Rudolf Steiner
Rudolf Steiner syntyi Itävalta-Unkarissa
vuonna 1861, opiskeli Wienissä luonnontieteitä ja filosofiaa ja tuli ensin tunnetuksi
Goethen luonnontieteellisten teosten tutkijana. Vuosisadan vaihteesta lähtien Steiner
alkoi esittää henkisten tutkimustensa tuloksia, joita hän kehitti lukuisissa
teoksissaan ja esitelmissään kuolemaansa asti (1925).
Steiner katsoi, että perinteiseltä
yliopistotieteeltä jää sen menetelmien rajoitusten vuoksi tiedostamatta olennaisia
puolia ihmisestä ja maailmasta, ennen muuta sielullinen ja henkinen todellisuus.
Steinerin mukaan jokaisessa ihmisessä piilee henkisen tiedostamisen mahdollisuuksia,
jotka nykyisessä kulttuurissa ja yhteiskunnassa yleensä jäävät kehittämättä.
Kaikkea dogmaattisuutta vastaan hän korosti henkisen tiedon tieteellistä luonnetta ja
käytännöllisiä sovelluksia, sen merkitystä kulttuurin ja yhteiskunnan uudistamisessa
mm. kasvatuksen (Steiner-koulut, kehitysvammaisten laitokset), lääketieteen (laajennettu
lääketiede) ja viljelymenetelmien aloilla (biodynaaminen viljely, luonnonsuojelu). Myös
Steinerin taiteelliset virikkeet ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi.
Steiner pani alulle Yleisen antroposofisen seuran,
jota Suomessa edustavat Suomen antroposofinen liitto ja Antroposofiska sällskapet i
Finland. Henkisen tiedon pohjalta kasvavan tieteellisen, taiteellisen ja sosiaalisen
toiminnan keskukseksi Steiner perusti Vapaan hengentieteellisen korkeakoulun (Dornach,
Sveitsi).
Koottu kirjojen Johdatus ihmisen ja maailman henkiseen
tiedostamiseen ja Henkisen tiedon tie takakansiteksteistä
Eräs teosofisen liikkeen suurista
persoonista lopetti maallisen vaelluksensa maaliskuun 30. päivänä 1925. Hänen
kuolemansa tuli äkkiä, vaikka kuulemma ei odottamatta, koska hän jo jonkun aikaa oli
potenut vaikeampaa sairautta. Tämä oli Antroposofisen Seuran perustaja ja johtaja,
tohtori Rudolf Steiner.
Menen muistissa taaksepäin
kolmetoista vuotta. Silloin olimme kaikki Teosofisen Seuran jäseniä ja Rudolf Steiner
oli Saksan Teosofisen Seuran ylisihteerinä. Hänen maineensa salatieteellisenä
opettajana oli laajalle levinnyt. Hän oli käynyt useissa Euroopan maissa luennoimassa,
mm. Suomessa. Hän nimitti teosofiaansa välistä rosenkreutsiläisyydeksi, ja hänen
opetuksensa oli aina evankeliumien ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Hän oli Saksassa
voittanut tavattoman paljon kannattajia, ja hänen suussaan itämailta tullut teosofinen
sanoma muuttui länsimaalaiseksi, kotoiseksi, miltei kristilliseksi viisaudeksi. Moni
varmaan minun kanssani ylpeili siitä, että Teosofisessa Seurassa oli okkulttinen
tutkija, joka kykeni tietovarastoamme lisäämään omilla havainnoillaan, ja moni uskoi
varmaan minun kanssani, että vielä on tuleva aika, jolloin joka kansalla —
jokaisessa kansallisessa T.S:ssa — on oma tietäjä ja opettaja johtajanaan. Silloin
Teosofinen Seura vasta olisi voimakas, rikas ja henkisesti elävä!
Tätä Teosofinen Seura ei
valitettavasti älynnyt. Siellä täällä Saksassa ja muualla oli jäseniä, jotka eivät
hyväksyneet tohtori Steinerin voimakasta ja voittoisaa työskentelyä, vaan pitivät
sitä jonkinlaisena kristillisenä agitaationa. Näiden mielestä tohtori Steinerin ei
pitänyt saada vapaasti ja yksityisten jäsenten pyynnöstä liikkua eri maissa, vaan
ainoastaan kunkin maan T.S:n virallisesti kutsumana, jottei häiriötä ei saataisi
aikaan. Syntyi ristiriitoja ja kahnauksia. Minä ehdotin Teosofisen Seuran
pääneuvostolle, että T.S:n sääntöjä muutettaisiin siten, että kansalliset osastot
eivät olisi maantieteellisesti rajoitettuja, vaan että yksilöllinen jäsen saisi kuulua
siihen kansalliseen osastoon, johon hän tunsi haluavansa kuulua; siten esim. saksalaiseen
osastoon saisi kuulua kuka tahansa T.S:n jäsen, joka tahtoi kannattaa tohtori Steineria.
Pääneuvosto ei voinut ottaa tätä liian mullistavaa ehdotusta huomioon, ja niin
selkkaukset monien vaiheiden jälkeen päättyivät siihen, että tri Steiner joukkoineen
oli pakotettu poistumaan Teosofisesta Seurasta. Ken siinä voittajaksi jäi, arvostelkoon
tulevaisuuden historia.
Tämä episodi muistui mieleeni Rudolf Steinerin kuoleman johdosta, sillä en
ole lakannut suremasta sitä, että teosofinen liike ei pysynyt ehjänä ja yhdistettynä.
Todellisuus on joka tapauksessa sitä mitä se on, eikä meidän surumme eikä harmimme
sitä muuta. Omistakaamme siis vain rakkautemme ja siunaavat ajatuksemme sille teosofisen
liikkeen merkkihenkilölle, joka nyt on keskuudestamme muuttanut toiselle puolelle.
Rudolf Steiner syntyi
Unkarissa Kraljerviczin kylässä helmikuun 27. päivänä 1861 ja oli siis kuollessaan 64
vuoden ikäinen. Hänen isänsä oli rautatievirkamies, ja perhe muutti usein paikasta
toiseen. Pieni Rudolfkin muutti toisesta kyläkoulusta toiseen. Vasta kymmenvuotiaana hän
pääsi Wiener-Neustadin reaalikouluun valmistuakseen insinööriksi. Myöhemmin hän
pääsi Wienin polyteknisen opiston oppilaaksi. Itsestään hänen harrastuksensa
kuitenkin tämän jälkeen kääntyivät klassillisiin opintoihin, ja hän lopulta luki
filosofian tohtoriksi.
Rudolf Steinerin henkisestä elämästä kerrotaan, että hän jo
19-vuotiaana kohtasi Mestarinsa, joka näytti hänelle elämäntehtävänsä. Vasta
1890-luvun loppupuolella hän tutustui teosofiseen liikkeeseen, joka häntä ei silloin
vielä miellyttänyt. Mutta kun hän vuosisadan vaihteessa oli esiintynyt Berliinissä ja
sikäläisten teosofien kutsusta oli pitänyt esitelmäsarjan heidän looshissaan, heräsi
hänessä ajatus työskennellä teosofien parissa. Berliiniläisten ystäviensä
kehotuksesta hän sitten liittyi Teosofiseen Seuraan v. 1902, tuli heti Saksan T.S:n
ylisihteeriksi ja aloitti menestyksellisen teosofisen toimintansa, jota hän väsymättä
jatkoi — ensin Teosofisen Seuran piirissä vuoteen 1913 ja sitten omassa
Antroposofisessa Seurassaan, — kunnes kuolema katkaisi fyysisen työskentelyn.
Hänen lukuisista
teoksistaan mainittakoon: Teosofia, Kuinka saavutetaan tietoja korkeammista maailmoista?,
Das Christentum als mystische Tatsache, Die Geheeimwissenschaft, Die Rätsel der
Philosofie. On myös olemassa viitisenkymmentä käsikirjoituksena painettua luentosarjaa
erilaisista teosofisista aiheista (mm. evankeliumeista ja Ilmestyskirjasta), ja
epäilemättä väsymätön työntekijä on jättänyt jälkeensä vielä julkaisemattomia
käsikirjoituksia.
Tulkoon hänen henkinen
testamenttinsa vielä siunaukseksi ja avuksi monelle, monelle pimeässä hapuilevalle
totuuden etsijälle!
Pekka Ervast
Ruusu-Risti 1925: 154–156
Rudolf Steinerin teoksia ja esitelmiä
Teosofia (myöh.
ilm. nimellä 'Johdatus ihmisen ja maailman henkiseen tiedostamiseen')
Henkisen tiedon tie (Salatieteilijälle
välttämätön ominaisuus)
Antroposofinen hengentiede (esipuhe ja 3 ensimmäistä lukua)
Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta
Joulu (esitelmä 13.12.1907)
Viisaus ja rakkaus
Korkeamman tiedon asteet (poimintoja)
Zarathustra
Elämänkysymyksiä teosofiselle liikkeelle
Rosenkreutzilaisten teosofia
Mietiskelyn olemuksesta ja edellytyksistä
|