Meredith Starr

Mietiskelystä

Niille, joilla on korvat kuulla, mietiskelyn synnyttämä voima on syvää, täyteläistä musiikkia. Ja samoin kuin tavallinen musiikki herättää kuulijassa tavallista syvempää ja todempaa ymmärtämystä elämää kohtaan, niin herättää mietiskely jokaisessa sydämessä olevan jumalan, kosmisen tajunnan, joka piilee persoonallisuuden naamion takana.

Samoin kuin musiikki tuo hetkeksi näkyville sielun aarteet, niin tekee mietiskelykin, mutta pysyväisesti.

Ei mitään voi opettaa ihmiselle, niitä hän ei ennestään tiedä, — so. kaikki tieto, rakkaus, viisaus on piilevänä jokaisessa ihmisessä. Usein vain tarvitaan ulkonaisia keinoja aarrearkkuamme aukaisemaan. Tällaisena ärsykkeenä voi olla musiikki, kirjallisuus, ystävä, murhe, ilo, taikka elämä sellaisenaan.

"Mitä viisas ajattelee tänään, sitä kaikki ajattelevat huomenna", sanoo Emerson jossakin. Ajatus ei ole pelkkä yksityisasia, sen on jo todistanut vakuuttavasti telepatian tieteellinen tutkimuskin (Crookes, Lodge, Wallace, y.m.).

Mutta ajatus on vain yksi tajunnan muoto, ja jos kerran ajatus voidaan siirtää ihmisestä toiseen, niin on muidenkin tajunnanmuotojen laita samoin.

Mitä syvempi, rikkaampi ja voimakkaampi tajunta siis on, sitä helpommin se voidaan siirtää muihin ja sitä suuremmat ovat tulokset.

"Siirtämisellä" tarkoitan samanlaisen uinuvan kyvyn herättämistä toisessa ihmisessä persoonallisuuksien sopusointuisella kosketuksella, aivan kuin äänirauta saa oman äänensä väreilemään toisessa soittokoneessa. Mutta jälkimmäisen värähtely eli vastaus on ehdottomasti sen oma.

Jos keskustelu oikean ihmisen kanssa oikeassa paikassa ja oikealla hetkellä on siunauksellinen, niin sitä on myös oikea hiljaisuus oikeiden ihmisten joukossa oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

On olemassa viisi henkistä aistia, jotka vastaavat ruumiillisia aisteja, mutta ne pääsevät toimimaan vain silloin, kun jälkimmäiset ovat hiljaa, aivan niin kuin ihminen voi kuulla toisen puheen vain vaikenemalla ja kuuntelemalla.

Ymmärtäminen on toimintaa, joka tapahtuu hiljaisuudessa.

Ymmärtäminen on vastausta "puheeseen" (lausuttuun, kirjoitettuun tai muuten välitettyyn). Niin kuin ymmärtäminen tapahtuu puheen tai ajatuksen välityksellä, niin myös sielulliset vaikutelmat ja kosmiseen tajuntaan liittyvät kokemukset syntyvät mietiskelystä ja mietiskelevien ihmisten vaikutuksesta kanssaihmisiinsä.

Yksilön piirissä mietiskely on se miehinen, positiivinen ärsyke, joka herättää inspiraation eli kosmisen tajunnan uinuvat tilat, — samoin kuin musiikki herättää kuulijakunnassa vastaavan sieluntilan.

Mietiskelyllämme saamme aikaan vaikutuksen, joka on kuin voimakkaan metallirummun ääni. Se kaikuu meidän ali- ja ylitajunnassamme ja virittää siten sielulliset aistimuskeskuksemme.

Ellei meissä olisi musiikkia itsessämme, emme voisi käsittää sitä itsemme ulkopuolella; kauneus on katsojan silmässä ja sielussa: Koko maailmankaikkeus heijastaa kuvastimen tavoin meidän sieluamme tai henkeämme. Musiikin, langattoman lennättimen ja elokuvakoneen alkumuodot ovat meissä itsessämme; kaikki tieteen keksinnöt, vieläpä kaikki objektiiviset ilmiötkin ovat vain meidän minämme heijastumia ajassa ja paikassa, vaikutuksia subjektiivisista tapahtumista, jotka ovat voimakkaampina meissä itsessämme kuin meidän ulkopuolellamme.

Ellei meissä itsessämme olisi mitään vastaamassa elokuvia, langatonta tai musiikkia, emme milloinkaan voisi' tajuta niitä itsemme ulkopuolella olevina ilmiöinä.

Tästä seuraa, ettemme milloinkaan voi ymmärtää maailmaa, ellemme ensin ymmärrä itseämme, tai vain siinä suhteessa ymmärrämme maailmaa kuin ymmärrämme itseämme.

*

Niin ovat kaikkien aikojen viisaat mietiskelleet. Kun sielu mietiskelyssä pääsee yksipisteisyyden tilaan, siitä tulee äärettömän voimakas kone eli väline, joka tulisten vaunujen tai taikasauvan lailla tekee meille mahdolliseksi päästä kosketuksiin kolmiulotteiselle sielunelämälle käsittämättömän tajunnanpiirin kanssa, — lähestymään kauneuden, viisauden, ilon äärettömiä ja tyhjentymättömiä sfäärejä, kaikkien aikojen aarreaittaa, nerokkuuden lähdettä, kaiken viisauden kehtoa, joka piiloutuu syvälle jokaiseen ihmissydämeen.

Me elämme erikoistumisen ajassa. Niin kuin me halutessamme ratkaista jonkun erityisen lääketieteellisen tai musiikillisen probleeman menemme kunkin alan erikoistuntijan luokse, niin meidän on tajunnan arvoituksia ratkaistessamme mentävä niiden luokse, jotka ovat uhranneet yhtä paljon vaivaa, aikaa ja kestävyyttä tajunnan tutkimiseen kuin muut erikoistuntijat ovat omistaneet omille probleemoilleen.

Kaikkien aikojen viisaat ovat yhtä mieltä siinä, että tajunnan arvoituksia ei voi ratkaista ilman vuosikausia jatkuvaa mietiskelyä. Browning sanoo: "Tieto syntyy ennemminkin siten, että aukaisemme itsessämme kanavan, mistä vangittu loisto pääsee vapautumaan, kuin valmistamalla sisäänpääsymahdollisuuksia valolle, jonka luulemme olevan itsemme ulkopuolella."

Tämä on hyvä kuva mietiskelystä. Ne, jotka todella ovat tämän saavuttaneet, pystyvät näyttämään muillekin, miten se tehdään, ja auttamaan heitä samalla tiellä niin kuin opas voi johdattaa vaarallista rinnettä myöten ja auttaa kriitillisinä hetkinä.

Mutta niiden, jotka seuraavat opasta, on käytettävä omia jalkojaan.

Vain ne, jotka todella tekevät mietiskelyssä vaaditun herkulesmaisen työn, saavat poimia Elämän puun kultaisia hedelmiä.

Mietiskelyssä noustaan vähitellen sielun kaksinaisuuden yläpuolelle ykseyteen. Sielun subjekti ja objekti (mietiskelevä henkilö ja mietiskelty aihe) sulautuvat yhteen, ja tuloksena on uusi taivas ja maa, so. tajunnantila, joka on yhtä uusi ja erikoinen kuin vesi suhteessaan niihin kahteen kaasuun, joista se on muodostunut.

Vesi on tasapainotilassa olevaa happea ja vetyä. Lapsi on myös vanhempien yhtymän tulos ja kuitenkin samalla uusi olio.

Tasapaino on kaiken suuren ja kestävän työn perusta. Sielullinen tasapaino on mahdoton ilman itsensä voittamista ja hallitsemista.

Taiteilijassa olevat puutteet esiintyvät hänen luomuksissaan ja ovat teräväkatseisten tarkkailijoiden erotettavissa. Chopinin sävellykset paljastavat yhtä hyvin hänen keuhkotautinsa kuin Miltonin teokset hänen sokeutensa.

Samaten esiintyy jokainen työntekijässä vallitseva tasapainon ja itsehillinnän puute hänen töissään, kuuluivatpa ne mihinkä piiriin tahansa. Vain sellaisina kuin olemme, me voimme luoda luomisen hetkellä.

Kun tajunta on hellittämättömällä mietiskelyllä saatu keskitetyksi yksipisteiseksi, kun ajatusesanssi virtaa jatkuvasti yhteen suuntaan sen sijaan että se harhailisi ympäriinsä, silloin ajatuksen tila on sydämen tilan kaltainen, ja silloin sydän voi siirtää väkevän elämänsä ajatuksiin.

Jos mietiskely tehdään vielä tästäkin kiinteämmäksi ja sitä jatketaan pätevän oppaan johdolla, niin mietiskelevä subjekti ja tajunnan sielullinen kohde yhtyvät; ajatus ja sydän pääsevät tasapainoon. Tuloksena on tajunnanmuoto, jota asianhaarojen mukaan nimitetään kosmiseksi, transkendentaaliseksi, valaistuksi, mystiseksi. Todellisuuden kokeminen tapahtuu nyt paljon voimakkaammin kuin milloinkaan ennen. Kaikkein tavallisimmatkin esineet, valo, kukat, ihmiset, eläimet, ilma, — kaikista säteilee loistoa, mielenkiintoisuutta, kauneutta, joka on kolmiulotteiselle ajatukselle käsittämätöntä. Neljäs ulottuvuus tulee eläväksi kokemukseksi oltuaan siihen saakka ajatuksen tutkimusaiheena. Taivas ja maa yhtyvät ekstaasissa ja Uusi Ihminen syntyy. Maailma tulee lumotuksi puutarhaksi, missä me, pienet hengen lapset, tanssimme Panin pillin säestyksellä.

Tällaisia ovat muutamat Elämän puun hedelmät, mutta niitä ei voi poimia ilman itsehillinnän, ajatuksen hallinnan ja itsekkyyden voittamisen tikapuita.

Ennen kuin voimme yhdistää ajatuksen voimat, meidän on ensin vaimennettava ja sitten keskitettävä ajatusten virta. Ennen kuin osaamme ajatella täydellisesti, meidän on ensin opeteltava olemaan ajattelematta.

Niin kuin ruumista virkistää uni, niin myös sielun uudistaa ajatustoiminnan lakkaaminen. Tavallisesti tämä tapahtuu tiedottomasti lepohetkien kuluessa, mutta siten saavutettuja tuloksia ei voida verrata niihin, jotka ovat tuloksena sielun tietoisesta lepuuttamisesta.

Samoin kuin käsin kosketeltavien muotojen sanotaan olevan eetteriksi nimitetyn tuntemattoman perusaineen tiivistymiä, niin voidaan ajatuksiakin pitää sielullisen substanssin tiivistyminä, jota voidaan sanoa ajatusaineeksi tai ajatusesanssiksi.

Jos käytämme tätä käsitystä työhypoteesina, on ilmeistä, että mitä voimakkaammin ajatusainevirta on keskitetty yhteen asiaan ja muuta samalla on syrjäytetty, sitä vaikuttavammaksi luomaan tai hävittämään tämä ajatus tulee. Ja mitä useampiin ajatusmuotoihin ajatusaine on jakautunut, niin kuin on laita harjaantumattomassa ajattelussa, sitä heikompia ovat ajatukset vaikutuksiltaan. Syvä ajattelu on keskitettyä, tyyntä, keskeytymätöntä, dynaamista, hallittua.

Ensimmäinen askel ajatusriennon hallitsemiseen on, että huomio keskitetään yhteen tai useampaan toisilleen sukua olevaan ajatukseen. Kestävyys tuo tullessaan menestystä.

Tai sitten me voimme seurata ajatustemme epämääräisiä oikkuja niiden rientäessä asiasta asiaan kuin apinat, jotka viidakossa hypähtelevät oksalta oksalle. Rauhallisesti tarkkaamalla ajatuselämäämme opimme samalla sitä hallitsemaan.

Kun kykenemme estämään ajatusten syntymisen tai rajoittamaan ajatusaineen yhteen ainoaan ajatukseen tai aatteeseen vaikkapa kahdeksikymmeneksi minuutiksi, tunnemme sisässämme rauhan, jollaista emme ennen ole kokeneet. Kaikki tietoiset ja tiedottomat sielulliset toiminnot ovat silloin täydellisessä levossa.

Seuraava askel on, että keskitämme voimakkaasti ajatuksemme yhteen aatteeseen tai asiaan. Kaikkien ajatusvoimien on suuntauduttava keskittyneenä virtana mietiskelyaiheeseen, jonka tahto pitää järkähtämättömästi tajunnassa. Tällöin on suotavaa saada neuvoja kokeneelta opettajalta, sillä tulokset eivät aina ole sellaisia kuin on odotettu. Vain sen, jolla on tasapainoinen sielu terveessä ruumiissa, pitäisi ryhtyä tällaisiin harjoituksiin. Mutta luja usko ja rohkeus, nöyryys ja kiihkeä korkeiden ja universaalisten aatteiden palvonta takaavat menestyksen miltei kaikissa ruumiin ja sielun tiloissa, ja ennemmin tai myöhemmin vaikutukseltaan korvaavat tai suorastaan parantavat ihmisessä esiintyvät vammat.

Ensimmäisenä ja valmistavana tehtävänä on kuitenkin sielullisen tasapainon saavuttaminen ja lujittaminen. Pyrkijän on saavutettava moraalinen selkäranka ja harjoittauduttava ajatustensa ja tunteittensa hillintään ennen kuin hän lähtee yrittämään keskityksen korkeampia asteita.

Suuret uskonnolliset opettajat, jotka samalla ovat olleet suuria käytännöllisiä sielutieteilijöitä, painostavat yksimielisesti valmistavan asteen tärkeyttä.

Suom. J. E. P.

Ruusu-Risti — tammikuu 1932