Pekka Ervast
Mitä nimellä kristosofia tarkoitetaan?
Koulujen ylemmillä luokilla opetetaan, että kristillisen dogmatiikan eli uskonopin pääkohdat ovat: oppi jumalasta eli teologia, oppi ihmisestä eli antropologia, ja oppi ihmisen pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta eli kristologia. Viimemainittu pääkohta on koko kristillisen uskonopin keskusta, jonka tähden yleisnimenä voitaisiin käyttää sanaa kristologia; kuitenkin on tämän aseman voittanut sana teologia, niin että puhutaan (kristillisestä) jumaluusopista eli teologiasta, yliopistojen jumaluusopillisesta eli teologisesta tiedekunnasta jne., ehkä silmälläpitäen, että teologisiin tutkimuksiin kuuluu toisiinkin uskontoihin tutustuminen.
Nykyajan teosofinen liike viittaa ja vetoaa kristinuskon samoin kuin kaikkien uskontojen, salaiseen yhteiseen viisauteen. Se nimitti tätä viisautta teosofiaksi, joka suomennettuna on "viisaus jumalasta", samoin kuin teologia on "oppi jumalasta". Myöhemmin syntyi Saksassa tohtori Rudolf Steinerin johtamana haarautuma, joka nimitti itseään antroposofiaksi; tämä on suomennettuna "viisaus ihmisestä". Mikä nyt vielä puuttuu, jotta teosofinen maailmankatsomus jakautuisi kolmeen pääkohtaan samoin kuin teologinen? Puuttuu tietysti kristosofia eli "viisaus Kristuksesta", joka vastaisi kristologiaa eli "oppia Kristuksesta". Tämän nimen tahdomme nyt seuraavassa ottaa käytäntöön.
Olkoon kuitenkin heti huomautettu, ettemme teosofisessa liikkeessä käytä näitä nimityksiä aivan vastamainitussa merkityksessä. Sana teosofia — samoin kuin teologia — on kyllä yleisnimi ja sitä käytetään monenlaisissa vivahduksissa, mutta jos teknillisen tarkasti pidämme kiinni nimitysten nykyisestä merkityksestä, joudumme seuraavaan:
Madame H. P. Blavatsky, teosofisen liikkeen alkuunpanija, selitti sanan "teosofia" oikean merkityksen näin: "jumalallinen viisaus, theo-sophia, eli jumalien viisaus, niin kuin theo-gonia on jumalien syntyoppi. Kreikkalainen sana theos merkitsee jumala, joku jumalallinen olento, mutta ei suinkaan "jumala" siinä merkityksessä kuin sitä sanaa meidän päivinämme käytetään. Sen tähden ei teosofia merkitse "jumalan viisaus", kuten muutamat kääntävät, vaan "jumalallinen viisaus", viisaus sellainen kuin on jumalilla. Nimi on tuhansia vuosia vanha".
Nykyaikainen teosofinen maailmankatsomus on tavallaan ilmoituksen muodossa madame Blavatskyn välityksellä saatu mestareilta, jumalviisailta ihmisiltä, adepteilta eli "jumalilta", kuten heitä myös nimitetään. Teosofia on siis todellisuudessa "viisaus sellainen kuin on jumalilla".
Tohtori Steiner, antroposofisen suunnan alkuunpanija, selittää sanan "antroposofia" merkitsevän sellaista viisautta eli tietoa, mikä on ihmisen saavutettavissa inhimillisillä kyvyillään ja järjellään, jolloin inhimillisiin kykyihin ennen kaikkea luetaan niitä yliaistillisia salaisia kykyjä, jotka ihmisessä yleensä vielä uinuvat. Antroposofisista opeista sanotaankin, että ne ovat läpeensä tohtori Steinerin tarkistamia, että ne siis kauttaaltaan nojautuvat hänen yliaistillisiin tutkimuksiinsa, mikä ei tietenkään estä toisia tutkijoita joutumasta samoihin tuloksiin. Antroposofia on siis "viisaus sellainen kuin on ihmisen salaisilla kyvyillä saavutettu ja saavutettavissa".
Entä kristosofia? Koska tätä sanaa ei vielä ole käytetty, emme saata puhua siitä kuin valmiiksi määritellystä teosofisesta suunnasta; voimme ainoastaan määritellä sitä ennakolta.
Kristosofia on silloin analogian mukaan ja teknillisesti "viisaus sellainen kuin on Kristuksella" ja samalla "viisaus sellainen kuin Kristus antaa" eli "sellainen kuin Kristuksen avulla on saavutettavissa".
Teknillisen teosofian yhteydessä puhutaan mestareista. Mestarit ovat auktoriteetteina teosofisten oppien takana. Ihminen, joka etsii teosofista viisautta eli tietoa, etsii samalla mestareita tai "omaa mestariaan".
Teknillisen antroposofian yhteydessä puhutaan ihmisen kyvyistä ja tietämismahdollisuuksista. Varsinaisena auktoriteettina antroposofisten oppien takana on tohtori Steiner, joka toistaiseksi on ainoa tunnettu ja tunnustettu yliaistillisiin tutkimuksiin kykenevä ihminen antroposofisessa leirissä. Pyrkijä, joka etsii antroposofista viisautta, etsii täten nimellisesti omia salaisia kykyjään, mutta todellisuudessa ainakin alussa tohtori Steineria.
Teknillisen kristosofian yhteydessä puhutaan ex analogia Kristuksesta. Kristus on auktoriteetti kristosofisten opetusten takana. Ihminen, joka etsii kristosofista viisautta, etsii täten Kristusta.
Nyt on muistettava, että samoin kuin kristillisen uskonopin pääkohdat eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat sopusointuisen kokonaisuuden, jota nimitetään yleensä "teologiaksi", joskin kolmas pääkohta, kristologia, on sen varsinaisena keskustana, — samoin teosofisenkin elämänymmärryksen teknilliset pääkohdat, teosofia, antroposofia ja kristosofia, eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jota yhteisnimellä nimitetään "teosofiaksi", vaikka siinäkin kolmas pääkohta, kristosofia, aikaa myöten arvatenkin tulee varsinaiseksi keskustaksi.
Sillä jos teosofinen totuudenetsijä etsii mestareita yleensä, antroposofinen totuudenetsijä viisasta ihmistä, esim. tohtori Steineriä, ja kristosofinen totuudenetsijä Kristusta, niin voimme sanoa, että kaikki kuitenkin todellisuudessa etsivät samaa. Mestarithan ovat ihmisiä, viisaita ihmisiä, ja koska tohtori Steiner on viisas ihminen, on hän antroposofeille mestari; Kristus on niinikään ihminen ja mestari, ja täten kaikki etsivät mestaria eli viisasta ihmistä tai viisauden mestarien veljeskuntaa. Mutta Kristus joutuu kaiken keskustaksi, kun ymmärretään että hän ihmisenä oli esikoinen monista veljistä ja jumalana veljien yläpuolella; kun sovitaan siitä, että hän on se, josta on sanottu, että "yksi on teidän mestarinne".
Tämä kuitenkin edellyttää, että tiedetään, mistä Kristuksesta on puhe. Ensimmäinen kysymys, joka asettuu kristosofisen totuudenetsijän tielle, on sen tähden seuraava: missä ja kuka on se Kristus, jota etsimme, joka on viisauden auktoriteettina ja jonka avulla kykenemme viisautta saavuttamaan? Onko hän kirkonopin Kristus, joka oli tosi ihminen ja tosi jumala? Onko hän yksi madame Blavatskyn teosofisista mestareista? Onko hän teosofisen Idän Tähtiliikkeen "maailmanopettaja"? Onko hän antroposofien kosminen Kristus, joka astuttuaan Jeesus Natsarealaisen ruumiiseen vuodatti verensä Golgatalla ja sillä hetkellä muutti maapallon ja sen ihmiskunnan tulevan kehityshistorian?
On, on, — ja ehkei ole. Emme tahdo ennakolta mitään kieltää emmekä mitään myöntää. Emme tahdo aloittaa ratkaisemalla teknillisiä, "teologisia" eli "teosofisia" kysymyksiä. Sivuutamme aluksi kaikki metafyysiset probleemit. Käymme käsiksi asioiden käytännölliseen ytimeen.
{Luku kirjasta Christosophia}
Teosofi