Annie Besant

Jooga käytännössä

Huomioiminen

Tarkastelkaamme tänään keskittymistä. Jos kysyt joltakin henkilöltä, osaako hän keskittyä, hän vastaa heti: ”Se on niin vaikeata. Olen yrittänyt ja epäonnistunut.” Mutta kysykääpä samaa toisella tapaa, kysykää häneltä: ”Voitko kohdistaa huomiosi johonkin asiaan?” Tällöin hän heti vastaa: ”Kyllä minä voin tehdä sen.”

Keskittyminen on huomion kiinnittämistä. Huomion kiinnittäminen johonkin on keskittymistä. Kun kohdistat huomiosi siihen mitä teet, on mielesi keskittynyt. Monet istuutuvat mietiskelemään ja ihmettelevät, miksi he eivät onnistu. Kuinka voisit odottaakaan, että puolen tunnin mietiskely tekee sinut kykeneväksi keskittymään, kun päivin ja öin 23,5 tunnin aikana sinun ajatuksesi harhailevat sinne tänne. Olet jättänyt päivän kuluessa ja yön aikana tekemättä sen, mitä teit aamulla, niin kuin Penelope sekoitti verkon, jonka hän kutoi. Joogiksi tullaksesi sinun pitää olla jatkuvasti tarkkaavainen. Sinun pitää harjoittaa keskittymistä elämäsi joka hetki. Nyt hajotat ajatuksiasi monen tunnin aikana ja ihmettelet, miksi et onnistu. Olisi todella ihme, jos onnistuisit. Sinun pitää kohdistaa tarkkaavaisuutesi joka päivä kaikkeen, mitä teet. Se on epäilemättä raskasta, mutta voit tehdä sen helpommaksi suorittamalla ensin vain tietyn osan työtäsi täydellisesti tyynellä tarkkaavaisuudella. Älä salli mielesi harhailla pois asiasta, joka on käsillä. On samantekevää, mitä teet. Se saattaa olla lukujen laskemista tai kirjan lukemista. Mikä hyvänsä sopii. Vain mielen asenne on tärkeä, ei itse asia. Ainoastaan tällä tavalla voit oppia keskittymään. Keskitä mielesi lujasti käsillä olevaan tehtävään, ja kun olet saanut sen valmiiksi, irrota mielesi siitä. Harjoita tätä säännöllisesti muutaman kuukauden ajan, ja hämmästyt, miten helppoa on mielen keskittäminen. Meidän ruumiimme oppii pian tekemään monta asiaa automaattisesti. Jos pakotat sen tekemään jonkin asian säännöllisesti, niin muutaman kuukauden perästä se tekee sen itsestään, ja näin havaitset kykeneväsi suorittamaan kaksi tai kolme asiaa samanaikaisesti. Esimerkiksi Englannissa naiset kutovat hyvin mielellään. Ensin kun tyttö oppii kutomaan, hänen täytyy kohdistaa siihen koko huomionsa eikä voi sallia mielensä harhailla hetkeksikään sormistaan, muuten hän tekee virheen. Hän harjoittaa tätä päivä toisen jälkeen, ja viimein hänen sormensa oppivat suorittamaan tuon työn ilman hänen valvontaansa, ja sormet voidaan jättää suorittamaan kutomista sillä aikaa, kun hän kohdistaa huomionsa muualle. Sinä voit harjoittaa mieltäsi, kuten tyttö on harjoittanut sormiaan. Myös mieltä, mentaaliruumista, voidaan harjoittaa tällä tavoin, saada se suorittamaan tehtäviä automaattisesti. Lopulta korkeampi tietoisuutesi voi aina pysyä kiinnittyneenä Korkeimpaan, kun taas alempi tietoisuus hoitaa ruumiin tehtävät – ja se hoitaa ne täydellisesti, koska se on täydellisesti koulutettu. Nämä ovat joogan käytännöllisiä opetuksia.Keskittyminen on huomion kiinnittämistä. Huomion kiinnittäminen johonkin on keskittymistä. Kun kohdistat huomiosi siihen mitä teet, on mielesi keskittynyt. Monet istuutuvat mietiskelemään ja ihmettelevät, miksi he eivät onnistu. Kuinka voisit odottaakaan, että puolen tunnin mietiskely tekee sinut kykeneväksi keskittymään, kun päivin ja öin 23,5 tunnin aikana sinun ajatuksesi harhailevat sinne tänne. Olet jättänyt päivän kuluessa ja yön aikana tekemättä sen, mitä teit aamulla, niin kuin Penelope sekoitti verkon, jonka hän kutoi. Joogiksi tullaksesi sinun pitää olla jatkuvasti tarkkaavainen. Sinun pitää harjoittaa keskittymistä elämäsi joka hetki. Nyt hajotat ajatuksiasi monen tunnin aikana ja ihmettelet, miksi et onnistu. Olisi todella ihme, jos onnistuisit. Sinun pitää kohdistaa tarkkaavaisuutesi joka päivä kaikkeen, mitä teet. Se on epäilemättä raskasta, mutta voit tehdä sen helpommaksi suorittamalla ensin vain tietyn osan työtäsi täydellisesti tyynellä tarkkaavaisuudella. Älä salli mielesi harhailla pois asiasta, joka on käsillä. On samantekevää, mitä teet. Se saattaa olla lukujen laskemista tai kirjan lukemista. Mikä hyvänsä sopii. Vain mielen asenne on tärkeä, ei itse asia. Ainoastaan tällä tavalla voit oppia keskittymään. Keskitä mielesi lujasti käsillä olevaan tehtävään, ja kun olet saanut sen valmiiksi, irrota mielesi siitä. Harjoita tätä säännöllisesti muutaman kuukauden ajan, ja hämmästyt, miten helppoa on mielen keskittäminen. Meidän ruumiimme oppii pian tekemään monta asiaa automaattisesti. Jos pakotat sen tekemään jonkin asian säännöllisesti, niin muutaman kuukauden perästä se tekee sen itsestään, ja näin havaitset kykeneväsi suorittamaan kaksi tai kolme asiaa samanaikaisesti. Esimerkiksi Englannissa naiset kutovat hyvin mielellään. Ensin kun tyttö oppii kutomaan, hänen täytyy kohdistaa siihen koko huomionsa eikä voi sallia mielensä harhailla hetkeksikään sormistaan, muuten hän tekee virheen. Hän harjoittaa tätä päivä toisen jälkeen, ja viimein hänen sormensa oppivat suorittamaan tuon työn ilman hänen valvontaansa, ja sormet voidaan jättää suorittamaan kutomista sillä aikaa, kun hän kohdistaa huomionsa muualle. Sinä voit harjoittaa mieltäsi, kuten tyttö on harjoittanut sormiaan. Myös mieltä, mentaaliruumista, voidaan harjoittaa tällä tavoin, saada se suorittamaan tehtäviä automaattisesti. Lopulta korkeampi tietoisuutesi voi aina pysyä kiinnittyneenä Korkeimpaan, kun taas alempi tietoisuus hoitaa ruumiin tehtävät – ja se hoitaa ne täydellisesti, koska se on täydellisesti koulutettu. Nämä ovat joogan käytännöllisiä opetuksia.

Tällainen harjoitus kehittää niitä ominaisuuksia, joita haluat, ja tulet vahvemmaksi ja paremmaksi – sekä valmiiksi siirtymään joogan määrätietoiseen opiskeluun.

Joogan harjoittamisen esteitä

Ennen kuin tarkastelemme niitä kykyjä, joita vaaditaan varsinaiseen joogan harjoitukseen, tarkastelkaamme ensin esteitä sellaisina kuin ne ovat esitetyt Patanjalin joogasutrissa. Joogan esteet ovat hyvin kokonaisvaltaisia.

Hyvin ilmeisiä esteitä ovat ensiksikin sairaudet. Jos olet sairas, et voi harjoittaa joogaa. Siihen vaaditaan hyvä terveys, sillä fyysinen rasitus on hyvin suuri. Sitten tarvitaan tyyni mieli: ajatustesi pitää olla valppaat ja energiset. Sitten on esteenä epäilys: sinun pitää kyetä tekemään ratkaisu mielessäsi tahtosi avulla. Vielä on esteenä huolimattomuus, joka on yksi aikamme suurimpia vaikeuksia. Ihmiset lukevat huolimattomasti ja ovat epätarkkoja. Sitten laiskuus: laiska ihminen ei voi olla joogi. Kuinka se, joka on passiivinen, vailla voimaa ja tahtoa ponnistella, voisi suorittaa ne äärimmäiset ponnistukset, joita tällä tiellä vaaditaan? Maailmallinen mieli on ilmiselvä este. Toinen merkittävä este on väärät käsitykset, asioiden virheellinen ajattelu. Eräs suuri edellytys joogan harjoittamiseen on oikea käsitys. ”Oikea käsitys” tarkoittaa, että ajatusten pitää vastata ulkopuolista totuutta, että ihmisen pitää olla perusolemukseltaan tosi, jotta hänen ajatuksensa vastaavat tosiasioita. Ennen kuin ihminen on totuudellinen, on jooga hänelle mahdotonta. Vielä on esteenä kohteen kadottaminen: epäloogisuus – tyhmä tekee tärkeän merkityksettömäksi. Viimeinen este, joka tekee joogan mahdottomaksi, on häilyväisyys. Jo pienempikin häilyväisyys tekee joogan hyödyttömäksi. Häilyväinen ihminen ei voi olla joogi.

Joogan harjoittamiseen vaadittavat kyvyt

Voiko jokainen harjoittaa joogaa? Ei, mutta jokainen sivistynyt ihminen voi valmistautua sen harjoittamiseen tulevaisuudessa. Nopeaa kehitystä varten pitää olla erityiset kyvyt niin kuin kaikessa muussakin. Ihminen voi tutkia kaikkia tieteitä omaamatta erityisiä kykyjä, vaikka hän ei voikaan saavuttaa mainetta siinä. Samoin on laita joogan suhteen. Jokainen kohtalaisella älyllä varustettu henkilö voi oppia jotain joogasta, jota hän voi käyttää hyödykseen, mutta ellei hän ole erityisillä kyvyillä varustettu, hän ei voi toivoa onnistuvansa tässä elämässä joogan harjoittamisessa. On aivan oikein sanottu, että jos jo jokin tietty tiede vaatii erityisiä ominaisuuksia tutkijaltaan tullakseen siinä kuuluisaksi, niin tieteiden tiede ei suinkaan jää jälkeen vaatimuksissa, joita se oppilailleen asettaa.

Olettakaamme, että minulta kysytään: ”Voiko minusta tulla suuri matemaatikko?” Mitä on minun siihen vastattava? ”Sinulla pitää olla luontainen kyky ja taipumus matematiikkaan tullaksesi suureksi matemaatikoksi. Ellei sinulla ole tuota kykyä, sinusta ei voi tässä elämässä tulla suurta matemaatikkoa. Mutta tämä ei merkitse, ettet voisi oppia laskemaan. Tullaksesi suureksi siinä, sinun täytyy syntyä erityisellä kyvyllä varustettuna. Sellaisen myötäsyntyisen kyvyn omaaminen merkitsee, että olet harjoittanut sitä jo monessa menneessä elämässä ja nyt olet syntynyt valmis kyky omanasi. Samoin on laita joogan suhteen. Jokainen voi oppia siitä vähän. Mutta jotta voisi olla suuri joogi, vaaditaan usean elämän harjoitus. Jos nämä ovat takanasi, olet syntynyt tarvittavilla kyvyillä varustettuna tähän elämään.”

On kolme ominaisuutta, jotka pitää omata saavuttaakseen menestystä joogasta. Ensimmäinen on voimakas halu. Tämä halu tarvitaan, jotta voitaisiin katkoa ne halun voimakkaat siteet, jotka sitovat sinut ulkomaailmaan. Ilman tätä voimakasta halua et sitä paitsi voi kestää kaikkia niitä vaikeuksia, jotka estävät kulkuasi. Sinulla pitää olla vakaumus, että tulet lopulta onnistumaan, ja päättäväisyyttä jatkaa edelleen, kunnes onnistut. Halun pitää olla niin luja ja niin syvälle syöpynyt, että esteet vain voimistavat sitä. Sellaiselle henkilölle esteet ovat kuin polttoainetta, jota heitetään liekkeihin. Se palaa sitä voimakkaammin, mitä enemmän sitä lisätään. Siis vaikeudet ja esteet ovat vain polttoainetta, joka lisää joogin päättävän halun tulta. Hän ottaa asiasta kiinni vain yhä lujemmin kohdatessaan vaikeuksia.

Ellei sinulla ole tätä voimakasta halua, niin se osoittaa vain, että asia on sinulle uusi, mutta voit alkaa valmistautua siihen tässä elämässä. Voit synnyttää halun ajatusten avulla – et voi synnyttää halua halun avulla. Halun olemuksesta ei voida saada syntymään halua.

Mikä meissä manaa halun esille? Tarkastele mieltäsi, niin havaitset, että muisti ja mielikuvitus ovat ne kaksi asiaa, jotka herättävät halun voiman. Näin ollen ajatus on se välikappale, jolla kaikki muutokset halusta voidaan saada aikaan. Ajatus, mielikuvitus, on ainoa luova voima sinussa, ja mielikuvituksen avulla kykysi kehittyvät. Mitä enemmän ajattelet haluttua asiaa, sitä voimakkaammaksi tulee halu siihen. Siksi ajattele joogaa haluttuna asiana, jos tahdot herättää halun sitä kohtaan. Ajattele, mitä tuloksia joogasta on ja mitä merkitsee maailmalle, kun sinusta on tullut joogi, ja tulet havaitsemaan, että halusi tulee yhä voimakkaammaksi. Sillä vain ajatuksen avulla voit hallita halua. Halulla itsellään et voi sitä tehdä. Sinä haluat jotakin tai et halua ja halun rajoittamana olet avuton sen syleilyssä. Niin kuin edellä sanoin, et voi muuttaa halua halun avulla. Sinun tulee mennä olemuksesi toiselle alueelle, ajatuksen alueelle, ja ajatuksen avulla voit saada itsesi joko haluamaan tai olemaan haluamatta, tarkalleen niin kuin toivot, jos vain käytät oikeita keinoja. Ja nuo keinot ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Miksi sinulla on halu omata jotakin? Koska oletat sen tekevän sinut onnellisemmaksi. Mutta otaksukaamme, että tiedät pitkän kokemuksen perusteella, että se ei ajan mittaan teekään sinua onnelliseksi, vaan tuottaa sinulle surua ja vaikeuksia. Silloin sinulla on heti kädessäsi keino päästä vapaaksi tuosta halusta. Ajattele sen äärimmäisiä tuloksia. Anna ajatuksesi työskennellä huolellisesti kaikissa noissa tuskallisissa asioissa. Hyppää hetkellisen nautinnon yli, ja kiinnitä ajatuksesi vakaasti siihen tuskaan, joka seuraa tuon halun tyydyttämistä. Kun olet tehnyt näin jonkin aikaa, niin halun kohde suorastaan työntää sinut luotaan. Olet mielessäsi yhdistänyt sen kärsimyksen, ja tulet etääntymään siitä vaistomaisesti. Et enää halua sitä. Olet mielikuvituksesi avulla muuttanut tämän halun. Vaikuttavampaa keinoa pahan tuhoamiseksi ei ole kuin määrätietoisesti kuvitella sen äärimmäisiä tuloksia siihen antautuessaan. Kehota nuorta miestä, jolla on taipumus epäsiveelliseen elämään, kuvittelemaan mielessään sellaista henkilöä vanhana; kuvaile hänelle siveetön henkilö kuluneena, halujen täyttämänä, mutta kuitenkin kykenemättömänä tyydyttämään niitä. Jos saat hänet ajattelemaan tällä tapaa, hän tulee vaistomaisesti vetäytymään pois siitä, mikä aikaisemmin veti häntä puoleensa. Lopputuloksen kamaluus pelottaa häntä ja vapauttaa hänet himon kahleista. Tulevan joogin tulee ratkaista, mitä haluja hän tahtoo säilyttää ja mistä haluista hän tahtoo vapautua.

Seuraava vaadittava ominaisuus on voimakas tahto. Tahto on muunnettua halua, sen suunta on vaihtunut ulkoa sisäänpäin. Jos tahtosi on heikko, sinun tulee vahvistaa sitä. Käsittele sitä kuin heikkouksia: vahvista sitä harjoituksen avulla. Jos poika tietää, että hänellä on heikot käsivarret, hän sanoo: ”Käsivarteni ovat heikot, mutta minä rupean voimistelemaan, harjoittelemaan punnuksilla, ja niin tulevat käsivarteni kasvamaan voimakkaiksi.” Samoin on tahdon laita. Harjoitus tekee voimakkaaksi sen pienen, heikon tahdon, joka sinulla on nyt.

Päätä esimerkiksi sanoa: ”Tahdon tehdä niin tai niin joka aamu”, ja tee se. Yksi asia kerrallaan riittää heikolle tahdolle. Lupaa itsellesi sen tai tämän asian suorittaminen jonakin määrättynä aikana, ja tulet pian häpeämään lupauksesi rikkomista. Kun olet pitänyt lupauksesi yhden päivän, niin jatka vielä viikko ja sitten kaksi viikkoa. Kun olet onnistunut, niin valitse jokin vaikeampi asia ja niin edelleen. Täten aluksi pakottaen vahvistat tahtoa. Päivä päivältä se tulee yhä voimakkaammaksi, ja havaitset voimasi kasvavan. Omaa siis ensiksi voimakas halu, ja muunna se sitten voimakkaaksi tahdoksi.

Kolmas joogan vaatimus on terävä ja laaja äly. Et voi hallita mieltäsi, ellei sinulla ole mitään hallittavaa. Siksi sinun täytyy kehittää älyäsi. Sinun täytyy tutkia. Tutkimisella en tarkoita kirjojen lukemista vaan ajattelemista. Voit lukea tusinan kirjoja, ja mielesi on yhtä heikko kuin alussakin. Mutta jos olet lukenut yhdenkin vakavahenkisen kirjan kunnolla, niin silloin hitaasti lukien ja paljon ajatellen älysi on tullut ravituksi ja mielesi on kasvanut voimakkaammaksi.

Sinulla pitää olla voimakas halu ja horjumaton tahto sekä terävä äly. Näitä kykyjä sinun täytyy kehittää, jotta joogan harjoittaminen olisi sinulle mahdollista. Jos mielesi on hyvin levoton, jos se on perhosmainen kuin lapsen mieli, sinun täytyy saattaa se vakaaksi. Tämän saat aikaan syvän tutkimisen ja ajattelemisen avulla. Sinun täytyy kehittää mieli työvälineeksesi.

Ulosmeno ja paluu

Tämän suorittamiseksi ja halusi muuttamiseksi on hyvä ymmärtää, että ihmiskunnan suuri kehitys kulkee kahta suuntaa – ulosmenon ja paluun teitä pitkin.

Pravritti margalla eli ulosmenon tiellä, jolla ihmiskunnan suurin enemmistö kulkee, halut ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä. Mitä enemmän tällä tiellä kulkevalla ihmisellä on haluja, sitä parempi se on hänen kehitykselleen. Ne ovat syitä, jotka aiheuttavat toimintaa. Ilman niitä hän on hidas ja paikallaan pysyvä. Miksi Ishvara* olisi täyttänyt maailman halua herättävillä tavoitteilla, jos Hän ei olisi tarkoittanut, että halu olisi kehityksen väline? Hän kohtelee ihmiskuntaa kuin ymmärtäväinen äiti lastaan. Äiti puhuu lapselle kävelemisen hyödyllisyydestä eikä selosta oppineesti jalkojen lihasten mekaniikkaa. Hän pitää kirkasta, välkkyvää lelua lapsen edessä ja sanoo: ”Tule ottamaan se.” Halu herää, lapsi alkaa ryömiä, ja niin hän oppii kävelemään. Samoin Ishvara on asettanut leluja meidän ympärillemme, mutta aina vähän meidän ulottumiskykymme ulkopuolelle ja sanoo: ”Tulkaa, lapset, ottamaan nämä.” Tässä on rakkaus, raha, maine, hyvä yhteiskunnallinen asema. Tule ottamaan ne. Kävele, ponnistele niiden saavuttamiseksi. Ja me kamppailemme ja ponnistelemme lasten lailla näiden lelujen hankkimiseksi. Kun sitten saamme lelun, se särkyy kappaleiksi, eikä siitä ole mitään hyötyä. Kuinka ihmiset raatavat ja kamppailevatkaan varallisuuden hankkimiseksi, ja kun heistä tulee monimiljoonikkoja, he kysyvät: ”Kuinka me kulutamme tämän varallisuuden?” Eräs amerikkalainen miljonääri kulkee jalkaisin kaupungista toiseen jakaakseen sen suunnattoman omaisuuden, jonka hän on kerännyt. Hän on oppinut läksynsä. Koskaan tulevassa elämässä ei tämä mies ponnistele varallisuuden lelua saavuttaakseen. Rakkaus valtaan ja maineeseen kiihottaa ihmiset äärimmäisiin ponnistuksiin. Mutta kun ne on saavutettu ja ovat ihmisen kädessä, niin vain väsymys on tuloksena. Seuraa kotiin mahtavaa valtiomiestä, kansojen johtajaa, miljoonien jumaloimaa, ja tulet näkemään vallan seurauksen, väsymyksen ja kyllästymisen, minkä vallanhimo synnyttää. Pilkkaako Jumala siis meitä näillä asioilla? Ei. Tarkoitus on vetää esiin Itsen voima, kehittää ihmisessä oleva salainen kyky, jonka tuloksena suuri Lila** voidaan nähdä. Tämä on se keino, jossa opimme paljastamaan Jumalan itsessämme, tämä on tulos jumalallisen Isän leikistä lastensa kanssa.

* ”Ishvara” on monimuotoinen ja moniulotteinen käsite hindulaisuudessa, jota ei voi kääntää yhdellä yksinkertaisella sanalla. Sen merkitys vaihtelee hindulaisen filosofian koulukunnan ja käyttöyhteyden mukaan. 

Mahdollisia käännöksiä ja merkityksiä: - Herra, Jumala, suvereeni hallitsija - Korkein olento, joka hallitsee maailmankaikkeutta - Luova tietoisuus, joka ohjaa luonnonlakeja 

Esimerkkejä eri filosofisista näkemyksistä: - Jooga-filosofiassa Ishvara on persoonallinen Jumala, jota voi meditoida ja johon voi antautua. - Advaita Vedantassa Ishvara on Brahmanin ilmentymä maailmassa – ei erillinen olento, vaan korkein tietoisuus, joka ilmenee muodollisena. - Bhakti-traditioissa Ishvara voi tarkoittaa Krishnaa, Shivaa tai Vishnua – rakastettavaa ja palvottavaa Jumalaa. - Ishvara ei siis ole vain yksi jumala, vaan filosofinen käsite, joka voi viitata persoonalliseen tai persoonattomaan jumaluuteen, riippuen näkökulmasta.

– Tekoäly (Copilot)

** ”Lila” (lausutaan liila) on sanskritin sana, joka on keskeinen monille hindulaisen filosofian suuntauksille. Se käännetään usein muotoon "jumalallinen leikki" tai "jumalallinen peli".

– Tekoäly (Copilot)

Mutta toisinaan halu noihin objekteihin on kadotettu liian aikaisin, kun läksy on vasta puoliksi opittu. Tämä on yksi Intian vaikeuksista nykyään. Siellä on mahtava henkinen filosofia, joka oli luonnollinen vuosisatoja sitten syntyneille sieluille. He olivat valmiita luopumaan toiminnan hedelmistä ja työskentelemään Ylhäisen Tahdon täyttämiseksi.

Mutta Intian tehtävä nykyaikana on herättää halu eloon. Se saattaa näyttää taantumiselta, mutta se on todellisuudessa edistystä. Filosofia on kyllä oikea, mutta se kuului noille vanhemmille sieluille, jotka olivat kypsiä siihen, mutta nuoremmat sielut, jotka nyt ovat syntyneet tähän ihmiskuntaan, eivät ole kypsiä tähän filosofiaan. He toistavat sitä tottumuksesta ja vaipuvat toimettomuuteen, koska he eivät halua mitään riittävästi, jotta se herättäisi heidät ponnistelemaan. Seuraus tästä on, että kansa kokonaisuudessaan kulkee alamäkeä. On unohdettu, että suuren kastijärjestelmän vanha opetus asettaa eri ikäisten sielujen eteen erilaisia kohteita ja että jokainen nykyään kirjaimellisesti pyrkii ihanteelliseen täydellisyyteen, joka voidaan saavuttaa vasta, kun alkuaskeleet on otettu onnistuneesti. Se on sama kuin ”Vuorisaarna” kristillisissä maissa, mutta siellä ihmiset, omaten käytännöllisen yhteishengen, kumartavat sille – ja kieltävät sen. Ei ainutkaan yritä elää ”Vuorisaarnan” mukaan. Se ei ole tarkoitettu tavallisille miehille ja naisille vaan pyhimyksille. Kaikille, jotka kulkevat ulosmenon tietä, on halu tarpeellinen edistymiselle.

Mikä on nivritti marga? Se on paluun tie. Siinä halun täytyy loppua, ja Itsen Tahdon tulee ottaa tämä paikka. Viimeinen halun kohde henkilössä, joka kulkee paluun tietä, on halu työskennellä Ylhäisen Tahdon kanssa. Hän saattaa Tahtonsa sopusointuun Ylhäisen Tahdon kanssa, luopuu kaikista erillisistä haluista, ja täten hän pyörittää elämän pyörää niin kauan kuin Elämän Laki tarvitsee häntä. Halu ulosmenon tiellä muuttuu Tahdoksi paluun tiellä; sielu, sopusoinnussa jumaluuden kanssa, työskentelee Lain kanssa. Ajatus ulosmenon tiellä on aina valpas, eloisa ja muuttuva. Se tulee älyksi paluun tiellä. Järjen suitset on pantu alemman mielen kaulaan, ja järki ohjaa härkää. Työ ja toiminta ulosmenon tiellä on levotonta ja sitoo tavallisen ihmisen. Paluun tiellä työ muodostuu uhraukseksi, ja täten sen sitova voima lakkaa. Nämä siis ovat niiden kolmen kohteen ilmenemismuodot, jotka ulosmenon ja paluun tiellä on esitetty.

Autuus, ilmentyen haluna, vaihtuu tahdoksi. Viisaus ilmentyen ajatuksena, vaihtuu älyksi. Toiminta, ilmentyen työnä, vaihtuu uhraukseksi. Ihmiset usein kysyvät: ”Miksi tahto ihmisessä vastaa autuutta jumaluudessa?” Jumaluuden kolme suurta ominaisuutta ovat: chit eli tajunta; ananda eli autuus; sat eli olemassaolo. On aivan selvää, että tajunta heijastuu ihmisen älynä, se on sama ominaisuus, vaikkakin pienoiskoossa. Samaten on selvää, että olemassaolo ja toiminta kuuluvat yhteen. Voitte olla olemassa vain, jos toimitte ulospäin. Näin siis kolmas, autuuden kohde, vastaa tahtoa. Jotkut ovat hämmästyneitä tästä ja kysyvät: ”Millä tavalla autuus ja tahto vastaavat toisiaan.” Mutta jos tarkastelette halua ja halun kohteita, niin kykenette ratkaisemaan tämän ongelman. Itsen olemus on autuus. Jos työnnät tämän kohteen aineeseen, miten silloin autuus ilmentää itseään? Onnen kaipuuna – haluttujen tavoitteiden etsimisenä, joiden kuvitellaan tuovan sen onnen, joka kuuluu ihmisen varsinaiseen olemukseen ja jota hän pyrkii jatkuvasti tajuamaan maailman esteiden keskellä. Koska Itsen olemus on autuus, se etsii onnea ja onnen saavuttamisen halu on muunnettava tahdoksi. Kaikilla näillä vastavaikutuksilla on syvä tarkoitus, jos vain syvennyt niihin, ja tuo yleismaailmallinen ”elämisen tahto” muuttuu ”onnen kaipuuksi”, jonka havaitset joka miehessä ja naisessa, ja jokaisessa tuntevassa luontokappaleessa. Onko sinulle koskaan juolahtanut mieleesi, miten luonnostaan lankeavana ja sinulle kuuluvana pidät onnea, ja miten paheksut onnettomuutta, kysyen, mitä olet tehnyt, että olet ansainnut sen? Et kysy samaa onnesta, joka on olemuksesi luonnollinen ominaisuus. Asia, josta pitäisi saada selvyys, ei ole onni, vaan tuska, joka on Itsen autuuden olemukselle vastakkainen. Täten tarkastellessamme näitä, käsitämme, miten sekä halu että tahto ovat pyrkimyksiä olla onnellinen. Mutta toinen on tietämättömyyttä, ulkonaisten tavoitteiden aiheuttamaa, ja toinen tietoista, syntynyt sisäisen tahdon hallinnasta. Halu herättää ja sitä hallitsevat ulkopuoliset asiat, mutta kun sama aspekti hallitaan sisältäpäin, on se tahto, joka toimii. Ne eivät ole olemukseltaan erilaiset. Näin siis halu ulosmenon tiellä tulee tahdoksi paluun tiellä.

Kun halu, ajatus ja työ vaihtuvat tahdoksi, älyksi ja uhraukseksi, silloin ihminen on kääntynyt kotiinpäin ja elää itsekieltäymyksen elämää. Kun ihminen on todella kieltänyt itsensä, niin hänessä tapahtuu omituinen muutos. Ulosmenon tiellä sinun täytyy taistella kaikesta, mitä haluat saada itsellesi; paluun tiellä luonto laskee aarteensa jalkoihisi. Kun ihminen lakkaa haluamasta niitä, silloin kaikki aarteet tulevat hänelle, sillä hän on tullut kanavaksi, jonka kautta kaikki lahjat virtaavat hänen ympärillään oleville. Etsi Jumalaa, lakkaa riistämästä, ja silloin kaikki tulee olemaan sinun. Lakkaa pyytämästä, että oma pieni vesiastiasi tulisi täytetyksi, ja tulet johdoksi, yhdistetyksi kaikkien vesien elävään alkulähteeseen, joka ei koskaan kuivu, vesiin, jotka pulppuavat ehtymättä. Itsekieltäymys tarkoittaa keskeytymätöntä työtä kaikkien hyväksi, työtä, joka ei petä, koska sen on antanut ylhäinen Työntekijä palvelijansa kautta.

Teosofi — n:o 7-8, 1944

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Poiminto teoksesta:

An Introduction to Yoga [https://www.anandgholap.net/Introduction_To_Yoga-AB.htm].

Jooga käytäntönä

Tämä on viimeinen niistä neljästä luennosta, jotka Annie Besant piti Teosofisen Seuran 32. vuosikokouksessa Benaresissa joulukuun 27.–30. pnä 1907.

Sanskritin vritti-sanan mukaan on mielen eri tiloja katsottava tavoiksi, joissa mieli astuu olemassaoloon tai – käyttääksemme lännen filosofista muotoa – ne ovat mielentiloja, mentaalisen olemassaolon laatuja. Nämä mielentilat tulee estää, vähentää, lakkauttaa, saattaa ehdottomaan hiljaisuuteen. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on synnyttää tila, jossa korkeampi mieli voi valautua alempaan. Sanoaksemme sen toisella tapaa: alempi mieli tyynenä, liikkumattomana heijastaa korkeampaa, niin kuin tyyni lahti heijastaa tähtiä. Muistanette sanontaa, jota käytetään Upanishadeissa ja jossa sama esitetään vähemmän teknillisesti ja tieteellisesti, mutta kauniimmin. Siinä sanotaan, että mielen tyyneydessä ja aistien rauhassa ihminen voi katsella ”Itsen” majesteettisuutta. Meidän tulisi nyt tarkastella keinoa, miten tämä hiljaisuus saavutetaan.

Mielentilojen estäminen

On kaksi, ainoastaan kaksi tapaa, joilla nämä mielen laadut voidaan estää ja joissa se astuu olemassaoloon. Shri Krishna on sen esittänyt Bhagavad-Gitassa, kun Arjuna valitti, että mieli on kiivas, voimakas ja vaikea hallita kuin tuuli. Hänen vastauksensa oli selvä: ”Epäilemättä, oi vahvakätinen, mieli on vaikea hallita ja levoton, mutta niin voidaan tehdä jatkuvan harjoituksen ja himottomuuden kautta.” Nämä ovat ne kaksi ainoaa keinoa, joilla tämä levoton ja myrskyinen mieli voidaan saattaa tyyneksi ja hiljaiseksi. Ne ovat vairagia ja abhiasa, mutta jos ne kestävästi pannaan käytäntöön, niin ne ehdottomasti tuottavat halutun tuloksen.

Katsokaamme, mitä nämä kaksi tuttua sanaa tarkoittavat. Vairagia eli himottomuus tarkoittaa pääasiallisesti aistinesineisiin kohdistuvan himon tai vetovoiman hävittämistä, siteiden, joita halu muodostaa ympäröivien esineiden kanssa. Raga on himo, toiminta, joka sitoo ihmisen asioihin. Tuo sanan eteen asetettu 'vi' muuttuu kieliopillisten sääntöjen mukaan 'vai'ksi ja tarkoittaa ulkopuolella tai vastakkain olemista. Siksi vairagia on himottomuus, himon puuttuminen, jolla ei ole suhteita tai siteitä ulkopuolisten kohteiden kanssa. Muistaessamme, että ajatteleminen on suhteiden rakentamista, havaitsemme, että vapautuminen suhteista aiheuttaa mielessä hiljaisuuden, joka on jooga. Kaikki 'raga' on kokonaan pantu pois. Meidän täytyy erottaa itsemme siitä. Meidän täytyy hankkia päinvastainen tila, missä jokainen himo on hiljennetty ja kaikki siteet ulkopuolisiin, ympäröiviin kohteisiin on katkaistu. Kun sydämen siteet on katkaistu, tulee ihmisestä kuolematon.

Miten tämä himottomuus sitten saavutetaan? Siihen on vain yksi oikea tapa, nimittäin vetäytyminen hitaasti ja asteittain pois ulkonaisista asioista Itsen suuremman puoleensa vetävän voiman avulla. Itse vetää aina Itseä puoleensa. Tämä vetovoima voi yksin kääntää nämä verhot pois puoleensa vetävistä ja luotaan työntävistä kohteista, jotka ympäröivät niitä. Vapaana kaikista himoista, rakentamatta enää suhteita ulkopuolisten kohteiden kanssa, eristetty Itse havaitsee vapautuneensa, ja yhteys kaiken Itsen kanssa jää ainoaksi halun tavoitteeksi. Mutta tätä himottomuutta, luonteenominaisuutta, joka kuuluu joogaa harrastavalle ihmiselle, ei voi saavuttaa äkkiä, yhdellä mahtavalla ponnistuksella. Hänen täytyy pyrkiä himottomuuteen jatkuvasti ja kiinteästi. Tätä tarkoittaa sana abhiasa, yhteys himottomuuden kanssa eli käytäntö. Hänen pitää olla pyrkimyksissään jatkuva, alituinen ja katkeamaton. Käytäntö ei tarkoita ainoastaan mietiskelyä, vaikka tässä mielessä sitä sanaa yleensä käytetään. Se tarkoittaa päättäväistä, katkeamatonta himottomuuteen pyrkimistä niiden kohteiden ja asioiden keskellä, jotka häntä vetävät puoleensa.

Saavuttaaksenne himottomuuden teidän täytyy harjoittaa sitä jokapäiväisen elämänne asioissa. Sanoin jo, että monet rajoittavat abhiasan ainoastaan mietiskelyyn. Siksi vain muutamat ihmiset saavuttavat joogan. Toinen virhe on odottaa jotain suurta tilaisuutta, jota ei tule. He kadottavat himottomuuden jokapäiväisen harjoituksen pikkuasioissa, jotka ympäröivät heitä. Hillitsemällä himomme joka hetki tulemme välinpitämättömiksi kaikkia meitä ympäröiviä asioita kohtaan. Sitten kun suuri tilaisuus tulee, me läpäisemme sen tuskin tietäen sen olemassaolosta. Harjoitelkaa joka päivä, pitkin päivää sitä, mitä vaaditaan joogaan pyrkijältä, sillä vain tällä tapaa te voitte onnistua. Tämä jatkuva, rasittava ponnistus väsyttää enemmistön pyrkijöistä. Minun täytyy varoittaa teitä eräästä vaarasta. On eräs karkea ja nopea tie saavuttaa himottomuus. Teille voidaan sanoa: ”Tapa kaikki myötätunto ja rakkaus, koveta sydämeni, tule kylmäksi kaikkia kohtaan, hylkää vaimosi ja lapsesi, isäsi ja äitisi ja pakene erämaahan tai metsiin, aseta seinä itsesi ja kaikkien halun kohteiden välille, niin saavutat himottomuuden.” On totta, että näin on verrattain helppo saavuttaa himottomuus. Mutta täten te tapatte muutakin kuin himon. Itsen ympärille, joka on rakkaus, asetatte sulun, jonka läpi hän ei voi päästä. Te tulette rammaksi ympäröimällä itsenne paksulla kuorella, jonka lävitse ette voi murtautuu. Te kovetatte itsenne, vaikka teidän pitäisi tulla pehmeämmiksi, te eristäydytte, vaikka teidän pitäisi kyetä syleilemään kaikkia, te tapatte rakkauden ettekä vain himon unohtaen, että rakkaus kuuluu Itselle ja etsii Itseä, sitä vastoin himo kuuluu Itsen verhoihin, ruumiisiin, joihin Itse on pukeutunut. Rakkaus on eristetyn Itsen halu yhtyä kaikkien muiden eristettyjen Itsejen kanssa. Himottomuus on aineen vetovoimasta vapautumista – siis aivan eri asia.

Vaalikaa rakkautta, sillä se on todellinen Itse. Kiihkeässä pyrkimyksessänne saavuttaa himottomuus, älkää tappako rakkautta! Rakkaus on eristetyn Itsen elämää jokaisessa meissä. Se vetää jokaisen eristetyn Itsen toista Itseä kohti. Jokainen meistä on osa mahtavasta kokonaisuudesta. Tukahduttakaa halu, joka kuuluu Itsen verhoihin, mutta älkää tukahduttako Itselle kuuluvaa rakkautta, tuota kuolematonta voimaa, joka vetää Itsen Itseä kohden. Tässä suuressa ylöspäin kiipeämisessä on paljon parempi kärsiä rakkauden tähden kuin hylätä se ja kovettaa sydämensä kaikkia myötätunnon siteitä kohtaan. Kärsikää rakkauden tähden, vaikka se olisi katkeraakin. Rakastakaa, vaikka se olisikin tuskien tie. Tuska menee ohi, mutta rakkaus kasvaa jatkuvasti, ja yhteydessä Itsen kanssa te tulette viimein havaitsemaan, että rakkaus on suuri, puoleensa vetävä voima, joka saattaa kaikki asiat yhtymään. Monet ihmiset yrittäessään tappaa rakkautta kulkevat taaksepäin ja tulevat vähemmän ihmisiksi eivätkä suinkaan yli-ihmisiksi erheellisissä pyrkimyksissään. Juuri ihmissympatialla ja rakkaudella Itse avautuu. Mestareista sanotaan, että He rakastavat koko ihmiskuntaa kuten äiti rakastaa ensimmäistä lastansa. Heidän rakkautensa ei ole viileyttä vaan rakkautta kaikkia kohtaan, yhtä kuumaa kuin heitä pienempien sielujen yksilöllinen rakkaus voi olla. Epäilkää aina opettajaa, joka kehottaa teitä tappamaan rakkauden ja olemaan välinpitämätön ihmislämmölle! Se polku johtaa vasemman käden tielle.

Mietiskely siemenen kanssa ja ilman sitä

Seuraava askel on mietiskelyjärjestelmämme. Mitä tarkoitamme mietiskelyllä? Mietiskely ei voi olla kaikille samaa. Siinä on tosin sama periaate, mielen hallitseminen, mutta metodin täytyy vaihdella harjoittajan temperamentin mukaan.

Olettakaamme, että olette mieleltänne voimakas, älykäs ihminen, halukas järkeilyyn. Olettakaamme, että ajatusyhtymät ja väittely on ollut teille ainoa mielen harjoitus. Käyttäkää hyväksenne tätä entistä harjoitusta! Älkää luulko, että voitte hiljentää mielenne yhdellä ainoalla ponnistuksella! Seuratkaa loogisen järkeilyn rataa, askel askeleelta, rengas renkaalta, älkää salliko mielen poiketa siitä vähääkään! Älkää salliko mielen mennä muille ajatuksen laduille! Pitäkää se ankarasti yhdellä linjalla, ja niin te asteittain saavutatte kiinteyttä. Sitten kun olette saavuttaneet järkeilyn korkeimman kohdan, kun olette päässeet järkeilyn viimeiseen renkaaseen, niin että mieli ei voi mennä enää edemmäksi ettekä sen takana voi enää nähdä mitään, silloin pysähtykää. Tässä ajatuksen korkeimmassa kohdassa tarttukaa epätoivoisesti ketjun viimeiseen renkaaseen ja pysyttäkää mielenne siihen kohdistettuna, kiinteästi ja vakavan tyynesti, sekä odottakaa, mitä tuleman pitää! Jonkin ajan perästä voitte pitkittää tätä asennetta melkoisen ajan.

Se, jonka mielikuvitus on voimakkaampi kuin järki ja jolle hartaus sopii paremmin, kutsukoon mielikuvituksen avukseen. Kuvitelkoon hän näyttämöä, missä hartauden kohde on keskusmuotona, kehittäköön sitä edelleen pala palalta, samoin kuin maalaaja maalaa kuvaa, asettaen siihen asteittain kaikki näyttämön yksityiskohdat. Hänen täytyy työskennellä kuten maalaajan, linja linjalta, siveltimenä mielikuvituksen sivellin. Ensin työ on hyvin hidasta, mutta vähitellen kuva alkaa tulla esille. Uudelleen ja yhä uudelleen hänen tulee kuvitella tuo näyttämö, ajatella yhä vähemmän ympäröiviä kohteita ja yhä enemmän keskusmuotoa, joka on hänen sydämensä hartauden kohde. Keskittymällä tällä tavoin yhteen kohteeseen hän vakaannuttaa sen ja saattaa sen tarkkailun kohteeksi, ja näin asteittain, käyttämällä mielikuvitustaan hän tulee mielensä valtiaaksi. Hartauden kohde on riippuvainen ihmisen uskonnosta. Olettakaamme – niin kuin on useimman teidän laita –, että tämä hartauden kohde on Shri Krishna, kuvitelkaa hänet mille hyvänsä hänen maallisen elämänsä näyttämölle, esimerkiksi Kurukshetran kentälle. Kuvitelkaa armeijat järjestäytyneinä taisteluun hänen kummallakin puolellaan, kuvitelkaa Arjuna vaunujen lattialla, masentuneena, epätoivoisena, sitten siirtykää Shri Krishnaan, vaunujen ohjaajaan, ystävään ja opettajaan. Sitten kiinnittämällä mielenne keskusmuotoon antakaa sydämenne mennä häntä kohden keskitetyn hartaasti. Leväten hänessä hiljentykää niin kuin ennen ja odottakaa, mitä tuleman pitää. Tätä sanotaan 'mietiskelyksi siemenen kanssa'. Keskusolento eli järkeilyn viimeinen rengas on 'se siemen'. Te olette asteittain saattaneet epävakaisen mielenne vakavaksi, tämän hitaan ja jatkuvan hillitsemisen avulla ja lopuksi te olette kiinnittäneet itsenne keskusajatukseen tai keskusmuotoon ja olette siinä hiljentyneet. Nyt antakaa myös tämän mennä. Hyljätkää keskusajatus, idea, mietiskelyn siemen! Antakaa kaiken mennä, mutta pitäkää mielenne korkeimmassa saavutetussa tilassa, voimakkaana ja valppaana! Tämä on mietiskelyä ilman siementä.

Pysykää tyynenä ja odottakaa hiljaisuudessa ja tyhjyydessä. Te olette 'pilvessä' sivuuttaneet tilan, joka on aikaisemmin kuvattu. Äkkiä tulee tapahtumaan muutos, erehtymätön muutos, hämmästyttävä ja ihmeellinen. Tässä hiljaisuudessa tulee ääni kuulumaan. Tässä tyhjyydessä muoto paljastaa itsensä. Tässä tyhjässä taivaassa aurinko tulee nousemaan, ja tämän auringon valossa te havaitsette yhteytenne sen kanssa ja tiedätte, että se, mikä on tyhjyyttä aistimen silmälle, on täyttä hengen silmälle, että se, mikä on hiljaisuutta aistimen korvalle, on täynnä musiikkia hengen korvalle. Sellaista linjaa pitkin te voitte hallita mielenne, kasvattaa epävakaiset ajatuksenne ja niin saavuttaa valaistuksen.

Jokin sana varoitukseksi! Te ette voi tehdä tätä yrittäessänne mietiskellä siemenen kanssa, ennen kuin voitte pitää siementä kiinteästi mielessänne huomattavan ajan ja samalla edelleen säilyttää huomiokykynne valppaana. Se on valppaan odotuksen eikä lähestyvän uneliaisuuden tyhjyyttä. Jos mielessänne ei ole tätä asennetta, sen pelkkä tyhjentäminen on vaarallista. Se johtaa mediumisuuteen, itsehallinnan menettämiseen. On viisasta pyrkiä tyhjentymään ainoastaan, jos olette kouluttaneet mielenne niin, että voitte pitää sen kohdistettuna yhteen pisteeseen huomattavan ajan ja jäädä valppaaksi, kun olette hylänneet tämän kohteen.

Toisinaan huomautetaan: ”Olettakaamme, että teen tämän ja onnistun irrottamaan tietoisuuteni ruumiista, olettakaamme, että nousen yhä korkeammalle. Onko silloin aivan varmaa, että tulen takaisin ruumiiseen jälleen? Jätettyäni ruumiin palaanko varmasti takaisin?” Ajatus palaamattomuudesta tekee ihmisen hermostuneeksi. Vaikka hän sanookin, että aine ei ole mitään, että henki on kaikki, hän ei sittenkään halua menettää kosketusta ruumiiseen, ja jos hän kadottaa sen, niin pelkästä pelosta hän putoaa takaisin maan päälle, nähtyään niin suuren vaivan sen jättämiseksi. Teillä ei kuitenkaan pitäisi olla sellaista pelkoa. Se, mikä vetää teidät takaisin, on menneisyytenne jälki, joka jää vaikuttamaan kaikesta huolimatta.

Samanlainen kysymys on: ”Miksi pralaya loppuu ja uusi manvantara alkaa?” Ja vastaus on sama hindulaisen psykologian kannalta: vaikka olettekin jättäneet ajatuksen viimeisen siemenen, te ette voi hävittää ajatuksen jättämiä jälkiä, ja tämä jälki on siemen, joka pyrkii jälleen aineen yhteyteen, jotta se voisi ilmentää uudelleen itseään. Tämä jälki on se, mitä sanotaan aineen puutteeksi   –samskara. Vaikka voittekin tunkeutua kauaksi konkreettisen mielen taakse, niin tämä jälki, jätettynä ajatusprinsiippiin, siihen, jota olette ajatelleet ja tietäneet, kuitenkin jää ja vetää teidät välttämättä takaisin. Te ette voi paeta menneisyyttänne, ja ennen kuin teidän elonaikanne on ohi, tämä samskara tulee vetämään teidät takaisin. Tämä taivaselämänne päätyttyä myös saattaa teidät syntymään uudelleen. Se on rytmillisen lain toiminta. Valoa Tielle -kirjassa, tuossa suurenmoisessa okkulttisessa julkaisussa, puhutaan tästä tilasta, ja oppilas kuvataan hiljaisuudessa olevaksi. Kirjoittaja jatkaa: ”Hiljaisuudesta, joka on rauha, nousee kaikuva ääni. Ja tämä ääni sanoo: ’Hiljaisuudesta, joka on rauha, nousee kaikuva ääni. Ja tämä ääni sanoo: ’Ei riitä, että olet niittänyt, nyt sinun täytyy kylvää.’ Ja tajuten, että tämä ääni on hiljaisuus itse, sinä tottelet.”

Mitä tarkoittaa tämä sanonta: ”Ei riitä, nyt sinun tulee kylvää”. Se viittaa rytmin suureen lakiin, joka hallitsee jopa Logosta, lshvaraa – mahtavan hengityksen laki, uloshengitys ja sisäänhengitys, joka hallitsee jokaista osasta, joka on ajaksi eristetty. Logos saattaa jättää universuminsa, se saattaa hävitä, kun hän kääntää huomionsa sisäänpäin, sillä hän antoi sille todellisuuden.

Hän voi vetäytyä olemassaolon äärettömiin syvyyksiin, mutta silloinkin siellä on menneen universumin samskara, salainen, varjomainen muisti, harhan siemen, jota hän ei voi paeta. Päästä siitä eroon olisi sama kuin lakata olemasta Ishvara ja tulla Brahma Nirgunaksi. Ei ole Ishvaraa ilman harhaa, ei ole harhaa ilman Ishvaraa. Myös pralayassa tulee aika, jolloin lepo on ohitse ja sisäinen elämä jälleen vaatii ilmennystä. Silloin ulospäin kääntyminen alkaa, ja uusi universumi syntyy. Sellainen on levon ja toiminnan laki: toiminta seurannut lepoa, lepo seurannut toiminnan halua, ja niin lakkaamaton universumin pyörä, samoin kuin ihmisten elämät jatkuvat. Sillä ikuisuudessa molemmat – sekä lepo että toiminta – ovat aina läsnä, ja siinä, mitä me sanomme ajaksi, ne seuraavat toisiaan, vaikka ikuisuudessa ne ovat aina ja samanaikaisesti olemassa.

Suom. E. V.

Teosofi – 1941 n:o 11-12