C. W. Leadbeater

H. P. Blavatskyn ennustus

Madame Blavatskysta, Teosofisen seuran suuresta perustajasta saamani ensimmäiset tiedot olivat omituisia ja häntä hyvin kuvaavia. Niiden kuuleminen oli elämäni tärkein tapahtuma, vaikken sitä vielä silloin aavistanut. Kouluaikojeni uskollinen ystävä oli valinnut merimiehen elämän ammatikseen ja työskenteli vuonna 1874 eräässä brittiläis-intialaisessa rannikkoaluksessa, jolla madame Blavatsky sattui matkustamaan Bombaysta Colomboon. Tällä matkalla ystäväni joutui kosketuksiin tämän hämmästyttävän persoonallisuuden kanssa.

Tämä merimies kertoi minulle kaksi ihmeellistä tapausta H. P. B:stä. Eräänä iltana ystäväni oli laivan kannella ja yritti turhaan kovassa tuulessa saada tulta piippuunsa. Koska hän oli työvuorossa, hän ei voinut poistua kannelta. Siinä hän sitten raapaisi tulitikun toisensa jälkeen, mutta kaikki ne sammuivat hänen harmikseen navakassa tuulessa. Viimein hänen kärsivällisyytensä katkesi ja hän päätti luopua turhasta puuhasta. Suoristautuessaan hän näki takanaan vaippaan tiukasti kääriytyneen hahmon ja kuuli H. P. B:n heleän äänen sanovan: "Ettekö saa piippuanne syttymään?" "En", ystäväni vastasi, "ja uskonpa ettei siihen pysty kukaan muukaan tässä tuulessa." "Koettakaa kuitenkin vielä kerran," kehotti H. P. B. Ystäväni naurahti, mutta sytytti kuitenkin tulitikun, joka – hänen vakuutuksensa mukaan – paloi keskellä myrskytuulta vakavalla liekillä, ikään kuin sen ympärillä olisi ollut näkymätön suojus. Liekki suuntautui alaspäin tikkua pitelevistä sormista. Hämmennyksissään ystäväni unohti piipun sytyttämisen, mutta H. P. B. kääntyi ja lähti naurahtaen pois.

Ystäväni, joka toimi laivan ensimmäisenä perämiehenä joutui kokemaan toisenkin merkillisen seikan. H. P. B:n läsnä ollessa hän sattui mainitsemaan eräästä asiasta, jonka hän aikoi matkalla toimittaa. Tällöin H. P. B. keskeytti hänet sanoen: olette oikeassa, mutta valitettavasti se on mahdotonta. "Minulla on kyllä kapteenin tehtävään oikeuttavat paperit, mutta nimityslistalla on minua ennen monia muita ja lisäksi olen tehnyt tälle rannikkolinjalle neljän vuoden sopimuksen." "Se ei tule vaikuttamaan asiaan, tulette näkemään, että tapahtuu kuten sanoin." Ja niin todella tapahtuikin. Kun ystäväni saapui Kalkuttaan, kävi ilmi, että erään laivan kapteeni oli kuollut äkkiä todennäköisesti tapaturmaisesti, eikä sillä hetkellä ollut lukuun ottamatta ystävääni ketään toista, joka olisi voinut täyttää hänen paikkansa. Siten sai ystäväni aivan yllättäen tuon kapteenin paikan, joten H. P. B:n mahdottomalta tuntunut ennustus toteutui kirjaimellisesti.

Nämä tapaukset eivät sinänsä olleet merkityksellisiä, vaikka ne muodostuivatkin minulle sellaisiksi ja niiden epäsuora vaikutus omaan asennoitumiseeni oli erittäin suuri. Edellä mainitusta keskustelusta ei ollut kulunut vuottakaan, kun käsiini osui Sinnettin kirja "The Occult World" (Okkultinen maailma). Heti kun näin siinä mainittavan madame Blavatskyn nimen, palautuivat ystäväni kertomat tapaukset muistiini. Luonnollisesti tämä ennakkotieto hänen ihmeellisistä kyvyistään teki minut vastaanottavaksi ja sai minut uskomaan niihin uusiin asioihin, joista Sinnett kirjoitti. Siten nuo kaksi pientä kertomusta vaikutti suuresti elämäni kulkuun valmistaen minua hellittämättömään ja innokkaaseen ponnisteluun teosofisten totuuksien ymmärtämiseksi.

Vuonna 1884 oli minulla suuri kunnia kohdata madame Blavatsky, ja jo ennen vuoden loppua matkustin hänen kanssaan s/s Navarinolla Egyptistä Intiaan. Hän määräsi oppilailleen varsin ankaran harjoitusmenetelmän, joka kuitenkin oli hyvin tehokas. Sen ansiosta tapahtui minussa lyhyessä ajassa perinpohjainen pysyvä sisäinen muutos.

Mielestäni minun tulisi todistaa niiden H. P. B:n aikaansaamien ilmiöiden aitous, joiden suhteen on riehunut todellinen väittelyjen myrsky. Minulla oli tilaisuus nähdä joitakin kyseisistä ilmiöistä olosuhteissa, joissa petoksen mahdollisuutta ei ollut. Näin tapahtui myös jo sinä aikana, jolloin minulla ei vielä ollut vähäisintäkään tietoa siitä, mitä niiden kuluessa todella tapahtui. Nyt myöhempien salatieteellisten tutkimuksien valossa tiedän sen menettelytavan, jota H. P. B:n on täytynyt käyttää ja joka on hänelle ollut äärimmäisen yksinkertainen.

Jos minulta tiedusteltaisiin madame Blavatskyn huomattavinta luonteenpiirrettä, vastaisin empimättä "Voima". Suuria Viisauden Mestareita lukuun ottamatta en ole koskaan tavannut ketään, josta voima yhtä näkyvästi säteili. Jokainen ihminen, joka esitettiin hänelle, tunsi heti tuon valtavan voiman läsnäolon, voiman, jollaiseen ei oltu totuttu. Esitettävä hämmentyi helposti havaitessaan, että nuo ihmeelliset, vaaleansiniset silmät näkivät selvästi hänen lävitseen. Usein sattui myös, että H. P. B. pian teki jonkin satunnaisen huomautuksen, joka osoitti esitettävälle, että hänen tunteensa tuossa suhteessa oli h_yvin perusteltu. Jotkut henkilöt eivät pitäneet siitä, että odottamatta huomasivat olevansa täysin paljastettuja ja vihasivat siitä syystä koko sydämestään madame Blavatskya, joka kykeni heidät paljastamaan. Toiset taas rakastivat ja edelleen rakastavat häntä koko sydämensä lämmöllä tietäen hyvin, miten paljosta he ovat hänelle kiitollisuuden velassa ja miten suuri on hänen tekemänsä työn merkitys. Hän oli niin voimakas, ettei kukaan voinut suhtautua häneen välinpitämättömästi. Häntä kohtaan oli tunnettava joko syvää ihailua tai samanasteista vastenmielisyyttä.

Ehdottomasti hän oli hyvin viisas. Joskaan hän ei ollut maailman yleisten normien mukaan oppinut, hän omasi ilmeisesti tyhjentymättömän varaston poikkeuksellisen syvää tietoa mitä erilaisimmilta aloilta, harvinaista ja perinpohjaista. Hän oli älykäs, keskustelussa hänen vastauksensa olivat nopeita ja sattuvia. Keskustelijana hän oli loistelias ja kykeni esittämään dramaattisia ihmeellisiä kertomuksia – kummallisimpia, mitä olen koskaan kuullut – monet niistä perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa. Työntekijänä hän oli väsymätön. Aamuvarhaisesta iltamyöhään hän työskenteli ja kaikilta lähellään oleviltaan hän odotti, että nämä ottaisivat osaa hänen innostukseensa ja osoittaisivat samanlaista kestävyyttä. Hän oli aina valmis uhrautumaan sen suuren työn hyväksi, jonka vuoksi hänet oli lähetetty länsimaihin, mutta hän uhrautui myös muiden ihmisten puolesta. Hänen elämänsä sävelmän johtoaihe oli täydellinen uhrautuminen saamalleen tehtävälle ja Mestareiden palvelukseen.

Tällä hetkellä hän ei ole ruumiillistuneena, vaan toimii erikoisessa käyttövälineessä, jonka sävelet soivat muuttumattomina. Kun hän on uudelleen astuva tänne suuresta hiljaisuudesta ottaakseen jälleen perustamansa seuran ohjiinsa tulemme kuulemaan korvissamme kuin sotatorven äänen hänen kutsuessaan luokseen vanhoja ystäviään ja heidän rinnalleen uusia, jotta hänen alkamansa työ voi jatkua kautta tulevien aikakausien.

Elonpyörä — 1974 no.2