Toisenlainen kuva Jeesuksesta

Flavius Josefuksen juutalaisten sotaa ja Jerusalemin valloitusta kuvaavasta teoksesta on olemassa eräitä slaavilaisia toisintoja, jotka keskiajalla on käännetty venäjäksi. Vasta tällä vuosisadalla [1900-luvulla] on näihin käännetty huomiota ja ruvettu tutkimaan niitä tarkemmin. — — — Mm. professori Robert Eisler, on vastikään julkaissut laajan tutkimuksen tästä "slaavilaisesta Josefuksesta" ja tullut siihen hyvin todistettuun loppupäätökseen, että Flavius Josefus on kyllä kirjoittanut kristinuskon synnystä, vaikkei täysin "antikviteeteista" tunnetulla tavalla. Slaavilaisten tekstien nojalla professori Eislerin on onnistunut rekonstruoimaan se teksti, jonka Josefus itse alkuaan kirjoitti aramean kielellä omia maamiehiään varten ja josta hän käännätti roomalaisia varten kreikaksi ainoastaan pienen otteen, jota myöhemmin puolestaan kristityt kopioijat "parantelivat." Flavius Josefuksen oma alkuteksti kuuluu professori Eislerin mukaan seuraavasti:

"Siihen aikaan esiintyi mies, jos lainkaan on sopivaa nimittää häntä ihmiseksi. Hänen luontonsa ja ulkomuotonsa olivat inhimilliset, mutta hänen esiintymisensä oli enemmän kuin ihmisen: hän suoritti hämmästyttäviä ihmetekoja. Mutta taas, kun ajattelen hänen jokapäiväistä luontoaan, en tahtoisi sanoa häntä enkeliksikään (jumalalliseksi lähettilääksi).

Ja sen kaiken, mitä hän tekikään toisen tai toisen näkymättömän voiman avulla, hän sai aikaan sanalla ja käskyllä. Toiset sanoivat hänestä: Ensimmäinen Lainlaatijamme (Mooses) on noussut kuolleista ja tehnyt paljon parantamista ja ihmetekoja. Toiset ajattelivat, että hän oli Jumalan lähettämä. Kuitenkin hän monessa asiassa asettui Lakia vastaan, eikä noudattanut vanhan tavan mukaan sapattia. Mutta toisaalta hän ei tehnyt mitään häpeällistä, eikä hän (työskennellyt) kättensä avulla vaan hankki (tai valmisti) kaikki sanalla (tai Sanan, so. ’Shemin’ eli voimasanan avulla).

Ja paljon kansaa seurasi häntä ja kuunteli hänen opetustaan. Ja monet sielut innostuivat olettamaan, että hänen avullaan juutalaiset heimot voisivat vapautua roomalaisten käsistä.

Nyt hänen oli tapana oleskella enimmäkseen Öljymäellä vastapäätä kaupunkia. Ja siellä hän myös jakeli parannuksiaan kansalle. Ja sinne kokoontui hänen kanssaan noin sataviisikymmentä kannattajaa ja paljon muuta kansaa. Mutta kun he näkivät hänen voimansa, että hän sai aikaan sanallaan kaikki, mitä hän tahtoi, ja kun he ilmaisivat hänelle haluavansa, että hän astuisi kaupunkiin ja antaisi roomalaisten joukkojen ja Pilatuksen menettää päänsä ja hallitsisi meitä, niin hän ei pilkannut meitä.

Kun sitten asiasta kerrottiin juutalaisille johtajille, kokoontuivat nämä ylipapin luokse ja sanoivat: ’Me olemme voimattomia ja liian heikkoja vastustaaksemme roomalaisia. Mutta koska jousi on jännitetty, tahdomme mennä kertomaan Pilatukselle, mitä olemme kuulleet, ja siten olemme turvassa, niin että hän ei saisi kuulla asiasta toisilta ja meiltä riistettäisiin omaisuutemme ja meidät itse mestattaisiin ja lapsemme hajotettaisiin ympäri maailmaa.’ Ja he menivät ja kertoivat Pilatukselle.

Niin Pilatus lähetti ja löi maahan monta kansanjoukosta. Ja hän pidätti tuon ihmeidentekijän, ja asetettuaan oikeuden tutkimaan Jeesusta hän julisti tuomionsa: tämä on rikollinen, vallankumouksellinen, valtaistuimen tavoittelija.

Ja he (roomalaiset) ristiinnaulitsivat hänet vastoin isiltä perittyä tapaa."

Slaavilaisella Josefuksella on myös seuraava kiintoisa kuvaus Jeesuksen ulkomuodosta:

"Hän oli yksinkertaisen näköinen mies, iältään kypsä, tummaihoinen, lyhytkasvuinen, kolme kyynärää pitkä, kumaraselkäinen, pitkäkasvoinen, nenä pitkänlainen, harva parta ja tukka, keskeltä jaettu nazirien tapaan, kulmakarvat yhteen kasvaneet, niin että ne, jotka katsoivat häneen, saattoivat pelästyä.

Toimittajalta, P. E.

Ruusu-Risti — joulukuu 1929

Kieliasua uudistettu soisältöön puuttumatta.