H.P. Blavatsky

Okkulttista anatomiaa


SYDÄN

     Puhtaasti eläimellinen tajunta koostuu ruumiin kaikkien muiden solujen paitsi sydänsolujen tajunnasta. Sillä sydän on henkisen tietoisuuden elin; se vastaa todellakin prânaa, mutta ainoastaan, koska prâna ja aurinen verho ovat oleellisesti sama ja koska taas jîvana se on sama kuin universaalinen jumaluus. Sydän edustaa korkeampaa kolminaisuutta, kun taas maksa ja perna edustavat nelinäisyyttä, kokonaisuutena käsitettynä. Sydän on henkisen ihmisen asunto, kun taas psykoälyllinen ihminen on päässä, missä on seitsemän porttia. Sillä on seitsemät aivot, seitsemän hierarkian upâdhit ja symbolit, ja tämä on eksoteerisesti neljä-, mutta esoteerisesti seitsenlehtinen lootus, saptaparna, Buddhan luola, seitsemine osastoineen. 
     Sydän on ruumiin kuningas, sen kaikkein tärkein elin. Vaikka pää irrotettaisiin vartalosta, sydän jatkaa lyömistään puoli tuntia. Jos se kääritään puuvillavanuun ja pannaan lämpimään paikkaan, sen sykintä jatkuu muutamia tunteja. 
     Sydämessä on kohta, joka kuolee viimeisenä, kohta, jossa näkyy pieni violetti valo. Tämä on elämän istuin, kaiken keskus, Brahmâ. Se on ensimmäinen kohta, joka elää sikiössä, ja viimeinen joka kuolee. Kun joogi haudataan transsissa, tämä kohta elää, vaikka muu ruumis näyttäisi kuolleelta, ja niin kauan kuin se pysyy elävänä, joogi voidaan herättää henkiin. Tämä kohta sisältää mahdollisuutena mielen, elämän, energian ja tahdon. Elämän aikana se säteilee prisman värein liekehtivänä ja helmiäisenä. 
     Sydän on henkisen tietoisuuden keskus, kuten aivot ovat älyn keskus. Mutta ihminen ei voi ohjata tätä henkistä tietoisuutta eikä johtaa sen energiaa, ennen kuin hän on täydellisesti yhtynyt buddhi-manakseen. Siihen asti se ohjaa häntä – jos voi, toisin sanoen, yrittää saavuttaa hänet, vaikuttaa alempaan tietoisuuteen. Näitä yrityksiä auttaa hänen kasvunsa puhtaudessa. Tästä johtuvat omantunnon pistokset, katumuksen puuskat väärinteosta, moitteet pahasta ja kehotukset hyvään. Ne tulevat sydämestä, eivät päästä. Sydämessä on ainoa ilmennyt jumala, muut kaksi ovat näkymättömiä. Ja tämä ilmennyt jumala edustaa kolminaisuutta, âtma-buddhi-manasta. 
     Jokaisen, joka voi yltää kuulemaan henkisen tietoisuuden kuiskauksia, on oltava yhtä manaksen kanssa, ts. hänen on täytynyt saavuttaa adeptius. Mutta korkeampi manas ei voi suoraan ohjata tavallista ihmistä. Sen täytyy toimia alemman manaksen kautta ja siten saavuttaa alempi tietoisuus. Yritystä olisi kuitenkin lakkaamatta jatkettava keskittämällä tietoisuus sydämeen ja kuuntelemalla henkisen tietoisuuden kuiskauksia, sillä vaikka menestys olisikin vielä kaukana, aloitus on tehtävä ja tie avattava. 
     Ihmisen ruumiissa on kolme pääkeskusta: sydän, pää ja napa. Sydän, kuten sanottu, on henkisen tietoisuuden keskus, pää on psyykkisen tietoisuuden keskus, ja napa on kâmisen tietoisuuden keskus. Mikä tahansa pari näistä kolmesta saattaa olla positiivinen toisilleen prinsiippien suhteellisen vallitsevuuden mukaan ja sen vuoksi myös niiden elin tällä tasolla ilmetessään. Sanojen positiivinen ja negatiivinen merkitys tässä on sähköopillinen. Virta kulkee positiivisesta negatiiviseen eli positiivinen vaikuttaa negatiiviseen. 
     Esimerkiksi käpyrauhasen aura värähtelee tietoisuuden toiminnan aikana aivoissa ja näyttää seitsemän värin leikin. Tämän valon seitsemäinen sekoittuminen ja leikki käpyrauhasen ympärillä heijastuu sydämeen tai paremminkin sydämen auraan, joka on negatiivinen tavallisen ihmisen aivoille. Tämä aura sitten värähtelee ja valaisee sydämen seitsemät aivot, samoin kuin käpyrauhasen aura valaisee seitsemää aivokeskusta. Jos sydän voisi vuorostaan tulla positiiviseksi ja vaikuttaa aivoihin, henkinen tietoisuus saavuttaisi alemman tietoisuuden. Henkinen tietoisuus on aktiivinen syvän unen aikana, ja jos sydän voisi vaikuttaa aivoihin niiden "unien" aikana, jotka esiintyvät ns. unettomassa unessa, teidän tajuntanne ei enää rajoittuisi henkilökohtaiseen elämäänne. Jos voisitte muistaa syvässä unessa näkemänne unet, pystyisitte muistamaan kaikki menneet inkarnaationne. Tämä on "sydämen muisti", ja kyky painaa se aivoihin, niin että siitä tulee osa tietoisuutta, johtaa "kolmannen silmän avautumiseen". Syvässä unessa kolmas silmä aukeaa, mutta se ei jää avoimeksi. Kuitenkin jotkut vaikutelmat henkisestä tietoisuudesta saavuttavat kyllä aivot jossain määrin, tehden siten alemman egon vastuulliseksi. Näiden joukossa on joitakin aivojen kautta saatuja vaikutelmia, jotka eivät kuulu aikaisempaan henkilökohtaiseen kokemukseemme. Adeptin tapauksessa aivot ovat harjaantuneet säilyttämään tällaiset vaikutelmat. 
     Idän salainen koulu tuntee pienimmätkin kohdat sydämessä ja sillä on nimi joka kohdalle. Se antaa niille jumalien nimiä, sellaisia kuin Brahmân sali, Vishnun sali jne. Jokainen näistä vastaa jotakin osaa aivoista. Oppilas alkaa nyt ymmärtää, miksi niin paljon huomiota on kiinnitetty sydämeen mietiskelyn yhteydessä ja miksi vanhassa hindukirjallisuudessa on niin monia viittauksia purushaan sydämessä. Ja siunattu MESTARI Koot Hoomi kirjoittaa keskittymisestä: 
     Paras menetelmänne on keskittyä Mestariin elävänä ihmisenä sisällänne. Tehkää hänen kuvastaan sydämeenne sellainen keskittymisen psyykkinen keskipiste, että kadotatte ajatuksistanne kaiken aistimuksen ruumiillisesta olemassaolostanne. 
     Edelleen hän sanoo: 
     On erittäin vaikea saavuttaa korkeamman itsen tietoisuus fyysisellä tasolla. Tämän toteuttamiseksi fyysiset aivot on tehtävä täysin tyhjiksi kaikelle muulle paitsi korkeammalle tietoisuudelle. 
     Kun aivot on näin saatettu tyhjiksi, vaikutelma sydämestä saattaa tavoittaa ne ja säilyä. Ja tästä juuri puhutaan sivulla 618, mitä tulee chelaan, joka kykenee pidättämään vain osia saavuttamastaan tiedosta. Yllä mainitussa kirjeessä sanotaan: 
     Kun on saavutettu keskittymisen voima, ensimmäinen askel on tyhjyys. Sitten seuraa asteittainen tietoisuus ja lopulta kulku kahden tilan välillä tulee niin nopeaksi ja helpoksi, ettei sitä juuri huomaakaan. 
     Siitä, joka voi tehdä tämän tahtoessaan, on tullut adepti ja hän voi "säilyttää näin saavuttamansa tiedon fyysisessä muistissaan". 
     Tällainen on sydämen kuninkaallinen toiminta ihmisruumiissa ja sen suhde aivoihin, jotka kokonaisuutena ovat "kâma-rûpan korottaman alemman manaksen käyttöväline". 

AIVOT

      Aivot tietoisuuden eliminä toimivat alemman manaksen objektiivisen tason käyttövälineenä, joka vaikuttaa niiden aineellisiin molekyyleihin tavalla, jota selitetään tämän jälkeen. Niiden alaosastot vastaavat alemman manaksen alajaotusta ja ovat niiden elimet, ja niiden poimut muodostuvat ajatuksista, vilkkaan ajattelevan käytön aiheuttaessa yhä enemmän monimutkaisia poimuja. 
     Aivoissa on seitsemän onteloa, jotka ovat elämän aikana tyhjät, sanan tavallisessa merkityksessä. Todellisuudessa ne ovat âkâsan täyttämät, kunkin ontelon ollessa omanvärisensä sen tajunnantilan mukaan, missä ihminen on. (Värit ovat tietysti näkyvissä ainoastaan puhdistuneelle näölle.) Näitä onteloita kutsutaan okkultismissa "seitsemäksi harmoniaksi", jumalaisten harmonioiden asteikoksi, ja näkyjen on heijastuttava niihin jäädäkseen aivomuistiin. Nämä ovat ne aivojen osat, jotka saavat vaikutuksensa sydämestä ja mahdollistavat sydänmuistin painumisen aivomuistiin. 
     Neljäs näistä onteloista on aivolisäke, joka vastaa manas-antahkaranaa, siltaa korkeampaan älyyn; se sisältää erilaisia olemuksia. Viides ontelo on kolmas kammio, tyhjä elämän aikana paitsi sykkivää valoa, vaikka täynnä nestettä kuoleman jälkeen. Kuudes ontelo on käpyrauhanen, joka on myös ontto ja tyhjä elämän aikana; jyväset saostuvat kuoleman jälkeen. Käpyrauhanen vastaa manasta, kunnes se tulee kosketuksiin kundalinin värähtelevän valon kanssa, joka lähtee buddhista, jolloin siitä tulee buddhi-manas. Kun manas on yhtynyt buddhiin tai kun buddhi – ja sen vuoksi myös âtman – on keskittynyt manakseen, se aktivoi kolme ylempää onteloa säteilemään ja työntämään esiin valokehän, jollainen on joskus näkyvissä hyvin pyhän henkilön tapauksessa. Tulet väreilevät käpyrauhasen ympärillä; mutta kun kundalini valaisee niitä lyhyen hetken, koko maailmankaikkeus näkyy. Näin tapahtuu joskus syvässä unessa, kun kolmas silmä avautuu. Tämä avautuminen on hyvä manakselle, joka hyötyy siitä, vaikkei se saavuta alempaa manasta emmekä sen vuoksi voi muistaa. Seitsemäs ontelo on kaiken synteesi, itse pääkallon ontelo âkâsan täyttämänä (katsokaa taulukko V). Tämä vastaa âtmista auraa, pyhää aurista munaa. 
     Havaitseminen, aivohavaitseminen, on paikallistunut käpyrauhasen auraan, kun taas itse käpyrauhanen, valaistunut, vastaa jumalaista ajatusta. Aivolisäke on psyykkisen tason elin itsessään. Puhdas psyykkinen näkö [Alaviite: Tavallisessa selvänäössä ei käytetä tätä elintä.] aiheutuu aivolisäkkeen molekyyliliikunnosta. Tällä elimellä on suora yhteys näköhermoon ja se vaikuttaa siten näkemiseen ja aiheuttaa hallusinaatiot. Sen liikunto voi helposti aikaansaada päässä nähtyjä valon leimahduksia, jollaisia voidaan saada aikaan painamalla silmämunia ja siten aiheuttaa molekyyliliikuntoa näköhermossa. Kun molekyylitoiminta alkaa aivolisäkkeessä, näkyy näitä leimahduksia, ja lisätoiminta antaa psyykkisen näön, kuten samanlainen liikunto käpyrauhasessa aiheuttaa henkisen selvänäön. Juoppous ja kuumetauti aiheuttavat sekavaa liikettä aivolisäkkeessä ja siten saavat aikaan näköharhoja, näkyjä ja hallusinaatioita. Juoppous vaikuttaa elimeen joskus niin, että se lamaantuu, ja kaikkia okkultismin oppilaita koskeva ehdoton alkoholijuomien kielto johtuu tästä syystä, minkä alkoholi saa aikaan aivolisäkkeeseen ja käpyrauhaseen. 
     Käpyrauhanen on henkisen, tästä syystä epäorgaanisen sensoriumin keskus. Sen toiminnalla ei ole mitään tekemistä verenkierron kanssa, mutta se liittyy verestä lähtöisin olevaan henkiseen tulisäteilyyn. Lisäksi: Käpyrauhanen, ihmisruumiin ylemmässä navassa, vastaa kohtua (naisessa ja sen vastaavuutta miehessä) alemmassa navassa; käpyrauhasen varret vastaavat kohdun munajohtimia. Aivolisäke on vain käpyrauhasen palvelija, sen soihdunkantaja, kuten palvelijat, jotka valoa kantaen juoksivat aikoinaan prinsessan vaunujen edellä. Ihminen on siis androgyyni, mitä hänen päähänsä tulee. 
     Nelikukkulat vastaavat kâma-manasta, tuoden siten kâman ihmisaivojen manasiseen jaotukseen. 
     Itse kâmalla on vastaavuutensa pikkuaivoissa, jotka ovat voimakeskus ja -varasto. Pikkuaivot antavat aineiston aatteiden muodostamiseen. Isojen aivojen otsalohkot täydentävät ja viimeistelevät tämän pikkuaivojen hankkiman materiaalin, mutta ne eivät voi luoda itse. 
     Kâmaa vastaa ruumiin alemmassa osassa maksa, vatsan alueella. 

     Yhteenvetona, meillä on: 
     Kâma vastaa pikkuaivoja 
     Kâma-manas vastaa nelikukkuloita
     Manas-antahkarana vastaa aivolisäkettä 
     Manas vastaa käpyrauhasta 
     Manas-buddhi vastaa käpyrauhasta kun se tulee kosketuksiin kundalinin kanssa
     Aurinen muna " âkâsan täyttämää pääkallon onteloa.

     Siten aivoilla, alemman manaksen käyttövälineellä kâman kanssa, kuten sanottu, on alajaotuksensa vastaten manaksen alaosastoja eli aspekteja toiminnassa, ja niissä on myös sydämeen yhteydessä olevat onkalot, jotka mahdollistavat vaikutusten tekemisen fyysiseen tietoisuuteen sekä näissä onkaloissa tapahtuvan toiminnan kautta buddhi-manaksen toiminnan fyysisellä tasolla ja henkisen selvänäön kehittymisen. 

 

MAKSA JA VATSA

     Maksa ja vatsa, kuten sanottu, vastaavat kâmaa vartalossa ja tähän luokkaan on myös sijoitettava napa ja lisääntymiselimet. Maksa on läheisessä yhteydessä pernaan, kuten kâma on linga sariraan, ja näillä molemmilla on osuutta veren tuotannossa. Maksa on kenraali ja perna adjutantti. Kaiken, minkä maksa jättää suorittamatta, perna ottaa vastaan ja suorittaa loppuun.

 

PERNA

     Perna vastaa linga sariraa ja toimii sen asuinpaikkana, jossa se on kietoutuneena. Koska linga sarira on elämänlähde ruumiille, prânan käyttöväline ja välittäjä, perna toimii prânan keskuksena ruumiissa, josta elämä pumpataan ulos kiertämään. Se on sen vuoksi hyvin herkkä elin, vaikka fyysinen perna on vain todellisen pernan peite. 

VERI

     Elämän, prânan, virtaaminen ruumiin läpi tapahtuu veren kautta. Se on elinvoima meissä, prâninen mieluummin kuin prâna, ja liittyy läheisesti kâmaan ja linga sariraan. Veren olemus on kâ ma, se on tällä tasolla universaalisen prânan täyttämä. Kun kâma jättää veren, se hyytyy. Niin että verta voidaan pitää kâma rûpana, "kâman muotona" eräässä mielessä. Samalla kun kâma on veren olemus, punaiset verisolut ovat sähköfluidumin pisaroita, kaikkien elinten hikeä, jota valuu joka solusta, tihkumaan aikaansaatua sähköistä toimintaa. Ne ovat peräisin fohatisesta prinsiipistä. 

     Anatomit alkavat löytää haarautumia ja uusia muunnoksia ihmisruumiista, ja joskus he pääsevät hyvin lähelle totuutta pääsemättä siitä ihan perille. He ovat väärässä esimerkiksi pernan suhteen sanoessaan sitä valkoisten verisolujen valmistajaksi, sillä, kuten sanottu, todellisuudessa se on linga sariran käyttöväline. Mutta nämä valkoiset verisolut – jotka ovat ihmisruumiin nielijöitä, puhtaanapitäjiä – valuvat linga sarirasta, joka, kuten sanottu, on kietoutuneena pernassa. Ne ovat chhâyân hiestäsyntyneitä. 

     Veri toimii siten kâman, prânan ja linga sariran fyysisenä upâdhina, ja oppilas ymmärtää, miksi se esittää niin suurta osaa animaalisessa rakenteessa. Pernasta – rikastettuna prânan elonaineksella, linga sariran verisolujen toimiessa tämän prânisen aineksen käyttövälineenä, nielijöinä, jotka muodostavat ja hävittävät ihmisruumiin – se kulkee kaikkialle ruumiiseen jakaen kaikkialle näitä prânisia kantajia. Punasolut edustavat ruumiissa fohatista energiaa, joka on läheisessä yhteydessä kâmaan ja prânaan, kun taas kaikkialla ruumiissa olevan veren olemus on kâ ma.

 

SYMPAATTINEN HERMOSTO

     Sympaattinen hermosto lähtee pyhästä pisteestä selkäydinjatkeen yläpuolelta, nimeltään trivenî. Tästä pisteestä alkavat idâ ja pingalâ, sympaattisen hermoston ja aivoselkäydinakselin ylemmän liittymän muodostuessa siten. 
     Sympaattinen hermosto tavataan vasta eläimellisen kehityksen tietyssä vaiheessa ja se on yhteydessä toisen selkäytimen kehittymisen kanssa. Seuraavan kierroksen lopussa ihmiskunnasta tulee jälleen kerran hermafrodiitti, miehis-naisellinen, ja silloin ihmiskehossa on kaksi selkäydintä. Seitsemännessä Rodussa nuo kaksi sulautuvat yhdeksi. Ihmisen seksuaalinen luomisvoima ei ole luonnollinen, tai oikeastaan ei ollut alussa. Se oli epänormaali poikkeama inhimillisen tai jumalallisen luonnon kulusta, ja kehitys kulkee siitä eroon pääsemiseen. Ihmisellä ei ole kuudennen Rodun lopussa ja seitsemännen aikana sukupuolielimiä. Fyysisen ruumiin kehitys vastaa rotuja, ja rotujen kehittyessä sympaattinen hermosto kehittyy todelliseksi selkäytimeksi kahden ytimen kasvaessa yhteen ja muodostaessa yhden. Me olemme palaamassa kaarta ylöspäin itsetietoisuus lisänämme. Kuudes Rotu vastaa "vanukaspusseja", ensimmäistä juurirotua, mutta sillä tulee olemaan muodon täydellisyys yhtyneenä korkeimpaan ymmärrykseen ja henkisyyteen. 
     Sympaattinen järjestelmä on yhteydessä linga sariraan, prânaan ja kâmaan enemmän kuin manakseen. Tântrikot käyttävät sitä ja kutsuvat sitä Divan vinaksi, (luutuksi) eli Kâlin vînâksi, ja sitä käytetään hatha-joogassa. Sen tärkein pleksus, solar pleksus, on vatsan aivot, ja tunteet koetaan siinä kâman vastaavuudesta johtuen. Siten psyykkinen selvänäköinen havainto toimii usein tällä alueella, kuten kirjeiden lukeminen, esineiden psykometrisoiminen jne. 

SELKÄRANKA

     Selkärankaa kutsutaan brahmadandaksi eli Brahmân sauvaksi. Tätä symboloi askeettien kantama bambusauva, joogien seitsensolmuinen keppi. Seitsemän solmua ovat seitsemän pitkin selkäydintä kulkevaa nâdîa. Himalajan takaiset joogit, jotka kokoontuvat säännöllisesti Mânasarovara-järven rannalla, pitävät kolminkertaista yhteen solmittua bambusauvaa; ja heitä kutsutaan tridandoiksi. Kolme solmua merkitsee kolmea tuulta, jotka kulkevat selkärangassa, ja tätä symboloi myös kolminkertainen brahmalainen lanka. Kolminkertaisella punoksella on myös muita merkityksiä, siitä voidaan mainita ohimennen: esimerkiksi se symboloi brahmaanin kolmea vihkimystä. Ensimmäinen tapahtuu syntymässä, kun hän saa salanimensä – hindu kuolee mieluummin kuin paljastaa tämän nimen – perheastrologilta, jonka oletetaan saaneen sen devoilta. Lapsen sanotaan siis myös olevan devojen vihkimä. Toinen vihkimys tapahtuu hänen ollessaan seitsenvuotias, jolloin hän saa nuoran. Kolmas on vihkimys hänen kastiinsa, seremonia, joka suoritetaan hänen ollessaan yksitoista- tai kaksitoistavuotias. Mutta tämä vain ohimennen sanottuna.
     Seitsemän fyysistä nâdîa ulottuu selkärankaa pitkin ristiluusta kannattajanikamaan. Ylifyysiset ovat päässä, ja näistä neljäs on aivolisäke. Fyysiset nâdît vastaavat anatomien tuntemia selkäytimen alueita. Pitkin selkäydintä on kuusi tai seitsemän nâdîa eli pleksusta. Termi ’nâdî’ ei kuitenkaan ole tekninen; sitä käytetään kuvaamaan mitä tahansa solmua, keskusta, gangliota tai samanlaista ruumista. Pyhät nâdît sijaitsevat sushumnan päällä, pitkin sen pituutta. Tiede tuntee kuusi niistä, mutta seitsemäs, kannattajanikaman lähellä, on tuntematon. Târaka râja -joogit puhuvat myös vain kuudesta eivätkä halua mainita pyhää seitsemättä.
     Sushumna on keskikäytävä, idân ollessa vasemmalla puolella selkäydintä ja pingalân oikealla. Kun sympaattiset hermosäikeet kasvavat yhteen muodostaakseen uuden selkäytimen, kuten sanottu edellä, idâ ja pingalâ yhtyvät sushumnaan ja niistä tulee myös yksi. Siten sympaattinen hermosto, joka on tekemisissä niin suuressa määrin rauhasjärjestelmän kanssa ja kehittyi enemmän naisessa kuin miehessä, ja aivoselkäydinakseli, joka on yhteydessä lihaksistoon ja kehittyi enemmän miehessä kuin naisessa, tulevat saavuttamaan tasapainon, ja tätä myöten androgyynistä tulee tyypillinen ihmiskunta.
     Puhdas âkâsha liikkuu sushumnaa pitkin ylöspäin; sen kaksi aspektia pitkin idâa ja pingalâa. Idâ ja pingalâ kulkevat pitkin selkäytimen kaarevaa reunaa, jonka sisällä on sushumna. Ne ovat puoliaineellisia, toinen positiivinen ja toinen negatiivinen, toinen aurinko ja toinen kuu, ja nämä kaksi saavat sushumnan vapaan ja henkisen virran toimimaan. Niillä on omat tietyt tiensä, muuten ne säteilisivät yli koko ruumiin. Keskittymällä idâan ja pingalâan synnytetään "pyhä tuli", ja nämä ovat "vartijat kummallakin puolella", joiden toiminnan avulla ainoastaan sushumninen virta voidaan saada liikkeelle. [Mutta tätä keskittymistä ei voida suorittaa ilman yksityiskohtia, joita ei ole vielä annettu.]
     Sushumna, idâ ja pingalâ ovat kolme elämäntuulta ja niitä symboloidaan brahmalaisella langalla. Kun nämä elämäntuulet ovat aktiivisia, alkaa kiertokulku, joka kulkee koko ruumiin läpi lähtien keskuskanavasta ja palaten siihen. Tästä syystä ihmistä edustaa puu, jonka kiertoprosessi kohoaa sisempiä ja laskeutuu ulompia puun osia pitkin. Tästä johtuvat symbolina käytetyt puut ja dhyan-chohanisen ruumiin kuvaaminen puulla.
     Oppilas ymmärtää nyt ehkä, miksi kukaan ei voi oikein tai turvallisesti ryhtyä opiskelemaan käytännön okkultismia sanan todellisessa merkityksessä, ellei hän elä selibaatissa, ja miksi jokaisen, joka saa käsiinsä joitakin hatha-joogan harjoituksia ja joka alkaa harjoittaa niitä tavallisen perhe-elämän keskellä tai eläessään vapaasti seksuaalisesti, on vähänkin onnekkaana välttämättä aiheuttava itselleen fyysisiä sairauksia, mutta hyvin todennäköisesti hulluutta. Selkäydin yhdistää aivot ja sukupuolielimet, ja sympaattinen hermosto vielä vahvistaa tätä yhteyttä. Selkäydin antaa kuitenkin vapaan kulun, joka johtaa aivojen tärkeisiin onteloihin. Sukupuolielinten kiihottaminen lähettää ylös impulsseja ja hienoja olemuksia aivoihin selkäydinkanavien kautta. Tahto hallitsee elämäntuulia, ja tahto ja halu ovat yhden ja saman asian korkeampi ja alempi puoli. Nämä tuulet, kuten sanottu, toimivat kanavissa ja tästä johtuu niiden puhtauden tärkeys. Sillä jos ne likaavat tahdon voimistamat elämäntuulet, seurauksena on parhaimmillaan sairaus ja pahimmillaan musta magia. Sen vuoksi kaikki sukupuoliyhteys on kielletty käytännön okkultismissa.
     Käytännön okkultismin opetusta varten on tarpeen, että on saavuttanut keskittymiskyvyn ja sitten saa tiettyjä, täsmällisiä ohjeita. Viime mainitusta on vähän hyötyä oppilaalle, joka ei ole vielä oppinut keskittämään mieltään ja tahtoaan. Tätä kykyä olisi harjoiteltava ja kehitettävä alemmissa asteissa, ja tätä tarkoitusta varten laadittiin sääntö, joka määräsi päivittäiseen meditaatioon. Tätä keskittymiskykyä ei saavuteta mitään toista tietä, ja ilman tätä pitkälle kehittynyttä kykyä ei voida edistyä käytännön okkultismissa eikä sen aloittaminen ole edes mahdollista.

Lähde: H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle
Koonnut ja toimittanut Henk J. Spierenburg, 
suomentanut Pirkko Carpelan
Lahden Minerva ry., 1999

 

H.P. Blavatskyn
Opetukset sisäiselle ryhmälle
270 sivua, hinta mk 158,-

Kirjaa myyvät:
Kirjakauppa Aatma, Et. Rautatienkatu 16, 00100 Helsinki
puh. 09-6933 339
T:mi Mirjam Aho, Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki
puh 09-260 0097
Pirkko Carpelan, Kanneltie 15 A 9, 00420 Helsinki
puh. 09-5661 332, s-posti pirkko.carpelan@pp.nic.fi
Lahden Minerva/Eila Varpasuo, Vuorikatu 23 as. 35, 15110 Lahti, puh. 03-733 9813


Etusivu

Teosofia