|
Symboli on jonkin käsitteen näkyvä vertauskuva. Tällaiset vertauskuvat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin. |
Jokaisella tieteellä, kauppahuoneella ja laitoksella on oma vertauskuvansa. |
Symbolin tarkoituksena on lyhyen ja helposti tajuttavan merkin kautta esittää jokin käsite niillekin ihmisille, jotka puhuvat eri kieltä. Niinä aikoina, jolloin kirjaimet ja kirjoitustaito vielä olivat tuntemattomia, tällaiset vertauskuvat olivat erittäin suuressa arvossa. Silloin käytettiin niin paljon symboleja, että niistä aikaa voittaen kehittyi kokonainen symbolikirjoitus. Kaikki vanhat muistomerkit ja muinaisajan jäännökset todistavat tätä; näinä aikoina oli jokaisella käsitteellä oma vertauskuvansa. |
Nämä symbolit olivat yleisiä varsinkin uskonnoissa. Silloinen syvä uskonto, vaikkapa ani harvat sitä tunsivat, koska ihmiset eivät olleet vielä niin kehittyneitä ja kypsyneitä, että he kokonaisuudessaan olisivat olleet valmiita vastaanottamaan "viisausoppia", oli ympäröity ikään kuin jollakin suojelusmuurilla, jonka tekivät symbolit. Sanotaan, että jokaisen symbolin avaamiseen eli tuntemiseen löytyy seitsemän avainta, mikä kuvaa luonnon ja ihmisen seitsemäisyyttä. Tällaisia ovat fysiologiset, tähtitieteelliset, kosmiset, sielulliset, älylliset, henkiset ja jumalaisen eli välittömän vastaanottamiskyvyn avaimet. Mutta yhdenmukaisuuden lain mukaisesti pitää myös jokaista avainta kääntää seitsemän kertaa ennen kuin symboli tulee avatuksi, tunnetuksi. |
Tällaisia symboleja ovat ympyrä, kolmio, risti, viisikärkinen tähti jne., joita ei nyt selitetä. Tässä puhutaan ainoastaan Teosofisen Seuran sinetistä, joka on myös symbolikuva. Tähän seuraan kuuluu monenlaisia kansoja ja heimoja. Tälle seuralle, jos mille, on tämmöinen symboli tarpeen. Sen tähden seura on ottanut edellä olevan vertauskuvan omaksi tunnusmerkikseen; sen kautta ja avulla tuntevat kaikki totuudenetsijät toinen toisensa, vaikka eivät ymmärtäisikään toistensa kieltä. |
Teosofisen Seuran merkki on tähän painettu. Ottakaamme siis selvää, mitä tuo kuvio merkitsee. |
Siinä on seitsemän kuviota liitetty yhdeksi
merkiksi. Ne ovat: |
Kuvion synty. Tämä johtuu siitä sinetistä, jota yksi Seuran perustajista, H.P. Blavatsky, käytti ennen Teosofisen Seuran perustamista. Se muodosti kuusikärkisen tähden, jota ympäröi käärme. Kuviossa oli H.P. Blavatskyn nimikirjaimet ansata-ristin asemesta ja kreivillinen kruunu Veda-sanan paikalla. |
Kolmiot. Kaikki ilmennys maailmassa on
kolmenlaisesta alkuaineesta: henki, aine ja se, mikä niitä yhdistää, "Fohat"
eli elämänvoima. Tätä kolminaisuutta osoittaa kolmio. Kaksi kolmiota osoittavat makro-
ja mikrokosmosta: toinen niistä on valkoinen, toinen musta. Nämä yhdessä muodostavat
kuusikärkisen tähden. Euroopassa sitä sanotaan Salomonin sinetiksi, Intiassa Vishnun
merkiksi. |
Tämä on länsimaisten kansojen käsitys.
Itämaalaisten Purânat selvittävät sen näin: tämä kuvaa makrokosmoksen
kahdenlaista kolminaisuutta, toisaalta henkeä, ainetta ja paikkaa, toisaalta luovaa,
ylläpitävää ja hävittävää voimaa. Ylemmän kolmion kolme sivuviivaa kuvaavat: |
Tumman kolmion kolme sivua kuvaavat ilmenneen aineen
kolmea pääominaisuutta, nimittäin: |
Nämä ovat nuo luovat, ylläpitävät ja hävittävät, mutta samalla jälleen uudistavat voimat, joita Purânoissa esitetään kolmena jumaluuden persoonallisuutena: Brahmâ, Vishnu ja Shiva. |
Tähden kuusi kärkeä kuvaavat universumin eli paikan kuutta pääsuuntaa: pohjoinen, etelä, itä, länsi, korkea ja matala; eli edessä, takana, oikealla, vasemmalla, ylhäällä tai alhaalla olemista. Nämä kaikki yhdistyvät keskipisteessä, jolla ei ole ulottuvuutta, vaan sillä on mahdollisuus kaikkiin ulottuvuuksiin. |
Kolmiota piirittävä ympyrä kuvaa mahâ kalpaa eli suurta aikaa, johon loppumaton makrokosmoskin sisältyy. Kuusi kärkeä ovat nähtävissä; seitsemättä ei voi nähdä, mutta sittenkin on löydyttävä seitsemäs piste, vaikka se ei ole ilmennyt, sillä keskipisteettä ei voi olla mitään kuusikärkistä tähteä, kuten ei mitään muutakaan kuviota. Tämä näkymätön keskipiste symboloi näkymätöntä jumaluutta, joka on olemassa omassa itsessään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen; syyttömänä kaikkien syiden syynä. |
Tuon kuusikärkisen tähden sisällä on kuusi pientä kolmiota. Kuusisataakuusikymmentäkuusi on mystinen luku (Joh. Ilm. 13:18). Eräässä vanhassa kirjassa selvitetään, että nämä kolmiot kuvaavat Herra Jumalaa, joka kohottaa päänsä ja levittää käsivartensa valtameren (aineen) yli. |
Tumman kolmion yläosan ajatellaan olevan veden yläpuolella; se on hiukan vaaleampi, niin että kolmiot varjostavat toinen toistaan. Tällä kuvataan sitä, kuinka päivä muuttuu yöksi ja paha tulee hyväksi. Paavali sanoo: "Meissä on luonnollinen ja henkinen ihminen ainaisessa taistelussa keskenään, niin että sitä, mitä meidän pitää tehdä, emme voi, ja mitä emme halua tehdä, sitä luonnollinen ihminen vaatii meitä tekemään." |
Kolmioiden varjo kuvaa myös lausetta: "Niin kuin alhaalla, niin myös ylhäällä." |
Valkoinen risti, Crux ansata, kuvion keskellä kuvaa uudestisyntynyttä, totuutta etsivää ihmistä. Makrokosmoksen keskellä yhdistyy menneiden ajanjaksojen henki ja aine valistuneessa uudelleensyntyneessä ihmisessä, joka tuntee kaikki ilmenneessä maailmankaikkeudessa, jonka keskellä hän nyt on. Hän riemuitsee kuoleman yli ja omistaa "elämän ristin". |
Käärme on ikuisuuden symboli. Niin kuin ikuisuus on aluton ja loputon, samoin on se kehä, jonka omaa pyrstöään pureva käärme muodostaa tässä asennossa. Se kuvaa ikuisuuden eli "luomisen" suurta kehityskautta (manvantaraa). Se symboloi jälleensyntymistä eli reinkarnaatiota, sillä niin kuin käärme aika ajoin vaihtaa nahkansa, samoin ihminenkin saa uuden ruumiin joka kerta, kun hän ilmestyy maailmaan. |
Käärme kuvaa myös viisautta. Kaikkina menneinä aikoina oli käärme pyhitetty viisauden voimille; Isiksen päätä kaunisti kyykäärmeen kuva. Sitä sanotaan myös lohikäärmeeksi. Johanneksen Ilmestyksessä (20:2) on kirjoitettu: "Hän voitti lohikäärmeen." Nämä sanat kuvaavat maan päälle laskeutuneita "langenneita enkeleitä", eli toisin sanoen meidän henkistä minäämme, joka yhtyy aineeseen (ihmisruumiiseen). |
Käärmeen nahkaa peittävät suomut; ne kuvaavat erinäisiä uskontoja, viisaustieteitä ja taiteita, jotka ovat ainoastaan pieniä muodostumia eli säteenheijastuksia yhdestä ainoasta muuttumattomasta totuudesta. |
"Svastikaa" kutsutaan myös hermeettiseksi ristiksi, gnostilaiseksi ristiksi, jaina-ristiksi, Thorin vasaraksi ja hakaristiksi. Tämä risti kuvaa kehityksen kulkua. Kohtisuora halkaisija kuvaa laskeutuvaa henkeä, joka jakaa aineellisen vaakasuoran viivan kahtia. Sitten kun tämä on täytetty, alkaa sisimmän ympyrän kiertokulku eli kehitys. Svastikaa piirittää kaksi ympyrää: ulkopuolinen loppumaton, kaikki täyttävä ja sisäpuolinen välttämättömyyden ympyrä, joka piirittää neljää tunnettua alkuainetta. Ympyröiden välissä on kolme "arûpaa" eli kolme muodotonta, henkistä alkuainetta, jotka ovat meille vielä salassa. Jos ympyrät poistetaan, kuvaa svastika sukupuolipalvelusta. |
Makrokosmisesti svastika symboloi "luomisen vasaraa". Sen neljä käsivartta on käännetty vasemmalle kulkevina hakasina ja osoittavat kosmisten voimien lakkaamatonta liikuntoa. Eräässä salaperäisessä kirjassa kerrotaan, että tuo oikea nostettu käsivarsi kuvailee sanaa: "Solve" (vapahda minut) ja vasen käsivarsi sanaa "Coagula" (maasta!). |
Svastikaa kutsutaan itämaisissa kirjoissa Lain pyöräksi. Tällä merkillä kuvataan vielä paljon muutakin, jota tässä ei kuitenkaan esitetä. (Katsokaa lähemmin H.P. Blavatskyn Salainen Oppi, II osa, sivu 113-117.) |
Satyât nâsti paro dharma, suomeksi: Totuus on korkein uskonto, on Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin majarajojen ikuinen vaalilause. |
Tämä lause sekä sen yläpuolella oleva sana OM eli AUM omistettiin Seuran vaalilauseeksi vuonna 1879. |
OM merkitsee avuksi huutoa, siunausta, vakuutusta ja lupausta. Intiassa sitä ei saa lausua ääneen. Sen kolme kirjainta kuvaavat kolmea voimaa: tulta, vettä ja ilmaa (elämää, henkeä ja ainetta). Salaisten oppien mukaan nämä kolme kirjainta merkitsevät "kolmea pyhää tulta". |
Seuran sinetin yläpuolella merkitsee tavu OM valon lähdettä, henkistä aurinkoa, joka valaisee "meidän aistiemme ja himojemme vankilaa". Tuo valon lähde on TOTUUS. |
Lähde Bhagavad Gîtâ, s. 220-227, v. 1905 |
|