Alfred Vout Peters

Miten näen selvänäköisesti?

Koska olette pyytäneet selvänäköisiä kertomaan, miten he näkevät, koetan kuvailla kokemuksiani, vaikkakin on vaikea selittää sellaiselle henkilölle, joka ei itse ole selvänäköinen, kuinka näkeminen tapahtuu, sen vuoksi että tämä kyky useimmille meistä on aivan luontainen.

Muistan olleeni kerran St. James's Hallissa Ellen Greenin ja Miss Findlayn kanssa, kun meiltä kolmelta kysyttiin: ”Kuinka te voitte nähdä henkiä?” En keksinyt silloin vastausta, mutta Ellen Green sanoi: ”Me katsomme henkiin ja näemme heidät.” Selvänäköisyys ei ole missään tekemisissä silmien eikä tavallisen silmillä näkemisen kanssa, sillä me näemme selvänäköisesti otsan keskuksesta, eikä edes ole tarvetta kääntyä sen henkilön tai esineen puoleen, jota tahdomme katsella. Selvänäkökykyä voidaan niin harjoittaa, että emme ainoastaan näe ”astraalista” (käytän tätä sanaa, koska se mielestäni on selvempi määritys kuin ”henkinen”) puolta kappaleista, vaan näemme selvästi myös aineellisella tasolla. Mainitsen yhden esimerkin monien joukosta. Olin Münchenissä vaimoni kanssa ja makasin vuoteessa. Pääni ei ollut käännetty vaimoni puoleen, enkä voinut nähdä häntä silmilläni, mutta kuitenkin saatoin kertoa, mitä hän teki ja myös kuvailla, minkä muotoinen oli eräs henki, joka tuli luonamme käymään. Tämä henki toi meille omituisen tiedon, jonka me muutaman viikon perästä näimme todeksi. Selvänäköisessä tilassa kaikki ruumiilliset tuntemukset ikään kuin sulautuvat yhdeksi suureksi aistiksi, niin että näkijä kykenee näkemään, kuulemaan, maistamaan ja ennen kaikkea tietämään. Ja kuitenkin kuvat ovat selviä ja voimakkaita. Kristalliin katsottaessa käytetään kristallia pitämään tavallista näköä ja tavallisia aisteja rauhallisina. Se on itse asiassa keskittymiskohde, mutta harjaantunut selvänäkijä ei kaipaa tällaista välinettä, sillä keskittyminen tapahtuu hänessä itsestään. Mitä tulee nimimerkki C. E. B:n väitteeseen Light-lehdessä, että meidän tulisi tietää, mikä se on, jota katsomme, niin minun ja toisten tuntemieni selvänäkijöiden kokemus on, että jos tiedämme jotakin henkilöstä tai esineestä, emme voi niin selvästi ja todenmukaisesti lukea kuin jos emme tunne esinettä, sillä silloin tavallinen mielikuvituksemme (mikä se sitten onkaan) alkaa toimia, ja näky tulee epäselvemmäksi.

Mutta kysymys on siitä, kuinka me näemme, ja mikäli minä voin asiaa selittää, se tapahtuu seuraavalla tavalla. Teen itseni passiiviseksi ja pidätyn kaikista ruumiillisista aistimuksista. Samalla sivelen sormillani otsaani ja rukoilen hartaasti Jumalaa, että näkisin oikein. Sitten kutsun henkiystäviäni avuksi. Minut valtaa nostattava tunne, ja koko ruumiissani värähtelyt tuntuvat vilkastuvan. Samalla alan nähdä toisella näöllä. Mutta olen huomannut, että usein ennen selvänäköiseksi tulemista minulla on ärtymyksen ja kiihtymyksen tunne. Ennen kuin ymmärsin, mitä se oli, se usein vaivasi minua, sillä luulin sitä ”pahaksi tuuleksi”, mutta se johtuu epäilemättä henkiolentojen alkuvalmisteluista, sillä tehtyäni nyt lähes kaksikymmentä vuotta työtä spiritismin hyväksi monissa maissa olen varma siitä, että henkiolennot antavat meille paljon apua tässä työssä. Olen lukenut monta kirjaa siitä, kuinka on kehitettävä selvänäköisyyttä ym., mutta en ole tavannut ketään, joka olisi kehittänyt selvänäköisyyskykyä ilman, että hänellä on ollut kyky jo syntymästään asti. Samoin on kaikkien luonnonlahjojen laita: epämusikaalista ihmistä ei voida opettaa musikaaliseksi eikä ilman taideaistia olevaa ihmistä maalaamaan, mutta samoin kuin ne, joilla on nämä kyvyt, voivat harjoittamalla kehittää niitä, samoin me voimme harjoittaa ja kehittää selvänäköisyyskykyämme.

Saanko sanoa sanan selvänäköisten puolesta? Elämämme on vaikeaa, teemme itsemme herkiksi ihmiskunnan hyväksi, tunnemme suurempaa tuskaa kuin muut, ja kuitenkin me joudumme usein häpeällisten panetteluiden ja herjauksien uhreiksi. Tulemme henkienvälittäjiksi voidaksemme palvella muita, ja kuitenkin jokaista pientäkin tekemäämme erehdystä liioitellaan, ja liian usein ollaan vailla myötätuntoa. Hieman enemmän ystävällisyyttä ja myötätuntoa auttaisi meitä suuresti. Työmme menestyisi tuolloin paremmin, ja tervetullut ja rohkaiseva myötätunto tulisi runsain mitoin korvatuksi. Selvänäköisyyttä voi hävittää yhtä helposti kuin kehittää. Alkoholin käyttö ja tupakanpoltto tuhoaa hienon aistin. Toisaalta olen huomannut puhtaan kasvisruokavalion auttaneen minua melko paljon. Sanon suoraan, että siitä asti, jolloin huomasin olevani henkienvälittäjä ja selvänäköinen, olen saavuttanut entistä enemmän terveyttä ja voimaa, älylliset kykyni ovat myös lisääntyneet, ja olen aivan varma siitä, että jos psyykkisiä ja mediaalisia kykyjä käytetään viisaasti, ne eivät tee ihmistä heikoksi eikä sairaaksi, sillä ne ovat jumalallisia ja aivan luonnollisia kykyjä, joita on käytettävä ihmiskunnan palvelemiseksi.

(Light, lokakuu 1913)

Tietäjä — marraskuu 1913

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.