Pekka Ervast
Suuret Uskonnot
Alkusana kolmanteen painokseen
Ilmestyessään painosta jouluksi 1911 tämä kirja heti voitti tiensä yleisön sydämeen. Uusi painos oli julkaistava vuoden perästä — vuoden 1913 alussa — ja koska sekin on jo monta vuotta ollut loppuunmyytynä, on Mystica nyt, kun kirjaa uudestaan on ruvettu ahkerasti kysymään, päättänyt lähettää maailmalle kolmannen, hinnaltaan halvan painoksen.
Minkä sanan annan minä tekijänä evääksi näille esitelmille niiden lähtiessä kirjan muodossa kolmannelle kiertomatkalleen? Niissä on rakkaudella ja ihastuksella tulkittu suurten uskontojen yhteistä viisautta ja henkeä; ne eivät saata muuta kuin ilahduttaa totuudenetsijää, joka toivoo näkevänsä saman jumalallisen auringon kultaavan hengenelämän huippuja kaikissa kansoissa ja kaikkina aikoina. Ei kukaan voikaan oppia juurta jaksain tuntemaan omaa uskontoaan, ellei hän ensin osaa rakastaa toisia. Välttämätöntä on Kristuksen seuraajan ymmärtää, millä tavalla vanhoissa uskonnoissa on valmistettu tietä hänelle, joka alkoi uutta ajanjaksoa ihmiskunnan historiassa. Täydellä syyllä voidaan sanoa, että kukaan, joka ei ole istunut Buddhan, Zarathushtran ym. viisaiden jalkojen juuressa, ei tule Kristuksen luo. Kristityt tutkijat luulevat joskus kykenevänsä arvostelemaan — ja tuomitsemaan — toisia uskontoja ilman että ovat niissä koko sielullaan eläneet. He erehtyvät, ja mikä pahinta on: he eivät tunne omaakaan mestariaan.
Kristinuskoa on tässä kirjassa kosketeltu vain yhdeltä puolelta, eikä minun kantani siinä ainoassa esitelmässä tule tyhjentävästi esille. Lukijan täytyy siis hyväntahtoisesti tutustua toisiinkin kirjoihin, esim. "Jeesuksen salakouluun", "Vuorisaarnaan" ja "Christosophiaan", jos hän tahtoo perehtyä näkemyksiini tällä alalla.
Muhamettilainen maailma on nykyään muuttumaisillaan. Uskon silti, ettei kellään muslimilla ole moitteen sanaa siitä hengestä ja tavasta, jolla hänen uskoaan olen esittänyt.
Palvelkoon tämä kirja siis ihmisyyden ja veljeyden asiaa.
Lopella, marraskuulla 1926 P. E.
Alkulause ensimmäiseen painokseen
Tähän kirjaan kootut esitelmät pidettiin Helsingissä talvena 1909-1910. Ne pikakirjoitettiin pidettäessä, ja kun nyt pari vuotta myöhemmin olen käynyt ne läpi ja jonkun verran korjaillut sanamuotoa, en ole voinut olla huomaamatta niiden puutteellisuuksia ja heikkouksia. Ne eivät missään suhteessa tyhjennä ainettaan, eivät läheskään anna täydellistä kuvaa uskonnoista, eivät esitä niiden historiallista ympäristöä ja kehitystä. Toisen uskonnon yhteydessä puhuu esitelmä enemmän opeista, toisen yhteydessä jumalanpalveluksesta, kolmannen yhteydessä jostain merkkihenkilöstä. Järjestelmällisyys puuttuu nähtävästi, vaikka johtavassa luennossa viitataan periaatteisiin, joiden mukaan uskontoja on tutkittava.
Mikä sitten on syynä, että rohkenen ne julkaista noudattaakseni monen kuulijan lausumaa toivomusta? Yksinomaan uskon, että ne tämmöisinäkin vastaavat tarkoitustaan. Sillä niiden tarkoitus ei ole tieteellistä laatua.
Nämä luennot eivät ole uskonnonhistoriallisia selontekoja. Ne ovat tunnelmakuvia uskontojen historiasta. Ne perustuvat historiallisiin tosiseikkoihin — joskus sitä paitsi selvänäkijäin tutkimuksiin tai salaisiin traditioihin — mutta niiden tarkoitus on kuvata, miltä uskonto — nykyinen tai muinainen — näyttää ja tuntuu, kun sitä lähestyy kunnioituksella, kun siihen syventyy rakkaudella. Tieteelliset käsikirjat puhuvat useimmiten kylmästi ja arvostelevasti vanhoista uskonnoista ja kunnioittavat nykyisistä melkein yksistään kristinuskoa. Tämä ei tyydytä tutkijaa, jota elähdyttää yleisuskonnollinen, teosofinen henki. Hän etsii jokaisesta uskonnosta viisauden sanoja, jokaisesta pyhästä kirjasta Jumalan sormenjälkiä. Hän tahtoo olla ihminen, joka kaikkialla lähestyy ihmisiä: saman hengenjanon, minkä hän itsessään tuntee, hän näkee toisissakin, olkoot hänestä kuinka etäällä tahansa ajassa ja paikassa. Hän lähestyy uskontoja, sydän odotuksesta ja kiitoksesta sykkivänä.
Sellaisen tunnelman elähdyttämänä olen näitä luentojani pitänyt. Jos niiden lukeminen vähässäkään määrin voisi herättää samanlaisia tunteita ja jos yhdessäkään lukijassa syttyisi halu lähemmin tutustua vanhojen kansojen viisauteen ja uskontojen sisäiseen henkeen, silloin olisi työni enemmän kuin palkittu.
"Tuonenkylässä" lokakuulla 1911 P. E.
SISÄLLYS
Johtava luento
Ensimmäinen kulttuuri: intialaiset
II Nykyisen ihmisrodun alkuperäinen uskonto
III Nykyisen ihmisrodun ensimmäinen lakikirja
IV Kuinka vanhassa Intiassa totuutta etsittiinToinen kulttuuri: assyrialais-babylonialaiset ja egyptiläiset
Kolmas kulttuuri: parsilaiset
Neljäs kulttuuri: kreikkalais-roomalaiset
VIII Kreikan mysteeriot ja oraakkelit
IX Apollonios Tyanalainen, pakanamaailman Kristus
X Pythagoras, hänen kultaiset säkeensä ja hänen ihanneyhteiskuntansaViides kulttuuri: nykyiset kansat
XI Kabbala, juutalaisten salainen oppi
XII Buddha, buddhanusko ja buddhalaiset
XIII Muhammed ja islam
XIV Golgata-mysteerioLoppuluento