Mitä on vedanta?

Buddhalaisen munkin Svami Avyaktanadan Helsingissä pitämä esitelmä syyskuussa 1938.

Intian henkisen elämän nimessä tuon sydämelliset terveiseni teille kaikille. Näemme, että maailma odottaa uutta sivistystä. Tämä uusi sivistys syntyy silloin, kun olemme saaneet luoduksi paremman keskinäisen ymmärtämisen Intian ja lännen välille, kun me sekä idässä että lännessä olemme ymmärtäneet henkisen ykseytemme.

Tämä henkinen ykseys on ihanteena kaikissa uskonnoissa ja kaikissa uskonnollisfilosofisissa koulukunnissa. Suuret henkiset opettajat lännessä ovat antaneet saman sanoman ja useat länsimaiset mystikot ovat puhuneet siitä. Samaa sanomaa ovat julistaneet suuret opettajat idässä. Kun tämä sisäinen ykseys on täysin tajuttu, silloin meillä on todellinen veljeys ja keskinäinen ymmärtämys.

Tämä on Vedan sanoma. Vedantafilosofia ei ole mitään oleellisesti uutta, se on kaikkien uskontojen sisäinen sanoma. Vedantafilosofian opetus perustuu neljään Veda-kirjaan. Näitä kirjoja ovat tulkinneet useat idän opettajat. Veda-kirjojen perusajatus on se, että kaikissa meissä asuu jumaluus. Meidän ruumiimme, mielemme, vieläpä egomme tuolla puolen on todellisesti jumalallista. Kun tämän tajuamme, silloin tulemme täydellisiksi, täysin omintakeisiksi.

Tämä henki on jo meissä. Sitä ei voida tehdä täydelliseksi, se on täydellinen. Henki ei ole kehitystä eikä edistystä, se on aina ja iankaikkisesti sama. Kehitys koskee meidän ruumistamme, järkeämme ja egoamme, mutta henkemme on aina sama. Niinpä meidän itsetietoisessa kehityksessämme emme lainaa mitään ulkopuoleltamme. Me vaan tajuamme sen, mikä on jo mahdollisuutena meissä. Meissä on jotakin, joka peittää todellisuuden meiltä. Kuvitelkaamme, että tässä välillämme on jonkinlainen verho. Te ette voisi minua nähdä enkä minä teitä. Kuvitelkaamme, että minä tekisin pienen reiän tuohon verhoon. Jos katsoisin teitä tuon pienen reiän lävitse, niin näkisin ainakin muutamia teistä ja te näkisitte ainakin osan minusta. Jos sitten tekisin tuon reiän yhä suuremmaksi, silloin näkisin yhä enemmän. Tapahtunut muutos koskisi ainoastaan verhoa. Me kumpikaan, te ja minä, emme muuttuisi.

Tämä koskee myös totuutta. Me teemme ikään kuin reiän omaan mieleemme. Ja tuon reiän lävitse näemme jotakin omasta jumaluudestamme. Syvin tuntein, pyrkimyksin, me myöhemmin teemme tuon reiän yhä avarammaksi ja avarammaksi, ja vihdoin verho on silmiltämme poistettu ja meidän egomme tulee täydellisesti yhdeksi absoluuttisen kanssa. Siinä on oman jumaluutemme tajuaminen. Tässä jumaluudessa löydämme täydellisen tiedon, täydellisen vapauden, täydellisen autuuden.

On neljä eri asiaa, joita etsimme elämässämme. Me etsimme olemassaoloa, tietoa, autuutta, vapautta. Mutta tavallisessa elämässämme tapaamme alituisesti vastuksia. Me kamppailemme saavuttaaksemme nuo asiat, mutta alituisesti huomaamme, että niiden saavuttaminen on vaikeaa. Mutta lopulta omassa itsessämme löydämme kaikkien noiden asioiden täyttymykset. Kaikessa etsimme oman itsemme säilyttämistä. Kun me huolehdimme ravinnostamme, vaatetuksestamme ja kaikista elämän ehdoistamme, pyrimme ylläpitämään olemassaoloamme. Mutta mystikot ovat aina sanoneet, että me otamme epätodelliset asiat todellisina. Eräältä Intian kuninkaalta kysyttiin kerran, mikä hänen mielestään on ihmeellisin asia maailmassa. Kuningas vastasi: se, että ihmisiä kuolee joka päivä, mutta ne ihmiset, jotka vielä elävät, uskovat etteivät he milloinkaan kuole. Uudestaan ja uudestaan samaistamme itsemme muuttuvien asioiden kanssa. Ja siksi me olemme onnettomia. Niinpä itse absoluuttinen olemassaolo on meissä. Mutta järjettömän elämänrakkautemme tähden emme käsitä sitä. Kun sen kerran tajuamme itsessämme, silloin olemme saavuttaneet absoluuttisen olemassaolon. Absoluuttinen olemassaolo tulee silloin tajunnassamme täydelliseksi, kun tunnemme todella oman itsemme.

Aivan kuten etsimme absoluuttista olemassaoloa, etsimme absoluuttista tietoa. Kuitenkin käsitämme, että älymme, meidän ymmärryksemme on rajoitettu eikä se voi tietää kaikkea. Mutta jokin pakottaa meitä alituisesti etsimään tietoa. Kun huomaamme, että meidän ymmärryksemme on rajoitettu, voimme helposti lamautua. Mutta se lamautuminen katoaa, kun kerran tulemme ymmärtämään, että täydellinen tieto kuuluu omaan luontoomme.

Me pyrimme absoluuttiseen autuuteen. Elämässämme etsimme iloa, rakkautta ja autuutta. Kaksi asiaa tarvitaan, ennen kuin voidaan kokea todellista autuutta elämässä. Ensimmäinen on se, että tämän ilon täytyy olla kestävä. Ja toinen seikka on se, että myös autuuden tarkoitus, päämäärä pitää olla pysyvä. Mutta elämässämme ei ole mikään pysyvää. Ja niinpä, vaikka sisässämme tajuammekin tuota absoluuttista autuutta, saamme siitä vain varjon. Mutta kun kaivaudumme syvemmälle omaan sieluumme, niin löydämme siellä absoluuttisen autuuden.

Sitten tulemme ehdottomaan vapauteen. Jokainen tässä maailmassa pyrkii olemaan vapaa. Etsimme eri teitä vapauteen. Etsimme vapautta yksityisessä, yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä. Tiedämme, että ympärillämme ovat sekä luonnon että yhteiskunnan lait, joita emme voi ylittää. Kuinka voisimme saavuttaa vapauden? Taaskin meidän täytyy palata itseemme. Tulemme kokemaan, että meidän sisäinen itsemme on kaikkien yhteiskunnallisten ja luonnon lakien yläpuolella vapaa. Ja niinpä näiden neljän asian täyttymyksessä tajuamme jumalallisen elämän. Tässä absoluuttisessa elämässämme löydämme täydellisen vapauden, täydellisen autuuden, täydellisen tiedon. Ja siinä on kaiken pyrkimyksemme huipentuminen.

Tässä henkisessä elämässämme me todella saavutamme nuo etsimämme asiat hyvin läheisesti ja välittömästi. Mitään ei tule hävitetyksi tuon ykseyden tajuamisessa. Opimme näkemään Jumalan kasvot jokaisessa ihmisessä ja jokaisessa esineessä. Se johtuu siitä, että meidän tietoisuutemme kykenee oikein tulkitsemaan asioita ja esineitä. Ja kun meidän tietoisuutemme tulee henkisemmäksi, tutkimme ja tajuamme ihmiset ja esineet uudella tavalla. Vedantan tarkoitus on opettaa meitä harjoittamaan tietoisuuttamme yhä henkisemmäksi. Meidän täytyy ilmentää sitä omassa itsessämme. Meidän täytyy poistaa se harha, joka kuuluu ruumiiseemme, mieleemme jopa egoommekin ja sillä tavalla päästä välittömään yhteyteen hengen kanssa. Ja saavutettuamme sen, meidän on ilmennettävä sitä sielussamme ja rakkaudessamme. Niinpä vedanta sanoo, ettei saisi olla mitään eroa henkisen ja maallisen elämän välillä. Meidän olisi nähtävä kaikki tuossa hengessä ja tuo henki kaikessa. Niin me saavutamme varsinaisen henkisen elämän sisäisen olemuksen.

Kaikkien uskontojen historiat kertovat lakkaamattomista ristiriidoista oleellisen ja epäoleellisen välillä. Joka kerta, kun unohdamme oleellisen ja kiinnymme liian paljon epäoleelliseen, me kadotamme asioiden ytimen. Uskontojen epäoleellinen puoli, niiden vähemmän merkitsevä puoli, on ihmisälyn luomaa ja surmaa todellisen, henkisen. Meidän tulee ylittää oma älymme. Niinpä vedanta sanoo, että älkää milloinkaan tyytykö mielikuvituksen tai älyn luomiin kuvitelmiin, vaan käyttäkää mielikuvitustanne ja älyänne kohoutuaksenne henkiseen elämään.

Voidaan kysyä, että jos jumaluus on meidän todellinen olemuksemme, miksi emme sitä näe tai tajua joka hetki? Meidän ja jumalallisen olemuksen välillä on verho. Me emme voi sanoa miksi. Mutta tuon kysymyksen tulemme tajuamaan, kun pääsemme täyteen itsetietoisuuteen. Annan teille esimerkin. Kuvitelkaa, että nukkuisimme ja näkisimme unta ja kesken unta kysyttäisiin, miksi tämä uni? Siinä samassa unessa saisimme vastauksen, että juuri siksi ja siksi tämä uni on sellainen kuin se on. Mutta kun heräisimme, niin hymyilisimme sekä kysymykselle että vastaukselle ja huomaisimme, että molemmat olivat väärin. Sama on myös kysymyksen laita, miksi olemme unohtaneet oman jumalallisuutemme. Meillä on vain suurempi unohdus henkisessä elämässämme kuin unessa. Kaikki kysymykset ja vastaukset syntyvät meidän älyssämme ja älymme on jotain, joka pitää loppujen lopuksi voittaa.

Me emme tunne egoamme sellaisenaan. Joka kerran kun koetamme tajuta jotakin itsessämme, me tajuamme egon plus mielemme. Mutta jos otamme erilleen oman mielemme egosta, silloin meillä on jäljellä ego sellaisenaan. Niinpä näemme, että jokaisessa mielen kehitysasteessa löydämme uusia samaistuksia ja siten synnytämme uusia siteitä. Inhimillinen mieli on aivan kuin aaltoileva lammen pinta. Niin kauan kuin veden pinnalla on aaltoja, emme kykene näkemään veden läpi pohjaa. Ja niin on myös mielessämme: sen liikkeen aaltoilussa emme pysty näkemään oman olemuksemme pohjaa. Niinpä vedantan käytäntö merkitsee mielen tekemistä rauhalliseksi ja hiljaiseksi, niin ettei mielessä olisi enää aaltoilua peittämässä pohjaa.

Nyt tulemme vedantan varsinaiseen järjestelmään. Soveltaessamme käytäntöön vedantaa tai mitä muuta uskonnollista filosofiaa tahansa meidän täytyy käydä kiinni sisäiseen kykyymme. Mitä ovat mentaaliset apulähteemme? Yleisesti puhuen voimme erottaa neljä eri puolta. Meillä on järki, tunne, tahto ja mielikuvitus. Nämä neljä kykyä eivät teknillisesti ole vapaita ja persoonattomia. Siksipä ne sellaisinaan eivät voi johtaa meitä itsemme löytämiseen. Mutta kun kukin niistä on tehty vapaaksi ja persoonattomaksi, silloin niiden avulla voimme löytää itsemme. Siksipä meidän on oikein ymmärrettävä nuo neljä puolta. Meidän on ymmärrettävä, millä tavalla järki työskentelee meissä. Meidän on ymmärrettävä sen käyttämät tiet voidaksemme käyttää sitä itsemme tajuamiseen, itsemme löytämiseen. Samalla tavoin on ymmärrettävä omat tunteemme, mielen liikkeet voidaksemme käyttää niitä itsemme löytämiseen. Meidän täytyy tehdä kaikki persoonalliset tunteet persoonattomiksi tehostaen niitä. Ei tuhoten ja tukehduttaen tunteitamme, vaan tehostaen niitä ja siten tehden ne universaalisemmiksi. Sama koskee myös tahtoa. Meidän on ymmärrettävä tahtoa ja johdettava tahtoa itsemme tuntemiseen. Samoin on ymmärrettävä myös mielikuvitusta ja käytettävä sitä löytääksemme yhä täydellisemmän tajun jumaluudesta itsessään. Näitä neljää eri kykyä ilmentämään vedantafilosofia tarjoaa meille neljä eri joogaa.

Meidän elämämme ei ole tavallisissa olosuhteissa harmonista. Meidän järkemme kulkee yhteen suuntaan, tunteemme toiseen ja siitä syntyy ristiriitoja. Samoin ei ole myöskään yhdyssiteitä meidän tahtomme ja mielikuvituksemme välillä. Suurin osa meidän onnettomuudestamme johtuu näiden eri voimien epäsuhteellisuudesta. Tämä sisäinen epäsuhde johtuu siitä, että nämä neljä kykyä eivät ole sopusuhtaisesti kehittyneet. Vapauttakaamme tunne. Käyttäkäämme mielikuvitusta ymmärtääksemme totuuden uudella tavalla. Nämä neljä kykyä on saatettava sopusointuun, ja se merkitsee henkistä elämää. Ja kun mieli on saatu tyyneksi, kun siinä ei ole aaltoja, silloin siinä asuu totuus. Tämä sisäisen itsensä tajuaminen itsessään saa aikaan suuren muutoksen egossamme. Totuuden kokemisen jälkeen meidän egomme muuttuu täydellisesti. Se on rajoitettu. Mutta totuuden tajuamisen jälkeen se tuntee itsensä yhdeksi kaiken kanssa. Ja siten minä tulee samaistetuksi kaikkien kanssaihmisten ja olentojen kanssa. Se ei ole ainoastaan mielipiteittemme ja ajatustemme samaistamista, vaan se on meidän tarpeittemme samaistamista. Ja niin tässä tajuamisessa meidän yksilöllinen egomme tulee universaaliseksi.

Vedantan aate on itsen tajuamista itsessään ja ulkopuolellaan. Poistakaa tuo harha, ja nähkää ja tajutkaa henki. Tämä on itsen tajuamisen yksi puoli. Ja sitten avatkaa silmänne ja nähkää itsenne kaikissa olennoissa. Ja pankaa käytäntöön tämä tunne oikeassa palvelemisessa. Tämä on itsensä tajuamisen toinen puoli. Tämän saman totuuden molempien puolien tajuamisessa on elämän orgaanisen ykseyden tajuaminen. Koettakaamme seurata tätä kaksinkertaista tietä itsemme tajuamiseen ja toisten palvelemiseen.

Teosofi 1941, n:o 7-8