Joulumietelmiä

Ihmisen olemuksessa on kaksi minää, joita on nimitetty alemmaksi ja ylemmäksi. Näin ollen voidaan puhua myös kahdesta syntymisestä, ruumiillisesta ja henkisestä. Ruumiillisessa syntymässä ihminen laskeutuu hengen maailmasta ruumiin maailmaan — josta hän palautuu takaisin hengen maailmaan kuoleman, tuonelan ja taivaan kautta. Se on "luonnollinen" kulku. Mutta kuoleman myönteisenä puolena on henkinen syntyminen. Sen tähden häviää kuoleman mahti samassa määrässä kuin ihminen läpikäy henkisen syntymän ja elää siinä.

Rinnastakaamme vähän näitä kahta syntymää ja niistä johtuvaa elämää.

Tänne ruumiilliseen maailmaan me emme pääse muutoin kuin ruumiillisella syntymällä. Samalla me astumme sisälle erikoisesti suojattuun kohtaan, so. perheeseen, kotiin, jonka äiti ja isä ovat muodostaneet. Kodissa me kasvamme ja meiltä aletaan vaatia mukautuvaisuutta kodin henkeen, äidin ja isän opetukseen ja kasvatukseen. Lapsen kannalta on tärkeätä ottaa huomioon kodin henki ja mukautua siihen. Ei hänen sovi ruveta isännöimään vanhempiensa, sisariensa ja veljiensä suhteen. Puhun nyt luonnollisuuden rajoissa.

Mutta kaikesta huolimatta häviää aikanaan kodin turva. Nuoret ihmiset koettavat korvata tämän siten, että vuorostaan menevät naimisiin, muodostavat kodin, saavat lapsia, jne. Mutta tämäkään uudelleen järjestely, niin merkityksellinen kuin se onkin, ei sellaisenaan ole riittävä. Sisimmässään ihminen samalla itsekin kaipaa henkensä isää, henkensä kotia ja suojaa. Eikä siihenkään kotiin ole muuta pääsyä kuin henkinen syntyminen. Syntymässä taas täytyy olla vanhemmat. Syvimmässään nämä vanhemmat ovat kyllä Mestari, Jumala sellaisenaan. Mutta jumal-vanhemmat täytyvät kasvaa myös ihmisessä itsessään. Ne ovat tunne ja äly. Tunne puhdistuu sekä elämän kärsimyksissä että puhtauden ja pyhyyden kaipuussa. Siten se muuttuu jälleen neitseelliseksi. Puhtauden ja totuuden kaipuussaan käy ihminen sielullisesti raskaaksi Jumalan Pyhästä Hengestä. Se on sielullinen Neitsyt Maaria. Vähitellen äly puolestaan omaksuu sydämen kaipuun, tullen siten sen suojelijaksi, maalliseksi isäksi, käytännölliseksi järjestelijäksi. Aikanaan vie tämä sisäiseen syntymiseen, henkiseen kokemukseen; minkä kokemuksen syvyys ja voimakkuus on suhteessa ihmisen henkiseen kehitykseen, työhön ja ponnistukseen.

Mitä seuraa sitten? Onko nyt kaikki saavutettu? Kaukana siitä. Nyt alkaa uusi elämä, uudet tehtävät, uudet vaikeudet, uudet mahdollisuudet. Mikä näissä uusissa olosuhteissa ihmisen puolelta on tärkeä? Sama mikä lapselle kodissa; mukautuminen kodin henkeen. Ei lapselle ja hänen onnelleen ole ensisijassa tärkeätä osata tieteellisen selvästi todistaa, että äiti ja isä ovat hänen äitinsä ja isänsä, vaan tärkeätä on se, että hän mukautuu äidin ja isän opetukseen, kodin henkeen ja järjestykseen. Samoin ei henkisessä uudestisyntymisessä ole ensisijassa tärkeätä osata tieteellisesti selvitellä millä tavalla Jumala on meidän Isämme ja millä tavalla me olemme Hänen lapsiaan, poikiaan, vaan ensisijassa on tärkeätä mukautua Isän henkeen, totuuden ja rakkauden Pyhään Henkeen. Ellemme uudestisyntymisessämme kuuntele ja mukaudu ja kasvata itseämme totuuden Pyhään Henkeen, niin häviää meistä sisäinen lapseus, sisäinen rauha, ilo ja onni, mutta jos jatkuvasti mukaannumme Jumalan Pyhään Henkeen, niin meissä myös jatkuvasti asuu lapseus, henkinen rauha, ilo ja onni.

Mikä sitten on tämä Pyhän Hengen vaatimus? Voimme sanoa: se on Jumalan elävä ääni ja tahto meissä, meidän omassatunnossamme, sydämessämme. Mutta lisättävä on, että "tämän maailman ruhtinaan" ääni myös puhuu meissä sisäisesti. Ja uudestisyntymisen yhteydessä se ei niinkään esiinny irstauden helposti tunnettavana henkenä, vaan "valkeuden enkelinä". Mikä siis on koetinnauha? Missä erotuomari? Erotuomarina ja mittapuuna on vuosimiljoonien kokemus. Missä tämä kokemus säilytetään? Valkoisessa Veljeskunnassa. Mutta se esiintyy myös julkisena historiallisten Mestareiden käskyissä ja neuvoissa. Ellemme niistä välitä, merkitsee se, että me ylenkatsomme ihmiskunnan viisaimpien vuosimiljoonien ponnistelujen, työn ja kokemusten tulokset. Korkeampi paha pääsee mestarisemme silloin, kun me sivuutamme totuuden Pyhän Hengen syrjäyttämällä Valkoisen Veljeskunnan julkisen opetuksen, ennen kaikkea Jeesuksen opin Vuorisaarnan. Korkeampi paha saa meidät väheksymään vuosimiljoonien kokemusta, saa meidät luottamaan persoonalliseen tietoomme, kypsyneisyyteemme, erinomaisuuteemme, vihkiytyneisyyteemme, me alleviivaamme ja lujitamme personallisuuttamme sen sijaan, että sen pitäisi hävitä, hajota — jotta se jälleenrakentuisi Kristuksessa.

Tästä korkeammasta pahasta ovat viisaat meitä ihmisiä varoittaneet: "Älkää alleviivatko omaa tietäväisyyttänne, turhamaisuuttanne, loukkaantuvaisuuttanne. Se vie kuolemaan. Sen sijaan alleviivatkaa tietämättömyyttänne totuuden Pyhässä Hengessä." Mitenkä sen tekisimme? Ei vain toitottamalla tietämättömyyttämme, vaan iloitsemalla siitä, että meillä on tilaisuus henkisesti opiskella ja palvella tietämättömyytemme, ja heikkoutemme me parhaiten alleviivaamme siten, että alinomaa kasvatamme itseämme nöyryyteen ja palvelevaisuuteen Pyhän Hengen mukaan. Niin kuin muinoin Sokrates. Hän alinomaa alleviivasi tietämättömyyttään teossa, so. hän jatkuvasti jakoi tietonsa ja taitonsa kanssaihmistensä henkiseksi hyväksi. Hän itse pysyi siten nöyränä, lapsenmielisenä. Sen tähden opettaa viisaus, vuosimiljoonien kokemus, yhä selvemmin: "Älkää tavoitelko maallista rikkautta, määräysvaltaa tai kunniaa. Se vie eristykseen. Asettakaa maallinen rikkaus, älynne kyvyt ja sielunne voimat Pyhän Hengen, Mestarin työn palvelukseen. Pitäkää kiinni lapsesta itsessänne, vilpittömästä nöyryydestä, luottamuksesta Mestariin "Isään, Jumalaan". Jokaisen ihmisen on opittava sanomaan: "Mene pois saatana", pois omahyväisyys, ja on opittava yhtymään enkelten lauluun: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa (eikä minulle täällä alhaalla) ja maan päällä rauha (anteeksiantamus veljien kesken maan päällisessä elämässä), ja ihmisille hyvä tahto (iloinen oppivaisuus ja nöyrä palvelevaisuus totuuden ja rakkauden Pyhässä Hengessä)!"

J. R. H.

Ruusu-Risti — joulukuu 1929


Etusivu Kristosofia