Jeesuksen syntymäpaikka ja tietäjät

Yleensä ei liene tunnettua, että on olemassa hyvin kiintoisa taru Pyhän Lapsen syntymäpaikasta ja että monta vuosisataa, vieläpä nykyaikanakin korkeimpien auktoriteettien kesken on väittelyn keskeisimpänä kohtana Jeesuksen syntymäpaikan tarkka määritteleminen.

Matteuksen evankeliumista tulemme siihen lopputulokseen, että Jeesus syntyi eräässä huoneessa, Betlehemissä. Evankeliumin sanat kuuluvat: "Koska siis Jeesus syntynyt oli Betlehemissä Juudan maalla, kuningas Herodeksen aikana, katso, tietäjät tulivat idästä Jerusalemiin, ja sanoivat: ’Kussa on se syntynyt Juudalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä idässä, ja tulimme häntä kumartaen rukoilemaan...’ Ja he menivät huoneeseen, löysivät lapsen äitinsä Marian kanssa, maahan lankesivat ja rukoilivat häntä, ja avasivat tavaransa, ja lahjoittivat hänelle kultaa ja pyhää savua ja mirhamia."

Tavallisissa kristillisissä Raamatuissa ei ole mitään kommentaarioita Matteuksen tiedotukseen, että Maria ja lapsi olivat huoneessa, ja tämä eroavaisuus syntymäpaikan suhteen sivuutetaan tavallisesti. Muistakaamme, että Luukkaan Evankeliumin kirjoittaja tarkkaan määrittelee, että lapsi oli syntynyt seimessä, seuraavin sanoin: "Ja hän synnytti pojan hänen esikoisensa, ja kapaloitsi hänet, ja pani seimeen, sillä heillä ollut sijaa majassa."

Tulemme kohta selvittämään, mistä se yleinen käsitys johtui, että Jeesus syntyi seimessä. Asian laita on niin, että ensimmäisten kristittyjen aikana oli olemassa kolmaskin tulkinta syntymäpaikasta, joka perustui tietoihin, mitkä eivät tavallisesti ilmene nykypäivien kristillisissä kertomuksissa.

Huomaamme esim. että Eusebius, ensimmäinen kirkko-historioitsija, joka oli tärkeä tekijä Nikean kirkolliskokouksessa v. 327 jKr., jolloin kristillisen kirkon useimmista tärkeimmistä traditioista keskusteltiin ja päätettiin, toi esiin kysymyksen Jeesuksen syntymäpaikasta kokouksen päätettäväksi ja puheenvuoroissaan hän ei puhunut huoneesta eikä seimessä, mutta sen sijaan hän puhui luolasta, jossa Jeesus oli syntynyt ja hän vetosi siihen tosiasiaan, että Konstantinuksen aikana oli rakennettu temppeli luolan kohdalle, jotta kristityt voisivat palvella Jumalaa siinä paikassa, jossa Vapahtaja oli syntynyt. Jaakobin, Jeesuksen veljen kirjoittamassa apokryfisessa evankeliumissa, jota sanotaan nimellä Protevangelion, huomaamme taas viitattavan luolaan seuraavin sanoin:

"Mutta äkkiä pilvi muuttui luolassa suureksi valoksi, jota ei heidän silmänsä kestäneet".

Pyhän kristikirkon isistä, sen varhaisimpana aikana huomaamme, että Tertullianus (v. 200), Hieronymus (v. 375) ja muutkin sanoivat Jeesuksen syntyneen luolassa, ja kaikki veljet Palestiinassa pitävät tähän päivään asti luolaa heidän maassaan Kristuksen syntymäpaikkana.

Luemme myös Kanoni Farrarin sanat: "On hyvin vanha traditio, että Kristuksen syntymäpaikkaa oli luola, ja tätä luolaa näytettiin hänen syntymäpaikkanaan jopa niinkin varhain kuin Justinus Marttyyrin aikana v. 150."

Matteus olikin melkein oikeassa sanoessaan, että Jeesus oli syntynyt huoneessa, sillä luola, jossa lapsi syntyi, oli enemmän kuin tyhjä kallioaukko eli aukio vuorensivussa. rosenkreutzilaiset ja essealaiset lähdekirjat ovatkin sisältäneet vakuutuksen, että Marian ja Josefin lapsi oli syntynyt valtatien varrella sijaitsevassa luolassa lähellä Betlehemiä.

Essealaisilla oli erikoisia turvakoteja ja majataloja useissa kohdin Palestiinaa, ja kolme niistä oli luolia. Tavallisesti sellaiset luolat oli osaksi luonnonmukaisia ja osaksi rakennettu, ja tiedämme, että sellaiset luolat olivat hyvin tavallisia Palestiinassa ja sitä ympäröivissä maissa, sillä "kristinuskon alkuaikoina oli turvallisempi ja parempi rakentaa luolia kuin suuria maanpäällisiä rakennuksia, kun sellaisten paikkojen oli määrä suojata, eristää ja turvata. Kyselevä Palestiinan matkailija aina hämmästyy tällaisten luolien suurta lukumäärää, ja monet niistä ovat kymmenen, jopa 20 huonetta käsittäviä, jotka huoneet ovat tavallista kokoa, vapaat kosteudesta, suojaten kuumalta ja kylmältä.

Essealaiset rakensivat luolansa isoiksi, sopiviin paikkoihin ja hyvin suojaan beduiinien ja muiden vaeltajakansojen huomiota ja hyökkäyksiä välttääkseen. Sellaiset luolat sijoitettiin 20, jopa 60 jalkaa maan pinnan alle, ja niiden huoneisiin mentiin hyvin hakattuja kiviportaita myöten, jotka laskeutuivat laajassa kulmassa ja joita sisäänkäytävää suojelevien kallioiden sivuissa olevat aukot valaisivat hyvin. Muutamat huoneet oli huolellisesti hakattu kovaan kallioon, sitä vastoin toiset olivat osaksi luonnon muodostamia. Useimmissa tapauksissa kallioseinää peitti sementtikerros, joka oli taiteellisesti koristeltu ja maalattu. Katossa riippuvat, kallion onteloissa olevat öljylamput valaisivat huoneita, ja pienet aukot huoneiden välissä kohosivat ylöspäin toimien ilmanvaihtokanavina. Istuimia ja vuodepaikkoja oli hakattu vuoren seiniin tai oli niitä rakennettu kivestä huoneen keskelle eli päihin. Lähellä jokaista luolaa oli lähde, ja huoneet oli varustettu isoilla vesiastioilla. Lattiat oli tavallisesti tehty tasoitetuista kivistä laskemalla, ja vain yhdessä tai kahdessa pienemmässä varastohuoneeksi tai muuhun tarkoitukseen käytettävässä huoneessa oli tavallinen kivi permantona.

Nämä huoneet oli tavallisesti varustettu sopivilla paikoilla nukkumista, syöntiä, lepoa, virkistystä ja sairaiden hoitoa varten. Kaikissa suhteissa nämä luolat oli kalustettu yhtä hyvin kuin maan päälle rakennetut, maasta, kivestä tai savesta tehdyt huoneet, ja luola-kotia tai -majataloa ei pidetty maan päällistä kotia ollenkaan halvempana tai vaatimattomampana.

Joosef ja Maria menivätkin essealaisluolaan lähelle Betlehemiä lasta odottamaan. Joistakin vanhojen essealaisten ja rosenkreutzilaisten asiakirjojen kertomuksista käy selväksi, että essealaisnaisilla oli tapana mennä essealaisten majataloihin lapsiaan synnyttämään, sillä useat näistä oli sairaalan tapaan varustettu sairaita, loukkaantuneita ja puutteessa olevia varten, ja essealaisilla oli silloin tapana, kuten vielä nykyajankin juutalaisilla, pitää hyvää huolta äideistä ja helpottaa heidän oloaan. Voimmepa sanoa, että muutamat näistä vanhoista majataloista olivatkin ensimmäiset synnytyslaitokset, joiden mukaan nykypäivien hyvin varustetut laitokset eri osissa maailmaa ovat kehittyneet.

Kävin äskettäin essealaisluolassa lähellä Betlehemiä, tarkastelen huolellisesti sen kokoa, muotoa ja huoneiden järjestelyä, enkä voi käsittää, miten kukaan niistä monista miljoonista ihmisistä, jotka ovat nähneet Pyhän Lapsen syntymäpaikan, saattavat uskoa olevan oikeutettua sanoa sitä seimeksi. Suuri vastaanottohuone luolan keskellä, jota ympäröi lukuisia yksittäisiä huoneita, todistaa, että luola oli hyvin suuri asuinpaikka, paljon suurempi kuin tavalliset kodit Palestiinassa. Kivinen porraskäytävä, joka johti alas huoneisiin, todistaa, ettei paikkaa mitenkään voitu käyttää eläinsuojana, ja katsellessaan vielä monin paikoin säilyneitä taiteellisia koristemaalauksia, kauniisti valmistettuja lattioita ja huoneiden järjestelyä, saa heti sen käsityksen, että tämä oli varmaankin jonkinlainen, erikoisen hyvin suunniteltu ja hoidettu majatalo. Vielä nytkin huoneet olivat tarpeeksi kuivat, lämpimät ja mukavat asumiseen. Ja on olemassa maan päälle rakennettuja, tavallisesti eläimille tarkoitettuja karkeita kivirakennuksia (jos niitä voi rakennuksiksi nimittääkään). On hyvin todennäköistä, ettei olisi käytetty niin paljon kustannuksia ja vaivannäköä, että olisi rakennettu eläimille talli luolaan.

Yhdessä niistä kuuluisista kirkolliskokouksista, joita ensimmäiset kirkkoisät pitivät, jolloin niin monesta opinkappaleesta, opetuksesta ja väittelynalaisesta perinnäistiedon pykälästä keskusteltiin ja ne lopullisesti vahvistettiin, päätettiin lopullisen äänestyksen jälkeen, että paras keino lopettaa kaikki väittely Jeesuksen syntymäpaikasta, oli oikeudellisesti määrätä, että se suojapaikka, jossa hän oli syntynyt, oli ollut seimi. Tämä mielivaltainen päätös vahvisti asian ainiaaksi pyhän kirkon suhteen, ja vastoin niitä monia todistettavia alkulähteitä, jotka vieläkin ovat olemassa, on luultavaa, että taru Jeesuksen syntymisestä alhaisessa seimessä tulee vastakin sisältymään kristilliseen traditioon.

Toinenkin tärkeä kohta Pyhän Lapsen syntymäpaikan ja -tapahtuman yhteydessä ansaitsee mainitsemisen. Se koskee tietäjiä ja sitä palvontaa, jota he osoittivat Jeesus-lapselle. Kristillisen auktoritatiivisen käännöksen mukaan suuri tähti johti kolmea tietäjää matkallaan "idästä" siihen paikkaan, jossa lapsi oli syntynyt. Ja he toivat mukanaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia.

Kertomus tähdestä, joka ilmestyi taivaalle sinä määrättynä ajankohtana, on aina ollut lumoava, ja kristillistä traditiota epäilevät tai skeptikot ovatkin pitäneet sitä mielikuvana, joka on liitetty kertomukseen tehdäkseen sen kuvaannolliseksi. Mutta jo kauan sitten tieteilijä-astronomit, jotka ovat tutkineet asiaa kuuluisten pyrstötähtien ja tähtien lailla liikkuvien taivaankappaleiden vaiheita kuvaavien karttojensa avulla, ovat tehneet sen havainnon, että Pyhän Lapsen syntymän aikana suuri taivaankappale liikkui suurella nopeudella juuri näiden maiden kohdalla. Tämä havainto, jonka monet tiedemiehet ovat todenneet vuosikausia sitten, on omiaan vahvistamaan kertomuksen symbolista, joka johti tietäjiä matkallaan, ja monet vanhat traditiot muista samanlaisista tapauksista todistavat, että Itämaiden tietäjät, astrologit, kaldealaiset ja mystikot kaikki uskoivat, että kun suuri pyrstötähti ilmaantui taivaalle ja liikkui halki avaruuden, merkitsi se, että samaan aikaan oli syntyvä suuri Avataara, joka tulisi olemaan Pelastaja eli Vapahtaja. Tämä usko oli niin hyvin perusteltu ja siihen kätkeytyi niin monta mystistä kohtaa, että luulen kannattavan tässä kosketella vähän niitä asioita.

Toteamme, että Luukkaan Evankeliumin kirjoittaja ei puhu mitään tietäjistä, jotka olisivat tulleet "idästä", mutta kertoo paimenista, jotka tulivat lasta kunnioittamaan, ja että nämä paimenet paimensivat yöllä karjaansa, jolloin Herran Enkeli ilmestyi heille sanoen: "Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, sillä teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Davidin kaupungista."

Tämä Luukkaan Evankeliumin kertomus oli nähtävästi kirjoitettu selvittämään sitä vanhaa käsitystä, että kun suuri tähti nähtiin liikkuvan halki avaruuden, oli se Jumalan sanoma, että Vapahtaja oli syntynyt, ja Luukkaan Evankeliumin kirjoittaja muuntaa tämän aatteen Jumalan sanomaksi kedoilla oleville paimenille.

Jos tutkimme tämän uskon alkuperää, luemme vanhoissa essealaisissa ja rosenkreutzilaisissä asiakirjoissa, että kun Krishna-niminen jumalainen lapsi syntyi, julisti sen taivaalla ilmestyvä suuri tähti, ja Krishnaa kunnioittavat ja palvoivat heti tietäjät, tuoden hänelle lahjoja. Vanhat asiakirjat kertovat lahjojen olleen santelipuuta ja hyviä hajuja.

Buddhankin syntyessä suuri taivaallinen tähti ilmensi hänen jumalaisen alkuperänsä, ja viisaat taaskin kävivät hänen syntymäpaikallaan palvoen ja lahjoja tuoden.

Konfutse syntymän v. 55 eKr. ilmoitti myös suuri avaruuksien halki liikkuva tähti, jonka viisaat miehet huomasivat, ja tähden liikettä seuratessaan löysivätkin he lapsen syntymäpaikan, mennen hekin lasta palvomaan. Samoin tapaamme kerrottavan Persian Vapahtajan Mithraksen, Sokrateen, Aeskulapion, Bakkhuksen, Romuluksen ja monen muun suhteen.

On muistettava, että Itämaiden mystikoiden ja tietäjien kesken oli astrologia hyvin pitkälle kehittynyt tiede ja että tästä tieteestä on kehittynyt nykypäivien astronomia. Ehkei ole tarpeellista, mutten voi olla tässä yhteydessä huomauttamatta, että vanha astrologian harjoittaminen eli taide oli korkeammalle kehittynyt kuin meidän päivinämme, eikä se käsitellyt niin vähäarvoisia seikkoja kuin onni tai onnettomuus, kuten nykypäivien astrologia, joka niin häpeällisesti loukkaa vanhaa ja arvossapidettyä mystistä tiedettä.

Raamatussa mainitut tietäjät eivät olleet astrologeja tai tavallisia filosofeja, jotka yhtä kaikki olisivat voineet olla paimenia vainiolla, tai tavallisia arki-ihmisiä, mutta he olivat Itämaan akatemioiden ja mysteeriokoulujen oppineita ohjaajia ja korkeita edustajia. Nimi magus (tietäjä) annettiin vain sille, joka mysteeriokoulussa oli saavuttanut hyvin korkean vihkimyksen, ja joka oli suorittanut kokeet taiteissa ja tieteissä ja oli kaikin puolin korkeasti kehittynyt mystikko. Kaikkien maiden kuninkaat, valtiomiehet ja oppineet käyttivät tietäjiä neuvonantajinaan ei ainoastaan astrologisissa ja astronomisissa kysymyksissä, mutta historian, lääketieteen, luonnonlakien, henkisten lakien ja satojen muiden aineiden suhteen, jotka vaativat syvää ajattelua ja tavatonta tietoa ymmärtääkseen ja selittääkseen niitä. He olivat oppineille suuria oraakkeleita. Heitä käytettiin myös oikeuksissa neuvonantajina ja monenlaisissa väittelytilaisuuksissa neuvostona, johon ylimpänä vedottiin.

Siihen aikaan pidettiin aivan luonnollisena, että muutamat näistä tietäjistä huomasivat symbolisen tähden ja ymmärsivät sen merkityksen. Mutta emme saa luulla, että he näkivät tähden vain muutamia tunteja ennen lapsen syntymistä ja että he kiireesti jättivät pyhäkkönsä tai toimipaikkansa matkustaakseen äkkiä maiden halki syntymäpaikalle. Käytettävinämme olevat pyhät asiakirjat todistavat, että kuten muissakin tapauksissa jolloin symbolinen tähti oli huomattu, tämän tähden liikunto oli huomattu jo kuukausia ennen kuin Pyhä Lapsi syntyi. Useampia viikkoja ennen lapsen syntymistä tähden liikunnot ja sen mahdollinen korkein loistoaika oli kartoitettu tarkkaan ja huolellisesti. Ja ne, jotka Suuri Valkea Veljeskunta ja essealainen veljeskunta olivat valinneet edustajikseen matkustamaan syntymäpaikalle, olivat lähteneet matkalle Palestiinaan jo viikkoja ennen lapsen syntymähetkeä.

Nämä asiakirjat kertovat myös, että nämä tietäjät tiesivät, että Maria oli valittu Pyhän Lapsen äidiksi, tiesivät Marian ja Joosefin asuinpaikan ja senkin, että Marialle oli järjestetty oleskelu luolamajatalossa lähellä Betlehemiä. Asiakirjat kertovat myös, että Maria oli kolme päivää majatalossa odottaen tärkeää hetkeä. Tietäjät olivat myös Betlehemin tienoilla odottaen hetkeä. Ja kun tähti oli taivaalla korkeimmillaan alkaen sitten äkkiä laskeutua taivaan rantaa kohti, tiesivät tietäjät hetken tulleen. Heillä oli silloin vain lyhyt matka majataloon odotettua lasta katsomaan. Paitsi kristillisissä kertomuksissa mainittuja lahjoja toivat he tervehdykset Suuren Valkean Veljeskunnan Ylimmiltä Virkailijoilta, kalliita vertauskuvallisia jalokiviä isälle ja äidille ja helminauhan tunnusmerkkeineen lapsen kaulalle, jotta hänet aina tunnettaisiin odotetuksi Jumalan pojaksi.

Käytyään virallisesti lapsen luona ja jätettyään muodollisesti lahjansa ja tervehdyksensä lähtivät tietäjät Karmel-vuorelle, jossa he tiedottivat syntymästä, jättäen viralliset määräykset Karmelin luostarin ja koulun johtajille lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen hänen varhaisimpina ja lapsuusvuosinaan. Täältä tietäjät matkustivat Egyptiin, jossa he antoivat matkaselostuksensa Veljeskunnan Ylimmille Papeille ja korkeille Virkailijoille.

H. Spencer Lewis, F.R.C., P.H.D.:

The Mystical Life of Jesus, VI.

Suom. N. K.