Rukous
Mietiskelyohjeita
On totuttu rukoukseksi sanomaan sitä, että häthätää latelee ulkomuistista jonkun oppimansa rukouksen tai ehkä jonkin tuskan tai puutteen kohdattua pyytää apua Jumalalta. Totuudenetsijän elämässä on rukous vähän toista. Rukous on hengen elämän hengitystä, se tulee jokahetkiseksi tarpeeksi aivan kuin keuhkoilla hengittäminen fyysiselle ruumiille. Rukouksessa lähenemme Taivaitten Herraa, ollaksemme yhtä Hänen tajuntansa kanssa. Lähenemme Häntä, ollaksemme osallisia Hänen suuresta rakkaudestaan, että voisimme rakastaa ihmisiä kuten Hän niitä rakastaa ja että voisimme Hänen voimansa kanavina mennä tekemään työtämme kaikesta ympäröivästä hälinästä, arvosteluista ja väärinymmärryksestä huolimatta. Rukous ei ole päämäärä, mutta se on keino päämäärän saavuttamiseen. Se, joka tekopyhyydestä rukoilee, tulee koneelliseksi, pintapuoliseksi, tyhjäksi ja pikkumaiseksi.
Rukous on siis yhtymistä Pojan kautta Isään. Jeesus Kristus sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä". Tällainen sisäinen yhteys aineen ja hengen, ihmisen pojan ja Jumalan pojan välillä, on rukousta. Tämä rukous on voimaa yksilön, perheen, kansan ja koko ihmiskunnan kehityksessä.
Miten pääsemme tähän yhteyteen? Se ei ole hetken työtä. Se on pitkällisen, väsymättömän harjoituksen takana. Se kysyy ihmisen koko tahtoa ja tarmoa.
Tahdon koettaa nyt lyhyesti, pienen kokemukseni perusteella ja Ruusu-Ristin johtajan neuvojen mukaan selittää, miten pyritään tähän rukouselämään, joka on a ja o, jos tahdomme totuudenetsijöinä kehittyä sisäisessä elämässämme päämäärään.
Ensiksikin on etsittävä kodissaan rauhallinen paikka, missä aivan häiriytymättä voi olla. Tämä ei aina ole helppoa pienessä kodissa, jossa on iso perhe hälisemässä. Hyvä, vakava tahto ja neuvokkuus antaa kuitenkin siihen mahdollisuuden. Tällainen pyhäkkö kodissa tuo koko kotiin rauhaa ja voimaa. Tällainen mietiskelykammio on kuin pyhä alttari, josta kaikki vieraat ajatukset, suggestiot ovat poissa. Sinne vähitellen rukous luo auran, jossa kuuluu vain se hiljainen ääni, joka sydämelle puhuu.
On myös hyvä, jos varaat jonkun määrätyn ajan vuorokaudesta, jonka pyhität näin seurusteluun yksin Jumalasi kanssa. Tämän ei luulisi olevan kenellekään vaikean asian. Varmasti on se sisäinen haluttomuutesi, jos et löydä tällaista aikaa vuorokauden 24 tunnista, vaikka sinulla olisi kuinka paljon muita toimia. Paras aika mielestäni on aamun ensimmäiset hetket. Jokainen kodissaan tietää perheenjäsentensä ylösnousuajan. Ota sinä ja hiivi yhtä tai edes puolta tuntia sitä ennen vuoteeltasi pyhäkköösi. Uhraa unestasi se hetkinen. Usko, että saat päivän toimiisi paljon enemmän voimaa, kuin tämän tunnin nukkumisella, vaikka tuntisitkin itsesi sangen väsyneeksi ylösnousuhetkelläsi. Silloin on sinulla häiriytymätön rauha ympärilläsi. Aamun suloista valoista rauhaa ovat paenneet pimeyden peikot; valon henget silloin työtään tekevät ja niin sinunkin henkesi kohoaa kilpaa auringon kanssa maailman kaikkeuden kauneuksiin. On kuin ottaisit aamu-puhdistuksen jumalallisen rakkauden meressä.
Jotta voisit kokonaan antautua rukoukseen, mietiskelyyn, on sinun tahdollasi hallittava ruumiisi. On ruumiskin hermoineen soinnutettava rukouksen hengen kanssa samaan perussäveleeseen. Ehkä on paras asettua sopivan korkuiselle puutuolille tai penkille istumaan selkä aivan suorana nojaamatta mihinkään, jalat rinnakkain lattiassa, polvet yhdessä ja kädet polvien päällä lepäämässä. Paina silmäsi kiinni ja keskitä sisäinen katseesi keskelle otsaa, niin kuin Hiljaisuuden äänessä sanotaan: "Saata kaikki aistimesi sulautumaan yhdeksi aistimeksi, jos tahdot olla turvassa viholliselta. Ainoastaan tuon aistimen kautta, joka kätkeytyy aivojesi sopukkaan, voi sielusi hämärille silmille avautua jyrkkä polku, joka vie Mestarin luo." Asetu tähän siis hartaana ja hiljaisena niin kuin ainakin Korkeimman eteen.
Jotta ruumiisi puhdistuisi likaantuneista aineista, hiilidioksidista ym., on sinun otettava hitaasti syviä henkäyksiä sisään, ulos ja aina välillä hiukan pidätettävä. Tätä tehdessä on käskettävä mielikuvituksen elonaineen rauhoittumaan. On juotava henkäyksiensä kanssa praanaa, elämän voimaa, rauhaa ja puhtautta.
Keskitä nyt koko tarmollasi ajatus siihen, että Jumalan poika Kristus syntyy sinuun, kasvaa ja kirkastuu sinussa. "Vaienna ajatuksesi ja kiinnitä koko huomiosi Mestariisi, jota et vielä näe, mutta jonka tunnet", sanotaan Hiljaisuuden äänessä. Hän yhdistää sinut Isään, kaikkialliseen tajuntaan. Olet silloin yhtä Isän kanssa Pojan kautta.
Nyt ota mietiskelläksesi se, mitä tahdot Isälle sanoa ja mihin pyydät ylhäältä valoa. Epäitsekkään keskittymisen taito on välttämätön rukoilijalle. Jos ihminen hosuu ajatuksineen sinne ja tänne, ei Jumala ikuisten täsmällisten lakiensa tähden voi ottaa vastaan rukousta, eli toisin sanoen: meissä ei voi aueta se kanava, jota myöten Luojan valon-säteet pääsisivät meidän valoksemme. Jos et yhdellä ja kahdella mietiskelyllä saa asiaa selväksi, ota se uudelleen ja uudelleen väsymättä, vaikkapa kuukausia, vuosia, edellyttäen, ettet mitään itsekkäitä asioita mietiskele. Varmasti aikanaan saat nähdä ihanan valon ja tulet sinäkin Jumalan valon säteeksi ympäristöllesi, Jumalan kunniaksi.
Kun siis näin olet määrätyn ajan käyttänyt mietiskelyyn, jonkun asian, esim. Jeesuksen antaman jonkun käskyn oikeinkäsittämiseen, niin lausu sitten siunauksesi itsesi, omiesi, kansasi, kaikkien ihmisten ja koko maailman kaikkeuden yli. Tämä on esirukousta. Lausu niitä ja Isä kuulee sinua. Älä unohda vihamiehiäsi! Muista mitä on kirjoitettu: "Kallistakoon sielusi korvansa jokaiselle hätähuudolle, niin kuin lootuskukka paljastaa kupunsa aamuaurinkoa juodakseen. Älä anna päivänpoltteen kuivata yhtäkään tuskankyyneltä, ennen kuin sinä olet pyyhkinyt sen pois kärsivän silmästä, vaan pudotkoon jokainen polttava ihmiskyynel sydämeesi ja jääköön sinne; älä koskaan pudista sitä pois, ennen kuin kärsimys, joka sen aiheutti, on poistettu."
Lopeta mietiskelyä lausumalla: rauha olkoon kaikille olennoille!
Näin kun otat hetken päivittäin mietiskelyä varten, muuttuu lopulta elämäsi kokonaan rukouselämäksi, elämäksi Korkeammassa minässämme. Silmämme on silloin aina suunnattu ikuiseen. Oikein sattuvana vertauksena tähän, kerron pienen kertomuksen nuoresta taiteilijasta, joka antoi konserttia suuressa kaupungissa. Suosionosoitukset konsertin loputtua olivat korvia huumaavia, hyvä-huudot raikuivat, kukkasia sateli hänen ympärilleen, mutta näytti siltä ettei nuori mestari nähnyt, ei kuullut tuosta mitään. Hänen katseensa oli kuin naulittuna kiintynyt yhteen ainoaan mieheen koko suuressa salissa. Hän aivan silmiään räpäyttämättä tutki jokaista ilmettä tämän miehen kasvoilla. Mies oli hänen opettajansa. Pieninkin hyväksymisen merkki häneltä oli suurempiarvoinen kuin koko tuon suuren joukon riemu ja mielipide.
Rukous on kaikkina historian aikoina suunnattomasti vaikuttanut sekä yksityisten että kansojen tunne- ja ajatuselämään. En tarkoita nyt yksin pyytämisrukousta, vaan yksinkertaista, yhtenäistä kehityskeinoa mietiskelyn avulla. Suuresta uskonnonperustajasta Zarathustrasta kerrotaan, että hän nuorena, 19-vuotiaana meni suuren viisauden Mestarin luo ja kysyi mitä hänen tulisi tehdä saavuttaakseen samanlaisen tiedon. Vastaus oli: heittäydy joka aamu polvillesi ja rukoile tunnin ajan, niin löydät itsessäsi tiedon lähteen.
Viisas Buddha sanoo: Jos ihminen pitää itseään kalliina, valvokoon tarkasti itseään. Ainakin yhden yövartion aikana kolmesta tulisi viisaan olla valveillaan, so. mietiskelyyn syventyneenä.
Ja meidän kallis Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: valvokaa ja rukoilkaa! Rukoilkaa lakkaamatta! Ja monessa paikassa Raamatussa luemme, kuinka Hän meni vuorelle yksinäisyyteen ja rukoili. Hän rukoili vielä ristinpuulla riippuessaan ihanimman esirukouksen, mitä ikinä kukaan on rukoillut: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät!
T. J.
Ruusu-Risti — huhtikuu 1930
Etusivu Mietiskely