Sven Krohn

Rukous-mietiskelystä

[Poiminto kirjoituksesta RR:n vuoden 1931 kesäkursseilta]

Toiselta puolen ilmentämätön jumaluus, tajunnan ja sen sisällyksen, aineen perustana olevan äitisyvyyden ja ensimmäisen Logoksen eli Isän salattuna edellytyksenä oleva ehdoton, toiselta puolen ilmennetty jumaluus, kosmillinen Kristus, kolminaisuus Atma-Buddhi-Manas, Aalaja eli maailmansielu, kas siinä teosofista jumalkäsitettä valaisevia nimityksiä, luonteeltaan ankaran abstraktisia, syvyydeltään mittaamattomia ja kuitenkin sellaisia, että ne mitä konkreettisimmin ja kouriintuntuvimmin tulevat esille henkisen ihmisen kokemuksissa ja käytännöllisessä toiminnassa määräten ja uudistaen hänen sisäistä asennoitumistaan elämän kokonaisuuteen. Rukous pyyntönä, jonka täyttymiseksi toivotaan jumalallista myötävaikutusta, rukous mietiskelynä, jolloin ajatus kohdistetaan korkeimpaan ja ikuisempaan, erilaiset ja eriasteiset rukoukset saivat [kesäkursseilla] selityksensä ja asetettiin näkymättömän maailman voimien ja olentojen yhteyteen, muuttuivat yliaistillisiksi tapahtumiksi ja teoiksi. Rukouksen teho selvisi olevan verrannollinen siihen vaikutukseen, jonka se ensi kädessä aiheuttaa yliaistillisen maailman olentoihin ja eläviin muotoihin — rukous on tällöin näkymätöntä seurustelua, se on magiaa. Rukouksen arvo käsitettiin olevan vaikuttimien epäitsekkyydessä ja ehdottomuudessa. Mietiskely ymmärrettiin olevan välttämätöntä, jotta ihminen ajatustensa vapaan hallitsemiskyvyn avulla todella keskittyneesti ja ehjästi saattaisi kääntyä korkeamman minänsä välityksellä ikuisimman puoleen ja tulla jumalallisen toteuttajaksi.

Ruusu-Risti — syyskuu 1931