K. I.

Sananen musiikin vaikutuksesta

Viime aikoina on paljon puhuttu looshityön järjestämisestä ja on käynyt ilmi, että niissä loosheissa, missä se käy mahdolliseksi, aloitetaan työ vasta, kun mielet on musiikin avulla saatu rauhoittumaan. Tämä rauhoittuminen voi kuitenkin olla vain näennäistä, sillä jos esitetty musiikkikappale ei ole harkinnan mukaan valittu, sen vaikutus on itse asiassa voinut olla aivan päinvastainen. Tarkoituksellinen toisiin vaikuttaminen musiikin avulla on vakava maaginen temppu ja esittäjän on ehdottomasti oltava varovainen käyttäessään välikappaleenaan sellaista valtavaa voimaa. Sävellyksen tulee olla sellainen, että se todellakin saa aikaan toivotun tuloksen, kuuntelijoiden mielien rauhoittamiseen ryhdyttäessä edessä olevaan totiseen työhön. Tapa, jolla musiikki vaikuttaa ihmisruumiiseen, on selitetty eräässä Annie Besantin julkaisemassa esitelmässä ”Religion and Music”. Siitä huomaamme, mikä arvo on musiikin vaikutuksella ihmisen ruumiiseen ja tajunnan tilaan. Harvat ihmiset kuitenkin harjoittavat kylliksi erottamiskykyä musiikin suhteen, ja useimmat eivät kiinnitä huomiota siihen, kenen ruumiiseen musiikki milloinkin vaikuttaa ja millainen on sen vaikutus tajunnantilaan, vaikka se monesti olisi aivan selvästi havaittavissa. Riippumatta siitä, kykenevätkö looshien jäsenet tuntemaan esitetyn musiikin suoranaista vaikutusta, tulee esittäjän olla asiasta selvillä. Musiikin tutkiminen on asia, jota ei pidä laiminlyödä ja johon kunkin yksilön ainakin jossain määrin tulisi syventyä. Kehityksen edetessä tulee musiikista välttämätön tutkimusala, sillä sen tajuamisessa piilee seitsemännen aistin alku. Voimme täysin selvästi seurata sielunelämän sisältöä sanojen ja musiikin suhteen. Sanat, konkreettisia kokemuksia ilmentävät sovitut symbolit, esittävät asioita fyysisen ja alemman mentaalisen tajunnan aloilta. Musiikki on tunteiden, vaikutelmien ja ihanteiden kieltä ja ilmentää astraalisen, korkeamman mentaalisen ja buddhisen tajunnan tiloja.

Sanat ovat riittäviä välikappaleita selittämään empiiristen tieteitten tosiasioita ja konkreettisia ideoita. Sielutieteellisten, filosofisten ja metafyysisten käsitteiden selittäminen sanoilla on jo vaikeampaa. Ja kun ryhdytään tavallisiakin tunteita kuvaamaan, on pakko alkaa kohottaa apukeinoilla sanojen tavallista merkitystä. Kuvaannolliset lauseparret, runolliset ilmaukset lähestyvät jo tunnepurkauksilleen musiikkia. Ja kun vihdoin tarkastelemme runoutta, sanojen korkeinta käyttötapaa, näemme siinä esiintyvän musiikin oleellisemmat luonteenpiirteet, rytmin, loppusoinnun ja äänen värittämisen.

Kun sanat runollisessa tulkinnassa ovat antaneet parhaimpansa, ne haihtuvat säveliksi. Sanan muoto ei enää näy, merkityksen kuulee. Siitä, ettei säveliä voi sanoilla kuvata, kirjoittaa esimerkiksi Mendelsson runoilijalle, joka antoi nimet hänen säveltämillensä ”Lieder ohne Worte” [Lauluille ilman sanoja]: ”Kokonaiset lauseet ja yksittäiset sanat vaikuttavat niin epäselviltä, epämääräisiltä ja käsittämättömiltä verrattuna aitoon musiikkiin, joka täyttää sielun tuhannella tavalla paremmin kuin sanat.” Ja mitä korkeammalle säveltaide kohoaa, sitä mahdottomammaksi käy minkäänlainen sanoihin pukemisen ajatuskin.

Olemme seuranneet sieluelämän tulkintaa sanoista säveleihin. Nyt tulee eteen kysymys, mikä on seuraava aste. Millä keinoin ilmaistaan tajunnan tilat, jotka ovat musiikin yläpuolella? Siihen kysymykseen voi vastata vain se, joka jättää tietoisesti ruumiinsa. Korkein musiikinlaji on ehdottomasti se, joka kohottaa tajunnan pois ruumiin savimajasta. Siihen on kohonnut Intian musiikki, ja saman vaikutuksen saivat aikaan muidenkin kansojen mm. suomalaisten vanhat pyhät sävelet. Näin taiteellisesti oli tai on sommiteltu sellaiset äänisarjat, että niiden vaikutus on nykyistä yhteissoinnuista sävellettyä ulkonaisesti voimakasta musiikkia suurempi. Yhteissoinnut kiihottavat astraaliseen, ulkokohtaiseen toimintaan, yksityinen väreilevä sävel sitä vastoin kääntää katseen sisäänpäin, rauhalliseen kontemplaatioon.

Juuri tämä on se vaikutus, mitä musiikilla looshikokouksissa tahdotaan saada aikaan. Sitä varten on siis valittava kappaleita, jotka lähenevät vaikutukseltaan edellä mainittuja pyhiä säveleitä. Niiden tulee olla hiljaisia, hitaita, yksinkertaisia ulkonaiselta muodoltaan. Mieluiten niiden tulisi olla duuriin sävellettyjä. Vanha eurooppalainen musiikki on ylimalkaan puhtaampaa ja voimakkaampaa kuin uudempi, joka kadottaa henkisen voimansa tunnepurkauksissa. Vanhojen italialaisten mestarien sävellyksiä sopii käyttää, mikäli niitä voi saada käsiinsä. Tunnettujen säveltäjien teoksista mainittakoon tässä joitakin ylimalkaisia esittelyjä looshimusiikin valinnan helpottamiseksi.

Bachin sävellykset ovat aina puhtaita ja voimakkaita. Ne auttavat myöskin mitä paraiten ajatuksen keskittämiseen ja kohoavat kohti korkeimpia henkisiä ihanteita. Hänen musiikkiaan kuullessa muistuu ehdottomasti mieleen Platonin lause, että luodessaan Jumala geometrisoi. Samanlaista luomiskuvioiden leikkiä on koko Bachin säveltuotanto. Händelin sävellykset ja Mozartin pianosonaattien hitaassa tempossa käyvät osat ovat erittäin sopivia. Ne ovat ihania, puhtaita ja persoonattomia. Schubertin kappaleissa on sellaisia, jotka kohottavat kauneudellaan ja puhtaudellaan tajuntamme korkeimmilleen. Beethovenin pianosonaattien andante- ja largo-osat ovat osittain sopivia, mutta ei saa antaa sellaisten kuin nk. ”Kuunvalo”-sonaatin ensimmäisen osan viedä harhaan. Lisztin kappaleissa on mystiikkaa, joka on meille suureksi hyödyksi. Säveltäessään ”Il Sposaliziota” hän itse on ollut syventyneenä katsomaan Rafaelin kuvaa Marian ja Joosefin kihlauksesta, ”Il Penseroso” on syntynyt katsellessa Michelangelon kuvapatsasta ”Lorenzo de’ Medicisia”. Hänen sovituksensa Schubertin lauluihin ovat myös sopivia. Parasta tarkoitukseemme on Brahmsin musiikki. Siinä häipyvät kaikki himojen värit loistavaan valkeuteen ja puhtauteen. Se on musiikkina samaa kuin kirjallisuudessa Maeterlinckin ”Le trésor des humbles”.

Sen, miksi Grieg, Tschaikovsky ja Chopin eivät kykene rauhoittamaan mieltä, tarkasteltaessa heidän musiikkiaan ylimalkaisesti, huomaa verratessa heitä edellä mainittuihin säveltäjiin. – Suomalaisten säveltäjiemme niiden pianokappaleiden joukossa, joita looshikokouksissa voisi soittaa, Melartinin musiikki on ehkä henkisintä.

Yllä olevissa hajanaisissa mietteissä musiikkia on tarkasteltu hyvin yksipuoliselta kannalta. On vain tahdottu huomauttaa, minkälainen musiikki on käytännössä sopivin edellä mainittuun tarkoitukseen. Ja jos mieli harjoittaa sitä magiassa, on vastuu epäilemättä hyvin suuri.

Täysin toisella tavalla on tietysti musiikkia katsottava, jos sitä tarkastelee yleisen elämän kannalta. Jokaisella säveltäjällä on oikeus kertoa omalla kielellään sielunsa kokemuksia. Jokaisella esittävällä taiteilijalla on valta valita niistä esitettäväksi, mitä tahtoo. Yleisön taas on tehtävä oma valintansa sen musiikin suhteen, mitä hän haluaa kuulla. Musiikki on kirjavaa kuten itse elämä. Niin kuin elämän muodot vaihtelevat alhaisemmasta ylempään, niin nousee musiikkikin kuvaamasta alhaisempaa elämää ylevien ihanteitten tutkimiseen. Jokaista yksilöä vetää puoleensa ympäristössä se, millä on sukulaisuutta hänen oman luontonsa kanssa. Niin musiikissakin erilaiset soinnut miellyttävät eriluontoisia ihmisiä. Toiset rakastavat räiskyvää sotilasmusiikkia, toiset säkenöiviä mustalaistansseja. Toiset kuuntelevat mieluimmin viehkeitä lemmenlauluja, toiset taas puhtaasti henkisiä sävellyksiä. Jos voi tutkia musiikin erilaisia vaikutuksia antamatta niiden päästä kokonaan vallalle, on kädessä avain, joka avaa monet lukot tiellä elämän lähteille. Kuinka laaja onkaan se tajunnantilojen sarja, jonka esimerkiksi Sibeliuksen musiikki loihtii kuulijaan. Siinähän ollaan kuin ”jumalien keinussa”, joka heittelee ihmislasta syvimmästä helvetistä korkeaan taivaaseen niin huimaavaa vauhtia, että järjen valo tuskin pysyy vireillä. Sellaisesta musiikista voi sanoa kuin tulesta, että se on vaara varomattoman kädessä, vaan sille, joka sitä hallitsee, se on mahtava vipu, voima, jonka vaikutuksen laajuus on verraton.

Sävelten salaisen voiman tunteminen on tulevien rotujen asia. Sen käyttö voi olla vaarallista meikäläisen kädessä, sillä ääni on ”Salaisen opin” mukaan yksi sähkön seitsemästä alkuvoimasta. ”Se on sellainen mahti, jota ei miljoonan Niagaran synnyttämä sähkö voisi edes pieneltä osaltaan vastustaa, jos sitä ohjataan okkulttisella tiedolla.” – Tällainen jumalallinen voima piilee salattuna siinäkin musiikissa, jonka me loihdimme vähillä kyvyillämme soittimista esiin. Olemme kuitenkin edesvastuussa senkin pienen talenttimme käyttämisestä.

Otsikkoon oli kytketty alaviite: Katso Theosophic messenger 1912. Frank L. Reed – “Discrimination in the selection of music for lodge meetings”

Tietäjä — maaliskuu 1914

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.