Max Heindel

Ruusuristiläisen kokelaan aamu- ja iltaharjoitukset

Iltaharjoitus

Iltaharjoitus, ajatuksissa menneen päivän uudelleen kertaaminen, on kaikista suurin apu viemään pyrkijää eteenpäin saavutusten tiellä. Sillä on niin kauaskantoinen vaikutus, että sen avulla voidaan oppia, ei ainoastaan tämän elämän opetuksia, vaan jopa opetuksia, jotka muuten olisi varattu tulevia elämiä varten.

Illalla sänkyyn mentyä tulisi ruumis rentouttaa. Sen jälkeen pyrkijä alkaa tarkastella päivän tapahtumia päinvastaisessa järjestyksessä aloittaen illan tapahtumista, sitten käyden läpi iltapäivän, keskipäivän, aamupäivän ja lopulta aamun tapahtumat. Hän yrittää kuvata itselleen jokaisen tapahtuman niin perusteellisesti kuin mahdollista – pyrkien näkemään sielunsa silmien edessä uudelleen kaiken, mitä kussakin tilanteessa tapahtui arvostellakseen omaa toimintaansa selvittäen, ilmaisivatko hänen sanansa sen, mitä hän tarkoitti, vai antoivatko ne väärän vaikutelman, liioitteliko tai vähättelikö hän asioita kertoessaan kokemuksistaan toisille. Hän tarkastelee jälkeenpäin moraalista asennettaan jokaisen tapahtuman kohdalla. Söikö hän aterioiden aikana elääkseen vai elikö hän syödäkseen – söikö vain tyydyttääkseen makuaistia? Arvostelkoon hän itseään, moittien ja kiittäen itseään tarpeen tullen.

Joillakin on vaikeuksia pysyä hereillä harjoituksen loppuun asti. Tällöin on luvallista istua sängyssä, kunnes on mahdollista tehdä harjoitus tavalliseen tapaan makuuasennossa.

Tämä menneen päivän tapahtumien läpikäymisen arvo on suunnaton – suurempi kuin osaamme kuvitellakaan. Ensinnäkin, suoritamme harmonian palauttamisen tietoisesti ja lyhyemmässä ajassa kuin nukkuessamme jättäen näin suuremman osan yöstä vapaaksi muille tehtäville kuin muuten olisi mahdollista. Toiseksi, elämme tällä tavoin kiirastultamme ja ensimmäistä taivastamme joka ilta, liittäen henkeemme oikean tunteen päivän tapahtumien olennaisesta osasta. Täten vältymme kiirastulelta kuoleman jälkeen ja säästämme aikaa ensimmäisessä taivaassa. Ja vielä lopuksi eräs tärkeä seikka: kun näin erotamme päivittäin kokemustemme pääsisällön, joka saa aikaan sielun kasvua, ja liitämme sen henkeemme, elämme oikeastaan sellaisessa mielentilassa ja kehitymme tavalla, mikä olisi tavallisesti varattu tuleviin elämiin. Suorittamalla uskollisesti tätä harjoitusta päivittäin me poistamme epämieluisat tapahtumat alitajuisesta muististamme, niin että synti pyyhkäistään pois ja auramme alkaa loistaa henkistä kullanväriä, joka saadaan jokaisen päivän kokemusten läpikäymisen avulla. Näin myös vedämme opettajan huomion puoleemme.

Kristus sanoi, että puhdassydämiset näkevät Jumalan. Opettaja avaa pikaisesti silmämme, kun olemme valmiit astumaan sisään "oppimisen saliin", tunnemaailmaan, jossa saamme ensimmäiset kokemuksemme tietoisesta elämästä ilman kiinteää ruumista.

Aamuharjoitus

Toinen harjoitus, keskittyminen, suoritetaan aamulla mahdollisimman pian kokelaan herättyä. Hän ei saa nousta avaamaan verhoja eikä tehdä mitään muutakaan turhaa askaretta. Jos olo on ruumiillisesti miellyttävä, tulisi heti rentoutua ja aloittaa keskittyminen. Tämä on erittäin tärkeää, koska heräämisen hetkellä henki on juuri palannut tunnemaailmasta ja silloin tietoinen kosketus tuohon maailmaan on helpompi saada takaisin kuin muulloin päivän aikana.

Muistamme The Rosicrucian Christianity Lectures -teoksen 4. luennosta, että nukkumisen aikana tunneruumiin pyörrevirtaukset liikkuvat ja pyörivät valtavalla nopeudella. Mutta heti kun se palaa takaisin kiinteään ruumiiseen, kiinteä aine ja elollisruumiin hermovirtaukset, jotka kuljettavat viestejä ruumiin ja aivojen välillä, miltei pysäyttävät nämä virtaukset ja pyörteet. Tämän harjoituksen tarkoitus on rauhoittaa kiinteä ruumis samanlaiseen rentouden ja tunnottomuuden tilaan kuin nukkuessa, sisäisen hengen ollessa täysin hereillä, valpas ja tietoinen. Näin luomme tilan, jossa tunneruumiin aistikeskukset voivat alkaa pyöriä kiinteän ruumiin sisällä.

Keskittyminen on sana, joka aiheuttaa päänvaivaa monelle ja on vain harvojen ymmärrettävissä, joten pyrimme selventämään sen merkitystä. Sanakirja antaa useita määritelmiä, jotka kaikki ovat sopivia tarkoitukseemme. Yksi on "vetäytyä keskukseen"; toinen – lainaus kemiasta – "muuntaa äärimmäisen puhtaaksi ja vahvaksi poistamalla arvottomat aineosat". Soveltamalla ensimmäistä edellä olevaa määritelmää huomaamme, että jos vedämme ajatuksemme keskukseen, yhteen pisteeseen, lisäämme niiden vahvuutta samalla tavalla kuin auringon valon voimakkuus vahvistuu kohdistamalla se suurennuslasin läpi yhteen pisteeseen. Poistamalla joksikin aikaa mielestämme kaikki muut asiat koko ajatusenergiamme on käytettävissä siihen, mihin keskitymme: tietyn asian saavuttamiseen tai ongelman ratkaisemiseen. Voimme olla niin syventyneitä kohteeseemme, että vaikka tykillä ammuttaisiin päämme yläpuolella, emme kuulisi sitä. Ihmiset voivat olla niin syventyneinä lukemaansa kirjaan, että ovat tietämättömiä kaikesta muusta. Henkistä näkökykyä tavoittelevan on hankittava tällainen kyky syventyä keskittymäänsä aiheeseen, niin että hän voi sulkea tietoisuudestaan koko aistimaailman ja suunnata kaiken huomionsa henkiseen maailmaan. Kun hän oppii tekemään tämän, hän alkaa nähdä henkisen valon kirkastamana kohteiden ja ideoiden henkisen puolen, ja näin hän onnistuu saamaan tietoa asioiden sisäisestä luonteesta, josta tavallinen ihminen ei osaa uneksiakaan.

Kun hän on saavuttanut tämän vaiheen abstraktiossa, tunneruumiin aistikeskukset alkavat hitaasti pyöriä kiinteässä ruumiissa tehden näin tilan itselleen. Aikaa myöten tämä tulee yhä selvemmäksi ja energiaa tarvitaan yhä vähemmän niiden saamiseksi toimintaan.

Keskittymisen kohde voi olla mikä tahansa korkea ja ylevä asia, mutta mieluiten sen tulisi olla sen luonteinen, että se vie pyrkijän pois arkipäiväisistä asioista, ajan ja paikan tuolle puolelle. Tähän ei ole parempaa kaavaa kuin Johanneksen evankeliumin viisi ensimmäistä jaetta. Ottamalla ne joka aamu kohteeksi jae jakeelta pyrkijä saa ennen pitkää ihmeellisen, syvän ymmärryksen maailmankaikkeutemme synnystä ja luomisesta – ymmärryksen, joka on paljon enemmän kuin mikään kirjatieto.

Jonkin aikaa sen jälkeen, kun pyrkijä on oppinut horjumatta pitämään edessään viisi minuuttia asian, johon hän keskittyy, hän voi yrittää poistaa sen äkkiä mielestään ja jättää tilalle tyhjyyden. Pyrkijän ei pidä ajatella mitään muuta, ainoastaan odottaa, jotta voisi nähdä, ilmestyykö tyhjyyteen jotakin. Aikaa myöten tunnemaailman näyt ja näkymät täyttävät tyhjän tilan. Kun hän on tottunut tähän, hän voi pyytää mitä tahansa asiaa ilmestymään eteensä. Se tulee, ja hän pystyy tutkimaan sitä.

Pääasia on kuitenkin, että seuraamalla edellä kuvattuja ohjeita pyrkijä puhdistaa itseään, hänen auransa alkaa loistaa ja hän vetää aivan varmasti puoleensa opettajan, joka lähettää apua, kun sitä tarvitaan seuraavilla edistysaskelilla. Vaikka kuluisi kuukausia ja vuosia ilman näkyviä tuloksia, voi olla aivan varma, että mikään ponnistelu ei ole mennyt hukkaan; suuret opettajat näkevät ja arvostavat ponnistelujamme. He ovat aivan yhtä innokkaita antamaan tukeaan kuin me olemme tekemään työtä. He voivat nähdä, miksi olemme vielä sopimattomia ottamaan vastaan työtä ihmiskunnan hyväksi tässä elämässä tai tällä hetkellä. Joskus esteenä olevat olosuhteet väistyvät ja meidät johdetaan valoon, missä voimme nähdä itse.

Muinainen legenda kertoo, että aarteen etsiminen täytyy suorittaa yön hiljaisuudessa ja täydessä vaiteliaisuudessa. Jos yksikin sana lausutaan ennen kuin aarre on turvallisesti kaivettu esiin, se katoaa. Tämä on mystinen vertaus, joka viittaa henkiseen valaistumiseen. Jos kerromme keskittymishetkiemme kokemuksista toisille, menetämme ne, sillä ne eivät kestä ääneen puhumista vaan muuttuvat olemattomiksi. Mietiskelyn avulla meidän täytyy oppia ymmärtämään täysin perimmäistä kosmista lakia. Silloin itse kokemusta ei pidä kuvailla, sillä huomaamme, että se on vain kuori, joka peitti arvokkaan ytimen. Tämä laki on yleismaailmallinen ja samalla ilmeinen, sillä se selvittää elämän totuuksia ja opettaa meitä käyttämään hyväksemme tiettyjä olosuhteita ja välttämään toisia. Se, joka on saanut selville tämän lain, voi tuoda julki sitä vapaasti harkintansa mukaan hyödyttääkseen ihmiskuntaa. Kokemus, jossa tämä laki paljastui, ilmenee sitten sen oikeassa valossa, kun kiinnostus siihen haihtuu eikä se enää pyöri mielessä. Sen tähden pyrkijän tulee pitää pyhänä kaikkea, mitä tapahtuu mietiskelyn aikana, ja pitää se ehdottomasti vain omana tietonaan.

Lopuksi, varo pitämästä näitä harjoituksia rasittavana tehtävänä. Anna niille niiden oikea arvo: ne ovat korkein etuoikeutemme. Ainoastaan arvostamalla niitä tällä tavoin voimme tehdä niille oikeutta ja saamme niistä täyden hyödyn.

Poiminto Max Heindelin teoksesta Ruusuristiläinen maailmankatsomus