H. P. Blavatsky
Salatiede ja salatieteilijät
II
Tärkeätä pyrkijöille
On paljon ihmisiä, jotka etsivät käytännöllistä salatieteellistä opetusta. Sen tähden on välttämätöntä kerta kaikkiaan määritellä:
a) Mikä on olennainen erotus tietopuolisen ja käytännöllisen salatieteen välillä; eli toisaalta sen, mitä tavallisesti kutsutaan teosofiaksi, ja toisaalta salaisen tieteen välillä.
b) Minkälaisia vaikeuksia piilee viimemainitun tutkimisessa.On helppoa tulla teosofiksi. Jokainen, jolla on tavalliset hengenlahjat ja taipumusta metafyysisiin asioihin; joka on elämässään puhdas ja epäitsekäs, joka enemmän tuntee iloa lähimmäistään auttaessaan kuin itse apua saadessaan; joka aina on valmis uhraamaan omat ilonsa muiden hyväksi; ja joka rakastaa totuutta, hyvyyttä ja viisautta niiden itsensä tähden eikä sen hyödyn tähden, jonka ne tuottavat — hän on teosofi.
Mutta aivan toinen asia on itse astua sille Tielle, joka johtaa tietämään, mitä on todella hyvä tehdä, ja oikein erottamaan hyvän ja pahan; sille Tielle, joka antaa ihmiselle voimaa tekemään mitä hyvää hän haluaa, usein näennäisesti sormeakaan nostamatta.
Sitä paitsi on yksi tärkeä asia, joka pitää olla pyrkijällä selvänä, nimittäin se suunnaton, melkein rajaton vastuunalaisuus, jonka opettaja ottaa päälleen opetuslapsen tähden. Jos katsomme itämaiden guruja, jotka opettavat avoimesti tai salaisesti, taikka länsimaitten harvoja kabbalisteja, jotka ryhtyvät opettamaan Pyhän Tieteen alkeita oppilailleen — vaikka nämä länsimaiset hierofantit usein eivät itsekään tiedä mihin vaaraan he antautuvat — niin jokainen näistä "opettajista" on saman järkähtämättömän lain alainen. Siitä hetkestä, jolloin he todella alkavat opettaa, siitä asti kuin antavat jonkun voiman — psyykkisen, älyllisen tai fyysisen — opetuslapsilleen, ottavat ne päälleen kaikki synnit, jotka heidän opetuslapsensa Salaisen Tieteen yhteydessä tekee, joko laiminlyömisen tai suoranaisen teon kautta, aina siihen hetkeen, jolloin vihkimys tekee opetuslapsen Mestariksi ja vuorostaan vastuunalaiseksi. On olemassa salaperäinen ja mystinen uskonnollinen laki, jota suuresti kunnioitetaan ja noudatetaan kreikkalaiskatolisessa kirkossa, mutta joka on puoleksi unohdettu roomalaiskatolisessa ja tykkänään hävinnyt protestanttisessa kirkossa. Sillä on juurensa kristikunnan varhaisemmilta päiviltä ja perustansa äsken mainitsemassani laissa, jonka vertauskuva ja ilmaisija se on. Tarkoitan dogmia lapsen ja sen kummien välisen suhteen ehdottomasta pyhyydestä. [Alaviite: Niin pyhäksi katsotaan kreikkalaisessa kirkossa täten syntynyt suhde, että avioliitto saman lapsen kummivanhempien välillä pidetään pahimpana sukurutsauksena, laittomana, ja se täytyy purkaa. Tämä ehdoton naimiskielto ulottuu vielä kahden kummin lapsiinkin. ("Kummi" tulee sanasta "gudmor" = "jumaläiti". Samaten englanninkielessä esim. "godparents", kummivanhemmat, oikeastaan merkitsee "jumalvanhemmat". Suom.)] Nämä "kummivanhemmat" suostuvat muitta puheitta ottamaan päälleen kaikki vastakastetun — (öljyllä voidellun, kuten vihittäessä, todellakin mysteerio!) — lapsen synnit siihen päivään asti, jolloin lapsi tulee vastuunalaiseksi yksilöksi, tietämään hyvän ja pahan. On siis selvää, miksi "opettajat" ovat niin vaiteliaita, ja miksi "tsheeloilta" vaaditaan seitsemän vuoden koetusaika heidän kypsyytensä osoittamiseksi ja niiden ominaisuuksien kehittämiseksi, jotka ovat sekä mestarin että opetuslapsen turvallisuudelle välttämättömät.
Salatiede ei ole magiaa. On verrattain helppoa oppia taikatemppuja ja niitä keinoja, millä fyysisen luonnon hienompia, mutta vielä aineellisia voimia käytellään; ihmisen eläimellisen sielun voimia saadaan piankin heräämään; niitä voimia, joita hänen rakkautensa, hänen vihansa, hänen intohimonsa voi saattaa toimintaan, voidaan helposti kehittää. Mutta tämä on mustaa magiaa — noituutta. Sillä vaikuttimesta ja yksin vaikuttimesta riippuu, tuleeko jostakin voiman käyttämisestä mustaa (vahingollista) vai valkoista (siunauksellista) magiaa. On mahdotonta käytellä henkistä voimaa, jos käyttäjässä vielä on pikkuisenkaan itsekkyyttä. Sillä jollei pyrkimys ole täydelleen puhdas, niin henkinen muuttuu psyykkiseksi, toimii astraalitasolla, ja siitä voi tulla kauheita seurauksia. Eläimellisen luonnon kykyjä ja voimia voi itsekäs ja kostonhimoinen ihminen käytellä yhtä hyvin kuin epäitsekäs ja kaikki-uhraava; mutta hengen mahti ja voimat ovat ainoastaan täydellisesti puhdassydämisen käytettävänä — ja tämä on jumalallista magiaa.
Mitä ehtoja vaaditaan siis siltä, joka tahtoo tulla "Divina Sapientian" (= jumalallisen viisauden) oppilaaksi? Sillä tiedettäköön, ettei mitään sellaista opetusta ole mahdollista antaa, jollei näihin määrättyihin ehtoihin ole suostuttu ja niitä mitä tarkimmin noudatettu oppivuosien aikana. Tämä on välttämätön ehto. Ei kukaan voi uida ennen kuin hän tulee syvään veteen. Lintu ei voi lentää, jolleivät sen siivet ole kasvaneet ja jollei sillä ole edessään avointa tilaa ja rohkeutta siivilleen heittäytymään. Ihmisen, joka tahtoo käytellä kaksiteräista miekkaa, täytyy olla täydellinen mestari tylsän aseen käytössä, jottei hän heti ensi yrityksellä loukkaisi itseään — tai mikä pahempaa — muita.
Antaaksemme likimääräisen käsityksen niistä ehdoista, joita noudattamalla ainoastaan voidaan turvallisesti saavuttaa jumalallista viisautta, nim. siten ettei jumalallinen magia muutu mustaksi, otamme tähän muutamia niistä "yksityisistä säännöistä", jotka on jokaisella opettajalla itämaissa. Tässä seuraavat kohdat ovat valitut suuresta joukosta ja sulkumerkkien välissä on selityksiä.
Opetuksen vastaanottamiseksi täytyy valita paikka, joka on omiaan pitämään mieltä muista asioista erillään ja joka on täynnä "vaikutusta-suovia" (magneettisia) esineitä. Muiden muassa pitää siellä olla viisi pyhää väriä kehään koottuina. Paikan täytyy olla vapaa kaikista vahingollisista vaikutuksista, joita ilmassa leijailee.
(Sen paikan täytyy olla erillään eikä se saa olla mihinkään muuhun tarkoitukseen käytetty. Viisi "pyhää väriä" ovat prisman valon taittumat määrättyyn tapaan järjestettyinä, sillä ne värit ovat hyvin magneettisia. Vahingollisilla vaikutuksilla tarkoitetaan häiriöitä, jotka johtuvat taisteluista, riidoista, pahoista tunteista ym., koska näiden sanotaan painautuvan suorastaan astraaliseen valoon so. paikan ilmakehään ja "liitelevän ilmassa." Ensimmäinen ehto näyttää hyvinkin helpolta täyttää, mutta — lähemmin tarkasteltuna nähdään, että se on yksi vaikeimpia.)
Ennen kuin oppilaan sallitaan tutkia "kasvoista kasvoihin", on hänen hankittava ymmärtämisen alkeet valitussa seurassa, missä on epätasainen luku muita maallikko-oppilaita (upâsakoja).("Kasvoista kasvoihin" tarkoittaa tässä kohden muista erillään eli riippumatta olevaa tutkimista jolloin oppilas saa opetusta ollen kasvoista kasvoihin itsensä (korkeamrnan, jumalallisen itsensä) tai — gurunsa kanssa. Ainoastaan silloin saa itsekukin hänelle kuuluvan opastuksen, riippuen siitä, kuinka hän on käyttänyt tietojaan. Tämä voi tapahtua ainoastaan oppikauden loppupuolella.)
Ennen kuin sinä (opettaja) saat antaa lanulle (oppilaalle) Lamrinin hyvät (pyhät) sanat tai saat antaa hänen "panna kuntoon" Dubjedin, pitää sinun tarkata, että hänen mielensä on kauttaaltaan puhdistunut ja rauhassa kaikkein kanssa, varsinkin muiden minuuksien kanssa. Muuten viisauden ja hyvän lain sanat hajoavat tuuleen.
(Lamrin on Tsong-kha-pa’n kirjoittama teos käytännöllistä opetusta varten, jossa on kaksi osaa, yksi kirkollista ja eksoteerista tarkoitusta toinen esoteerista hyötyä varten . "Muut minät" tarkoittaa oppilaskumppaneita. Jollei oppivien kesken vallitse mitä suurin sopusointu, ei edistys käy mahdolliseksi.)
Upâsakojen täytyy oppiessaan pitää huolta siitä, että ovat yhdistetyt kuin käden sormet. Sinun pitää painaa heidän mieleensä, että mikä yhdelle tekee pahaa, tekee muillekin, ja että jollei yhden riemu löydä vastakaikua muiden rinnassa, silloin ei ole täytetty vaadittuja ehtoja ja on hyödytöntä jatkaa opetusta.
(Tämä tuskin tapahtuu, jos alussa tehty valinta täytti magneettiset vaatimukset. Tiedetään, että sellaisten tsheelojen, jotka muuten ovat olleet lupaavia ja valmiita totuutta vastaanottamaan, on täytynyt odottaa vuosikausia, sentähden että heidän mielenlaatunsa on tehnyt heille mahdottomaksi asettua oikeaan sointuun kumppaneittensa kanssa. Sillä — )
Niiden, jotka haluavat saada siddheihin (okkultisiin voimiin) johtavan tiedon, on kokonaan kieltäydyttävä elämän ja maailman turhuuksista (sitten seuraa luettelo siddheistä).Ei kukaan voi tuntea erotusta itsensä ja oppikumppaneittensa välillä, kuten esim. "minä olen viisain", "minä olen pyhempi ja rakkaampi opettajalleni ja piirissäni kuin veljeni" ym. ja siitä huolimatta pysyä upâsakana. Hänen ajatustensa täytyy olla etupäässä kiinnitettyinä sydämeen ja hänen täytyy karkottaa sieltä kaikki vihamieliset ajatukset jotakin elävää olentoa kohtaan. Sen (sydämen) täytyy syvästi tuntea, ettei ole mitään erotusta sen ja muitten olentojen ja koko luonnon välillä; muuten ei mitään edistystä voi saavuttaa.
Mielen täytyy olla tylsä kaikkeen muuhun kuin luonnon yleisimpiin totuuksiin nähden, jottei "sydämen opetus" tulisi ainoastaan "silmän opetukseksi" (so. tyhjäksi eksoteeriseksi muodollisuudeksi).
Ei minkäänlaista elimellistä ruokaa, ei mitään, jossa on henki, saa oppilas syödä. Ei viiniä, ei mitään päihdytysjuomaa eikä ooppiumia saa nauttia; sillä nämä ovat lhamayin (pahoja henkiä), jotka tarttuvat varomattomaan ja turmelevat ymmärryksen.
(Viinin ja väkevien juomien arvellaan sisältävän ja säilyttävän kaikkien niiden miesten huonon magnetismin, jotka ovat ottaneet valmistukseen osaa; kunkin eläimen lihassa arvellaan säilyvän sen psyykkiset ominaisuudet.)Mietiskeleminen, pidättäytyminen kaikessa, siveellisten velvollisuuksien täyttäminen, jalot ajatukset, hyvät teot ja kauniit sanat ja samoin hyvä tahto kaikkia kohtaan ja itsensä täydellinen unohtaminen ovat varmimmat keinot tiedon saavuttamiseksi ja valmistukseksi korkeimman viisauden vastaanottamiseen.
Ainoastaan siten että ylläolevia sääntöjä ankarasti noudatetaan voi lanu toivoa hyvään aikaan saavuttavansa arhatien siddhit, ja tämä kasvaminen saattaa hänet vähitellen tulemaan yhdeksi kaikkeuden kaiken kanssa.Nämä säännöt ovat poimintoja noin 73:n joukosta, joita olisi hyödytöntä luetella, kun ei niillä ole Euroopassa merkitystä. Mutta nämäkin harvat riittävät osoittamaan, mitä lukemattomia vaikeuksia on sellaisen upâsakaksi pyrkivän tiellä, joka on syntynyt ja kasvanut länsimaissa. [Alaviite: Tahdomme muistuttaa, että kaikkia "tsheeloja", maallikko-oppilaitakin kutsutaan "upâsakoiksi" ensimmäiseen vihkimiseen saakka, jolloin tulevat "lanu-upâsikoiksi". Siihen päivään asti niitäkin, jotka kuuluvat luostareihin ja elävät erillään, pidetään "maallikkoina".]
Koko länsimaisen ja varsinkin englantilaisen kasvatuksen kannustimena on kilpailun ja taistelun aate; jokaista lasta yllytetään oppimaan nopeammin, pääsemään kumppaneittensa edelle ja ohi tavalla millä hyvänsä. "Kilpailua kaikessa ystävyydessä" viljellään uutterasti ja samaa henkeä kasvatetaan ja vahvistetaan kaikissa elämän kohdissa.
Kun tällaisia aatteita tyrkytetään lapsuudesta asti, niin kuinka länsimaalainen voi saada itsessään sellaisia tunteita oppikumppaneitaan kohtaan "kuin saman käden sormet". Eivätpä nuo oppikumppanit ole edes hänen luontoisiaan tai hänen itsensä valitsemia persoonallisen myötätuntonsa ja arvonantonsa nojalla. Hänen opettajansa on ne valinnut aivan toisilla perusteilla, ja joka tahtoo olla oppilas, hänen täytyy ensinnä olla kyllin vahva kuolettaakseen sydämestään kaikki vastenmielisyyden ja epäsovun tunteet muita kohtaan. Kuinka moni länsimaalainen on valmis edes vakavasti koettamaan tätä?
Niin vahvaksi on persoonallinen itsekkyys kasvanut Euroopassa ja Amerikassa, ettei ole edes sitä taiteilijakoulua, jonka jäsenet eivät vihaisi ja kadehtisi toisiansa. "Ammatillinen viha ja kateus" on tullut sananparreksi; jokainen koettaa kostuttaa itseään millä hintaa hyvänsä ja niin sanotut kohteliaisuudetkin ovat vain onttoja naamareita, jotka peittävät pahansuopaisuuden mustia henkiä.
Idässä "erottamattomuuden" henkeä jo lapsuudesta asti teroitetaan yhtä paljon kuin lännessä kilpailun henkeä. Persoonallisen kunnianhimon, persoonallisten tunteiden ja halujen ei anneta siellä kasvaa niin hillittömiksi. Kun maaperä luonnostaan on hyvä, niin sitä viljellään oikealla tavalla ja lapsi kasvaa mieheksi, jossa on voimakkaaksi kehittynyt tapa alistaa alempi minänsä korkeammalle. Lännessä ihmiset pitävät omaa mieltymystään ja vastenmielisyyttään muita ihmisiä ja asioita kohtaan johtavina aatteina, joiden perusteella he ainakin toimivat, jolleivät niistä tee lakeja elämälleen ja koeta niitä muillekin tyrkyttää.
Ne, jotka valittavat oppineensa liian vähän Teosofisessa Seurassa, pankoot sydämelleen nämä sanat, jotka ovat otetut Path-lehden viime helmikuun numerosta: — "Avain joka asteella on pyrkijä itse. 'Jumalan pelko' ei ole 'viisauden alku', vaan itsensä tunteminen, joka on Viisaus itse."
Kuinka suurenmoiselta ja todelta siis okkultismin tutkijalle, joka on alkanut käsittää muutamia edellä olevista totuuksista, näyttääkään se vastaus, jonka Delfoin oraakkeli antoi kaikille Salaista Viisautta etsiville — joita sanoja viisas Sokrates yhä uudelleen toisti ja painoi mieleen — ihminen tunne itsesi...H. P. B.
{Omatunto — helmikuu 1907, lyhennelmä}