Jos tutkitte, voitte huomata näiden liikkeiden jälkiä vuosisadasta vuosisataan niin kauas kuin meidän yksityiskohtaiset historiantietomme ulottuvat.
Kys. — Mutta mitä tällä on tekemistä Teosofisen Seuran tulevaisuuden kanssa?
Teos. — Jos nykyinen yritys, nim. tämä Seuramme, onnistuu paremmin kuin sen edeltäjät, niin se on oleva pystyssä järjestettynä, virkeänä ja terveenä seurana, kun 20. vuosisadan yrityksen aika tulee. Ihmisten mielen- ja sydänten tila on sen opetusten leviämisen vuoksi parantunut ja puhdistunut ja, kuten olen sanonut, heidän ennakkoluulonsa ja dogmaattiset harhauskomuksensa ovat ainakin jossakin määrin haihtuneet. Eikä ainoastaan niin, vaan tuo seuraava sysäys on tapaava laajan käyttökelpoisen kirjallisuuden ihmisten käteen annettavaksi ja sitä paitsi mieslukuisen seuran yhdistyneitä ihmisiä valmiina ottamaan vastaan totuuden uuden soihdunkantajan. Hän on tapaava ihmisten mielet hänen sanomalleen kypsyneinä ja valmiin kielen, johon pukea uusia totuuksiaan, ja on tapaava tuloaan odottamassa järjestyneen seuran, joka on poistava hänen tieltään puhtaasti käytännölliset, aineelliset esteet ja vastukset. Ajatelkaa, kuinka paljon voi saada aikaan se, jolle sellaiset edut on suotu. Verratkaa tätä siihen, mitä Teosofinen Seura todellakin on saanut aikaan viimeisten neljäntoista vuoden aikana, ilman ainoatakaan näistä eduista ja lukemattomien haittojen keskellä, jotka eivät tule uutta johtajaa ehkäisemään. Ajatelkaa tätä kaikkea ja sanokaa sitten, olenko minä liian toivorikas, kun sanon, että jos Teosofinen Seura pysyy pystyssä ja elää uskollisena tehtävälleen, alkuperäisille päätöksilleen vuosisadan ajan eteenpäin — sanokaa siis, menenkö liian pitkälle väittäessäni, että maa on oleva kuin taivas 21. vuosisadalla verrattuna siihen, millainen se nyt on!